LIMS: Laboratorion ja näytteenoton tiedonhallintajärjestelmä ympäristöhallinnossa

Ympäristöministeriö asetti Laboratorion tiedonhallintajärjestelmäprojektin (Lims- projektin) 20.4.1999. Hankeorganisaatioon kuuluivat ohjausryhmä, projektiryhmä ja projektin koordinoimat työryhmät. Ohjelmistoksi valittiin Whitelake Software Point Oy:n LimsBoss. Projektin työn tuloksena saatiin ympäristöhallinnolle yhtenäinen ja toimiva järjestelmä, joka mahdollistaa aikaa säästävät ja virheettömät tiedonsiirrot näytteenoton suunnittelusta näytteiden kirjaukseen, tietojen siirtämisen mittalaitteen ja Lims- järjestelmän välillä sekä tulosten siirron asiakkaille ja kohdetietokantoihin. Järjestelmä mahdollistaa myös monipuoliset tietohaut ja raporttien laatimisen Limsiin tallennetuista tiedoista helppokäyttöisen raporttityökalun (Business Objects) avulla. Ohjelmiston kehittämisen ja testauksen pilottiyksiköinä olivat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Länsi-Suomen ympäristökeskus (LSU). Kaikki ympäristökeskukset ottivat kehitetyn järjestelmän käyttöön vuoden 2001 loppuun mennessä. Kattavalla Lims- järjestelmän käytöllä voidaan paremmin täyttää laatujärjestelmien vaatimukset sekä vapauttaa henkilöstöä monipuolistuvan tehtäväkentän tarpeisiin ja menetelmien kehittämiseen. Ohjelmiston tekninen toimivuus ja luotettavuus on ollut erittäin hyvä ottaen huomioon useat hankitut lisätoiminnot, ohjelmiston käytön laajuus ja käyttöönottoaikataulun nopeus. Ympäristöhallinnon laboratoriotoiminta on edelleen dynaamisen kehitys- ja muutostyön alaisena. Hankittu Lims- järjestelmä on todettu toimivaksi myös muuttuvissa olosuhteissa. Järjestelmän on arvioitu kattavan hyvin laboratorioiden ja näytteenoton suunnittelun tarpeet vielä vuosiksi eteenpäin. Lims- järjestelmän asiakaskohtaisesta jatkokehityksestä vastaa ympäristöministeriön nimittämä kehittämisryhmä yhdessä ohjelmatoimittajan kanss

Vesiympäristölle haitallisten teollisuus- ja kuluttaja-aineiden kartoitus (VESKA 1)

Projektissa kartoitettiin vesipuitedirektiivissä priorisoituja kuluttaja- ja teollisuuskäytössä olevia aineita kymmenen kaupungin yhdyskuntajätevesien puhdistamoilta lähtevässä jätevedessä, lietteessä sekä puhdistamojen alapuolisen vesiympäristön vedestä, sedimenteistä ja kaloista. Tiedot tutkittavien aineiden pitoisuuksista vesistöissä olivat puutteellisia tai olemattomia ennen kartoitusta. Tämän vuoksi oli tärkeätä tutkia pitoisuuksia niiden päästölähteillä, jätevedenpuhdistamoilta lähtevässä vedessä ja lietteessä. Näytteitä kerättiin 1-3 kertanäytettä kymmeneltä puhdistamolta. Tutkituista 29 aineesta 17 aineella korkein havainto oli alle kymmenen prosenttia pintaveden laatunormista (VOC-yhdisteitä ja pois käytöstä olevia POP-yhdisteitä). Laatunormi ylittyi lähinnä DEHP-ftalaatilla ja alkyylifenoleilla. Mono- ja dibutyylitinaa löytyi myös kaikissa tutkituissa kohteissa. Jätevedestä ei mitattu PAH- ja PBDE-yhdisteitä. Vesistöjen aineprofiili noudatteli samaa linjaa kuin havainnot jätevesistä. Pintavesinäytteistä löytyi mm. pesuaineissa ja maaleissa käytettyjä nonyylifenolietoksylaatteja. Etoksylaatteja oli enimmillään lähes saman verran kuin nonyyliryhmälle asetettu laatunormi. Myrkyllisempää hajoamistuotetta nonyylifenolia tai oktyylifenolia ei sen sijaan havaittu. Vain harvoja muita aineita havaittiin, mm. kloroformia ja 1,2-dikloorietaania alle 1 µg/l. Klassisia, jo käytöstä poistettuja torjunta-aineita kuten HCB, lindaani ja a-HCH sekä HCBD havaittiin erittäin pieniä määriä (<1 ng/l). Pintavesistä ei mitattu organotinayhdisteitä, ftalaatteja eikä PAH-yhdisteitä. Lietteistä ja pohjasedimenteistä löydettiin useita aineita, joiden pitoisuudet ylittivät tai olivat lähellä arvioituja haitattomia pitoisuustasoja. Näitä aineryhmiä olivat erityisesti orgaaniset tinayhdisteet. Muita jatkotutkimuksiin nousevia ryhmiä ovat ainakin PAH-yhdisteet, ftalaatit ja  bromatut difenyylieetterit. Kaloissa vain orgaaniset tinayhdisteet (TBT ja TPhT) ylittivät arvioidun haitattoman pitoisuustason

Haitallisten orgaanisten yhdisteiden esiintyminen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla ja kaatopaikoilla

Kemikaalien riskinhallinnan tavoitteena on tunnistaa markkinoilla olevista tuhansista kemikaaleista ennakolta sellaiset aineet, jotka voivat aiheuttaa haittaa ympäristössä, sekä varmistaa, että niiden käyttö on riskitöntä. Haitallisten aineiden riskinhallinnan ongelmana ovat puutteelliset tiedot aineiden ominaisuuksista, käytöstä, päästöistä sekä esiintymisestä ympäristössä. Kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman yhtenä tavoitteena on parantaa tätä tietopohjaa. Kartoituksella saatiin tietoa yhdyskuntajäteveden ja -lietteen sekä kaatopaikkojen suotoveden sisältämistä kemikaaleista. Kartoitus painottui POP-yhdisteisiin ja vaarallisten aineiden asetuksen mukaisiin haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin. Useita tutkittuja aineita päätyy vesiympäristöön puhdistetun yhdyskuntajäteveden kautta, mutta vielä useampia aineita kaatopaikkojen suotoveden kautta. Lisäksi monia aineita löytyy puhdistamolietteestä. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa suomalaisen mitatun pitoisuustiedon vähäisyys ja huono vertailukelpoisuus johtuen mm. erilaisista analyysimenetelmistä ja määritysrajoista, mitatuista isomeereistä tai siitä, että tulokset on raportoitu liian yleisellä tasolla. Vaarallisten aineiden riskinhallinnassa pyritään pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi siihen, että niiden päästöt ympäristöön loppuvat ja niitä ei löydetä ympäristöstä. Vastaavasti haitallisten aineiden riskinhallinnassa tavoitteena on pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi se, että niiden päästöt vesiympäristöön vähentyvät. Tämä selvitys on edistänyt kansallisen kemikaaliohjelman altistumiseen liittyviä toimenpiteitä. Seuraava vaihe toimenpiteiden toteuttamisessa on päästömäärien arviointi koko Suomen tasolla yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta ja kaatopaikoilta

Torjunta-ainepäästöt hietamailla todennäköisiä

Ilmestyy Maaseudun Tulevaisuuden liitteenävokKirjasto Aj-