Animal-vehicle collisions : from knowledge to mitigation

Road networks and traffic cause worldwide environmental and ecological problems, and collisions with large animals are an increasing traffic safety issue. There is thus a continuous need to improve our understanding of the factors affecting the controversial relationship between nature, traffic, and human welfare, and to develop efficient mitigation measures. In this thesis, I found that population size is the most important factor explaining the yearly variation in the number of moose-vehicle collisions (MVCs) in Finland. The monthly number of MVCs peaked in autumn with a secondary peak in early summer. This pattern differed from Sweden and Norway where the peak occurred in winter. In contrast, the relative risk of personal injuries was highest during summer in each country. Spring weather was found to affect the detailed timing of spring MVCs in Finland: collisions occurred earlier during warm springs. In addition, as the beginning of the growing season has moved to an earlier date in the last two decades, so has the spring MVC peak. In addition to MVCs, several thousand collisions involving deer species other than moose annually occur on Finnish roads. White-tailed deer was found to suffer highest traffic mortality rates in relation to population size, followed by moose, roe deer, and fallow deer. Among the studied species, moose has the largest and roe deer the smallest probability of surviving a collision. The adverse impacts of traffic on animals could be mitigated for example by constructing wildlife passages. Dry paths under road bridges proved to be an effective mitigation measure for reducing the traffic mortality of small and medium-sized terrestrial animals. The results of this thesis underline that different mitigation measures from population management and driver education to structural solutions are needed when trying to reduce the number and consequences of animal-vehicle collisions.Laajeneva tieverkko ja kasvavat liikennemäärät aiheuttavat monenlaisia ekologisia ongelmia, joista yksi näkyvimmistä on eläinten liikennekuolleisuus. Samalla liikenneonnettomuudet suurikokoisten nisäkkäiden, erityisesti hirvieläinten, kanssa muodostavat uhkan liikenneturvallisuudelle. Liikenteen ympäristövaikutusten, eläinten tarpeiden ja ihmisen hyvinvoinnin yhteensovittamiseen tarvitaan siksi jatkuvasti uusia ja entistä tehokkaampia ratkaisuja. Tämän väitöskirjatyön ensisijaisena tavoitteena oli lisätä ymmärrystä hirvieläinkolareista ja niiden tapahtumiseen vaikuttavista tekijöistä Suomessa. Lisäksi työssä tarkasteltiin eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisykeinoja. Työn ensimmäisen osatutkimuksen tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että hirvikannan koko on vuositasolla merkittävin kolarimääriin vaikuttava tekijä. Hirvikolareiden kuukausittainen jakauma vastasi niin ikään ennakkokäsityksiä: pelti rytisee Suomen maanteillä erityisesti syys-lokakuussa ja tätä matalampi onnettomuushuippu ajoittuu alkukesän kuukausille. Kiinnostavasti henkilövahinkoihin johtaneita hirvikolareita tapahtuu suhteellisesti eniten kesän kuukausina. Kevään ja alkukesän hirvikolaripiikki on meillä jokavuotinen ilmiö. Toisessa osatutkimuksessa kolareiden tarkemman ajoituksen havaittiin kuitenkin vaihtelevan kevään lämpötilojen mukaan; hirvikolarit tapahtuvat aikaisemmin lämpiminä keväinä. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana kasvukauden alku on aikaistunut, joten samalla kevätkesän kolaripiikki on siirtynyt aikaisemmaksi. Hirvionnettomuuksien lisäksi Suomen teillä tapahtuu joka vuosi tuhansia törmäyksiä pienten hirvieläinten kanssa. Kolmannessa osatutkimuksessa verrattiin samalla alueella elävien hirvieläinlajien liikennekuolleisuutta suhteessa eläinkantojen kokoon. Valkohäntäkauriin (valkohäntäpeura) todettiin kärsivän suhteellisesti suurimmasta liikennekuolleisuudesta. Toiseksi eniten kolaroitiin hirvien kanssa. Metsäkauriin ja täpläkauriin (kuusipeura) kanssa onnettomuuksia tapahtui populaatiokokoon suhteutettuna vähiten. Eläinkolareiden ennaltaehkäisyyn on kehitetty monia erilaisia keinoja. Yhtenä lupaavimmista ratkaisuista pidetään eläinten käyttöön suunniteltuja yli- tai alikulkuja, joilla eläinten tienylitykset ohjataan eri tasoon liikenteen kanssa. Väitöskirjan neljännessä osatutkimuksessa selvisi, että vesistösiltojen yhteyteen jätetyt kuivan maan kaistaleet elin niin sanotut kuivapolut vähentävät tehokkaasti pienten ja keskikokoisten eläinten liikennekuolleisuutta. Väitöskirjatyön tulokset alleviivaavat tarvetta kehittää erilaisia eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisykeinoja. Kehitystyön tueksi tarvitaan paitsi lajikohtaista, myös alueellista tietoa eläinonnettomuuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi toteutettujen toimenpiteiden tehon selvittämiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota

Effects of urban infrastructure on aquatic invertebrate diversity

Wetlands are one of the world's most important, economically valuable, and diverse ecosystems. A major proportion of wetland biodiversity is composed of aquatic invertebrates, which are essential for secondary production in aquatic and terrestrial food webs. Urban areas have intensified the challenges wetlands encounter by increasing the area of impermeable surfaces and the levels of nutrient and pollutant overflows. We investigated how urban infrastructure affects the aquatic invertebrate fauna of urban wetlands in metropolitan Helsinki, southern Finland. We measured riparian canopy cover, emergent vegetation coverage, and various land cover and road variables. Recreation area, forests, and open natural areas were the most important landscape features positively influencing aquatic invertebrate family richness, whereas buildings and roads had a negative effect on family richness and abundances of many taxa. Recreation area and the various forest types also positively affected the alpha-diversity indices of wetlands. On the other hand, fish assemblage did not affect either family richness or abundances of the studied taxa. Furthermore, trees growing on the shoreline negatively affected the diversity of aquatic invertebrate families. Invertebrate family diversity was greatest at well-connected wetlands, as these areas added to the regional species pool by over 33%. Our results show that connectivity and green areas near wetlands increase aquatic invertebrate family diversity, and our results could be utilized in urban planning. Graphical abstractPeer reviewe

Kurkien aiheuttamat viljelysvahingot ja niiden ennaltaehkäisy

Syysmuutolleen kerääntyvät kurjet näyttävät hyödyntävän muutamia suuria peltolakeuksia, joille niitä kertyy sadoittain, parhaimmille jopa tuhansia. Viljapelloilla liikkuvat ja ruokailevat kurjet voivat aiheuttaa tuntuvia vahinkoja. Niiden vakavuus vaihtelee vuosittain. Jos puinnit tehdään kovin myöhään, ovat kurjet ja puimurit pelloilla samaan aikaan. Tämä julkaisu sisältää Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen tutkijoiden monivuotisen kurkiprojektin tulokset. Julkaisussa selvitetään kurkien aiheuttamia viljelysvahinkoja ja niiden ennaltaehkäisyä. Ongelman ratkaisu edellyttää perusteellista kurkien ruokailualueiden ominaisuuksien ja ruokailukäyttäytymisen tutkimusta sekä ennaltaehkäisyn keinojen kokeilua ja kehittämistä. Kurkia voidaan houkutella ruokailemaan kurkipelloilla viljapeltojen sijasta. Silloin niiden aiheuttamat vahingot jäävät vähäisemmiksi. Lintudirektiivi edellyttää lintujen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn keinojen kehittämistä. Ennaltaehkäisy on lintudirektiivin tarkoittama muu tyydyttävä ratkaisu sille, että linnun rauhoituksesta myönnettäisiin poikkeuksia. Kun käytössä on ennaltaehkäisyn keino, joka ei vaikuta juurikaan linnun elämänkiertoon, ei sillä ole vaikutusta lajiin. Linnut saadaan toimimaan niin, ettei vahinkoja esimerkiksi viljelyksille aiheudu

Traffic mortality of four ungulate species in southern Finland

201

Valkoposkihanhi pääkaupunkiseudulla

Valkoposkihanhesta on tullut vajaassa parissa kymmenessä vuodessa pääkaupunkiseudun nurmikoita ja rantoja näkyvästi hallitseva laji. Ilmiö ei ole irrallaan samanlaisesta kehityksestä koko Itämeren piirissä. Valkoposkihanhi on asettunut jäädäkseen alueen linnustoon. Tämän julkaisun tarkoitus on koota yhteen Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen tekemän ja ohjaaman valkoposkihanhen seurannan tulokset ja kokemukset erilaisista menetelmistä niiden aiheuttamien haittojen torjunnassa. Tarkoitus on ollut hakea lintudirektiivin tarkoittamaa muuta tyydyttävää ratkaisua sen sijaan, että ongelmia ratkaistaisiin poikkeamalla valkoposkihanhea koskevista rauhoitussäännöksistä. Ennaltaehkäisyn keinoja tulisikin ottaa käyttöön ja kehittää niitä edelleen

Margins matter : the importance of field margins as avian brood-rearing habitat in an intensive agricultural landscape

Agricultural intensification has significantly impacted habitat structures in agricultural landscapes and is one of the main drivers of biodiversity decline, especially in farmland birds. Birds are considered to reflect well the trends in other biodiversity elements and are therefore often used as indicator species. We studied common pheasant (Phasianus colchicus) brood habitat use in a small-grain-dominated farmland in southern Finland. The broods significantly preferred field margins compared to their availability. The importance of field margins was underlined, as 68% of pheasant brood observations in grain fields were within a 25-m-wide zone from the field edge, despite the availability being only 40% of the field area. Our results support the idea that field margins and their proximity act as possible biodiversity reservoirs even in intensive farming systems. Increasing the amount of field margins can be an effective management method when aiming to improve success of common pheasant broods while simultaneously benefitting farmland biodiversity. Identifying key habitats and landscape features that allow the co-existence of biodiversity and effective food production is crucial when aiming to halt the ongoing biodiversity collapse.Peer reviewe

Diffusion tensor imaging is associated with motor outcomes of very preterm born children at 11 years of age

Aim Very preterm children born Methods A cohort of 37 very preterm infants (mean gestational age 29 4/7, SD 2 0/7) born in 2004-2006 in Turku University Hospital underwent diffusion tensor imaging at term. A region of interest analysis of fractional anisotropy and mean diffusivity was performed. Motor outcomes at 11 years of age were measured with the Movement Assessment Battery for Children - Second Edition. Results The diffusion metrics of the corpus callosum (genu P = .005, splenium P = .049), the left corona radiata (P = .035) and the right optic radiation (P = .017) were related to later motor performance. Mean diffusivity decreased and fractional anisotropy increased in proportion to the improving performance. Conclusion The diffusion metrics of the genu and splenium of the corpus callosum, the left corona radiata and the right optic radiation at term were associated with motor skills at 11 years of age. Diffusion tensor imaging should be further studied as a potential tool in recognising children at risk for motor impairment.</div