Tämän tutkielman aihe on suomalaisten ulkomaankirjeenvaihtajien työ Puolan kansantasavallassa 1980-luvulla. Tutkielma kartoittaa kirjeenvaihtajan työn arkea ja erilaisia ongelmia sekä kirjeenvaihtajien omia arvioita työskentelystään. Työ tarkastelee myös kirjeenvaihtajien kokemaa sensuuria ja itsesensuuria sekä työn ulkopuolista elämää. Puolaa ei ole suomalaisessa journalismin tutkimuksessa juuri tutkittu, eikä maassa pitkäaikaisesti työskennelleistä suomalaisista kirjeenvaihtajista ole aiempaa tutkimusta. Tämä tutkielma on perustyö ja aiheen journalismihistoriallinen talteenotto. Osaltaan tutkielma myös lisää tutkimustietoa ulkomaankirjeenvaihtajan työstä.
Tutkimuksen kohteena on kuusi suomalaista ulkomaankirjeenvaihtajaa. Heistä kolme työskenteli Kansan Uutisille, kaksi Tiedonantajalle ja yksi Yleisradiolle. Haastateltavien valinnassa rajausperusteena on käytetty työskentelyn kestoa. Tutkitut kirjeenvaihtajat asuivat ja työskentelivät Puolassa 1980-luvulla yhtäjaksoisesti useita vuosia sen sijaan, että olisivat käyneet maassa lyhyillä juttukeikoilla.
Työn teoreettinen viitekehys koostuu aiemmasta ulkomaankirjeenvaihtajatutkimuksesta ja katsauksesta Puolan 1980-luvun tapahtumiin. Teoriaosaa jäsentää Shoemakerin ja Reesen malli median sisältöön vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Haastatteluteemoja on kahdeksan: päätyminen kirjeenvaihtajaksi, työssä alkuun pääseminen, työn arki, työn ongelmat, sanomisen rajat, suhde kotitoimitukseen, työn ulkopuolinen elämä ja oman Puolan-kauden jälkiarviointi. Analyysimetodina on käytetty teoriasidonnaista laadullista sisällönanalyysiä.
Tämän tutkielman keskeisimmät tulokset ovat, että kirjeenvaihtajien työn arjessa oli paljon yhtymäkohtia aiempiin kuvauksiin ulkomaankirjeenvaihtajan työstä. Samankaltaisuutta oli erityisesti vertailussa Moskovan-kirjeenvaihtajiin. Aiempaan tutkimukseen perustuneisiin oletuksiin nähden työssä oli kuitenkin melko vähän ongelmia. Kirjeenvaihtajien kokemista ongelmista suurimmat olivat tunne kotitoimituksen hylkäämäksi tulemisesta ja ajoittaiset katkot tiedonkulussa. Sanomisen rajoja määrittelivät sekä puolalaiset viranomaiset että kotitoimitus, ja yleensä kotitoimituksen harjoittama sensuuri oli tiukempaa kuin puolalaisviranomaisten. Yhteydet muihin suomalaisiin ja muihin ulkomaalaisiin kirjeenvaihtajiin tukivat sekä arkista työntekoa että työssä jaksamista. Kirjeenvaihtajat myös kokivat poikkeuksetta kirjeenvaihtajakautensa tärkeänä aikana omassa työhistoriassaan.
Asiasanat:ulkomaankirjeenvaihtaja, journalismihistoria, Puol
