Case-tutkimus: Vastuullinen henkilöstöjohtaminen ja sen mahdollistajat, käytännöt ja vaikutukset

Vastuullinen henkilöstöjohtaminen edustaa uutta suuntausta henkilöstöjohtamisen kontekstissa. Käsitteenä vastuullinen henkilöstöjohtaminen on melko hahmottumaton eikä sille ole olemassa vakiintunutta terminologiaa. Näin ollen tässä tutkimuksessa keskityttiin selventämään, miten vastuullinen henkilöstöjohtaminen ymmärretään, mitkä tekijät mahdollistavat sen toteutumisen, miten sitä toteutetaan ja miten se vaikuttaa yrityksissä. Henkilöstöjohtamisella ja vastuullisuudella oli tämän tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tärkeä rooli, sillä vastuullisella henkilöstöjohtamisella ei ole vakiintunutta teoriaa. Myös vastuullista henkilöstöjohtamista tarkastellaan aikaisempien tutkimusten valossa omassa kappaleessaan. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään kvalitatiivista case-tutkimusta, ja tutkimuksen kohteena on kolme suomalaista suuryritystä, joista kertyi yh- teensä 11 haastattelua. Tutkimuksen valossa voidaan todeta, että vastuullinen henkilöstöjohtaminen on käsitteenä melko vakiintumaton yrityksissä, mutta vastuullisen henkilöstöjohtamisen kontekstissa puhutaan ääneen monista siihen kuuluvista asioista. Vastuullinen henkilöstöjohtaminen ymmärretään yrityksissä ensisijaisesti arvojen kautta: vastuullinen henkilöstöjohtaminen on yrityksen arvojen mukaista henkilöstöjohtamista. Vastuullista henkilöstöjoh- tamista mahdollistavat yrityksissä osaltaan myös organisaatiokulttuuri ja yleinen yhteiskunnallinen muutos. Vastuullisessa henkilöstöjohtamisessa keskeistä on työhyvinvointi, työn ja vapaa-ajan tasapaino ja inhimillisyys erityisesti vuorovaikutuksessa. Tutkimus tuo lisää tietoa siitä, miten vastuullinen henkilöstöjohtaminen ymmärretään, mitä käytäntöjä siihen kuuluu ja miten se vaikuttaa yrityksissä. Vastuullinen henkilöstöjohtaminen rikkoo ennen kaikkea työn ja vapaa-ajan rajapintaa yrityksen ja työntekijän välillä. Vastuullinen henkilöstöjohtaminen on enemmän kuin mitä laki vaatii: yritykset huolehtivat työntekijöiden asioista yli lain vaatimien rajojen, koska vastuullisen henki- löstöjohtamisen nähdään vaikuttavan työntekijöiden hyvinvointiin ja motivaatioon, ja näin ollen koko organisaation suorituskykyyn.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Practices of sustainable human resource management in three Finnish companies : Comparative study

Despite an increase in research on sustainable human resource management (HRM) and its practice, this relatively new research approach still lacks unified concepts and practices. We argue that more qualitative research is needed to discover the practical relevance of sustainability thinking in HRM. In this comparative case study of three Finnish companies, we aim to increase the understanding of this phenomenon by using a practice-based model of sustainable HRM as a theoretical foundation. We investigate why and how the companies implement sustainable HRM and what kinds of results they have achieved. We identify not only similarities but also differences among the companies. Therefore, our study contributes to the practice-based model of sustainable HRM by presenting the outcomes of the implemented HRM practices, as well as the importance of contextual issues. Our study enriches the sustainable HRM discussion by stressing the organizational context, content and process elements, thereby indirectly lending support to the ‘soft’ HRM model, which is more developmental and employee oriented. The results support the idea that the employer, society and employees can benefit from sustainable HRM in the long term. The positive outcomes of sustainable HRM include employee wellbeing related issues, such as long careers, low turnover, low absence rate and late retirements.© 2023 Birla Institute of Management Technology. This article is distributed under the terms of the Creative Commons Attribution 4.0 License (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/) which permits any use, reproduction and distribution of the work without further permission provided the original work is attributed as specified on the SAGE and Open Access page (https://us.sagepub.com/en-us/nam/open-access-at-sage).fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Transcranial magnetic stimulation (TMS)-induced Blindsight of Orientation is Degraded Conscious Vision

Patients with blindsight are blind due to an early visual cortical lesion, but they can discriminate stimuli presented to the blind visual field better than chance. Studies using transcranial magnetic stimulation (TMS) of early visual cortex have tried to induce blindsight-like behaviour in neurologically healthy individuals, but the studies have yielded varied results. We hypothesized that previous demonstrations of TMS-induced blindsight may result from degraded awareness of the stimuli due to the use of dichotomous visibility scales in measuring awareness. In the present study, TMS was applied to early visual cortex during an orientation discrimination task and the subjective scale measuring awareness was manipulated: The participants reported their conscious perception either using a dichotomous scale or a 4-point Perceptual Awareness Scale. Although the results with the dichotomous scale replicated previous reports of blindsight-like behaviour, there was no evidence of TMSinduced blindsight for orientation when the participants used the lowest rating of the 4-point graded scale to indicate that they were not aware of the presence of the stimulus. Moreover, signal detection analyses indicated that across participants, the individual's sensitivity to consciously discriminate orientation predicted behaviour on reportedly unconscious trials. These results suggest that blindsight-like discrimination of orientation in neurologically healthy individuals does not occur for completely invisible stimuli, that is, when the observers do not report any kind of consciousness of the stimulus. TMS-induced blindsight for orientation is likely degraded conscious vision. (c) 2021 The Author(s). Published by Elsevier Ltd on behalf of IBRO. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).</p

Suomi nuorten kasvuympäristönä - 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista

Tässä raportissa tarkastellaan, mitä viranomaisten rekisterit kertovat Suomesta lasten ja nuorten kasvuympäristönä. Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokkaa on seurattu jo yli 25 vuoden ajan, ja heidän elämästään on kertynyt viranomaisten rekistereihin paljon merkintöjä. Tulokset osoittavat Suomen olevan nuorille ympäristö, jossa elämä etenee koulutusjärjestelmän askelmilta toisille ja myöhemmin työelämään. Osalle nuorista kertyy ongelmia elämänkaaren eri vaiheissa. Ongelmat myös kasautuvat. Raportin aiheina ovat nuorten terveys, koulutus, työllisyys, työkyvyttömyys, toimeentulo, kuntoutus, lastensuojelu, muuttoliike, alueellinen eriytyminen sekä näiden tekijöiden yhteys vanhempien hyvinvointiin. Uutena avauksena tarkastellaan työllistymistä ja työttömyyttä elämänkaaren eri vaiheissa sekä muuttoliikkeen vaikutusta nuorten hyvinvointiin. Teos osoittaa hyvinvointierojen taustalla olevan rakenteellisia tekijöitä. Kirjoittajat korostavat, että nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi tulisi kiinnittää huomio syrjäytymisen tunnistettuihin riskitekijöihin. Raportti soveltuu sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta, työllistymisestä, nuorisopolitiikasta sekä hyvinvointityöstä kiinnostuneille.Tämän vanhan painoksen korvaa uusi, muutettu painos osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-712-1</a

Suomi nuorten kasvuympäristönä - 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista

Tässä raportissa tarkastellaan, mitä viranomaisten rekisterit kertovat Suomesta lasten ja nuorten kasvuympäristönä. Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokkaa on seurattu jo yli 25 vuoden ajan, ja heidän elämästään on kertynyt viranomaisten rekistereihin paljon merkintöjä. Tulokset osoittavat Suomen olevan nuorille ympäristö, jossa elämä etenee koulutusjärjestelmän askelmilta toisille ja myöhemmin työelämään. Osalle nuorista kertyy ongelmia elämänkaaren eri vaiheissa. Ongelmat myös kasautuvat. Raportin aiheina ovat nuorten terveys, koulutus, työllisyys, työkyvyttömyys, toimeentulo, kuntoutus, lastensuojelu, muuttoliike, alueellinen eriytyminen sekä näiden tekijöiden yhteys vanhempien hyvinvointiin. Uutena avauksena tarkastellaan työllistymistä ja työttömyyttä elämänkaaren eri vaiheissa sekä muuttoliikkeen vaikutusta nuorten hyvinvointiin. Teos osoittaa hyvinvointierojen taustalla olevan rakenteellisia tekijöitä. Kirjoittajat korostavat, että nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi tulisi kiinnittää huomio syrjäytymisen tunnistettuihin riskitekijöihin. Raportti soveltuu sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta, työllistymisestä, nuorisopolitiikasta sekä hyvinvointityöstä kiinnostuneille

Obesity risk is associated with brain glucose uptake and insulin resistance

Objective: To investigate whether alterations in brain glucose uptake (BGU), insulin action in the brain-liver axis and whole-body insulin sensitivity occur in young adults in pre-obese state.Methods: Healthy males with either high risk (HR; n = 19) or low risk (LR; n = 22) for developing obesity were studied with [18F]fluoro-d-glucose ([18F]FDG)-positron emission tomography during hyperinsulinemic-euglycemic clamp. Obesity risk was assessed according to BMI, physical activity and parental overweight/obesity and type 2 diabetes. Brain, skeletal muscle, brown adipose tissue (BAT), visceral adipose tissue (VAT) and abdominal and femoral s.c. adipose tissue (SAT) glucose uptake (GU) rates were measured. Endogenous glucose production (EGP) was calculated by subtracting the exogenous glucose infusion rate from the rate of disappearance of [18F]FDG. BGU was analyzed using statistical parametric mapping, and peripheral tissue activity was determined using Carimas Software imaging processing platform.Results: BGU was higher in the HR vs LR group and correlated inversely with whole-body insulin sensitivity (M value) in the HR group but not in the LR group. Insulin-suppressed EGP did not differ between the groups but correlated positively with BGU in the whole population, and the correlation was driven by the HR group. Skeletal muscle, BAT, VAT, abdominal and femoral SAT GU were lower in the HR group as compared to the LR group. Muscle GU correlated negatively with BGU in the HR group but not in the LR group.Conclusion: Increased BGU, alterations in insulin action in the brain-liver axis and decreased whole-body insulin sensitivity occur early in pre-obese state.</p

"MÄ OON KAUHEEN YLPEE, ET MÄ OLIN REHELLINEN" - Suomalaisten ulkomaankirjeenvaihtajien työ Puolan kansantasavallassa 1980-luvulla.

Tämän tutkielman aihe on suomalaisten ulkomaankirjeenvaihtajien työ Puolan kansantasavallassa 1980-luvulla. Tutkielma kartoittaa kirjeenvaihtajan työn arkea ja erilaisia ongelmia sekä kirjeenvaihtajien omia arvioita työskentelystään. Työ tarkastelee myös kirjeenvaihtajien kokemaa sensuuria ja itsesensuuria sekä työn ulkopuolista elämää. Puolaa ei ole suomalaisessa journalismin tutkimuksessa juuri tutkittu, eikä maassa pitkäaikaisesti työskennelleistä suomalaisista kirjeenvaihtajista ole aiempaa tutkimusta. Tämä tutkielma on perustyö ja aiheen journalismihistoriallinen talteenotto. Osaltaan tutkielma myös lisää tutkimustietoa ulkomaankirjeenvaihtajan työstä. Tutkimuksen kohteena on kuusi suomalaista ulkomaankirjeenvaihtajaa. Heistä kolme työskenteli Kansan Uutisille, kaksi Tiedonantajalle ja yksi Yleisradiolle. Haastateltavien valinnassa rajausperusteena on käytetty työskentelyn kestoa. Tutkitut kirjeenvaihtajat asuivat ja työskentelivät Puolassa 1980-luvulla yhtäjaksoisesti useita vuosia sen sijaan, että olisivat käyneet maassa lyhyillä juttukeikoilla. Työn teoreettinen viitekehys koostuu aiemmasta ulkomaankirjeenvaihtajatutkimuksesta ja katsauksesta Puolan 1980-luvun tapahtumiin. Teoriaosaa jäsentää Shoemakerin ja Reesen malli median sisältöön vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Haastatteluteemoja on kahdeksan: päätyminen kirjeenvaihtajaksi, työssä alkuun pääseminen, työn arki, työn ongelmat, sanomisen rajat, suhde kotitoimitukseen, työn ulkopuolinen elämä ja oman Puolan-kauden jälkiarviointi. Analyysimetodina on käytetty teoriasidonnaista laadullista sisällönanalyysiä. Tämän tutkielman keskeisimmät tulokset ovat, että kirjeenvaihtajien työn arjessa oli paljon yhtymäkohtia aiempiin kuvauksiin ulkomaankirjeenvaihtajan työstä. Samankaltaisuutta oli erityisesti vertailussa Moskovan-kirjeenvaihtajiin. Aiempaan tutkimukseen perustuneisiin oletuksiin nähden työssä oli kuitenkin melko vähän ongelmia. Kirjeenvaihtajien kokemista ongelmista suurimmat olivat tunne kotitoimituksen hylkäämäksi tulemisesta ja ajoittaiset katkot tiedonkulussa. Sanomisen rajoja määrittelivät sekä puolalaiset viranomaiset että kotitoimitus, ja yleensä kotitoimituksen harjoittama sensuuri oli tiukempaa kuin puolalaisviranomaisten. Yhteydet muihin suomalaisiin ja muihin ulkomaalaisiin kirjeenvaihtajiin tukivat sekä arkista työntekoa että työssä jaksamista. Kirjeenvaihtajat myös kokivat poikkeuksetta kirjeenvaihtajakautensa tärkeänä aikana omassa työhistoriassaan. Asiasanat:ulkomaankirjeenvaihtaja, journalismihistoria, Puol

"MÄ OON KAUHEEN YLPEE, ET MÄ OLIN REHELLINEN" - Suomalaisten ulkomaankirjeenvaihtajien työ Puolan kansantasavallassa 1980-luvulla.

Tämän tutkielman aihe on suomalaisten ulkomaankirjeenvaihtajien työ Puolan kansantasavallassa 1980-luvulla. Tutkielma kartoittaa kirjeenvaihtajan työn arkea ja erilaisia ongelmia sekä kirjeenvaihtajien omia arvioita työskentelystään. Työ tarkastelee myös kirjeenvaihtajien kokemaa sensuuria ja itsesensuuria sekä työn ulkopuolista elämää. Puolaa ei ole suomalaisessa journalismin tutkimuksessa juuri tutkittu, eikä maassa pitkäaikaisesti työskennelleistä suomalaisista kirjeenvaihtajista ole aiempaa tutkimusta. Tämä tutkielma on perustyö ja aiheen journalismihistoriallinen talteenotto. Osaltaan tutkielma myös lisää tutkimustietoa ulkomaankirjeenvaihtajan työstä. Tutkimuksen kohteena on kuusi suomalaista ulkomaankirjeenvaihtajaa. Heistä kolme työskenteli Kansan Uutisille, kaksi Tiedonantajalle ja yksi Yleisradiolle. Haastateltavien valinnassa rajausperusteena on käytetty työskentelyn kestoa. Tutkitut kirjeenvaihtajat asuivat ja työskentelivät Puolassa 1980-luvulla yhtäjaksoisesti useita vuosia sen sijaan, että olisivat käyneet maassa lyhyillä juttukeikoilla. Työn teoreettinen viitekehys koostuu aiemmasta ulkomaankirjeenvaihtajatutkimuksesta ja katsauksesta Puolan 1980-luvun tapahtumiin. Teoriaosaa jäsentää Shoemakerin ja Reesen malli median sisältöön vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Haastatteluteemoja on kahdeksan: päätyminen kirjeenvaihtajaksi, työssä alkuun pääseminen, työn arki, työn ongelmat, sanomisen rajat, suhde kotitoimitukseen, työn ulkopuolinen elämä ja oman Puolan-kauden jälkiarviointi. Analyysimetodina on käytetty teoriasidonnaista laadullista sisällönanalyysiä. Tämän tutkielman keskeisimmät tulokset ovat, että kirjeenvaihtajien työn arjessa oli paljon yhtymäkohtia aiempiin kuvauksiin ulkomaankirjeenvaihtajan työstä. Samankaltaisuutta oli erityisesti vertailussa Moskovan-kirjeenvaihtajiin. Aiempaan tutkimukseen perustuneisiin oletuksiin nähden työssä oli kuitenkin melko vähän ongelmia. Kirjeenvaihtajien kokemista ongelmista suurimmat olivat tunne kotitoimituksen hylkäämäksi tulemisesta ja ajoittaiset katkot tiedonkulussa. Sanomisen rajoja määrittelivät sekä puolalaiset viranomaiset että kotitoimitus, ja yleensä kotitoimituksen harjoittama sensuuri oli tiukempaa kuin puolalaisviranomaisten. Yhteydet muihin suomalaisiin ja muihin ulkomaalaisiin kirjeenvaihtajiin tukivat sekä arkista työntekoa että työssä jaksamista. Kirjeenvaihtajat myös kokivat poikkeuksetta kirjeenvaihtajakautensa tärkeänä aikana omassa työhistoriassaan. Asiasanat:ulkomaankirjeenvaihtaja, journalismihistoria, Puol

Neliportainen tietoisuuden mittaus ja sokeanäkö neurologisesti terveillä henkilöillä

Sokeanäkö on tilanne, jossa henkilö voi havaita ärsykkeen piirteitä ilman tietoista kokemusta ärsykkeen näkemisestä. Tämä tilanne on havaittu ensimmäisenä potilailla, joilla on primäärin näköaivokuoren, eli V1-alueen vaurio aivoissa. Ilmiön mahdollistumista on selitetty muun muassa V1-alueen ohittavien aivoratojen olemassaololla. Aikaisemmat tutkimukset ovat olleet ristiriidassa sen suhteen, esiintyykö neurologisesti terveillä henkilöillä sokeanäköä, vai selittyykö sokeanäkö sokeanäköpotilailla esimerkiksi aivojen plastisuudella. Tässä tutkimuksessa tutkittiin transkraniaalisen magneettistimulaation (TMS) aiheuttamaa Tyypin I ja Tyypin II sokeanäköä. Tyypin I sokeanäkö on tilanne, jossa henkilöllä ei ole minkäänlaista tietoisuutta näköärsykkeestä, mutta kykenee silti arvaustasoa paremmin erottelemaan ärsykkeen jotakin piirrettä. Tyypin II sokeanäkö tarkoittaa henkilön kykyä erotella ärsykkeen jotakin piirrettä ilman tietoisuutta kyseisestä piirteestä, samalla kun hän on jollakin tasolla tietoinen ärsykkeen olemassaolosta tai jostakin toisesta ärsykkeen piirteestä. Tietoisuutta ärsykkeen havaitsemisesta mitattiin ensimmäistä kertaa TMS-sokeanäköä käsittelevässä tutkimuksessa neliportaisella Perceptual Awareness Scale-asteikolla (PAS), jonka on todettu mittaavan näköhavainnon kokemusta hienovaraisemmin ja tyhjentävämmin kuin tutkimuksissa usein käytetty kaksiportainen asteikko. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko TMS-pulssilla saada aikaan Tyypin I sokeanäköä neurologisesti terveillä henkilöllä, ja esiintyykö Tyypin II sokeanäköä. TMS-pulssi suunnattiin V1-alueelle, jonka on havaittu olevan tärkeä osa tietoisen näköhavainnon muodostumista. TMS-pulssilla supressoitiin tietoista näköhavaintoa ja samalla koehenkilön täytyi päättää, oliko esitetty näköärsyke (viiva) pysty- vai vaakaorientaatiossa. TMS-pulssi vaikutti tässä tutkimuksessa sekä tietoiseen, että ei-tietoiseen näköärsykkeen prosessointiin heikentävästi. Silloin kun koehenkilö raportoi, ettei nähnyt ärsykettä, myös ärsykkeen orientaation erottelu oli arvaustasolla. Tämä viittaa siihen, että sekä tietoinen että tiedostamaton näköhavainto riippuvat V1-alueen normaalista toiminnasta neurologisesti terveillä henkilöillä ja näin ollen Tyypin I sokeanäköä ei heillä esiinny. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin Tyypin II sokeanäköä, eli koehenkilön kykyä erotella näköärsykkeen orientaatiota arvaustasoa paremmin, kun hänellä oli jonkinlaista tietoisuutta näköärsykkeen olemassaolosta. Sekä tietoinen että tiedostamaton visuaalinen prosessointi näyttäisivät tutkimuksen mukaan riippuvan V1-alueen normaalista toiminnasta neurologisesti terveillä koehenkilöillä