Finnish trends in phosphorus balances and soil test phosphorus

Soil test phosphorus (P) concentration has a major influence on the dissolved P concentration in runoff from agricultural soils. Thus, trends in soil test P partly determine the development of pollution potential of agricultural activities. We reviewed the changes of soil test P and P balances in Finnish agriculture, and assessed the current setting of P loss potential after two Agri-Environmental Programs. Phosphorus balance of the Finnish agriculture has decreased from +35 kg ha–1 of the 1980’s to about +8 kg P ha–1 today. As a consequence, the 50-yr upward trend in soil test P concentrations has probably levelled out in the late 1990’s, as suggested by sampling of about 1600 fields and by a modelling exercise. For the majority of our agricultural soils, soil test P concentrations are currently at a level at which annual P fertilization is unlikely to give measurable yield responses. Soils that benefit from annual P applications are more often found in farms specialized in cereal production, whereas farms specialized in non-cereal plant production and animal production have higher soil test P concentrations. An imbalance in P cycling between plant (feed) and animal production is obvious, and regional imbalances are a result of concentration of animal farms in some parts of the country. A major concern in future will be the fate of manure P in those regions where animal production intensity is further increasing

Typpitaselaskurin käyttöohje

Typpitaselaskuri on tarkoitettu työkaluksi, jolla viljelijät ja neuvojat voivat laskea ja tulkita peltolohkojen typpitaseita sekä soveltaa tietoa viljelyn kehittämiseksi ympäristöä ja taloudellista tulosta silmällä pitäen. Peltolohkon typpitase eli lannoitteissa annetun ja sadon mukana poistuneen typen erotus vaihtelee riippuen mm. viljelykasvista, typpilannoituksen määrästä, maaperän laadusta ja kasvukauden säästä. Korkeaan ja ympäristön kannalta haitallisen suureen typpitaseeseen voidaan päätyä sekä liian suuren typpilannoituksen että heikoksi jääneen satotason vuoksi. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, mitä erisuuruiset typpitaseet merkitsevät erityyppisissä olosuhteissa ympäristön tai viljelyn onnistumisen kannalta. Typpitaselaskuri kehitettiin, jotta typpitaseita voitaisiin vertailla aiempaa paremmin ja taseisiin sisältyvää informaatiota päästäisiin hyödyntämään peltoviljelyssä. Typpitaselaskurilla saa laskettua peltolohkojen typpitaseet ja laskuri antaa niille tulkinnan. Laskuri toimii seuraavilla viljelykasveilla: kaura, ohra, kevätvehnä, syysvehnä, syysruis, tärkkelysperuna, sokerijuurikas, kevätrypsi ja säilörehunurmi. Typpitaseiden tulkintaan sisältyy 1) tieto siitä, miten suuri typpitase on suhteessa viiteryhmäänsä, ts. samanlaisissa oloissa samalla kasvilajilla toteutuneisiin taseisiin, 2) arvio taseen aiheuttamasta ympäristöriskistä ja 3) ehdotuksia typpitaseesta aiheutuvan ympäristöriskin pienentämiseksi. Toimenpide-ehdotukset on sovitettu kuhunkin tilanteeseen ja niissä on huomioitu sekä typpitaseesta aiheutuva ympäristöriski että vertailu viiteryhmään. Typpitaselaskurin avulla voi myös suunnitella kevätviljoille (kaura, kevätvehnä, ohra) taloudellisesti optimaalista typpilannoitusta kivennäismailla. Laskuri huomioi optimoinnissa peltolohkon satotason ilman typpilannoitusta ja antaa siitä tarvittaessa arvion viljelijän syöttämien tietojen avulla. Viljelijä voi myös antaa laskuriin edeltävän viljelyn (esikasvi, lannan käyttö, typpitase) tuoman typpilisän, joka vaikuttaa peltolohkon typpilannoitustarpeeseen. Optimoinnissa huomioidaan pellon aikaisempi satotaso ja käytetty lannoitus, lasketaan taloudellisesti optimaalinen typpilannoitus ja sitä vastaava typpitase sekä ilmoitetaan sadon valkuaispitoisuus. Taloudellisesti optimaalisella typpilannoituksella peltolohkolla viljeltävälle kasville saadaan suurin mahdollinen hehtaarituotto eli kasvin myyntituottojen ja lannoituskustannusten erotus. Laskurin toiminta ja sen tekemät tulkinnat perustuvat laajaan tietovarantoon suomalaisilla peltolohkoilla vuosina 1988–2018 toteutuneista typpitaseista, typpilannoituskokeissa havaittuihin typpilannoitusvasteisiin ja viljelijöiden pelloilta vuosina 2016−2019 mitattuihin lannoittamattomien alueiden satotasoihin. Laskuri on vapaasti käytettävissä Luonnonvarakeskuksen Maatalousinfo-verkkopalvelun kautta.202

Maatilan luonnonhoito : opas arkipäivän töihin

vo

Laidunjärjestelyt

vo

Loimijoki-projektin raportti 1991-1997 : ympäristöhankkeen eteneminen Loimijokilaakson maatiloilla ja jokirannoilla

vokMK

Three-layered control of mRNA poly(A) tail synthesis in Saccharomyces cerevisiae

Biogenesis of most eukaryotic mRNAs involves the addition of an untemplated polyadenosine (pA) tail by the cleavage and polyadenylation machinery. The pA tail, and its exact length, impacts mRNA stability, nuclear export, and translation. To define how polyadenylation is controlled in S. cerevisiae, we have used an in vivo assay capable of assessing nuclear pA tail synthesis, analyzed tail length distributions by direct RNA sequencing, and reconstituted polyadenylation reactions with purified components. This revealed three control mechanisms for pA tail length. First, we found that the pA binding protein (PABP) Nab2p is the primary regulator of pA tail length. Second, when Nab2p is limiting, the nuclear pool of Pab1p, the second major PABP in yeast, controls the process. Third, when both PABPs are absent, the cleavage and polyadenylation factor (CPF) limits pA tail synthesis. Thus, Pab1p and CPF provide fail-safe mechanisms to a primary Nab2p-dependent pathway, thereby preventing uncontrolled polyadenylation and allowing mRNA export and translation

Sustainable development in agriculture: indicators, agri-environmental programme and demonstrations. SUSAGRI. LIFE96ENV/FIN/77. Final Technical Report. Brussels. Agricultural Research Centre of Finland.

vokYh