Energiantuotanto pientalossa

Opinnäytetyössä vertailtiin eri energiamuotojen kannattavuutta pientaloihin. Kohteena työssä oli Mäntylän tila, jossa vuotuinen lämmitystarve on 22 000 kWh sekä teoreettinen pientalo, jonka vuotuinen lämmitystarve on 15 000 kWh. Mäntylän tilalla Mikkelissä on lämmitysremontti edessä nykyisen puukattilan tullessa elinkaarensa päähän. Nykyinen kattila on alapalokattila ja sitä on korjaushitsattu jo useamman kerran. Opinnäytetyössä selvitettiin erilaisten vaihtoehtoisten ympäristöystävällisten lämmitysmuotojen taloudellisuutta, sekä samalla selvitettiin pienimuotoisen sähköntuotannon kannattavuutta. Opinnäytetyön vertailuun lisättiin myös kaukolämpö, vaikka Mäntylän tila ei ole kaukolämpöverkon alueella. Työhön on selvitetty eri lämmitysmuotojen, aurinkosähkön ja tuulivoiman investointi- sekä käyttökustannuksia. Työssä ei ole tarkemmin perehdytty energianhintojen nousuun, investointien korkomaailmaan eikä kotitalousvähennyksen vaikutukseen. Vertailun tuloksena Mäntylän tilalla kannattavin lämmitysmuoto olisi maalämpö, varsinkin mikäli pihassa olevaa käyttämätöntä porakaivoa voidaan hyödyntää lämpökaivona. Toiseksi kannattavinta on jatkaa nykyisellään, eli polttaa puita omasta metsästä. Tutkimuksen perusteella aurinkolämmön, aurinkosähkön ja tuulivoiman kannattavuus on selvitettävä kohdekohtaisesti suurten investointikustannustensa vuoksi.This thesis compares the different forms of energy profitability of small houses. The object of the thesis project is Mäntylä farm with an annual heating requirement of 22 000 kWh, as well as a theoretical small residential building with an annual heating requirement of 15 000 kWh. There is a need for heating renovation on Mäntylä farm in Mikkeli because the existing downdraft wood boiler has been welded up many times. The thesis studied the profitability of different environmental forms of heating and small-scale electricity production. District heating was also considered even though Mäntylä farm is not in the area of district heating network. This work studied the investment in various forms of heating, solar power and wind power as well as their operating costs. The study does not discuss rising energy prices, investment in terms of interest rates and the effect on tax reduction of domestic work. The most profitable form of heating on Mäntylä farm would be geothermal energy, especially if the unused bore well could be utilised for that. The second most profitable heating form is to continue the present wood heating system. The study of solar thermal, photovoltaic and wind power is determined separately for each destination because of the large investment costs

Value creation in online communities

In recent years, the phenomenon of watch collecting has increased drastically in popularity. With the rise of internet and later social media, information has been more readily available making the hobby more accessible. The meaning of value creation has also changed a lot in the 21st century, so new aspects of the concept have risen to challenge the status quo. This study aims to understand how value is created in online communities, focusing on luxury and vintage mechanical watches. The theoretical section reviews the literature and theories on value, luxury, and value creation and presents a framework that was used for the purposes of this study. The approach used was qualitative since the aim was to understand the phenomena in more detail. Netnographic method was used to extract data from relevant internet discussions and analyzed using qualitative content analysis. The main findings were revolved around what value is for mechanical watches in terms of luxury, as well as vintage. For luxury watches quality, self-identity and hedonic values were the most prominent ones whereas in vintage pieces authenticity, nostalgia, design and allegory values were considered to be the most important. All these then intertwine with each other when considering luxury vintage pieces. Value creation in the communities was found to arise from the interactions between the community members the most important ones being information sharing and receiving, hype creation, retention of value through consumer actions and building of allegory. Several different contributors to the community were also identified, with all of them contributing towards the consciousness of the community, which highly increases engagement.Kellojenkeräily harrastuksena on noussut räjähdysmäisesti viime vuosina internetin ja sosiaalisen median ansiosta. Tiedon ja sisällön suuren määrän ansiosta harrastus on tullut helpommin lähestytettäväksi myös tavallisille ihmisille. Samalla arvonluonnin käsite on muuttunut suuresti 2000-luvulla, minkä ansioista uusia suuntauksia on noussut haastamaan entistä ymmärrystä. Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään, miten arvonluonti virtuaaliyhteisöissä tapahtuu keskittyen luksus-, ja vintagekelloihin. Teoreettinen osio tutkii olemassa olevaa kirjallisuutta niin näiden molempien arvojen, kuten myös virtuaaliyhteisöjen osuudesta asiaan, joiden pohjalta tutkimuksen kehys on luotu. Tutkimus on laadullinen, koska virtuaaliyhteisöjen osuutta arvonluontiin haluttiin ymmärtää tarkemmin. Netnografisella metodilla saatiin suuri määrä oleellista dataa tietyn virtuaaliyhteisön relevantimmista keskusteluista, joka analysoitiin sisällöllisesti. Suurimmat löydökset liittyivät arvojen eri komponentteihin. Luksuskelloihin liittyen isoimmat arvokomponentit olivat laatu, identiteetti hedonistinen arvo, kun taas vintagekellojen suhteen suurimmat komponentit olivat autenttisuus-, nostalgia., suunnittelu- ja allegorinen arvo. Vintage luksuskelloissa nämä kaikki taas sitoutuu yhteen vaihtelevasti. Virtuaaliyhteisön rooli arvonluonnissa keskittyy yhteisön jäsenten kanssakäyntien yhteyteen, joista suurimmat arvonluojat olivat tiedonjako, ”hype:n” rakennus, arvon ylläpito kuluttajan toimista ja allegorian rakennus sekä ylläpito. Myös yhteisön rakentamiseen liittyviä tekijöitä pystyttiin osoittamaan, joista kaikki edistää yhteisön ”tietoisuutta”, joka taas rohkaisee edelleen kanssakäyntiin yhteisön sisällä

Defining Adequate Vitamin D Intake : Cross-sectional and Intervention Studies

D-vitamiini ylläpitää normaalia luun kasvua ja uudistumista koko elämän ajan. Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaissa, väestön D-vitamiinitilanne on riittämätön – talvisin osalla jopa puutteellinen. Tässä väitöskirjassa on tutkittu, lisääkö D-vitamiini luumassan kertymistä kasvuiässä, ja ylläpitäkö D-vitamiini luuston tasapainoista aineenvaihduntaa aikuisiällä. Nämä vaikutukset saattavat ehkäisi osteoporoosin kehittymistä eri ikäkausina. Väitöskirjatyössä tutkittiin erisuuruisten D-vitamiinilisäysten vaikutuksia kolmessa eri ikäryhmässä, jotka olivat 11-12 -vuotiaat tytöt (N=228), 21-49 -vuotiaat miehet (N=54) ja 65-85 -vuotiaat naiset (N=52). Tutkittavat satunnaistettiin ryhmiin, jotka nauttivat joko lumevalmistetta tai 5-20 µg D3-vitamiinia vitamiinilisänä. Tutkimukset olivat kaksoissokkoutettuja. Tutkimuksen aikana tutkittavilta otettiin paastoveri- ja virtsanäytteitä. Lisäksi he täyttivät tutkimuslomakkeen taustatietojen kartoittamiseksi sekä frekvenssikyselylomakkeen kalsiumin ja D-vitamiinin saannin selvittämiseksi. Tyttöjen luunmineraalitiheys (BMD) mitattiin DXA–laitteella ja miesten volumetrinen luuntiheys pQCT-menetelmällä. Näytteistä määritettiin mm. seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinin (=S-25-OHD), lisäkilpirauhashormonin (=S-PTH) ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuuksia. Murrosikäisten tyttöjen poikkileikkaustutkimuksessa S-25-OHD- ja luun muodostusmerkkiaineen pitoisuudet vaihtelivat kuukausien välillä; suurimmat pitoisuudet mitattiin syyskuussa ja pienimmät maaliskuussa, mikä kuvastaa vuodenaikaisvaihtelua. Vastaava vaihtelu havaittiin lannerangan ja reisiluun BMD:ssä. D-vitamiinilisäyksellä oli myönteinen vaikutus tyttöjen luumassan lisääntymiseen. Suurin D-vitamiinilisä (10 µg/vrk) lisäsi luumassaa 17.2% enemmän reisiluussa ja 12.5% enemmän lannerangassa verrattuna lumevalmistetta nauttivien tyttöjen vastaaviin tuloksiin, mutta tulos riippui hoitomyöntyvyydestä. D-vitamiinin vaikutus luustoon välittyi vähentyneen luun hajotuksen kautta. Tutkimustuloksiin perustuen riittävä D-vitamiinin saanti murrosikäisille tytöille on 15 µg/vrk. D-vitamiinilisän vaikutus 65-85 -vuotiaiden naisten S-25-OHD-pitoisuuteen vakioitui kuudessa viikossa annoksen ollessa 5-20 µg/vrk. Näillä D-vitamiiniannoksilla ei saavutettu tavoiteltavaa S-25-OHD-pitoisuutta, joka on 80 nmol/l. Arvioimme, että 60 nmol/l -pitoisuuden, jota esiintyy kesäisin tämän ikäryhmän suomalaisilla, tämän ikäryhmän naiset saavuttaisivat 24 µg:n päivittäisellä D-vitamiinin saannilla. Terveillä miehillä havaittiin vuodenaikaisvaihtelu S-25-OHD- ja S-PTH-pitoisuudessa sekä luun hajotusta kuvaavassa merkkiainepitoisuudessa. Toisaalta vaihtelua ei havaittu radiuksen volumetrisessä luuntiheydessä eikä luun muodostusmerkkiaineen pitoisuudessa. Vuodenaikaisvaihtelu estettiin 17 µg:n päivittäisellä D-vitamiinin saannilla, mutta tämän ei havaittu vaikuttavan radiuksen luuntiheyteen kuusi kuukautta kestävän tutkimuksen aikana. Yhteenvetona todetaan, että D-vitamiinin saanti on edelleenkin riittämätöntä tutkimusten kohderyhmillä. Tämä näkyy S-25-OHD- ja PTH-pitoisuuden sekä luunaineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden vuodenaikaisvaihteluna, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille. D-vitamiinin saantia tulisi lisätä, jotta vähintäänkin riittävä D-vitamiinitilanne (S-25-OHD>50 nmol/l) tai mahdollisesti jopa tavoiteltava D-vitaminitilanne (S-25-OHD≥80 nmol/l) saavutettaisiin. Jotta D-vitamiinin saannin lisääminen olisi kaikissa ikäryhmissä mahdollista, on suunniteltava nykyistä enemmän D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita.Vitamin D is required for normal bone growth and maintenance of the skeleton throughout life. In Finland, like in many other Western countries, the population suffers from inadequate or deficient vitamin D status, especially during winter, which is thought to increase the risk of osteoporosis. New strategies to prevent osteoporosis are actively being sought. The main objective of this thesis was to determine whether vitamin D is feasible in the primary prevention of osteoporosis; does it affect bone mineral accrual during the growth period? A second goal was to ascertain whether seasonal variation in calcitropic hormones affects bone remodelling, and to elucidate the vitamin D intake needed to overcome this variation in different age groups. The subjects were healthy, free-living representatives of their respected age groups: 11- to 12-year-old girls (N=228), 21- to 49-year-old men (N=54) and 65- to 85-year-old women (N=52). Subjects participated in an intervention trial in which they were randomly assigned to a group receiving 0, 5, 10 or 20 µg of vitamin D as a supplement. All studies were performed double-blinded. Fasting blood and urine samples were collected together with data about, for instance, dietary intake of calcium and vitamin D and physical activity. In two studies bone mineral density (BMD) of subjects was measured at enrolment and at the end of the study. Laboratory analysis consisted of measurements of serum 25-hydroxyvitamin D (S-25-OHD), parathyroid hormone (S-PTH) and bone remodelling markers. Differences among months were observed in calcitropic hormones, bone formation marker, and BMD of the femur and vertebra in a cross-sectional study of early and mid pubertal girls, thus predicting seasonal variation. Vitamin D supplementation increased bone mineral accrual dose-dependently both in the femur and the vertebra of adolescent girls. Bone mineral accrual was 17.2% higher in the femur and 12.5% higher in the vertebra with 10 µg of vitamin D than with placebo, but the effect depended on compliance. The effect of vitamin D on bone was mediated through decreased resorption. Based on the results, a total intake of 15 µg/d appears to be sufficient for adolescent girls. The effect of vitamin D supplementation (5-20 µg/d) on S-25-OHD concentration of elderly women reached a plateau within six weeks. A concentration of 80 nmol/l, which is considered optimal, was not achieved with these dosages. We estimated that a concentration of 60 nmol/l, which is typically seen during summer in Finland, requires a total intake of 24 µg/d of vitamin D in elderly women. Seasonal variation in calcitropic hormones and bone resorption marker, but not in volumetric BMD of the radius or bone formation marker, was noted in healthy men in a prospective study. Vitamin D supplementation increased S-25-OHD, inhibited winter elevation of PTH and decreased bone formation marker, but did not affect BMD during this 6 month study. Adequate intake to avoid the season-related changes was calculated to be 17 µg/d. In summary, vitamin D intake remains inadequate among the target groups of this thesis, as reflected by seasonal variation in calcitropic hormones and bone metabolism. Dietary intake of vitamin D should be increased to achieve at least an adequate vitamin D status (S-25-OHD>50 nmol/l) and possibly an optimal vitamin D status (S-25-OHD>80 nmol/l) throughout the year. This could be accomplished by introducing new vitamin D-fortified foods to the market

Optikko näyttöpäätelasien määrääjänä

Opinnäytetyömme käsitteli optikoille järjestettävää työterveyshuoltoon pätevoittävää koulutusta sekä näyttöpäätelasien määräämistä optikon ammatissa. Opinnäytetyön sisältö koostui kahdesta pääteemasta: työnäkökoulutuksesta ja työterveyshuollon ammattihenkilöistä sekä näyttöpäätelasien määräämisestä ja ikänäköisten silmälasiratkaisuista näyttöpäätetyöhön. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvailla optikoiden kokemuksia työnäkökoulutuksesta sekä näyttöpäätelasien määräämisestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työnäkökoulutuksesta sekä näyttöpäätelasien määräämisestä optikoille, työnäkökoulutuksen järjestäjille, työterveyshuollon henkilöstölle sekä optisella alalla työskenteleville henkilöille. Tutkimustehtävinämme oli saada selville optikoiden kokemuksia työnäkökoulutuksesta sekä näyttöpäätelasien määräämisestä. Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena toukokuussa 2013. Tutkimukseen osallistui kahdeksan työnäkökoulutuksen suorittanutta optikkoa. Tutkimustuloksista saatiin tietoa työnäkökoulutuksen sisällöstä, opetusmenetelmistä ja lisäkouluttautumisesta. Optikot kokivat työnäkökoulutuksen hyvänä tietopohjana työlasien määräämiseen. Koulutukseen kaivattiin lisää käytännönläheisyyttä ja harjoituksia. Optikot kokivat käytännön työelämän opettavan parhaiten työlasien määräämiseen liittyvissä asioissa. Näyttöpäätelasien määräämisestä saadut tulokset osoittivat, että työlasimäärityksessä on useita erilaisia huomioon otettavia seikkoja. Haasteita näyttöpäätelasimäärityksessä olivat työterveyshuollon toimivuus, linssityyppien toimivuus eri ympäristöissä sekä erityistapaukset. Optikoiden kokemukset työnäkökoulutuksesta vastasivat työnäkökoulutuksen opintosisältöä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutuksen sisältö oli monipuolinen, mutta erityistyölasien näöntutkimusharjoitteiden osuus suhteessa teorian määrään oli vähäinen. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää työnäkökoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.Optoergonomic education for opticians has been arranged by the Finnish Institute of Occupational Health since 1996. This education gives the opticians the right to work in occupational health care and prescribe occupational spectacles. Optoergonomic issues are current because 75% of the Finnish people work with a computer daily. If the employee suffers from eye strain and has problems in vision while working with a computer he has the right to get occupational progressive spectacles financed by the employer. That is why it is important for opticians to have competence in the issues that impact optoergonomics. The aim of the study was to find out what kind of experiences optometrists had concerning optoergonomic education and when prescribing occupational progressive lenses. Our study was a qualitative survey. The questionnaire was sent to 16 opticians who had accomplished the optoergonomic education and had prescribed computer spectacles daily. We got answers from eight opticians. The results were analyzed by using the method of content analysis. According to opticians the optoergonomic education gave a good base of knowledge for prescribing occupational progressive lenses. Opticians thought that work life taught best. Half of the opticians thought that optoergonomic education should include more practical exercises. According to the opticians education should be more vision-centered. Opticians had challenges in prescribing occupational progressive lenses when the customers were visually challenged or when the lens type did not work well in a customer’s work place. Understanding the idea of having the right to have occupational progressive spectacles financed by the employer caused misunderstandings between occupational health care staff and customers. Findings showed that the optoergonomic education responds to the needs of the working life quite well. Education should include more practical exercises and lectures given by vision specialists. Independent updating of optoergonomic issues is important for opticians. Quantitative survey on the same subject should be useful and more generalizable in the future. The results of the survey can be used in organizing and planning the optoergonomic education

Identifying eating habits in Finnish children : a cross-sectional study

BackgroundWe aimed to identify different eating habits among Finnish children and to evaluate their association with meal patterns, breakfast consumption, and socio-demographic characteristics in a large, nationwide cohort of children.MethodsWe evaluated 10,569 children aged 9-14years into the Finnish Health in Teens cohort in a cross-sectional design. The hierarchical K-means method was used to identify groups of children with different eating habits, based on five factors obtained through factor analysis of 10 food items. Multiple correspondence analysis was used to show associations between groups with different eating habits and meal patterns, breakfast patterns, gender, age, and language spoken at home.ResultsAnalyses identified three groups: unhealthy eaters (12.3%), fruit and vegetable avoiders (43.3%), and healthy eaters (44.1%). Most children had regular meal and breakfast patterns. The proportion of boys was higher among unhealthy eaters. Unhealthy eaters also showed irregular meal and breakfast patterns, and had parents with low education level. There was a higher proportion of girls among healthy eaters. Healthy eaters also showed regular meal and breakfast patterns, and had parents with high education level.ConclusionsAlthough the number of unhealthy eaters was small, special attention should be still paid to these, mostly male children, as they have poor eating habits and they lack regular eating routine. Skipping breakfast was more common among older children and girls, although girls had healthier eating habits overall. Our results can contribute to public health efforts to improve eating behaviours, especially among children with poor eating habits and those skipping healthy food items.Peer reviewe

Ensihoitajien käyttökokemukset Epoc-vieritestilaitteesta ja tulosten tulkinnasta : Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella

Vieritestillä tarkoitetaan potilaan vierellä tapahtuvaa näytteen ottoa ja tuloksen tulkintaa hoitotyössä. Vieritestilaitteen käyttöön on saatava asianmukainen käyttökoulutus, jotta näytteenottotekniikka ja tulosten tulkinta onnistuvat virheettä. Epoc-vieritestilaitteella on mahdollista selvittää potilaan elimistön happo-emästasapainoa, elektrolyyttihäiriöitä ja aineenvaihdunnan tilaa. Viime vuosina näiden käyttö on yleistynyt myös ensihoidossa potilaan hoidontarpeen arvioinnissa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Tarkoituksena oli kartoittaa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitohenkilöstön käyttökokemuksia Epoc-vieritestilaitteesta ja tulosten tulkinnasta ensihoidossa. Tavoitteena oli saada tietoa mitkä asiat tuottavat hankaluuksia Epoc-vieritestilaitteen käytössä ja lisäkoulutuksen tarpeesta. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin Epoc-vieritestilaitteen käyttökoulutuksen saaneet ensihoitajat. Tutkimus toteutettiin sähköisesti Webropol-kyselyohjelman avulla. Kysely lähetettiin 90 Epoc-vieritestilaitteen käyttökoulutuksen saaneelle ensihoitajalle. Kyselyyn vastasi yhteensä 18 ensihoitajaa. Tutkimustulosten perusteella 15 kyselyyn vastanneista ensihoitajista tiesivät, milloin käyttää Epoc-vieritestilaitetta. Kahdeksan vastaajista hyödynsivät Epoc-vieritestilaitteella saatuja tuloksia hoidontarpeen arvioinnissa. Seitsemän vastaajista olivat saaneet Epoc-vieritestilaitteella virheellisiä tuloksia johtuen esimerkiksi ruiskuun jääneistä ilma-kuplista. Epoc-vieritestilaitteella saatavien tulosten tulkintakysymyksissä noin puolet tiesi oikean vastauksen. Kuusi vastaajista kokivat käyttökoulutuksen riittämättömäksi. Avoimeen kysymykseen Epoc-vieritestilaitteen käyttökoulutuksen kehittämisestä vastasi neljä ensihoitajaa. Vastaajat toivoivat ylläpitokoulutusta ja lisäkoulutusta viitearvojen ja tulosten tulkintaan. Yhdeksän vastaajista kokivat Epoc-vieritestilaitteen tarpeelliseksi ensihoidossa.A point-of-care testing means the taking of samples of the patient’s bedside and interpretation of the results. The use of a point-of-care tester must be appropriately trained so that the sampling technique and the interpretation of the results can be mistaken. The Epoc-blood analysis system makes it possible to find out the patient’s body system acid base balance, electrolyte imbalance and status of metabolism. Their use has become more common also in the pre-hospital emergency care when paramedics have to make an assessment of patient care needs. The study was conducted as a quantitative research. The purpose of this study was to describe the North-Savos health care district experience of using the Epoc-blood analysis system and interpretation of the results by paramedics. The goal was to get information about which issues cause difficulties in using the Epoc-blood analysis system and if there is a need for further training. The study population consisted of paramedics in the North-Savos health care district who have got the user training in the Epoc-blood analysis system. The survey was conducted online with a Webropol-questionnaire. The questionnaire was sent to 90 paramedics who had received the Epoc-blood analysis system training. The questionnaire was answered by 18 paramedics. Based on the results of the research, 15 of the respondents who answered the questionnaire knew when to use the Epoc-blood analysis system. Eight respondents utilized the Epoc-blood analysis systems results for the assessment of the patients’ care needs. Seven of the respondents had had incorrect results with the Epoc-blood analysis system for example of airbubbles in the sample. Approximately half of the respondents knew the correct answer on the interpretation issues. Six respondents felt that user training was inadequate. An open question for the development of the user training was provided by four paramedics. The respondents hoped for maintenance training and further training to interpret the reference values and results. Nine of the respondents felt the Epoc-blood analysis system is necessary in emergency care

Genetic modification of the ant Lasius niger using CRISPR-Cas9 technology

Abstract CRISPR-Cas9 has become one of the most prominent gene editing tools available and it has been utilized in various organisms from bacteria to fungi, plants, and animals. In this study, we developed a CRISPR-Cas9 protocol for the black garden ant Lasius niger, a common and easily available study species for lab and field experiments. To create indel mutations using CRISPR-Cas9 in L. niger, we targeted three different locations in a well-studied eye pigmentation gene cinnabar, generating several mutations that disrupt the ommochrome biosynthesis pathway and result in the lack of the pigment and therefore, abnormal eye coloration in adult workers. We also developed a protocol to collect L. niger eggs, inject them with CRISPR-Cas9 construct, and rear the eggs into mature adult workers with the assistance of nursing workers. We demonstrated for the first time in L. niger that CRISPR-Cas9 is an excellent tool to create targeted mutations for this species. Our protocol can be referred to when developing similar studies for other species of ants and eusocial insects.CRISPR-Cas9 has become one of the most prominent gene editing tools available and it has been utilized in various organisms from bacteria to fungi, plants, and animals. In this study, we developed a CRISPR-Cas9 protocol for the black garden ant Lasius niger, a common and easily available study species for lab and field experiments. To create indel mutations using CRISPR-Cas9 in L. niger, we targeted three different locations in a well-studied eye pigmentation gene cinnabar, generating several mutations that disrupt the ommochrome biosynthesis pathway and result in the lack of the pigment and therefore, abnormal eye coloration in adult workers. We also developed a protocol to collect L. niger eggs, inject them with CRISPR-Cas9 construct, and rear the eggs into mature adult workers with the assistance of nursing workers. We demonstrated for the first time in L. niger that CRISPR-Cas9 is an excellent tool to create targeted mutations for this species. Our protocol can be referred to when developing similar studies for other species of ants and eusocial insects.Peer reviewe

Prevalence of Thinness, Overweight, Obesity, and Central Obesity in Finnish School-Aged Children : A Comparison of National and International Reference Values

Introduction: The global epidemic of obesity concerns children, and monitoring the prevalence is of highest priority. Body mass index (BMI) with age- and sex-specific cutoff values determines weight status in children, although multiple reference systems exist. Our aim was to compare the prevalence for thinness, normal weight, overweight, and obesity in Finnish school-aged children according to national and international reference values, as well as to determine which cutoff values for overweight agree with the criteria for central obesity. Methods: This study includes 10,646 children aged 9-12 years from the Finnish Health in Teens cohort. Height, weight, and waist circumference were measured in 2011-2014. BMI (weight [kg]/height [m](2)) and the waist-to-height ratio (WHtR; waist [cm]/height [cm]) were calculated. The WHtR cutoff of >0.5 indicated central obesity. We compared the sex-specific prevalence of thinness, overweight, and obesity using the International Obesity Task Force (IOTF), World Health Organization (WHO) and Finnish (FIN) BMI-for-age reference values, as well as these three against central obesity based on the WHtR. Results: The prevalence of thinness, overweight, and obesity were 11.0%, 12.7%, and 2.6%, respectively, using IOTF; 2.6%, 15.9%, and 5.2% using WHO; and 5.1%, 11.4%, and 2.2% using FIN. Overweight and obesity were more common in boys than girls using WHO and FIN, while thinness was more common in girls using IOTF and FIN. IOTF versus WHO exhibited moderate agreement (kappa = 0.59), which improved for IOTF versus FIN (kappa = 0.74). Of those classified as overweight by WHO, 37% and 47% were regarded as normal weight according to IOTF and FIN, respectively. The prevalence of central obesity was 8.7%, and it was more common in boys than girls. WHO provided the highest sensitivity: 95% of individuals with central obesity were classified with overweight or obesity. Using FIN provided the highest specificity (93%). Conclusion: Our findings show that WHO overestimates the prevalence of overweight and obesity, while IOTF overrates thinness. Thus, comparing prevalence rates between studies requires caution. The novelty of this study is the comparison of the cutoff values for overweight with central obesity. The choice of reference system affects the generalizability of the research results. (C) 2021 The Author(s) Published by S. Karger AG, BaselPeer reviewe

Wolbachia transmission dynamics in Formica wood ants

Background: The role of Wolbachia endosymbionts in shaping the mitochondrial diversity of their arthropod host depends on the effects they have on host reproduction and on the mode of transmission of the bacteria. We have compared the sequence diversity of wsp ( Wolbachia surface protein gene) and the host mtDNA in a group of Formica ant species that have diverged approximately 0.5 million years ago ( MYA). The aim was to study the relationship of Wolbachia and its ant hosts in terms of vertical and horizontal transmission of the bacteria.Results: All studied ant species were doubly infected with two Wolbachia strains ( wFexl and wFex4) all over their geographical distribution area in Eurasia. The most common haplotypes of these strains were identical with strains previously described from a more distantly related Formica ant, with an estimated divergence time of 3.5 - 4 MYA. Some strain haplotypes were associated to the same or closely related mtDNA haplotypes as expected under vertical transmission. However, in several cases the wsp haplotypes coexisted with distant mtDNA haplotypes, a pattern which is more compatible with horizontal transmission of the bacteria.Conclusion: Two lines of evidence suggest that the sharing of Wolbachia strains by all F. rufa species is rather due to horizontal than vertical transmission. First, the fact that endosymbiont strains identical to those of F. rufa ants have been found in another species that diverged 3.5 - 4 MYA strongly suggests that horizontal transfer can and does occur between Formica ants. Second, the frequent sharing of identical Wolbachia strains by distant mitochondrial lineages within the F. rufa group further shows that horizontal transmission has occurred repeatedly. Nevertheless, our dataset also provides some evidence for longer- term persistence of infection, indicating that Wolbachia infection within this host clade has been shaped by both horizontal and vertical transmission of symbionts. The fact that all the ants were infected irrespective of the family structure of their societies gives no support to the proposed hypotheses that the spreading of Wolbachia in ants might be associated to the types of their societies