Epäilyksen alla : Ylirajaisissa parisuhteissa olevien pariskuntien kokemuksia perheenyhdistämisestä

Avioliittoon perustuvan siirtolaisuuden hallinnassa kietoutuvat yhteen maahanmuuton kontrollointi ja oikeanlaisten tai toivottujen parisuhteiden määrittely. Tutkielma käsittelee avioliittoon perustuvan perheenyhdistämisen prosessia hallinnan kohteina olevien ylirajaisten pariskuntien elämästä ja kokemuksista käsin. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin perheenyhdistämisen prosessissa rakentuvia “aidon” avioliiton edellytyksiä sekä niiden suhteutumista lupaa hakevien ulkomaalaisten ja heidän suomalaisten puolisoidensa parisuhteiden käytäntöihin. Toiseksi analysoidaan luvan hakemisen institutionaalisiin käytäntöihin sisältyviä epäilyksen ja rodullistamisen ulottuvuuksia ja kolmanneksi lupaa hakevien pariskuntien omia toiminnan strategioita perheenyhdistämisen prosessissa. Tutkielman aineisto koostuu oleskelulupaa hakeneiden nepalilaisten miesten sekä heidän puolisoidensa, suomalaisten naisten, yksilö- ja parihaastatteluista. Tutkielman analyysissä yhdistetään sekä aineiston realistista että diskursiivista luentaa. Tällöin haastattelupuhe käsitetään merkityksiä tuottavana, puhetavoista ja narratiiveista rakentuvana toimintana, mutta samalla sillä nähdään olevan viittauspisteitä myös puheen ulkopuoliseen todellisuuteen. Analyysi nojaa siirtolaisuuden hallintaa, perhe- ja lähisuhteita sekä postkoloniaaleihin ”rotua”/etnisyyttä käsitteleviin tutkimuskeskusteluihin. Tutkielma paikantuu kriittisen siirtolaisuuden tutkimuksen tutkimusalueeseen. Tutkielma osoittaa, kuinka lupaprosessissa ei vain tarkasteta parisuhteen ”aitoutta”, vaan järjestelmä vaikuttaa ylirajaisten pariskuntien avioitumiskäytäntöihin ohjatessaan pariskuntia avioitumaan luvan saamisen varmistamiseksi. Tutkielman perusteella maahanmuuttohallinnon normatiiviset käsitykset parisuhteesta ja avioliitosta eivät aina vastaa ylirajaisten pariskuntien todellisia elämiä ja parisuhteiden käytäntöjä. Vaikka perheenyhdistämisen käytännöissä esiin tulevat normit nojaavat osin länsimaisen avioliiton ihanteeseen, eivät länsimaisen parisuhteen ideaaliin liittyvä vapaus ja yksityisyys toteudu lupaprosessissa. Lupajärjestelmä tunkeutuu parisuhteen intiimiin tilaan edellyttäessään puolisoilta avioitumista ja pakottaessaan puolisot lupaprosessissa avaamaan ja määrittelemään parisuhde-elämänsä yksityiskohtia maahanmuuttohallinnon viranomaisille. Lupajärjestelmä asettaa ylirajaisissa parisuhteissa olevat pariskunnat eriarvoiseen asemaan suomalaisten pariskuntien kanssa, kun se asettaa heidän suhteensa tarkastettavaksi ja ulkomaalaisen muuttamisen motiivit potentiaalisesti epäilyttäviksi. Analyysi nostaa esiin sekä lupaprosessissa koettuja intensiivisiä rasistisia hetkiä että prosessin materiaalisissa käytännöissä ja viranomaisten toiminnassa epäsuorasti koettua epäilystä ja rasismia. Kokemukset portinvartijoina toimivista viranomaisista vaihtelivat avustajista vastustajiin. Kokemus valvonnan alla olemisesta levittäytyi varsinaisista suhteen tarkastamisen käytännöistä – kuten lomakkeista ja haastattelutilanteista – myös muille alueille. Luvan hakijat ja heidän puolisonsa ovat potentiaalisesti jatkuvan tarkkailun alla tietämättä tarkalleen, mitkä tilanteet ja suhteen ulottuvuudet valvonta kattaa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka lupaa hakevat eivät asetu vain hallinnan kohteiksi, vaan pyrkivät vaikuttamaan lupaprosessin suotuisaan etenemiseen ja myönteiseen lupapäätökseen. Pariskunnat hyödynsivät prosessin aikana sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia resursseja. Lisäksi lupaa hakevat ja erityisesti heidän puolisonsa pyrkivät esittämään parisuhteensa lupaprosessissa tavalla, jonka olettivat asettuvan maahanmuuttoviranomaisten käsityksiin “aidosta” avioliitosta sekä pyrkivät irrotautumaan hyväksikäyttävän maahanmuuttajan subjektipoisitosta ja osoittamaan hyvää kansalaisuuttaan työmarkkinakansalaisuuden diskurssiin nojaten. Poista valitu

Nuoret, perheväkivalta ja rodullistava kontrolli: Tarkastelussa rikosilmoitukset perheenjäsenen ja sukulaisen tekemistä pahoinpitelyistä

Artikkelissa analysoidaan poliisin kirjauksia nuorten kokemasta perheväkivallasta ”rodun” ja sukupuolen näkökulmasta. Aineistona ovat vuoden 2013 rikosilmoitukset, joissa 15–20-vuotiaan nuoren epäillään joutuneen perheenjäsenen tai sukulaisen tekemän pahoinpitelyn uhriksi (n=562). Tällainen väkivalta kohdistuu useammin tyttöihin kuin poikiin ja sitä kuvataan usein riitelynä arkisista asioista. Artikkelissa analysoidaan tarkemmin ilmoituksia, joissa väkivaltaa perustellaan rajoittamisella tai kasvattamisella (n=83). Nämä perustelut ovat suhteellisesti yleisempiä maahanmuuttajataustaisia nuoria koskevissa ilmoituksissa. Kuvauksista identifioidaan rodullistetun taustan mukaista vaihtelevuutta sekä yhteisiä piirteitä. Vakavalla väkivallalla uhkaamisesta kerrotaan useammin maahanmuuttajataustaisten tyttöjen ilmoituksissa. Suomessa syntyneiden Suomen kansalaisten ilmoituksissa taas tulevat esiin alkoholi ja kasvatuskriisit väkivaltaan liittyvinä seikkoina. Artikkelissa pohditaan, miten väkivaltaan liittyviä kulttuurisia käsityksiä voidaan tunnistaa uusintamatta rodullistavia tulkintoja. &nbsp

Työtä tekevät opiskelijasiirtolaiset ja ajalliset rajat

Kirja-arvio. Olivia Maury: Punctuated Lives: Student-Migrant-Workers’ Encounters with the Temporal Border Regime. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2021, 123 s. ISBN 978-951-51-7014-

Chronotopes of youth political participation in the Arab Mediterranean

This chapter examines the youth cultural circuits and the institutional channels of political participation in five Arab Mediterranean countries: Tunisia, Egypt, Morocco, Algeria and Lebanon. Through the triangulation of the data from the SAHWA Youth Survey 2016 (2017) and the SAHWA Ethnographic Fieldwork 2015 (2016), the experiences of political participation of the Arab Mediterranean youth in the "post-Arab Spring era" are analysed. The data - analysed with the application of the theory of chronotopes developed by the linguist Mikhail Bakhtin - show that generation gaps exist in participation and political dialogue. The "time-spaces" in which the capacities for youth agency can prosper are the physical and virtual streets, as well as the coffee shops, which can also allow them to build an identity outside tradition, authority and the family (i.e. the older generations).Peer reviewe