Unensyvyys eri aivoalueilla uniapneaa sairastavilla lapsilla

Uni on lapsen normaalin kasvun ja kehityksen kannalta tärkeää. Ongelmat unen määrässä ja laadussa aiheuttavat päiväväsymystä, joka ilmenee lapsilla muun muassa ärtyvyytenä ja emotionaalisen stressinsietokyvyn heikkoutena. Kognitiivisten taitojen alentunut taso johtaa jopa huonompaan koulumenestykseen, jolla voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, esiintyykö unihäiriöistä kärsivillä lapsilla vähemmän virkistäväksi todettua syvää unta eri aivoalueilla terveisiin verrokkeihin verrattuna. Tutkimus on osa suurempaa kokonaisuutta, jonka tarkoitus on tutkia lasten unihäiriöitä ja unen aikaisia hengityshäiriöitä. Aineistoon kuuluu 1. ja 3. luokan oppilaita 17 Tampereen ala-asteelta. 62 lasta osallistui kliinisen vaiheen tutkimukseen, jossa heille tehtiin laaja unipolygrafia sekä neurokognitiivisia testejä. Lapset jaettiin kahteen ryhmään apnea-hypopnea-indeksin mukaan (AHI). Poikkeavana löydöksenä pidettiin arvoa AHI ≥ 1, jonka täytti 27 lasta. Lapsista, joiden AHI oli alle 1, valittiin 27 tervettä verrokkia iän ja sukupuolen mukaan kaltaistettuna. Ryhmien välillä vertailtiin syvän unen määrää eri aivoalueilla ja eri unisykleissä. Syväksi uneksi tulkittiin EEG-aaltoja, joiden taajuus oli alle 4 Hz. Lapsilla, joiden AHI > 1 havaittiin merkittävästi vähemmän syvää unta aivojen etuosissa ja sentraalisissa osissa. Suurimmat eroavaisuudet havaittiin frontopolaarisissa kytkennöissä ja merkittävimmät erot painottuivat alkuyön unisykleihin. Tulos viittaa siihen, että jo melko lieväkin unihäiriö aiheuttaa lapsella muutoksia unen rakenteessa

Unensyvyys eri aivoalueilla uniapneaa sairastavilla lapsilla

Uni on lapsen normaalin kasvun ja kehityksen kannalta tärkeää. Ongelmat unen määrässä ja laadussa aiheuttavat päiväväsymystä, joka ilmenee lapsilla muun muassa ärtyvyytenä ja emotionaalisen stressinsietokyvyn heikkoutena. Kognitiivisten taitojen alentunut taso johtaa jopa huonompaan koulumenestykseen, jolla voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, esiintyykö unihäiriöistä kärsivillä lapsilla vähemmän virkistäväksi todettua syvää unta eri aivoalueilla terveisiin verrokkeihin verrattuna. Tutkimus on osa suurempaa kokonaisuutta, jonka tarkoitus on tutkia lasten unihäiriöitä ja unen aikaisia hengityshäiriöitä. Aineistoon kuuluu 1. ja 3. luokan oppilaita 17 Tampereen ala-asteelta. 62 lasta osallistui kliinisen vaiheen tutkimukseen, jossa heille tehtiin laaja unipolygrafia sekä neurokognitiivisia testejä. Lapset jaettiin kahteen ryhmään apnea-hypopnea-indeksin mukaan (AHI). Poikkeavana löydöksenä pidettiin arvoa AHI ≥ 1, jonka täytti 27 lasta. Lapsista, joiden AHI oli alle 1, valittiin 27 tervettä verrokkia iän ja sukupuolen mukaan kaltaistettuna. Ryhmien välillä vertailtiin syvän unen määrää eri aivoalueilla ja eri unisykleissä. Syväksi uneksi tulkittiin EEG-aaltoja, joiden taajuus oli alle 4 Hz. Lapsilla, joiden AHI > 1 havaittiin merkittävästi vähemmän syvää unta aivojen etuosissa ja sentraalisissa osissa. Suurimmat eroavaisuudet havaittiin frontopolaarisissa kytkennöissä ja merkittävimmät erot painottuivat alkuyön unisykleihin. Tulos viittaa siihen, että jo melko lieväkin unihäiriö aiheuttaa lapsella muutoksia unen rakenteessa

Concurrent use of alcohol and sedatives in Finnish general population

Background: The epidemiology of independent use of sedatives or alcohol is well reported in previous research. However, the epidemiology of concurrent use of sedatives and alcohol is vastly understudied despite the unpredictable interactions associated with it. Objectives: Our aim was to study the prevalence of concurrent use of alcohol and sedatives and further examine the use of sedatives in some subgroups of people with alcohol use. Methods: A mailed questionnaire was sent to a randomly chosen representative sample of a Finnish population (n = 5000). The main outcome measure was the prevalence of the use of sedatives in five subgroups of people with alcohol use in the previous week. Results: Of the participants, 7.8% (142/1818) reported use of both alcohol and sedatives in the previous week. Among the people with sedative use, 67.0% (142/212) reported at least some alcohol use, and 9.9. % (21/212) reported high use of at least 21 units of alcohol in the previous 7 days. The prevalence of sedative use was highest among those who had used at least 21 units of alcohol in the previous 7 days (19.4%). Conclusion: The use of sedatives was especially common among those who reported having used large amounts of alcohol.acceptedVersionPeer reviewe

Concurrent use of alcohol and sedatives in Finnish general population

Abstract Background: The epidemiology of independent use of sedatives or alcohol is well reported in previous research. However, the epidemiology of concurrent use of sedatives and alcohol is vastly understudied despite the unpredictable interactions associated with it. Objectives: Our aim was to study the prevalence of concurrent use of alcohol and sedatives and further examine the use of sedatives in some subgroups of people with alcohol use. Methods: A mailed questionnaire was sent to a randomly chosen representative sample of a Finnish population (n = 5000). The main outcome measure was the prevalence of the use of sedatives in five subgroups of people with alcohol use in the previous week. Results: Of the participants, 7.8% (142/1818) reported use of both alcohol and sedatives in the previous week. Among the people with sedative use, 67.0% (142/212) reported at least some alcohol use, and 9.9. % (21/212) reported high use of at least 21 units of alcohol in the previous 7 days. The prevalence of sedative use was highest among those who had used at least 21 units of alcohol in the previous 7 days (19.4%). Conclusion: The use of sedatives was especially common among those who reported having used large amounts of alcohol