Hydrogen economy : Opportunities and limitations

Hydrogen economy aims to reduce CO2 emissions in sectors and processes where utilising other solutions is particularly challenging. Such processes can be found in industries, aviation, maritime transport, and heavy-duty road transport. The EU is currently preparing legislative changes to enable an increased implementation of hydrogen-based solutions. At the same time, countries in and outside Europe have been develoing their national hydrogen strategies. Thousands of projects are being established for the production and end-use of clean hydrogen in Europe alone. Hydrogen economy provides an opportunity for Finland, as Finnish power generation has a relatively low carbon intensity and there is a stable national transmission grid for electricity available. Furthermore, Finland has vast potential for additional wind power, which could be utilised to produce hydrogen and electrofuels to meet domestic demand as well as for exports. On the other hand, the future supply and demand still remain highly uncertain in the international market. Strong competition is anticipated between different technologies and alternative locations for production. Finland must ensure preconditions for industrial investments in the hydrogen economy, and create clear targets and an action plan for the hydrogen transition in different sectors. The development of the hydrogen economy can be supported, e.g., by easing the licensing of additional wind power construction, increasing hydrogen expertise, and supporting R&D activities in technologies, services, and collaboration. Electricity and hydrogen transmission infrastructures should be developed as a whole in preparation for the future needs while managing the related risks and costs. Alternative technologies and solutions must be considered along with the hydrogen-based solutions. In addition, conditions for fair competition must be ensured both domestically and internationally.This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government

Vetytalous – mahdollisuudet ja rajoitteet

Vetytaloudella tavoitellaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä aloilla, joilla muiden keinojen käyttö on erityisen haasteellista. Tällaisia kohteita löytyy mm. teollisuudesta, lento- ja meriliikenteestä sekä raskaasta tieliikenteestä. EU valmistelee yhteisiä vetyratkaisujen yleistymistä mahdollistavia lainsäädäntömuutoksia. Samaan aikaan eri maat Euroopassa ja sen ulkopuolella ovat laatineet kansallisia vetystrategioitaan. Vedyn tuotantoon ja loppukäyttöön suunnattuja projekteja on pelkästään Euroopassa kehitteillä tuhansittain. Suomelle vetytalous näyttäytyy mahdollisuutena, koska Suomessa on melko vähähiilinen sähköntuotantokapasiteetti ja vahva sähkön kantaverkko. Tämän lisäksi Suomessa on valtava tuulivoiman lisärakennuspotentiaali, jota voitaisiin hyödyntää vedyn ja sähköpolttoaineiden tuotantoon sekä kotimaan kysyntää että vientiä varten. Toisaalta kansainvälisen markkinan tulevaisuuden tarjontaan ja kysyntään liittyy suuria epävarmuuksia. Odotettavissa on tiukka kansainvälinen kilpailu eri teknologioiden ja tuotantopaikkavaihtoehtojen välillä. Suomessa on varmistettava edellytykset teollisuuden vetytalouteen suuntautuville investoinneille ja luotava selkeät tavoitteet ja toimenpidesuunnitelma vetyratkaisujen käyttöönotolle eri sektoreilla. Vetytalouden kehittymistä voidaan edistää mm. tuulivoiman lisärakentamisen luvitusta helpottamalla, vetyosaamista lisäämällä ja TKI-toimintaa tukemalla niin teknologioiden, palvelujen kuin yhteistyön osalta. Sähkönsiirto- ja vedynsiirtoinfrastruktuureja tulisi kehittää kokonaisuutena tulevaisuuden tarpeisiin varautuen, mutta halliten kustannuksia ja riskejä. Vetyratkaisujen edistämistoimissa tulee ottaa huomioon vaihtoehtoiset teknologiat ja ratkaisut. Samoin on huolehdittava tasapuolisten kilpailuedellytysten toteutumisesta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Ydinvoimaloiden käytöstäpoisto ja dekontaminaatio : CORD -liuosten käsittely epäorgaanisilla ioninvaihtimilla

Suuri määrä ydinvoimaloita on tulossa lähivuosina ja -vuosikymmeninä käytöstäpoisto vaiheeseen. Valtavasta käytöstäpoisto- ja purkamistöistä syntyy tuhansia tonneja jätettä. Osa tästä jätteestä on metallijätettä, joka voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen dekontaminoinnin jälkeen. Kirjallisuusosassa tarkastellaan erilaisia dekontaminaatiomenetelmiä sekä dekontaminoimisessa syntyvän happaman sekundäärisen liuosjätteen käsittelyä ioninvaihtimilla. Pääpaino on primääripiirien kemialliseen dekontaminaatioon soveltuvissa menetelmissä. Näistä CORD (Chemical Oxidation Reduction Decontamination) on yksi käytetyimmistä maailmalla. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ioninvaihtomateriaaleja, jotka pystyisivät tehokkaasti ottamaan Co-60:a ja Ni-63:a CORD tyyppisistä dekontaminaatioliuoksista. Co-60 ja Ni-63 esiintyvät yleisesti primääripiirien korroosiokerroksissa. Co-60 usein määrittää käytössä olevan ydinvoimalan säteilytason ja Ni-63:stä tulee merkittävin säteilyn aiheuttaja 20 vuotta reaktorin sulkemisen jälkeen. Kokeellisessa osassa tutkittiin seitsemän epäorgaanisen ioninvaihtomateriaalin kykyä ottaa Co-60:a ja Ni-63:a CORD -tyyppisistä dekontaminaatioliuoksista. Tutkimuksissa selvitettiin materiaalien kemiallista kestävyyttä ravistelemalla ioninvaihtimia oksaali- ja permanganaattihapoissa kahden viikon ajan. Liuoksista mitattiin metallipitoisuus MP-AES:lla tai ICP-MS:llä. Lisäksi selvitettiin materiaalien ioninvaihtokyky nuklidien suhteen eri pH -arvoissa. Ioninvaihtokyvyn mittana käytettiin jakaantumiskerrointa. Näiden alkumittausten jälkeen jatkoon valittiin kolme materiaalia, joiden ioninvaihtokykyä testattiin happamissa oloissa oksaalihapossa ja kaliumpermanganaatissa. Lisäksi selvitettiin ioninvaihtimien tehoa, kun läsnä on myös kilpailevia ioneja (Fe, Cr, Ni /Co). Kd -arvot määritettiin mittaamalla Co-60 liuokset Wizardin gammalaskurilla ja Ni-63 liuokset Perkin Elmerin nestetuikelaitteella. Osa ioninvaihtimista ei toiminut juuri lainkaan happamissa oloissa eikä niiden tutkimista kannattanut jatkaa alkutestien jälkeen. Tutkimuksissa löytyi kolme hyvin tai kohtuullisesti happamissa oloissa toimivaa ioninvaihdinta: Sb2O5, CoTreat ja MnO2. Kd -arvot olivat pääasiassa parempia Co-60 kuin Ni-63 suhteen kaikissa testeissä. Sb2O5:lla saavutettiin pH:ssa 2 jopa Kd arvo 25 000 (Co-60) mutta arvo puolittui, kun mukana oli oksaalihappoa. Ni-63 suhteen Kd oli enää 100 – 1000 välillä oksaalihapossa. Mitatut tulokset vaihtelivat paljon eri kokeissa

A Systematic Literature Review

The importance of entrepreneurs and small/medium-sized enterprises (SMEs) to economic growth and social cohesion in many societies is widely acknowledged. SMEs rely typically on short and intermediate-term debt from commercial banks or finance companies for their external financial needs. It has been argued that their non-corporate form, their higher associated business and financial risks and other related factors have limited the availability of other financing instruments. Principal-agent theory argues that a relationship between a bank (principal) and small business (agent) withholds risks due to substantial information asymmetry, which can lead to situations of adverse selection or moral hazard. These risks are typically mitigated with risk evaluation activities, collateral requirements, relevant pricing and other loan agreement terms such as covenants. This thesis presents a detailed description of a systematic literature review process regarding 20 scientific articles published between years 1985 and 2019. The review framework combines the theoretical aspects of principal-agent theory to an analysis of the determinants of and the role of collateral or covenants and their effectiveness as risk management mechanisms in bilateral small business lending. Four main findings emerged. First, collateral can function as a substitute for borrower risk evaluation activities because it provides a high recovery ratio in an event of default and bank’s incentive to screen borrower quality is thus low. Other studies argue that covenants or collateral can complement a bank’s risk evaluation activities because they are effective only when their value is monitored. Second, covenants’ and collateral’s role as a signaling device of borrower riskiness is not unambiguous as some studies argue that good quality borrowers pledge more collateral (signal their good credit worthiness) whereas others report that riskier borrowers pledge more collateral. Third, the borrowers who have sufficient operating history and who establish a long-term relationship with one principal lending bank are less likely to pledge collateral (thanks to enhanced trust and reduced information asymmetry) whereas increased bank competition or borrowers’ access to alternative funding sources increase the use of collateral and covenants due to a bank’s need to safeguard its seniority over other creditors. Finally, the presence of covenants does not materially affect other contract terms whereas a collateral pledge can have a favorable effect e.g. on loan size or maturity. An appropriate combination of collateral and either loan pricing or credit scoring reliably distinguishes borrower risk levels and thus functions effectively as an ex ante screening mechanism for banks. The practical implications of the findings highlight the importance of thorough and continuous borrower risk, counterparty risk and collateral assessment practices within lending banks. They furthermore suggest that a bank’s legal protections would be stronger if the terms and conditions in loan contracts were tailored to reflect each borrower’s business and financial risk profile. Credit risk and credit risk management topics in small business lending are from many aspects covered in prevailing academic literature. Literature on covenants, strictly in the small business context, is however extremely scant. Given, that the economic structure in many societies is increasingly shifting towards digital and service-based industries, where companies can be small and do not necessarily possess tangible assets that could be pledged as collateral, the field of small business lending would highly benefit from further research on the use of covenants as contractual credit risk management mechanisms. Yrittäjien sekä pienten että keskisuurten yritysten (pk-yritysten) yhteiskunnallinen merkitys taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle tunnustetaan laajalti. Pk-yritysten ulkoinen rahoitus muodostuu tyypillisesti pankkien tai rahoitusyhtiöiden myöntämistä lyhyen ja keskipitkän ajan veloista. On väitetty, että muun muassa pk-yritysten yksityiset yhtiömuodot sekä niihin liittyvät korkeammat liiketoiminta- ja rahoitusriskit ovat rajoittaneet muiden rahoitusvälineiden saatavuutta. Päämies-agenttiteorian mukaan pankin (päämiehen) ja pienyrityksen (agentin) välinen suhde sisältää riskejä huomattavan informaatio epäsymmetrian johdosta. Informaatio epäsymmetria kasvattaa haitallisen valikoitumisen tai moraalikadon riskejä. Näitä riskejä pyritään tyypillisesti vähentämään velallisen riskiarvioinneilla, vakuusvaatimuksilla, hinnoittelulla ja muilla lainasopimusten ehdoilla, kuten kovenanteilla. Tässä Pro gradu-tutkielmassa toteutetaan systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka pohjautuu kahteenkymmeneen vuosina 1985-2019 julkaistuun tieteelliseen artikkeliin. Tutkielmassa esitetään yksityiskohtainen kuvaus katsausprosessista sekä sen löydöksistä. Katsaus esittää päämiesagenttiteorian pääkohdat ja yhdistää ne analyysiin koskien vakuuksien sekä kovenanttien roolia, tehokkuutta ja valikoitumista kahdenvälisessä pienyritysten luotonannossa. Neljä päähavaintoa nousi esiin katsauksen pohjalta. Ensimmäisenä, vakuus voi vähentää pankin kannustinta suorittaa lainanottajaa koskevaa riskiarviointia, koska vakuus tarjoaa pankille korkean takaisinperintäasteen lainaa koskevissa laiminlyöntitilanteissa. Toiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vakuudet ja kovenantit täydentävät pankin riskienarviointitoimintaa, koska ne ovat tehokkaita vain, kun niiden arvoa seurataan. Toiseksi, vakuudet ja kovenantit eivät yksiselliteisesti viesti lainanottajan riskitasosta. On tutkimuksia, jotka osoittavat, että matalan riskin lainanottajat panttaavat enemmän vakuuksia (osoituksena hyvästä luottokelpoisuudestaan) samalla kun toiset tutkimukset osoittavat, että korkean riskin lainanottajat panttaavat enemmän vakuuksia. Kolmanneksi, ne lainanottajat, joilla on riittävän pitkä toimintahistoria ja jotka ovat muodostaneet pitkäaikaisen suhteen yhteen päärahoittajaan, todennäköisemmin panttaavat vähemmän vakuuksia (vahvistuneen luottamuksen ja vähentyneen informaatio epäsymmetrian ansiosta). Lisääntynyt pankkien välinen kilpailu sekä vaihtoehtoisten rahoituslähteiden saatavuus lisäävät vakuuksien ja kovenanttien käyttöä, koska pankin on turvattava etuoikeusasemansa muihin velkojiin nähden. Lopuksi, kovenantit eivät vaikuta olennaisesti muihin sopimusehtoihin, kun taas vakuuksien käytöllä voi olla suotuisa vaikutus esimerkiksi myönnettävän lainan määrään tai sen maturiteettiin. Vakuudet yhdistettynä oikeaan hinnoitteluun tai luottoluokitukseen erottavat luotettavasti lainanottajan riskitason ja toimivat siten tehokkaina riskitason seuloina pankin luottokelpoisuusarvioinneissa. Yllä olevien havaintojen vaikutukset käytännön pienyritysrahoitukselle korostavat perusteellisen ja jatkuvan lainanottajariskin, vastapuoliriskin sekä vakuuksien arviointikäytäntöjen merkitystä pk-yrityksiä rahoittavissa pankeissa. Lisäksi ne ehdottavat, että pankin oikeudellinen suoja olisi vahvempi, mikäli lainasopimusten ehdot räätälöidään vastaamaan kunkin lainanottajan todellista liiketoiminta- ja taloudellista riskiprofiilia. Olemassa oleva akateeminen kirjallisuus käsittelee luottoriskejä ja niiden hallintaa monesta näkökulmasta. Kovenantteja koskeva, puhtaasti pienyrityskenttään keskittyvä, kirjallisuus on kuitenkin hyvin vähäistä. Koska monen yhteiskunnan elinkeinorakenne painottuu lisääntyvästi palvelualoille ja digitaalisiin palveluihin, joissa yritykset ovat pieniä tai joissa yrityksillä ei välttämättä ole panttauskelpoisia aineellisia hyödykkeitä lainanvakuudeksi, rahoitusala hyötyisi suuresti lisätutkimuksesta koskien kovenantteja luottoriskien hallintavälineenä

Tietokanta SIHTI-tutkimusohjelman tuloksille

SIHTI-tutkimusohjelmassa on tuotettu paljon julkista päästö-, teknologia- ja ympäristötietoa, jonka laajaan hyödyntämiseen tulisi jatkossa pyrkiä. Vuonna 1997 rakennettiin SIHDIN rahoituksella demonstraatioversio tietokannasta. Rakenteellisesti kattava, mutta tietomäärältään vielä melko suppea versio osoitti tietokannan tarpeellisuuden. Vuonna 1998 Tekes on rahoittanut tietokannan täydentämistä ja käyttäjäystävällisen lopputuotteen rakentamista. Lopullinen versio on valmiina alkukeväällä 1999

Tietokanta SIHTI-tutkimusohjelman tuloksille

SIHTI-tutkimusohjelmassa on tuotettu paljon julkista päästö-, teknologia- ja ympäristötietoa, jonka laajaan hyödyntämiseen tulisi jatkossa pyrkiä. Vuonna 1997 rakennettiin SIHDIN rahoituksella demonstraatioversio tietokannasta. Rakenteellisesti kattava, mutta tietomäärältään vielä melko suppea versio osoitti tietokannan tarpeellisuuden. Vuonna 1998 Tekes on rahoittanut tietokannan täydentämistä ja käyttäjäystävällisen lopputuotteen rakentamista. Lopullinen versio on valmiina alkukeväällä 1999

Sosiaalisesti kestävä hyvinvointiyhteiskunta kriiseissä

Non peer reviewe