Porsaat voi vieroittaa vapaasti ruokkien

Porsaille annettavan rehun määrän rajoittaminen vieroituksen jälkeen tai sen laimentaminen kuitupitoisilla raaka-aineilla ei välttämättä ehkäise vieroitusripulia. Se ei myöskään vaikuta haitallisesti porsaiden myöhempään kasvuun. Porsaat syövät hyvin eri määriä rehua, mutta vain nopea rehun syöntiin tottuminen varmistaa kasvun.vo

Sian rotu ja ruokinta tekevät kinkun

Sikojen kolmi- ja neliroturisteytysohjelmat ovat muualla jo arkipäivää, ja yleistymässä meilläkin nopeasti. Ohjelmilla haetaan tehokkuutta porsastuotantoon ja parannusta lihan laatuun.vo

Feeding value of red clover-grass, Persian clover and common vetch for pigs

Red clover-grass, Persian clover, and common fetch that are generally grown for green manuring in organic cropping cycles, are also valuable forages for the feeding of pigs. They could substitute up to 30% of concentrates (on dry matter basis) in the feeding of growing pigs without negative impact on nitrogen (N) retention. This indicates that protein and amino acids of these legumes are well digested and utilised by the pigs. However, inclusion of roughage to pig diets shifts N utilisation so that N excretion to faeces is increased while N excretion to urine is decreased. Persian clover, in particular, is an intriguing roughage for pigs as its protein contains more amino acids that that of red clover-grass or common vetch. In addition, the digestibility of fibre is good in Persian clover, due to lower cellulose and lignin content in the fibre fraction. In practice, the voluntary feed intake of roughages remains lower, from 5% to 20% of pigs’ dry matter intake depending on the production phase

Feeding weaned piglets and growing-finishing pigs with diets based on mainly home-grown organic feedstuffs

In 2000, EU regulations for organic animal production set new guidelines for organic pig feeding requiring that this be based on mainly home-grown organic feedstuffs. Doubts were however raised whether these feeding regimes can maintain good growth performance and carcass quality of pigs. Three experiments were carried out to study different organic feeding regimes in weaned piglets and fattening pigs. In Experiment 1, we evaluated the use of peas and faba beans (0, 120, or 240 g kg-1) in diets for weaned piglets. Piglets fed pea diets performed as well as those fed the control diet, whereas the highest faba bean level resulted in reduced feed intake and growth performance. In Experiment 2, we studied the replacement (0, 33, or 67%) of rapeseed cake with blue lupins in fattening pig diets. The dietary lupin level had a quadratic effect on the weight gain of growing pigs, the best performance being observed at the 33% replacement level. However, dietary lupin level did not influence weight gain during the finishing period and total fattening. Back fat became softer with increasing dietary lupin levels. In Experiment 3, different protein supplements were compared in organic diets from weaning to slaughter. In two-phase feeding, the best performance was observed when whey protein was used as the protein supplement, followed by soya bean cake + whey protein and rapeseed cake + fish meal. The effects of a one-phase organic feeding regime with cold-pressed rapeseed cake + whey protein did not differ from those of the two-phase organic feeding regimes. Fattening pigs fed organic diets required from two to seven days longer to reach slaughter weight than those fed conventional diets. Pigs fed organic diets had fatter carcasses, but the eating quality of organic pork did not differ from that of pork from pigs fed conventional diets. Feed costs and the circulation rate of pigs, weaners in particular, were greater and carcass prices lower in the organic feeding regimes than in the conventional ones

Faba beans in diets for growing-finishing pigs

Two experiments were carried out to study the effects of using the new faba bean (Vicia faba L.) cultivar Kontu as a domestic protein source for growing-finishing pigs.In Experiment 1,120 pigs were used with a body weight (BW)of 25–110 kg to study the effects of replacing 0, 25, 50, 75,and 100%of rapeseed meal with faba beans in barley +rapeseed meal based diets. Restrictedly fed grower and finisher diets contained 137–317 and 114–260 g kg–1 faba beans, respectively. A barley +soya bean meal based diet was included as a control. The replacement of rapeseed meal with faba beans exerted a quadratic effect on daily weight gain and on the feed conversion ratio of pigs in the growing period and during total fattening (P 0.05).In conclusion,inclusion of over 200 g kg–1 of faba beans in barley + rapeseed meal based diets is not recommended for growing pigs because it may result in reduced growth performance. Faba beans may influence meat colour,but this phenomenon should be investigated further

Emakoiden tilaruokintakokeiden tuloksia

Luonnonvarakeskus on tutkinut kahdessa emakkotiloilla tehdyssä kokeissa imettävien emakoiden ruokintaa. Ensimmäisen tilakokeen tavoitteena oli tutkia sokerijuurikasleikkeen ja ohrarehun käyttöä kuitulisänä automaatista tarjottuna tiineiden emakoiden ryhmäkarsinoissa tiineyden loppuvaiheessa. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli selvittää, miten sokerijuurikasleikkeen tai ohrarehun antaminen joko sellaisenaan tai yhdessä pellavapuristeen kanssa viikko ennen ja jälkeen porsimisen vaikuttaa emakoiden ulosteen laatuun, ummetuksen esiintymiseen ja liemirehun syöntiin imetysaikana. Kokeessa oli yhteensä 127 kpl 2–8 kertaa porsinutta emakkoa. Tiineiden emakoiden karsinoissa oli väliaidassa virikerehun jakamiseen tarkoitettu automaatti, johon tilalla annosteltiin rakeistettua kuiturehua kerran päivässä alkaen noin 3 viikkoa ennen odotettua porsimista. Tutkittavat koekäsittelyt (koekuitu) ryhmäkarsinoissa olivat sokerijuurikasleike ja ohrarehu. Sokerijuurikasleikeryhmään kuului 64 emakkoa, jotka olivat neljässä ryhmäkarsinassa (13–20 emakko/karsina). Ohrarehuryhmän kuului 63 emakkoa, jotka vastaavasti olivat neljässä ryhmäkarsinassa (13–18 emakko/karsina). Porsitusosastolla emakot saivat kuiturehua porsitusosastolle siirrosta lähtien kunnes porsimisesta oli kulunut noin viikko. Porsitusosastolle siirron jälkeen koeryhmät jakautuivat kahdeksi niin, että sokerijuurikasleikeryhmän emakoista puolet sai sokerijuurikasleikettä 2,5 dl päivässä ja puolet 1,25 dl leikettä + 1,25 dl pellavapuristetta, ja ohrarehuryhmän emakoista puolet sai ohrarehua 2,5 dl päivässä ja puolet 1,25 dl ohrarehua + 1,25 dl pellavapuristetta. Koeryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja emakoiden porsimisen jälkeisen ensimmäisen sonnan laadussa (ummetus vs. normaali) tai ensimmäisen sontimisen ajankohdassa (pv porsimisesta). Koko imetysaikana sokerijuurikasleikeryhmien emakot söivät vähemmän liemirehua kuin ohrarehuryhmien emakot (5.97 ry/d vs. 6.38 ry/d, p<0.05, 1 ry=9.3 MJ NE). Pellavapuristeen käytöllä ei ollut vaikutusta rehun päivittäiseen syöntiin (kg/pv) tai rehun kokonaissyöntiin imetyskaudella (ry/pv). Sokerijuurikasleikettä saaneiden emakoiden painonmenetys imetyksessä oli pienempi kuin ohrarehua saaneiden emakoiden (8.7 kg vs. 13.1 kg, p=0.07). Pellavapuristetta lisäkuituna saaneiden emakoiden painonmenetys imetyksessä oli 7.5 kg, kun vastaava luku emakoilla, jotka eivät saaneet lisäkuitua, oli 14.3 kg. Ero oli tilastollisesti merkitsevä, P<0.05). Kokeen tulosten perusteella on epävarmaa vetää selkeitä johtopäätöksiä, koska vieroitettujen porsaiden määrää ei analysoitu. Sokerijuurikasleikkeen käyttöä voidaan kuitenkin tulosten perusteella suositella käytettävän lopputiineydessä sekä porsima-ajan ruokinnassa. Toisen tilakokeen tavoitteena oli tutkia, miten härkäpavun käyttö imettävien emakoiden ruokinnassa yhdessä pellavapuristeen kanssa vaikuttaa emakoiden ja porsaiden tuotantotuloksiin. Kokeessa oli 44 imettävää ensikkoa ja vanhempaa emakkoa, jotka siirtyivät tilan normaalista tiineysajan rehusta koe- ja kontrolliryhmän rehuille heti porsimisen jälkeen. Kontrolliryhmän emakot ruokittiin tilan käyttämällä viljan ja yhdistelmätiivisteen seoksella (20 % kaupallista täydennysrehua, joka ei sisältänyt härkäpapua). Koerehussa täydennysrehua ja viljaa korvattiin härkäpavulla (lajike Kontu, 11 % rehussa) ja pellavapuristeella (5 % rehussa). Kokeessa mitattiin emakoiden ja porsaiden painonmuutos imetysaikana sekä emakoiden kylkisilavan paksuuden muutos. Ruokintaryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa rehun kokonaissyönnissä imetyskauden aikana, mutta kolmen ensimmäisen imetysviikon rehunsyönti oli suuntaa-antavasti (p = 0.10) pienempi härkäpapupellavansiemenpuristeryhmän emakoilla. Härkäpapu-pellavapuristeruokinnalla ei ollut vaikutusta emakoiden kylkisilavan tai elopainon muutoksiin imetyksen aikana, emakoiden kiimaan tuloon vieroituksen jälkeen, porsaiden määrään tai niiden yksilö- ja pahnuepainoihin. Kokeen tulosten perusteella voidaan todeta, että 11 % härkäpapua imettävän emakon rehussa ei vaikuttanut emakoiden tuotantotuloksiin. Tulokset ovat kuitenkin yhden tuotantokauden tuloksia, eikä niistä voi vetää johtopäätöksiä härkäpavun käytön pitkäaikaisvaikutuksista.201

Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla

201

Mustasotilaskärpäsen toukkajauhon (Hermetia illucens) aminohappojen sulavuus porsailla

201