Vammaiset henkilöt lähisuhdeväkivallan uhreina

A shelter is a place with the feel of a home where those who have experienced domestic violence or have been threatened by violence can stay regardless of disability

Meikäläiset matkalla : IT-lehden matkakertomukset identiteetin rakentamisen välineinä

Tutkielmassani tarkastelen vammaisjärjestölehdessä julkaistuja matkakertomuksia identiteetin rakentamisen välineinä. Matkakertomuksilla on vakiintunut asema matkailun kulttuurintutkimuksen tutkimuskohteina. Kolonialismin aikana valloitettuja alueita tehtiin tutuksi eurooppalaiselle kotiyleisölle matkakertomusten kautta ja samalla vahvistettiin eurooppalaisten vallankäyttöä ja oikeutettiin siirtomaiden taloudellista riistoa. Vammaisjärjestölehtien matkakertomukset on osoitettu matkakertomusten genren mukaisesti ”kotiyleisölle”, joka joutuu joissain tilanteissa kulttuuriseen marginaaliin valtaväestöön nähden ja johon länsimaisen kulttuurin valtavirrassa liitetään usein negatiivisia merkityksiä, kuten passiivisuutta ja riippuvuutta. Nämä merkitykset ja toisaalta matkailun esittäminen nykypäivän matkakertomuksissa yksilöllisyyden, erottautumisen ja riippumattomuuden juhlana luovat vammaisjärjestölehden matkakertomusten tarkasteluun jännitteen, jota purkamalla avautuu mahdollisuus haastaa sekä vammaisuuteen että matkailuun liittyviä kulttuurisia käsityksiä. Aineistona tutkimuksessani ovat Invalidityö-lehdessä vuosina 2002–2003 julkaistut matkustamista käsittelevät jutut, jotka järjestyvät formaalisen kertomusskeeman mukaisesti. Tutkimusmenetelmänäni käytän kriittistä diskurssianalyysiä. Identiteetillä viitataan diskurssianalyyttisessä tutkimuksessa siihen, miten ihmiset rakentavat kielenkäytöllään itsestään ja toisistaan määritelmiä, jotka ovat tilanteittain vaihtelevia ja moninaisia. Kriittisyydellä tarkoitetaan pyrkimystä ottaa huomioon sosiaalisten käytäntöjen ja kielenkäytön tapojen sidokset syy- ja seuraussuhteisiin. Kriittisyys on myös sitä, että kiinnitetään huomio valtasuhteisiin, joita teksteissä representoidaan. Analysoin niitä tapoja, jolla vammaiset ihmiset IT-lehden matkakertomuksissa määrittelevät itsensä suhteessa ympäristöön ja muihin toimijoihin sekä kyseenalaistavat kulttuurissa vallitsevia vammaisuuteen liitettyjä määritelmiä ja tapoja, joilla vammaisuus tulkitaan. Havainnoin kertomuksia myös siitä näkökulmasta, onko niiden diskurssijärjestys eli esittämisen tapa luovaa vai konventionaalista suhteessa matkakertomuksen genreen. Invalidityö-lehden matkakertomuksissa representoidaan vammaiset ihmiset aktiivisina toimijoina työelämässä, ihmissuhteissa ja yhteisöjensä jäseninä. Vammaisuus liitetään kertomuksiin ruumiillisena erityisyytenä, jonka voi kokea myös positiivisesti ja näkökulmana, joka tuottaa ympäristöstä relevanttia tietoa. Samalla kertomukset toimivat välineinä identiteetin rakentamisessa, haastavat vammaisiin ihmisiin liitettyjä kulttuurisia käsityksiä sekä matkailualan toimintatapoja, jotka jättävät huomioimatta matkailijoiden ruumiillisen erityisyyden. Kertomukset tukeutuvat matkakertomuksen genren konventioihin, mutta myös uudistavat niitä kirjoittamalla erityisen ruumiillisuuden osaksi matkailijan hahmoa

Vammaisen lapsen vertaistuki integroidussa erityisryhmässä

Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkielma. Opinnäytetyöprosessi alkoi keväällä 2010 ja jatkui lokakuulle 2010. Työn tarkoituksena oli määritellä vammaisten lasten vertaistukea integroidussa erityisryhmässä. Halusimme myös tutkielmallamme selvittää vertaistuen mahdollisuuksia vammaisen lapsen kehityksen näkökulmasta sekä kerätä tietoa siitä, miten vertaistukea voitaisiin mahdollisesti kehittää. Lisäksi tavoitteenamme oli tuottaa materiaalia, jota JYVÄ -työryhmä voisi hyödyntää oman toimintansa kehittämisessä. Käytimme aineistonkeruumenetelmänä teemahaastatteluja, jotka toteutimme kesäkuussa 2010 yksilöhaastatteluina. Haastatteluihin osallistui yhteensä neljä työntekijää yhdestä vantaalaisesta integroidusta erityisryhmästä sekä yhden vammaisen lapsen vanhempi. Haastatteluiden avulla pyrimme nostamaan haastateltavien omia näkemyksiä ja kokemuksia vertaistuesta ja sen toteutumisesta kyseisessä integroidussa erityisryhmässä. Tulokset osoittavat, että vertaistuki koetaan integroidussa erityisryhmässä eri tavoin eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa määritellä sitä ole. Integraatiomallin ja vertaistuen korostaminen ovat jokseenkin ristiriidassa keskenään, koska integraation ajatuksena on poistaa lasten eriarvoisuutta ja korostaa kaikkien lasten keskinäistä vertaisuutta. Haastatteluista nousi kuitenkin esille runsaasti erilaisia ajatuksia vertaistuesta ja sen mahdollisuuksista lapsen sosiaalisen ja psyykkisen kehityksen kannalta. Lasten välinen vuorovaikutus ja myönteinen kasvuympäristö koettiin merkittävinä tekijöinä tasapainoisen kehityksen kannalta. Vertaistuki nähtiin ennemminkin mallintamisena ja kan-nustamisena kuin lasten, joilla on samanlainen vamma, välisenä tukena. Myös aikuisen roolia pidettiin merkittävänä pienten lasten vertaistuessa, koska lapset eivät vielä täysin ymmärrä omaa rajoitettaan tai tuen tarvettaan. Kehittämisideoina nousi esille muun muassa järjestöjen näkyvyyden parantaminen päivähoidossa. Myös vanhempien motivaatiota perheiden ja lasten yhteisen toiminnan järjestämiseksi painotettiin, koska päiväkodin työntekijät eivät voi vanhempia pakottaa yhteistyöhön. Tavoitteenamme ei ole ollut tehdä yleistäviä päätelmiä, koska tutkielmamme on laadullinen. Haastatteluista saatu materiaali ei ole yleistettävissä, sillä se kuvaa vain kyseisen yksikön tiimin ja asiakkaiden näkökulmia ja kokemuksia. Haastatteluista nousi kuitenkin esiin joitakin teemoja, joita voidaan tarkastella yleisemmällä tasolla.Peer support of children with disability in integrated special group Our thesis is a qualitative research. The process began in spring 2010 and continued until October 2010. The purpose was to define what the peer support of children with a disability is in integrated special group. We wanted to research what kinds of opportunities peer support has from the point of view of the development of a child with disability. We also wanted to collect information on how peer support could be improved. Moreover, our intention was to produce material that the JYVÄ- team could take advantage of when they develop their course of action. As a method of gathering research material we used theme interviews which we executed in June 2010 via individual interviews. Four employees from one integrated special day-care unit in Vantaa and one parent of a child with a disability participated in the interviews. By means of the interviews we attempted to pick up the interviewees’ own opinions and experiences of the peer support and its materialization in the integrated special group. The results of our thesis indicate that peer support is experienced in many different ways in an integrated special group. There is no one right way to define it. There is a dilemma between the model of integration and emphasizing the peer support, because the main idea of integration is to eliminate children’s inequality and underline that all children are treated as equals. We have plenty of ideas about peer support and its opportunities from the point of view of child’s social and psychical development. Interaction between children and positive growing environment were seen as significant reasons for balanced development. Peer support was seen rather as giving model to the children and encouraging than as mutual support from children with a similar disability. Also adult’s role was thought as a remarkable tool in peer support, because children do not yet understand their own disability or the need of support. Organizations’ visibility in day care is one of the development ideas that stood up from the interviews. Also parents’ motivation in organizing mutual action between families and children was emphasized, because employees in day care cannot force parents into collaboration. Our goal has not been to make sweeping assumptions, because our thesis is qualitative. The material from the interviews cannot be generalized because it illustrates only the viewpoints and experiences of the one team and client in question. There were some themes that were emphasized, which can be observed on a more general level

Nuorten ääni mukaan kuntoutukseen : Spiral-itsearvioinnin pilottiversio CP-vammaisille nuorille

Spiral on kuntoutusohjaaja Kirsi Niittymäen opinnäytetyönään luoma itsearviointimenetelmä, joka toteutuu käytännössä lautapelin muodossa. Spiral-itsearviointimenetelmässä pelilaudan pohja on sama, mutta pelissä esiintyvien kysymyskorttien kysymykset on laadittu tietylle asiakasryhmälle. Tällä hetkellä olemassa olevia versioita on kaksi: mielenterveyskuntoutujille sekä autismin kirjon nuorille. Kaikki Spiralin kysymykset pohjautuvat Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen, ICF:n diagnoosikohtaisiin ydinlistoihin. (Kuntoutussäätiö 2016.) Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda CP-vammaisille nuorille suunnattu versio Spiral-itsearviointimenetelmästä. Kehittämistyön toimeksiantajana oli Lasten ja nuorten terapia-asema Sateenkaari. Kehittämistyön tuloksena opinnäytetyössä esitellään pilottiversiot 24 kysymyskortista, joita voidaan käyttää itsearviointimenetelmän jo olemassa olevan pelilaudan kanssa. Korttien kysymykset pohjautuvat aikaisempien versioiden tapaan ICF-luokituksen ydinlistoihin. CP-vammaisille lapsille ja nuorille on saatavilla yhteensä viisi eri ydinlistaa laajuuden ja ikäjakauman mukaan (ICF-kuvauslomakkeen luominen 2017). Opinnäytetyössä hyödynnettiin CP-vammaisille lapsille ja nuorille laadittua laajaa ydinlistaa sekä CP-vammaisille 14 – 18-vuotiaille laadittua lyhyttä ydinlistaa. Kysymykset pohjautuvat CP-vammaisia nuoria käsitteleviin ydinlistoihin, haettuun teoria- ja tutkimustietoon sekä omaelämänkerrallisiin teoksiin. Opinnäytetyön tuloksena laadittiin 24 kysymyskorttia. Kysymykset ovat pilottiversioita, mikä edellyttää kysymyskorttien ymmärrettävyyden ja laadun arviointia käytännössä. Kysymyskorttien soveltuvuudesta CP-vammaisen nuoren itsearviointiin olisi hyvä toteuttaa jatkokehittämistyö.Spiral is a self-assessment method created by the rehabilitation instructor Kirsi Niittymäki, which is practiced in the form of a board game. In the Spiral self-assessment method, the basis of the game board is the same, but the questions on the question cards in the game are set up for a particular customer group. There are currently two versions available: for mental health rehabilitees and for young people with autism spectrum disorders. All of Spiral's questions are based on the diagnostic core lists of the World Health Organization (WHO) Functional Ability, Operational Disabilities and International Health Classification, ICF. (Kuntoutussäätiö 2016.) The thesis was a development work designed to create a version of the Spiral self-assessment method for young people with cerebral palsy (CP). The principal of the thesis was Children and adolecents’ rehabilitation centre Sateenkaari. As the result of the development work, in the thesis are presented pilot versions of 24 question cards that can be used for the self-assessment method with an existing game board. Like the previous versions, the issue of cards is based on the core lists of the ICF classification. A total of five different core lists are available for children and young people with CP according to their scale and age distribution (ICF-kuvauslomakkeen luominen 2017). In the thesis, we utilized the extensive core list of children and adolecents with CP and the short core list of adolecents aged from 14 to 18 with CP. The questions are based on the core lists of adolescents with CP, applied theory and research, and autographical narratives. The result of the thesis was the preparation of 24 question cards. Questions are pilots, which means that there will be requirement to do. The understandability and validity of the question cards need to be evaluated. It would be good to execute another development work, focusing on the suitability of the question cards for self-evaluation of adolescents with CP

Aistivammaisten voimaantumiskokemukset : kuvaileva kirjallisuuskatsaus aistivammaisten voimaantumiseen johtavista kokemuksista

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on lisätä toimeksiantajalle tietoutta siitä, kuinka se voisi nykyistä paremmin hyödyntää kartoitettuja voimaantumisen keinoja edesauttaakseen asiakaskuntansa voimaantumiskokemuksia. Tietous aiheesta voi auttaa aistivammaisten henkilöiden kanssa työskenteleviä ammattilaisia ja läheisiä löytämään entistä paremmin keinoja tukea aistivammaisia henkilöitä kohti voimaantumiskokemuksia. Tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, minkä kaltaiset asiat aikaisemmissa tutkimuksissa ovat saaneet aikaan aistivammaisille henkilöille voimaantumiskokemuksia. Opinnäytetyössäni kuvaan myös sitä, miten voimaantuminen on heissä ilmennyt. Opinnäytetyö on toteutettu kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Siinä on käytetty kahdeksaa tutkimusta jotka käsittelevät aistivammaisia ja heidän voimaantumiskokemuksiaan, sekä niihin johtavia tekijöitä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällön analyysia. Kirjallisuuskatsauksessani on etsitty tietoa kahteen kysymykseen: ”Millaiset asiat ovat aiheuttaneet aistivammaisille ihmisille voimaantumiskokemuksia” ja ”Miten voimaantuminen on ilmennyt aistivammaisilla”. Näiden kahden kysymyksen alle on etsitty tutkimuksista kohtia, jonka perusteella loin johtopäätökset kirjallisuuskatsaukseni tuloksista. Voimaantumiskokemusten aistivammaisten henkilöiden keskuudessa syntymiseen kirjallisuuskatsaukseni perusteella merkittävästi vaikuttavat yhteisö ja ympäristö, itsenäisyys ja identiteetti, ihmissuhteet, tiedon lisääntyminen sekä saatu tuki ja arvostus. Voimaantumisen kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan sanoa näkyvän lisääntyneenä itsenäisyytenä, persoonallisena kasvuna ja voimistuneena identiteettinä, elämänhallinnan parantumisena, sekä muina myönteisinä selvästi havaittavina muutoksina. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että voimaantumiskokemukset lisäävät aistivammaisten hyvinvointia ja niiden tuomat vaikutukset ovat positiivisia. Voimaantuminen ei kuitenkaan ole pysyvä tila ja sen määritteleminen on haastavaa, mikä hankaloittaa voimaantumiskokemusten tunnistamista ja määrittelemistä.The objective of this thesis is to increase the knowledge about people with sensory impairment and their experiences which have led to empowerment. The knowledge of the topic can help professionals and their fellowmen to find even better ways to support people with sensory impairment towards experiences with empowerment. The goal is to explain with the literature review what kind of things in the previous research have caused the experiences of empowerment to people with sensory impairment. In the thesis I also describe how empowerment has occurred among them. The thesis utilizes a literature review. It is uses eight studies that deal with people who have sensory impairment and their experiences with empowerment and things that have led to them. The used research method was a qualitative content analysis. The literature review aimed to answer two questions: “What kind of things have occurred to people with sensory impairment experiences with empowerment” and “how empowerment has occurred in people with sensory impairment”. Based on the results of literature review I made the final conclusions. Based on my literature review, experiences of empowerment among people with sensory impairment have significantly influenced community and environment, independence and identity, relationships, increased knowledge, received support and appreciation. Based on the literature review empowerment can been seen occurring as an increased independence, personal growth and increased identity, better life management and other clearly visible positive changes. As a conclusion, the experience with empowerment among people with sensory impairment enhances their welfare and its influences are positive. Empowerment is not a permanent state and the definition is difficult, which makes it hard to recognise and define experiences of empowerment

Lapsen osallistumisen arviointi : systemaattinen kirjallisuuskatsaus PEM-CY ja YC-PEM arviointimenetelmistä

Lasten kuntoutuksessa ensiarvoisena tavoitteena on lapsen osallistumisen mahdollistaminen omassa arjessaan. Osallistuminen toimintoihin kotona, koulussa ja yhteisössä vaikuttaa positiivisesti lapsen terveyteen ja hyvinvointiin sekä mahdollistaa uusien taitojen oppimisen. Vammaiset lapset voivat kuitenkin kokea rajoituksia osallistumisen suhteen ja erityisesti ympäristötekijöiden koetaan usein hankaloittavan erilaisia toimintoja. Jotta kuntoutukselle pystytään asettamaan lapselle mielekkäitä tavoitteita ja arvioimaan niiden toteutumista, täytyy lapsen osallistumista myös arvioida. Participation and Environment Measure for Children and Youth (PEM-CY) sekä Young Children´s Participation and Environment Measure (YC-PEM) ovat ensimmäiset arviointivälineet, joissa yhdistyy osallistumisen ja siihen vaikuttavien ympäristötekijöiden arviointi. Tämän työn tarkoituksena on selvittää systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla millaisissa tutkimuksissa ja mihin tarkoituksiin PEM-CY ja YC-PEM mittareita on käytetty sekä arvioida mittarien laatua ja soveltuvuutta lasten osallistumisen arviointiin. Opinnäytetyö toteutuu yhteistyössä Lapsen oikeus omaan kuntoutukseensa (Look) -lapsen edun arviointi hankeen kanssa. Hankkeen lähtökohtana on vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta saavan lapsen oman toimijuuden ja osallisuuden vahvistaminen kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Aineiston haku suoritettiin syksyllä 2015 neljästä eri tietokannasta (Pubmed, Cinahl, ScienceDirect, ProQuest). Katsaukseen valittiin yhteensä 13 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta, joista 11 käsitteli PEM-CY mittaria ja kaksi YC-PEM mittaria. Tulosten perusteella ilmeni, että molemmat mittarit soveltuvat hyvin väestötason tutkimuksiin tiedonkeruuseen suurelta ihmisjoukolta. Niiden avulla voidaan tutkia yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia osallistumisessa erilaisten lasten ja nuorten ryhmien välillä sekä ympäristötekijöiden vaikutuksia osallistumiseen. Mittarit pitävät sisällään kaikki ICF-CY luokituksen Suoritukset ja osallistuminen -osa-alueen 9 aihealuetta, joten ne sisältävät useita merkityksellisiä toimintoja joihin lapset todennäköisesti osallistuvat. Mittarit voivat olla käyttökelpoisia myös kuntoutuksen suunnittelussa. Tulosten tulkinnan avuksi on kehitetty nelivaiheinen malli, jolla voidaan määritellä tavoitteita ja muodostaa mielekkäitä toimintasuunnitelmia yhdessä asiakkaan kanssa.Promoting child´s participation in everyday life is an ultimate goal for rehabilitation. Participation at home, school and community influences child´s health and well-being positively and provides opportunity to learn new skills. Children with disabilities may have restrictions in their participation and environmental factors are often considered to hinder participation in different types of activities. It is important to evaluate participation in order to set goals that are meaningful for child her/himself. Participation and Environment Measure for Children and Youth (PEM-CY) and Young Children´s Participation and Environment Measure (YC-PEM) are the first measurement tools for gathering information about both participation and environmental factors. The purpose of this thesis was to find out by systematic literature review what kind of research and for what purposes PEM-CY and YC-PEM measurement tools have been used. Also one of the main goals was to evaluate the quality and suitability of the instruments when assessing children´s participation. This thesis was made together with project ”Right of the Child to Participate in His/Her Rehabilitation – Assessing the Child’s Best Interests” (Look) -project. The target of the project is to assist and encourage disabled children to express their will what comes to their rehabilitation. The project produces practices that support the child’s participation, activeness and joint activeness. A systematic search was conducted in Pubmed, Cinahl, ScienceDirect and ProQuest in autumn 2015. 13 researches were selected for the thesis which fulfilled the inclusion criteria. As the result 11 researches covered PEM-CY and two YC-PEM measurement tool. The results of the study can be devided as follows: both instruments are suitable for large-scale studies and they capture differences and similarities of participation between different children population groups and impact of the environmental factors. The measurement tools covered all the 9 domains of Activities and Participation component of ICF-CY classification and include relevant activities in which children are likely to engage. The PEM-CY and YC-PEM measurement tools can be practical when planning a rehabilitation program. A four phase model for interpretation of the results from the instruments has been developed to define goals and intervention plans together with the client

Vammaiset henkilöt turvakotipalveluissa

Kaikille saavutettava turvakotipalvelu on merkittävä palvelu vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. Tämä tarkoittaa esteetöntä turvakotia, jossa toteutuu fyysisen esteettömyyden lisäksi tuen ja tiedon esteettömyys ja saavutettavuus. Käytännössä se merkitsee erilaisia kommunikoinnin mahdollisuuksia sekä turvakodin tarjoaman tiedon saavutettavuutta ja ymmärrettävyyttä vamman edellyttämällä tavalla.Tästä linkistä löydät, missä turvakodit sijaitsevatTämän julkaisun korvaa uusi, päivitetty julkaisu osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110489188</a

CP-vammaisille lapsille ja nuorille suositellut toimintakyvyn arviointimenetelmät toimintaterapiassa

Toimintaterapiassa keskitytään osallistumisen mahdollistamiseen yksilölle merkityksellisissä toiminnoissa. CP-vammaisille lapsille ja nuorille suositellut arviointimenetelmät ovat tavallisesti painottuneet ICF-luokituksen kehon ja ruumiin toimintoihin. WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen julkaisemisen jälkeen kuntoutuksessa ja tarkemmin toimintakyvyn arvioinnissa ollaan yhä kiinnostuneempia yksilön suorituksista ja osallistumisesta. Toimintaterapiassa on jo pitkään ollut käytännön työn malleja, kuten Inhimillisen toiminnan malli, jossa keskiössä ovat toiminnallinen suoriutuminen sekä osallistuminen. Elämänlaadun käsite ei sisälly ICF-luokitukseen, mutta sen arvioinnin tarve nousee kuntoutusalan asiantuntijoiden suositusten pohjalta. Opinnäytetyömme on osa VATA-hanketta. Yhteistyökumppaninamme toimi oppimis- ja ohjaamiskeskus Valterin Tervaväylän toimipiste Oulussa. Työn tarkoituksena oli integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla kerätä tietoa CP-vammaisille lapsille ja nuorille suositeltavista suoritusten, osallistumisen sekä elämänlaadun arviointimenetelmistä. Tutkimusaineisto kerättiin seuraavista tietokannoista: Can Child, BioMedCentral, EBSCO, Elsevier Science Direct, Kuntoutusportti, OTseeker, OTDBASE, PubMed, SAGE Premier ja Google Scholar. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kansainvälisistä tieteellisistä julkaisuista yhteensä kymmenen tutkimusta, joista neljä oli määrällistä ja kaksi laadullista tutkimusta, kolme systemaattista kirjallisuuskatsausta ja yksi strukturoitu kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen aineistossa suositellaan kolmeatoista arviointimenetelmää CP-vammaisten lasten ja nuorten suoritusten, osallistumisen sekä elämänlaadun arviointiin toimintaterapiassa. Menetelmistä kymmenen arvioi osallistumista ja suorituksia ja kolme elämänlaatua. Jokaisen suositellun menetelmän reliabiliteetti sekä validiteetti oli todettu hyväksi. Toimintaterapeutit voivat hyödyntää kirjallisuuskatsauksessa suositeltuja menetelmiä käytännön työssään CP-vammaisten lasten ja nuorten toimintakyvyn arvioinnissa.Occupational therapy focuses on abling participation in meaningful activities. Instruments recommended earlier to be used when assessing children and adolecents with cerebral palsy have mainly focused on assessing body functioning and structures. After the World Health Organization published the International Classification of Functioning, Disability and Health, there has been growing interest towards assessing an individual’s activity and participation. Although, in occupational therapy there has for a long time been practical models such as the Model of Human Occupation that consentrate on performance and participation. The concept of quality of life is not included in the ICF classification but the need for assessing it rises from recommondations made by rehabilitation experts. Our thesis is a part of the VATA project, which aims to develop evidence based practice in social and health care in Finland. The method of this study was integrated literature review. The data was analyzed by using content analysis method. The purpose of this study was to find recommended assessment tools to be used with children and adolescent with cerebral palsy when assessing their activity, participation and quality of life. Research material for this study was gathered from following databases: CanChild, BioMedCentral, EBSCO, Elsevier Science Direct, Kuntoutusportti, OTseeker, OTDBASE, PubMed, SAGE Premier and Google Scholar. Ten studies were accepted to this literature review from peer-evaluated publishers. Four quantitative and two qualitative studies, one structured review and two systematic reviews were included. According to the results of this study there are currently thirteen assessment tools recommended for children and adolecents with cerebral palsy when measuring their activity, participation and quality of life. Ten of these tools are developed for assessing performance and participation. Three tools are recommended for assessing quality of life. Each tool has good reliability and validity. Occupational therapists can use these tools in practice when evaluating activity, participation and quality of life with children and adolecents with cerebral palsy

NÄIN MEILLÄ PÄÄTETÄÄN : Vammaisten itsemääräämisoikeus palveluohjauksessa Varsinais-Suomessa

Luhtanen, Paula & Savola, Marina. Näin meillä päätetään. Vammaisten itsemääräämisoikeus palveluohjauksessa Varsinais-Suomessa. Diak, Pori. Kevät 2015, 55 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Näin meillä päätetään, on Diakonia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyö, joka tehtiin kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmin Varsinais-Suomen alueella. Opinnäyteyön tutkimuskysymykset olivat: miten palveluohjauksessa tulee näkyväksi asiakkaan etu, ja miten palveluohjauksessa todentuu kehitysvammaisen asiakkaan itsemääräämisoikeus sekä miten vahvistetaan ja tuetaan kehitysvammaisen omien tavoitteiden toteutumista. Aineiston keruu toteutettiin Webropol-kyselyn avulla. Kysely lähetettiin kaikille Varsinais-Suomen kuntien vammaispalveluista vastaaville työntekijöille ja niitä lähetettiin 24 kappaletta. Saatu laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tulosten mukaan vammaisten itsemääräämisoikeus palveluohjauksessa voitiin jakaa ns. estäviin ja mahdollistaviin tekijöihin. Ammattihenkilöstöä ohjaavat ammatilliset taidot sekä eettisyys, mutta samaan aikaan myös tarveharkintaa ohjaavat lainalaisuudet. Niissä vastauksissa, joissa vammaisten itsemääräämisoikeutta tuettiin vahvimmin, nousi esiin myös vahva palveluohjaksellinen työote. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että tämä opinnäytetyö sekä aikaisempi tutkimustieto tukevat ajatusta siitä, että vammaisten itsemääräämisoikeus on edelleen monista poliittisista muutoksista huolimatta heikosti toteutuvaa. Tutkimuksen tulosten mukaan tulkittiin, että muutoksen tulisi lähteä ammattihenkilöstön asenteesta ja palveluohjauk-sellisen työotteen lisäämisestä.ABSTRACT “This is how the decisions are made”, is a Diaconia university of applied sciences social service education program thesis that has been done with qualitative research methods in the area of Varsinais-Suomi. The research questions were: How does the advantage of a customer become visible in case management, how is it possible to realize the self-determination of a customer and how is it possible to reinforce and support the disables own goals. The collecting of material was executed by a Webropol-questionnaire. The questionnaire was sent to all employees in charge of disability services in Varsinais-Suomi municipalities and 24 questionnaires were sent. The qualitative material gathered was analyzed using content analysis. According to the findings the self-determination of the disabled in case management can be divided into preventing and allowing factors. The professional personnel need their expertise and an ethical approach to work, as well as they need to work in accordance with the specific laws. In those answers where the self-determination of the disabled was supported the strongest, also a strong case management was practiced. As a conclusion it is notable that this thesis and the previous researches support the idea that the self determination of the disabled is despite several political changes weakly performed. According to our research findings we interpret that the change should start from the attitudes of the professional personnel and adding more case management

Vammaisten asiakkaiden kokemuksia ja toiveita Toimintapiste Rastin päivätoiminnasta

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää päivätoiminnan asiakkaiden omia kokemuksia päivätoiminnasta. Tarkoituksena oli myös selvittää heidän päivätoimintaan liittyviä toiveita. Tutkimuksen myötä Toimintapiste Rasti saa toiminnan kehittämisen kannalta tärkeää tietoa asiakkaiden kokemuksista ja toiveista. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavana oli viisi päivätoiminnnan asiakasta. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelua käyttäen. Tulosten mukaan päivätoiminnassa tehtyjä työtehtäviä pidettiin monipuolisina, mielekkäinä ja haastateltavia innostavina. Päivätoiminnassa opittuja asioita olivat itsenäisen elämän taidot, käytöstavat, ajan hahmotus ja sosiaaliset taidot. Haastateltavien mielestä oma-aloitteisuutta tuetaan. Ohjaajien tunnettavuus oli hyvä haastateltavien keskuudessa. Haastateltavat tunsivat ajoittain tarvetta lisäohjaajille ja yksilölliselle ohjausajalle. Sosiaalisten suhteiden löytymistä pidettiin yhtenä päivätoiminnan parhaista puolista. Haastateltavien toiveissa esiintyivät miesohjaajien lisääminen, erilaiset työtehtävät, aktiviteetit ja ulkopuolinen toiminta. Johtopäätöksistä ilmenee päivätoiminnan tuoneen haastateltaville sosiaalisia suhteita, itsenäisen elämän taitoja ja etenkin kattavaa sekä elämyksellistä tekemistä. Haastateltavat kokivat viihtyvänsä päivätoiminnassa. Kehittämisen kohteita haastateltavien mukaan olivat työtehtävien laajempi vaihtuvuus, jakelukeittiön ruuan monipuolistaminen ja melutason laskeminen.The purpose of this study was to examine clients’ experiences of the daily activities. The aim was also to find out their wishes for daily activities. Information collected for this study from clients is important aspect for development of services in Toimintapiste Rasti. The thesis was a qualitative study. The data collection method used was a theme interview. The interview was conducted by five clients in day activities. The data were analyzed using a theme interview. According to the results, clients considered the work tasks versatile, meaningful and inspiring. Independence in life skills, manners, sense of time-tables and social skills are the most valuable things the clients have learned during the day activities as well as their initiative was encouraged. From time to time interviewees wished to get more instructors as well as individual working time from instructors. Having more social contacts was mentioned as one of the best sides of daily activities. In the future inter-viewees hoped that bigger part of instructors could be men and work tasks could be more many-sided. Also the clients wished more versatile activities and activities on free time. In conclusion, daytime activities have given social relationships, independence in life skills and new experiences for the clients, and they were glad about them. As devel-opment points they named more diversity in daily tasks, diversifying the food and lowering the noise