Persistence of government funding in small business finance

This paper studies the interaction of Finnish manufacturing firms and a state-owned specialized financing company, whose objective is to cure credit market imperfections. The study ex-amines how the presence of such agency affects the behavior of the firms over time. Specifically, the study analyzes whether the observed persistence in the subsidized financing originates from true state dependence or unobserved firm-specific heterogeneity. The results show that there is positive state dependence in the granted government loans and guarantees. The findings indicate that the private sector agents may adjust their financing behavior in response to the government intervention in the credit markets. The unobserved firm-specific heterogeneity accounts for much of the observed persistence, which provides another reason for why some firms are more dependent on the government funding than the others

Onko IMD:n ja WEF:n kilpailukyky-raporteista politiikanteon tueksi?

Tässä raportissa pohditaan IMD:n ja WEF:n kilpailukykyraporttien käyttöä yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon tukena. Johtopäätöksenä on, etteivät ne sellaisenaan tai edes jalostettuna tyydytä politiikantekijöiden kilpailukykyyn tai sen osatekijöihin liittyviä tietotarpeita. Lisäksi raportissa tunnistetaan seitsemän pääkohtaa paremman kansallisen kilpailukykyseurannan rakentamiseksi, luonnostellaan mahdollisesti aloitettavan kansallisen seurannan viitekehitystä ja tehdään alustava esimerkkilaskelma viitekehyksen yritysrahoitusosiost

Katsaus yksityisen t&k-toiminnan ja sen julkisen rahoituksen vaikuttavuuteen

Tässä raportissa kootaan kansainvälisen mikroekonometrisen tutkimuskirjallisuuden havainnot yksityiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan (t&k) kohdistuvien julkisten tukien vaikuttavuudesta. Kirjallisuuden yleisnäkemys tuista on enemmän positiivinen kuin negatiivinen, joskin havainnot vaihtelevat ja merkittävä osa tuloksista jää epäselvälle harmaalle alueelle. Pääosa tutkimuksista ei ota kantaa innovaatiopolitiikan yleistavoitteen onnistumiseen tai käsittele politiikantekijän kannalta keskeisimpiä kysymyksiä, kuten tukien oikeaa tasoa. Jatkossa aihetta sivuavan tutkimuksen tulisi keskittyä julkisten interventioiden kykyyn ratkoa niitä keskeisesti motivoivia pulmia: Kohdistuvatko interventiot siten, että innovaatiotoiminnan harjoittamiseen liittyvät rahoitusmarkkinarajoitteet lievenevät? Mikä on ulkoisvaikutusten määrä ja ovatko ne riittävä motivaatio harjoitetulle politiikalle? Miten politiikkaa voitaisiin suunnata täsmällisemmin siten, että se osuisi vain yksityisesti kannattamattomaan mutta yhteiskunnallisesti houkuttelevaan toimintaan? T&k-tukien taloustieteelliset perusteet ovat sinänsä vahvoja; mikroekonometrisen arviointikirjallisuuden haasteista ei tule tehdä sitä (väärää) johtopäätöstä, että harjoitetusta politiikasta ei olisi hyötyä tai että sitä ei tulisi harjoittaa. Toisaalta läpikäydyn tutkimuskirjallisuuden haasteet ja tietopuutteet tarkoittavat myös sitä, että tutkimuslinjaa on syytä jatkaa – tarvitaan lisää korkeatasoista mikroekonometrista todistusaineistoa päätöksenteon tueksi. Tulevien politiikkatoimenpiteiden suunnittelussa tulisi jo ennakoivasti huomioida mahdollisuudet luotettavaan vaikuttavuusarviointiin. Olisikin paikallaan, että julkisista yritystuista vastaavat ministeriöt ja rahoittajaorganisaatiot tekisivät jatkoarvion yhdessä tutkijoiden kanssa uusista aineistotarpeista sekä mahdollisuuksista sisällyttää yritystukijärjestelmään ominaisuuksia, jotka edistävät toimenpiteiden vaikuttavuuden luotettavaa arvioimista

Environmental policy, green innovation and market developments

This report explores the implementation of various R&D subsidies and other environmental policy instruments among the OECD countries from 1990-2015 and the relations of these policies to green innovation aimed at reducing greenhouse gas emissions. Here, green innovation is measured as patented ideas of the following technology categories: i) reductions of greenhouse gas emissions related to energy generation, transmission or distribution; ii) climate change mitigation technologies related to buildings and iii) climate change mitigation technologies for the production or processing of goods. After 2005, there was clear growth in green innovation and an expansion of markets for energy from renewable sources. The development paths of the countries differ due to the different production structures and policies adopted. Our empirical analysis suggests that the adoption of white certificate schemes promoting end-user energy savings has facilitated the generation of green innovation. The data provide further support for the positive relationship between the stringency of fossil fuel taxation and green innovation. The literature further suggests that carbon pricing and R&D subsidies are complementary policies. R&D subsidies play a substantial role in the early stages of the transition towards clean technologies. For mature technologies, the certificate system may serve as a cost-efficient means to fulfill renewable energy obligations. Renewable energy policies also tend to be more effective in countries with liberalized energy markets. Competition and policy actions that lower entry barriers enhance green innovation.This publication is part of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research (tietokayttoon.fi). The content is the responsibility of the authors and does not necessarily represent the views of the Government

Rakenteellinen kilpailukyky

Raportissa esitellään uusi rakenteellisen kilpailukyvyn viitekehys ja indeksi, jota voidaan käyttää Suomen pitkän aikavälin kasvuedellytysten seurannassa. Lähtökohtana käytetään ns. kilpailukykypyramidia (Pajarinen, Rouvinen & Ylhäinen, 2017), jossa kilpailukyky on purettu eri osatekijöihin; välttämättömiin pitkän aikavälin perusteisiin ja lyhyemmän aikavälin ajureihin. Suomi sijoittuu uuden kilpailukykyindeksimme vuoden 2019 vertailussa 38 maan joukossa neljänneksi – edellään Sveitsi, Tanska ja Alankomaat sekä perässään Ruotsi, Yhdysvallat ja Norja. Suomen sijoitus on parempi kilpailukyvyn pitkän aikavälin perusteissa (4.) kuin nopeampiliikkeisissä ajureissa (9.). Kilpailukyvyn eri osatekijöitä tarkasteltaessa Suomi on kärkiviisikossa kaikissa muissa lohkoissa paitsi työmarkkinoiden ja luovan uudistumisen indekseissä – työmarkkinoita koskevassa indeksissä olemme vasta 23. ja luovaa uudistumista koskevissa indeksissä sijalukumme on 14. Suomen kokonaiskehitys on ollut nousuvoittoista vuodesta 2016 alkaen. Vuoden 2019 vertailussa mittarimme antaa IMD:n ja WEF:n kilpailukykyindeksejä positiivisemman kuvan Suomen kilpailukyvystä suhteessa muihin maihin – joidenkin suurempien vertailumaiden, kuten Saksan, jäädessä kauemmaksi kärjestä. Tilastollisessa analyysissa selvitettiin kilpailukykyindeksimme yhteyttä hyvinvoinnin mittarina toimivaan henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen kehitykseen. Tilastollisen tarkastelun perusteella kilpailukykyindeksimme kuvaa hyvin nykyhetken tilannetta – indeksin tasolla tai muutoksella ei kuitenkaan havaittu olevan ennustearvoa bkt per capitan tulevan kehityksen suhteen. Rakenteellista kilpailukykyä mittaavan indeksin keskeisin käyttökohde onkin ajantasaisen tilannekuvan muodostaminen sekä keskeisten kansallisten vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen

Digitalisaatio muuttaa maailmaa – tarvitaanko politiikan tueksi uusia mittareita?

Pilvipalvelujen, tekoälyn ja muiden digitalisaation uusien ilmentymien myötä olemme astumassa digitalisaation toiselle aikakaudelle, mikä haastaa talouspolitiikan ja sitä tukevan mittauksen. Bruttokansantuotteen (bkt:n) mittausperiaatteet ovat sinänsä käypiä myös digitaloudessa mutta käytännön toteutuksessa monet digitalisaation ilmentymät on toistaiseksi huomioitu puutteellisesti. Digitalisaation johdosta bruttokansantuotteen vuosimuutokset ovat tulleet aliarvioiduiksi viime aikoina. Bkt:n ja materiaalisen hyvinvoinnin mittaushaasteet liittyvät viiteen asiakokonaisuuteen: 1. digitalisaatioon liittyvien hintojen sekä toisaalta tarjonnan määrän, laadun ja kirjon nopeisiin muutoksiin, 2. erikoistuneiden välikäsien vähäisempään merkitykseen mm. verkossa tapahtuvan itsepalvelun myötä, 3. ilmaisten ja mainosrahoitteisten verkkopalvelujen laajenevaan käyttöön, 4. monikansallisten yritysten vero-optimointi erityisesti aineettomiin tuotannontekijöihin liittyen sekä 5. nousevaan alusta-, jakamis- ja keikkatalouteen, jossa yksityishenkilöt saattavat olla samanaikaisesti sekä tuottajina että kuluttajina. Edellä mainitut kohdat 2–5 nakertavat veropohjaa; kohtien 1–3 johdosta indeksoidut sosiaalietuudet saattavat nousta tarpeettoman nopeasti. Työtä digitalisaation vaikutusten huomioimiseksi bkt:n mittaamisessa on jatkettava ja on syytä harkita täydentävää satelliittikirjanpitoa. Bkt:n ohella tarvitaan myös täydentäviä hyvinvointimittareita

Team Finland -verkoston arviointi

Arvioinnissa tarkasteltiin, miten Team Finland -verkosto ja sen palvelut vastaavat yritysten tarpeisiin ja tukevat yritysten kasvua ja kansainvälistymistä. Tavoitteena oli selvittää verkostomaisen toimintamallin ja verkoston toimijoiden yhteisen asiakkuustyön lisäarvo kansainvälistä kasvua tavoitteleville yrityksille. Arvioinnin keskeisiä menetelmiä ja aineistoja olivat tilasto- ja ekonometrinen analyysi, kirjallisuus- ja dokumenttianalyysi, sähköinen yrityskysely, verkoston toimijoille suunnattu asiantuntijakysely, asiantuntijahaastattelut, yrityshaastattelut sekä sidosryhmätyöpajat. Arvioinnin johtopäätöksinä todetaan muun muassa, että Team Finland -toimintamalli ja asiakasohjaus ovat selvästi kehittyneet, mikä on auttanut parantamaan kansainvälistymispalveluiden tehokkuutta. Verkosto ei kuitenkaan vielä toimi riittävän tehokkaasti. Samoin verkoston sisäisessä työnjaossa ja tiedonkulussa on vielä kehitettävää. Arvioinnin suosituksena todetaan, että Team Finland -verkoston kehittämistä tulee jatkaa määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti nykyisen toimintamallin pohjalta. Lisäksi suositellaan, että verkoston strategisia tavoitteita tulee terävöittää. Myös verkoston palvelulupausta ja palveluiden kokonaisuutta tulee selkeyttää, ja yksityiset palvelut tulee kytkeä tiiviimmin osaksi verkoston palvelutarjoamaa.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Ulkomaiset investoinnit ja kriittinen aineeton omaisuus

Tutkimuksessa muodostetaan ajankohtainen tilannekuva kriittisestä aineettomasta omaisuudesta, sen omistuksesta sekä ulkomaisten yritysten toiminnasta Suomessa. Kriittiselle aineettomalle omaisuudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää; siihen viitataan yleisimmin ns. kriittisten, nousevien tai perustavanlaatuisten teknologioiden kohdalla. Hyödynsimme tarkastelussa Euroopan komission patenttiluokkiin perustuvaa määritelmää kehittyneistä teknologioista, jota täydensimme puolustus- ja kaksikäyttöteknologiaa koskevilla patenttiluokilla. Käyttämämme määritelmän perusteella Suomessa toimii vajaa 1 500 kriittistä teknologiaa omaavaa yritystä, joista suurin osa on kotimaisessa omistuksessa. Kvantitatiivinen analyysi osoittaa, että ulkomaisten yritysten ostamat suomalaisyritykset patentoivat enemmän kriittistä teknologiaa. Kriittisen teknologian omistus ei kuitenkaan lisää ulkomaisen yrityskaupan todennäköisyyttä, kun yritysten taustaominaisuudet on huomioitu. Korkean teknologian yritysostot eivät myöskään korostu viranomaisvalvonnan soveltamiskäytännössä. Kriittistä teknologiaa omaavien yritysten taloudellinen kehitys on yrityskaupan jälkeen keskimäärin samankaltaista kuin verrokkiyritysten, jotka eivät olleet yrityskaupan kohteena, joskin vähäinen havaintomäärä hankaloittaa tilastollista analyysia.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Life-cycle effects in small business finance

This paper studies the life-cycle profiles of small firms’ cost and use of credit using a panel of Finnish firms. The choice of method matters for the conclusions drawn about the relationship between firm age and financing costs; the cross-sectional age profiles of financing costs are hump-shaped and consistent with hold-up theories, whereas methods that control for cohort fixed effects demonstrate that the financing costs decrease monotonically as the firms mature. The life-cycle profiles of the use of credit also indicate that firms are more dependent on financial intermediaries in the early periods of their lives. Furthermore, the cohorts born during recessions pay higher financing costs and use smaller amounts of bank loans, even after their creditworthiness is controlled for. The recession cohort effect appears to be more related to the experience of starting-up the firm in the recession than to the CEOs growing up in a recession during their early adulthood.peerReviewe