Analogisten kompressorien ja niitä mallintavien ohjelmistoliitännäisten subjektiiviset ja objektiiviset eroavaisuudet : tapausesimerkkeinä 1176- ja LA-2A-kompressorit

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan analogisten miksaustyökalujen ja niitä mallintavien digitaalisten ohjelmistoliitännäisten välisiä eroavaisuuksia käyttötarkoituksen ja soinnin suhteen. Tutkimuskohteena ovat 1176- ja LA-2A-kompressorit, tarkemmin niiden analogiset laitteet ja niitä mallintavat digitaaliset ohjelmistoliitännäiset kahdelta eri valmistajalta. Teksti rakentuu analogisen soinnin ja sen mallintamisen ympärille vastaanoton näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää minkälainen rooli kyseisillä kompressoreilla on nykypäivän studiotyöskentelyssä. Lähteenä käytetään aiempia tutkimuksia, alan tutkimuskirjallisuutta ja tutkimuskohteiden käyttöohjeita. Tutkimusmenetelmät jakaantuvat subjektiivisiin haastatteluihin ja kuuntelukokeisiin sekä objektiiviseen spektrianalyysiin. Haastattelut käsittävät kompressoreihin liittyviä kokemuksia ja ajatuksia käytön näkökulmasta. Kuuntelukokeet ja spektrianalyysi tarjoaa tietoa kompressorien tuottamista soinneista ja niiden välisistä eroavaisuuksista. Tutkimusaineisto koostuu miksaajien haastatteluista ja tutkimusta varten tuotetuista ääninäytteistä. Ääninäytteet on käsitelty tutkimuksessa esiintyneillä kompressoreilla ja niitä vertaillaan keskenään spektrianalyysin ja kuuntelukokeiden avulla. Tulokset osoittavat, että analogisia kompressoreita ja niitä mallintavia liitännäisiä käytetään rinnakkain ja molempia arvostetaan omista lähtökohdistaan. Analogisten kompressorien sointia pidetään tavoittelemisen arvoisena, mutta soinnin identtisyyttä niitä mallintavissa liitännäisissä ei koeta välttämättömänä. Käyttöliittymän identtisyys koetaan kuitenkin oleellisena. Eroavaisuuksia löytyy, mutta ne ovat vaikeasti havaittavissa ja kuultavissa. Toisissa ääninäytteissä ja kompressorimalleissa eroavaisuudet kuuluvat selkeämmin kuin toisissa. Mieltymykset ovat pääasiassa subjektiivisia, eikä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä voi tehdä

Saksankielisten suomenoppijoiden vokaalit : Vokaalien ä, e ja a tunnistaminen ja tuottaminen kuuntelukokeissa

Ääntäminen on saanut viime aikoina entistä enemmän huomiota myös suomi toisena ja vieraana kielenä -opetuksessa. Tämä tutkielma käsittelee suomi vieraana kielenä -oppijoiden vokaaleja. 14 oppijaa saksalaisen yliopiston suomen kielen alkeiskurssilta ovat tunnistaneet ja tuottaneet suomen kielen vokaaleja e, ä, ja a kahdessa tehtävässä. Tutkielma tarkastelee tunnistamisen ja tuottamisen onnistumista äidinkielisten puhujien suorituksiin verrattuna, puhujien välisiä yksilöllisiä eroja sekä oppijoiden äidinkielen saksan vaikutusta suomen vokaalien tunnistamiseen ja tuottamiseen. Tutkielma koostuu laajemmasta teoreettisesta taustoituksesta, suomen ja saksan kielten vertailevasta analyysistä sekä kahden kuuntelukokeen tuloksista. Kontrastiivisen kielten vertailun perusteella oli oletettavissa, että sekä erot saksan ja suomen äänne- että kirjoitusjärjestelmissä tulisivat vaikuttamaan vokaalien tunnistamiseen ja tuottamiseen. Ensimmäisessä kuuntelukokeessa saksankieliset suomenoppijat ja kaksi suomenkielistä vertailupuhujaa tunnistivat tutkimuksen vokaaleja kirjoittamalla suomenkielisen lukemat epäsanat. Vokaali a oli tunnistettu täysin oikein kaikissa epäsanoissa, mutta saksankieliset olivat kuulleet sitä runsaasti myös niihin sanoihin, joissa suomenkielinen kuuli vokaalin ä. Vokaalin ä tunnistaminen tuotti odotetusti saksankielisille eniten hankaluuksia. Vokaalin e kohdalla haasteena oli painottoman toisen tavun e-vokaali. Selityksenä voisi olla, että painoton e-vokaali herkästi redusoituu saksan kielessä ja että e:n ja ä:n kohdalla on saksan kielen ortografisissa käytännöissä runsaasti vaihtelua. Toisessa kuuntelukokeessa saksankieliset oppijat ja kaksi suomenkielistä vertailupuhujaa lukivat suomenkielisen tekstin. Tutkimuksen vokaalit oli leikattu tekstistä erikseen. Vokaalit soitettiin kolmelle suomenkieliselle kuuntelijalle, jotka nimesivät ne mielestään parhaiten vastaavaksi suomen kielen vokaaliksi. Merkittävää oli, ettei kahden suomenkielisen vertailupuhujan vokaaleja oltu tunnistettu selvästi paremmin kuin saksankielisten vokaaleja muutoin kuin vokaalin ä osalta, joka tuotti saksankielisille erityisiä vaikeuksia. Vokaali a oli tunnistettu lähes yhtä onnistuneesti niin saksankielisten kuin suomenkielistenkin tuottamana. Sen sijaan suomenkieliset nimesivät saksankielisten tuottaman ä:n e:ksi jopa yli puolessa tapauksista. Vokaali e taas oli tunnistettu saksankielisten tuottamana jopa paremmin kuin suomenkielisten tuottamana erityisesti ensitavussa. Vokaalien e ja ä osalta sujuva tunnistaminen kuuntelukokeessa 1 näytti olevan edellytyksenä sujuvalle tuottamiselle kuuntelukokeessa 2, vaikka joidenkin oppijoiden kohdalla vokaalin ä tuottaminen saattoi hyvästä tunnistamisesta huolimatta olla heikkoa. Vokaalia e oli monesti onnistuttu tuottamaan hyvin kuuntelukokeessa 2, vaikka sen tunnistaminen kuuntelukokeessa 1 olisi ollut heikkoa. Tutkimus osoitti, että luonnollista puhetta käyttämällä voidaan saada yllättäviä tuloksia myös äidinkielisten puhujien vokaalien laadusta. Variaatio äidinkielisten puhujien vokaalien laadussa tekee suomen oppijoiden tehtävän entistä vaikeammaksi. Tutkimuksen saksankieliset oppijat olivat taustatekijöiltään erittäin yhtenäinen ryhmä. Tästä huolimatta yksilölliset erot kuuntelukokeiden tuloksissa olivat merkittävät. Kuuntelukokeessa 1 vaihteli suuresti, tuottiko oppijalle enemmän haasteita vokaali ä vai e (vokaali a oli tunnistettu hyvin). Myös kuuntelukokeessa 2 yksilölliset erot olivat merkittävät erityisesti vokaalin ä tuottamisessa

Vapaata ääntä etsimässä : Linklater-äänikoulutuksen vaikutukset puheäänen perkeptuaalisiin ja akustisiin piirteisiin

Linklater-harjoitusmenetelmä on laajasti näyttelijänkoulutuksessa käytetty ääniharjoitusmenetelmä, joka tähtää luonnollisen äänen vapauttamiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten äänen vapautuminen ilmenee äänen perkeptuaalisissa ja akustisissa piirteissä, ja onko viiden viikon mittaisella harjoitusjaksolla vaikutusta yliopisto-opiskelijoiden äänenlaatuun. Linklater-harjoitusmenetelmä perustuu harjoituksiin, joissa kehon liikeratoja ja hengitystä vapauttamalla sekä omaa äänentuottoa havainnoimalla haetaan jännityksistä vapaata ääntöväylää, jossa ääni resonoi hyvin ja vapaasti korkealta matalalle. Tutkimukseen osallistui seitsemän naisopiskelijaa, jotka tekivät näitä harjoitusmenetelmän harjoituksia kerran viikossa 1,5 tuntia kerrallaan viiden viikon ajan. Kurssin ohjasi autorisoitu Linklater-ohjaaja. Kurssilaiset äänittivät ennen kurssia ja kurssin jälkeen luentaa tavallisella ja vapautuneella äänellä. Tutkimusta varten kerättiin viiden naisopiskelijan muodostama kontrolliryhmä, joka ei osallistunut harjoituksiin vaan kävi ainoastaan äänityksissä siten, että välissä oli kahden viikon tauko. Äänityksistä leikattiin kahden lauseen katkelmat ja ne koostettiin kuuntelukokeeksi, jossa tavallisia ja vapautuneita sekä eri kertojen vapautuneita näytteitä verrattiin toisiinsa. Kuusi puheäänen arviointiin pätevöitynyttä henkilöä arvioi näytteiden yleistä äänenlaatua, narinan määrää, äänen tiiviyttä ja äänen vapautta. Arviointi perustui arvioijien yleiseen käsitykseen eri äänenpiirteistä. Äänen vapaus oli arvioijien subjektiivinen kokemus, eikä sille annettu arviointikriteejä. Näytteiden akustisista piirteistä tarkastelussa olivat alfaratio, spektrin voimakkain huippu perustaajuuden lisäksi sekä narinan määrä, joka pääteltiin äänen perustaajuudesta. Tavallisen ja vapautuneen luennan ero ilmeni erityisesti kuunteluarvioissa sekä alfaration arvossa. Kurssin vaikutukset ilmenivät perkeptuaalisissa mittauksissa: narinan määrä väheni ja äänen tiiviys muuttui optimaaliseen suuntaan useimmilla koehenkilöillä. Akustisissa piirteissä ei tässä tutkimuksessa näkynyt muutosta, mikä on hyvin yleistä lyhyissä äänikursseissa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että äänen vapautumisesta kertovia piirteitä ovat etenkin narinan määrän väheneminen sekä äänen optimaalinen tiiviys. Lyhyelläkin Linklater-kurssilla voidaan odottaa muutosta näissä piirteissä. Tarkempien päätelmien tekeminen edellyttää lisätutkimusta Linklater-harjoitusmenetelmän vaikutuksista äänenlaadun piirteisiin suuremmalla koehenkilömäärällä

Identtisten ja epäidenttisten kaksosten puhe : Monotsygoottisten ja ditsygoottisten kaksosten puheen vertailua kesto-, nopeus-, tauko- ja taajuusmittauksin

This thesis presents an experimental study of the speech prosody of identical and non-identical twins. Speech fluency, pauses, speech rate, utterance length and speech frequency were examined phonetically, auditorily, semantically and statistically. The methods included both reading tasks (reading the alphabet, numerical lists, sentences with foreign loan words, holiday theme questions as well as 1.5 pages of text with long sentences and complex words) and spontaneous speech tasks (picture description and answering holiday theme questions). The subjects were Finnish-speaking 22-28-year-old female twins: 8 identical (monozygotic) and 10 non-identical (dizygotic) pairs. One pair was male-female. Comparisons were made between twin groups and between sisters. The data was regathered from four twin pairs, to make it possible to investigate some subjects intra-individually. In addition phoneticians, phonetic students and people without knowledge of phonetic science were tested in two listening experiments. The results showed that the dizygotic twins differed more from each other than monozygotic twins and that monozygotic twin sisters shared more similarities than dizygotic twin sisters. For example, between monozygotic twin sisters smaller differences were found between word count, utterance length and speech rate in spontaneous speech tasks. Dizygotic twin sisters made more different kinds of reading mistakes with the same target words than monozygotic twin sisters, while monozygotic twin sisters made more of the same reading mistakes with the same target words than dizygotic twin sisters. The listening experiments showed that only professional phoneticians were able to recognize the twin sisters. Even though the twins had the possibility to freely choose their speech rate, pausing and speech frequency, they used their own speech patterns; these included the same average speech frequency, average speech rate, type of pausing routine or filled pauses, and other speech mannerisms throughout their speech.Tämä väitöskirja on kokeellinen tutkimus identtisten ja epäidenttisten kaksosten puheen prosodias-ta. Puheen sujuvuutta, taukoja, puhenopeutta, kestoa sekä perustaajuutta tarkastellaan foneettisin, auditiivisin, sisällöllisin ja tilastollisin keinoin. Aineisto sisälsi lukupuhuntaa (aakkos- ja numero-listoja, lainasanoja sisältäviä lauseita, loma-aiheisia kysymyksiä ja 1,5 sivua pitkävirkkeistä, vaikea-sanaista tekstiä) sekä spontaania puhetta (kuvakerrontaa ja vapaasti loma-aiheisiin kysymyksiin vas-taamista). Koehenkilöt olivat äidinkieleltään suomenkielisiä 22-28-vuotiaita suomalaisia nais-kaksospareja: kahdeksan identtistä (monotsygoottista) kaksosparia, kymmenen epäidenttistä (ditsy-goottista) kaksosparia. Yksi mies-nais kaksospari oli mukana tutkimuksessa. Kaksosia verrattiin toisiinsa kaksosryhmittäin sekä kaksossisarten kesken. Neljää uusintanauhoitettua kaksosparia mah-dollisti yksilönsisäisen tarkastelun. Kaksin kuuntelukokein testattiin fonetiikan ammattilaisten, fo-netiikan opiskelijoiden ja foneettisesti kouluttamattomien ihmisten kykyä tunnistaa kaksospareja toisistaan. Tuloksina paljastui, että ditsygoottikaksoset erosivat enemmän toisistaan kuin monotsy-goottikaksoset ja monotsygoottikaksossisaret muistuttivat enemmän toisiaan kuin ditsygootti-kaksossisaret. Muun muassa monotsygoottikaksossisarten välillä oli selvästi pienemmät erot sekä sanojen lukumäärän että kokonaiskeston ja puhenopeuden välillä spontaanin puheen tehtävissä. Di-tsygoottikaksossisaret tekivät enemmän erilaisia lukuvirheitä samoissa tutkimuskohdesanoissa sisarpareittain kuin monotsygoottikaksossisaret. Monotsygoottisisarparit puolestaan tekivät enem-män samoja lukuvirheitä samoissa tutkimuskohdesanoissa kuin ditsygoottikaksossisarukset. Kuun-telukokeet osoittivat, että vain ammattifonetiikoilla oli kyky tunnistaa kaksossissarparit toisistaan. Vaikka kaksosilla oli mahdollisuus valita vapaasti puhenopeutensa, tauotuksensa ja puhekorkeuten-sa, niin jokainen koehenkilö päätyi käyttämään omanlaistaan puhekaavaa; samaa keskimääräistä sävelkorkeustasoa, samaa keskimääräistä puhenopeutta, samanlaista tauotusrutiinia sekä samanlai-sia täytesanoja ja muita puhemaneereita läpi tehtävien

Specific language impairment and identifying grammatical structures : Experimental research on understanding heard linguistic structures among young people, 19-20 years of age

Target. There are currently few tools to evaluate young adults' linguistic abilities in the Finnish language. Previous studies have shown that nonword repetition, sentence repetition and grammaticality judgment are typically weak functions in language impairment in some languages. The aim of this study was to create a tool for evaluating grammaticality judgment and pilot that tool. The assessment tool developed here is based on Poll, Betz and Miller's (2010) study on identification of clinical markers of specific language impairment (SLI) in English-speaking adults. In addition, the studies of grammatical difficulties by Finnish-speaking children with specific language impairment were also considered when developing the new tool. Methods. Six young adults with the history of SLI and six young adults with typical language development, matched as closely as possible with the SLI persons, participated in this study. Participants were 19;2-20;8 years of age. This study started with creation of the new assessment tool. Data were then collected using the assessment tool. Altogether 108 sentences were created to evaluate grammaticality judgment. Out of these 50 sentences were translated from the study of English-speaking young adults, 48 sentences were created based on the studies of Finnish-speaking children having SLI and the remaining 10 sentences were training items. Participants listened to sentences and were asked to judge their grammaticality and by indicating whether the sentence was right or wrong. Data were analyzed mainly quantitatively due to the relatively small number of participants. Results and conclusions. The participants with SLI made more errors in this test than did their peers with typical language. However, the result was not found statistically significant. Participants with SLI also used more time running the test than their counterparts. SLI participants made most of the errors in sentences, which included accusative case or tense inflection. The results are similar to the study on English-speaking young adults. Therefore, examination on a larger test group is needed in the future.Tavoitteet. Välineitä nuorten kielelliseen arviointiin on toistaiseksi suomen kielellä vähän. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet epäsanojen toiston, lauseiden toiston ja kieliopillisuuden tunnistamisen olevan tyypillisesti heikkoja toimintoja kielellisessä erityisvaikeudessa (specific language impairment, SLI) joissakin kielissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä suomenkielinen väline kieliopillisuuden tunnistamiseen ja pilotoida sen käyttöä. Arviointivälineen tekeminen pohjautui Pollin, Betzin ja Millerin (2010) tutkimukseen englanninkielisillä nuorilla. Edellä mainitun tutkimuksen lisäksi arviointivälineen tekemisessä otettiin huomioon tutkimustieto suomenkielisten SLI-lasten kieliopillisista vaikeuksista. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui kuusi SLI-nuorta ja kuusi mahdollisimman tarkasti SLI-nuoriin kaltaistettua verrokkia. Tutkittavat olivat iältään 19;2-20;8. Tutkimuksessa tehtiin ensin kieliopillisuuden arviointiin väline, jonka avulla aineisto kerättiin. Kuuntelukoe sisälsi 108 lausetta, joilla arvioitiin kieliopillisuuden tunnistamista. 50 lausetta suomennettiin englanninkielisestä tutkimuksesta, 48 lauseen rakenteet olivat niitä, jotka ovat osoittautuneet vaikeiksi suomenkielisillä SLI-lapsilla, ja 10 lausetta olivat harjoituslauseita. Tutkittavat kuulivat lauseet yksitellen, ja heidän tuli arvioida lauseiden kieliopillisuuden oikeellisuutta. Aineistoa analysoitiin lähinnä kvalitatiivisesti, koska tutkittavia oli vähän (N=12). Tulokset ja johtopäätökset. SLI-nuoret suoriutuivat verrokkeja heikommin kuuntelukokeesta, vaikka ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi SLI-nuoret käyttivät enemmän aikaa kokeen suorittamiseen kuin verrokit. SLI-nuoret tekivät eniten virheitä lauseissa, jotka sisälsivät akkusatiivitaivutuksen tai aikamuotoon liittyvän taivutuksen. Tulokset ovat samansuuntaisia englanninkielisen tutkimuksen kanssa, joten jatkotutkimusta suuremmalla tutkimusjoukolla tarvitaan

The correlation of gender and voice

Aim of the study. The fundamental frequency of speech (f0), the fundamental frequency minimum and maximum (f0min-f0max) and the vowel formant frequencies (F1-F3) are acoustical elements that make the difference between the voice of a man and a woman. Making a solid judgment of ones gender based on his/hers voice is not easy, but based on the acoustical elements mentioned above it can be judged quite reliably. F0 is considered to be the best acoustical element in making gender judgments, but also F1-F3 and f0max-f0min have been proven to be important. No Finnish research has been made. The aim of this study was to gather data about acoustical properties (f0, f0min-f0max, F1-F3) of voice and investigate the correlation between the acoustical properties and perceived gender and voice femininity or masculinity. This study investigated also did the subjective evaluations and the listeners evaluations differ from each other. Methods. Ten female, nine men, three male-to-female transgender people and two female-to-male transgender people participated as speakers in this study. They evaluated subjectively did their voice sound like male or female and how feminine or masculine it sounded on a VAS scale. They also gave prolonged vowel, reading and spontaneous speech samples that were acoustically analysed. The vowels /a/, /i/ and /u/ and two read sentences were collected into a listening test that was held for 25 people performing as listeners. They evaluated on a separate forms did the voice sound like male or female and how feminine or masculine it sounded on a VAS scale. Results. The men of this research had the lowest and the women the highest acoustical properties of voice (f0, f0min-max, F1-F3). Between all of the acoustical properties (except /i/ F2) of voice and evaluation of gender and voice masculinity or femininity there were statistically significant or very significant strong or very strong correlation. When the fundamental frequency was 153–244 Hz, the fundamental frequency minimum was 68–137 Hz and maximum was 233–359 Hz the voice was evaluated more often (over 50 % of the evaluations) as female voice and feminine. Also the higher the vowel formant frequencies were the more often the voice was evaluated as female and feminine. The listeners evaluated the reading speech very differently than the speakers evaluated their own speech. With the women's and men's gender judgments there was almost a 100 % agreement, but this was not the case with the transgender people. The listeners evaluations of the voice femininity or masculinity differed most of the time (75 %) statistically significantly from the speakers own evaluations.Tavoitteet. Puheen perustaajuus (f0), perustaajuuden minimi- ja maksimiarvot (f0min-f0max) sekä vokaalien formanttitaajuudet (F1, F2 ja F3) ovat akustisia ominaisuuksia, jotka ovat erisuuruisia naisilla ja miehillä. Sukupuoliarvion tekeminen äänen perusteella ei ole helppoa, mutta edellä mainittujen puheen akustisten ominaisuuksien perusteella se voidaan arvioida kuitenkin melko luotettavasti. Perustaajuutta pidetään formanttitaajuuksia parempana sukupuolen erottavana tekijänä, mutta myös perustaajuuden minimi- ja maksimiarvojen sekä formanttitaajuuksien on osoitettu olevan tärkeitä. Suomalaista tutkimusta aiheesta ei ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisten miesten, naisten ja transsukupuolisten miesten ja transsukupuolisten naisten äänen akustisia ominaisuuksia (f0, f0min-f0max, F1-F3) ja niiden eroja sekä tutkia niiden yhteyttä sukupuoli- ja feminiinisyys-maskuliinisuusarvion tekoon. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, erosivatko tutkittavien subjektiiviset arviot omasta äänestä ja kuuntelijoiden arviot toisistaan. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui puhujiksi 24 tutkittavaa, joista 10 oli naisia, 9 miehiä, kolme transsukupuolisuus-diagnoosin saaneita naisia ja kaksi transsukupuolisuus-diagnoosin saaneita miehiä. Heiltä kerättiin subjektiiviset arviot siitä, kuulostiko oma ääni naisen vai miehen ääneltä ja kuinka feminiiniseltä tai maskuliiniselta se kuulosti VAS-janalla arvioituna. Lisäksi heiltä äänitettiin vokaali-, luku- ja spontaanipuhenäytteet, jotka analysoitiin akustisesti. Vokaalit /a/, /i/ ja /u/ sekä kaksi luettua virkettä koottiin kuuntelukokeeksi, johon osallistui 25 kuuntelijaa. Kuuntelijat arvioivat erilliselle lomakkeelle, kuulostiko ääni naisen vai miehen tuottamalta ja arvioivat VAS-janalla, kuinka feminiiniseltä tai maskuliiniselta ääni kuulosti. Tulokset. Tutkimuksen miehillä oli kaikista matalimmat äänen akustiset (f0, f0min-max, F1-F3) ominaisuudet ja naisilla korkeimmat. Kaikkien äänen akustisten ominaisuuksien (paitsi /i/ F2) ja sukupuoli- ja feminiinisyys-maskuliinisuusarvioiden välillä oli tilastollisesti merkitsevä tai erittäin merkitsevä voimakas tai erittäin voimakas yhteys. Kun perustaajuus oli 153–244 Hz, perustaajuuden minimiarvo 68–137 Hz ja maksimiarvo 233–359 Hz, ääni arvioitiin useammin (yli 50 % arvioista) naisen ääneksi ja feminiiniseksi. Lisäksi mitä korkeammat vokaalien formanttitaajuudet olivat, sitä useammin ääni arvioitiin naisen ääneksi ja feminiiniseksi. Kuuntelijat arvioivat lukupuheäänen hyvin eri tavalla kuin puhujat itse arvioivat oman äänensä. Naisten ja miesten oman äänen sukupuoliarvioiden kanssa kuuntelijat olivat lähes 100 % samaa mieltä, mutta transsukupuolisten henkilöiden kanssa oli enemmän eroavaisuuksia. Kuuntelijoiden arviot äänen feminiinisyydestä tai maskuliinisuudesta erosivat suurimmaksi osaksi (75 %) tilastollisesti merkitsevästi puhujien omista arvioista