Tieteen arvovapaudesta : tutkimus tieteen ja arvojen vuorovaikutussuhteista

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessani olen käsitellyt tieteen arvovapauden vaatimusta osana laajempaa tieteenfilosofista keskustelua tieteen ja arvojen vuorovaikutussuhteista sekä analysoinut Max Weberin, Hugh Laceyn ja Helen Longinon näkökannat arvovapauden vaatimukseen. Olen tutkinut arvovapauden vaatimuksen kolmea osatekijää, puolueettomuutta (I), neutraalisuutta (N) ja autonomiaa (A). Puolueettomuus edellyttää arvovapautta teorian muodostamisen ja hyväksymisen vaiheissa, neutraalisuus edellyttää, että hyväksytyn teorian johtopäätösten joukossa ei ole arvoarvostelmia ja autonomia edellyttää, että tieteellinen toiminta on ulkopuolisista tekijöistä ja vaikutteista vapaata. Nämä osatekijät edellyttävät jaottelua tiedollisiin ja ei-tiedollisiin arvoihin. Arvovapausteesin riittämättömyys johtuu mielestäni tiedollisten arvojen ensisijaisuudesta niillä tutkimustoiminnan alueilla, joilla tulisi ottaa huomioon myös ei-tiedollisten arvojen vaikutus. Olen tutkimuksessani osoittanut, että analysoimieni näkökantojen perusteella ei voida muodostaa riittävää käsitystä tieteen arvovapaudesta, siksi olen päätynyt konstruoimaan uuden tulkinnan tieteen arvovapauden vaatimuksesta. Uuden tulkintani mukaan tieteen arvovapautta tulee tarkastella sekä teorianmuodostuksen tasolla että institutionaalisella tasolla. Teorianmuodostuksen tasolla tieteen arvovapaus on edellytys objektiivisen tieteellisen tiedon saavuttamiselle, jolloin ainoastaan tiedollisten arvojen vaikutus on sallittua. Teorianmuodostuksen tasolla hyväksytään puolueettomuuden (I) ja neutraalisuuden (N) teesien laajennetut muotoilut, jotka perustuvat Laceyn argumenttiin. Institutionaalisella tasolla tulee ottaa huomioon tieteen ja yhteiskunnallisten toimijoiden vuorovaikutus. Tällä tasolla joudutaan hylkäämään perinteinen tulkinta tieteen autonomiasta, joka edellyttää tieteen täydellistä riippumattomuutta näistä toimijoista. Laajennan uudessa tulkinnassani autonomian teesiä siten, että se pyrkii säilyttämän tieteen riippumattomuuden, mutta kiinnittää huomiota myös ajankohtaisiin, esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen rahoitukseen liittyviin tekijöihin. Tämän laajennuksen toteutan muodostamalla autonomiateesin Aw ja täydennysteesin F. Autonomiateesi Aw perustuu Weberin käsitykseen tieteen autonomiasta ja täydennysteesi F ottaa huomioon feministisen tieteenfilosofian vaatimusten mukaisesti tieteellisen tutkimuksen kontekstisidonnaisuuden ja tutkimukseen vaikuttavat ei-tiedolliset arvot. Muotoilemani uusi tulkinta nojaa käsittelemiini teoreettisiin lähtökohtiin eli Weberin metodologisiin kirjoituksiin, Laceyn tieteenfilosofiseen lähestymistapaan ja feministiseen tieteenfilosofiaan, jonka edustajana olen käyttänyt Helen Longinon kirjoituksia. Tutkimukseni on rakentunut systemaattisesti ja lähestymistapani tutkimusongelmaan on käsiteanalyyttinen. Keskeisinä lähteinäni ovat: Hugh Lacey: Is Science Value-Free? 1999, Max Weber: Gesammelte Aufsätze zur Wissenschaftslehre 1922 ja Helen Longino: Science as Social Knowledge 1990

Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuussisällöt kohtaavien alojen koulutuksissa : Suosituksia osaamisen vahvistamiseksi

Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusilmiöt näkyvät monin tavoin suomalaisten arjessa. Mielenterveysongelmat, päihteet, tupakka- ja nikotiinituotteet sekä rahapelaaminen aiheuttavat moninaisia haittoja paitsi henkilölle itselleen myös hänen läheisilleen, yhteisöille ja laajemmin yhteiskunnalle. Nämä ilmiöt haittoineen heijastuvat monin tavoin työelämään, erityisesti niillä aloilla, joissa kohdataan ja ollaan tiiviissä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Näihin ilmiöihin liittyvä osaamisen tarve on laajasti tunnistettu yhteiskunnassa. Sosiaali- ja terveysministeriön Kansanterveydenneuvottelukunnan alaisen Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusasioiden jaoston yhtenä tehtävänä oli tehdä ehdotus päihde- ja riippuvuusosaamisen sekä mielenterveysosaamisen vahvistamisesta eri ammattiryhmissä, erityisesti sellaisissa työtehtävissä, joihin kuuluu tiivis vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Tätä tehtävää varten selvitettiin mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusasioiden näkyvyyttä toisen asteen ammatillisen koulutuksen tutkinnon sisällöissä sekä ammattikorkea- ja yliopistokoulutuksen opetussuunnitelmissa. Selvityksen perusteella mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusasioiden sisältymisessä kohtaavien alojen tutkinnon osiin ja opetussuunnitelmiin on suuria eri tutkintojen välisiä ja tutkinnon sisäisiä eroja. Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuussisällöt eivät näkyneet systemaattisesti kaikkien keskeisiksi tunnistettujen alojen tutkintojen pakollisissa sisällöissä. Jaosto vastaa selvityksessä tunnistettuihin kehittämistarpeisiin antamalla tutkintoon johtavaan koulutukseen suositukset mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamisen minimisisällöiksi. Jaosto suosittelee minimisisältöjen huomioimista kohtaavien alojen (mm. sosiaali- ja terveysala, kasvatus- ja ohjausala, turvallisuusala, hotelli- ja ravintola-ala) pakollisten opintojen suunnittelussa ja toteutuksessa kaikilla koulutusasteilla (ammatilliset perustutkinnot, ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnot). Minimisisällöissä kuvataan osaamistavoitteiden lisäksi sisältöesimerkkejä ja käytännön vinkkejä opetuksessa hyödynnettäväksi. Lisäksi jaosto suosittelee mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamisen vahvistamiseksi toimenpiteitä täydennyskoulutuksissa, osaamisen johtamisessa ja rakenteissa sekä opetuksen ja koulutuksen laadussa. Suositukset edistävät osaltaan mielenterveysstrategian sekä päihde- ja riippuvuusstrategian tavoitteiden toimeenpanoa

Sairaanhoitajan lääkehoitoon liittyvät tehtävät kotihoidossa

SAIRAANHOITAJAN LÄÄKEHOITOON LIITTYVÄT TEHTÄVÄT KOTIHOIDOSSA Mattila, Erika Satakunnan ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Helmikuu 2015 Ohjaaja: Lahtinen, Elina Sivumäärä: 34 Liitteitä:3 Asiasanat: lääkehoito, kotihoito, työnkuva, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ____________________________________________________________________ Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien lääkehoitoon liittyviä tehtäviä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää kotihoidon lääkehoitoa. Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla seitsemältä tutkimuksen tilanneen kaupungin kotihoidossa työskentelevältä sairaanhoitajalta. Teemahaastattelurunko laadittiin tätä tutkimusta varten. Haastattelut toteutettiin marraskuussa 2014. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Kotihoidossa toimii lääkehoitotyöryhmä, jonka tavoitteena on yhtenäistää kotihoidon lääkehoitoon liittyviä käytäntöjä ja parantaa lääkehoidon turvallisuutta. Lääkehoitotyöryhmässä on sairaanhoitajaedustaja ennaltaehkäisevistä ja kotona asumista tukevista palveluista, kotiinkuntoutumistoiminnasta sekä jokaiselta lähipalvelualueelta. Tutkimustuloksia hyödynnetään lääkehoitotyöryhmässä muun muassa uuden kotihoidon lääkehoitosuunnitelman valmistelussa. Lisäksi sairaanhoitajien tehtävänkuvan ollessa selvillä muun muassa koulutuksia pystytään kohdistamaan paremmin parantaen sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista. Opinnäytetyön tulosten mukaan sairaanhoitajan lääkehoitoon liittyviä tehtäviä ovat muun muassa lääkärin asiakkaalle määräämän lääkehoidon toteuttamisen suunnitteleminen, lääkkeiden antaminen asiakkaalle sekä asiakkaan hoitosuunnitelman seuraaminen ja arvioiminen lääkehoidon osalta. Tulevaisuudessa tulisi selvittää lääkäreiden, lääkehoitoon koulutettujen nimikesuojattujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja lääkehoitoon kouluttamattomien henkilöiden lääkehoitoon liittyvät tehtävät kotihoidossa.NURSES’ ROLE AND RESPONSIBILITIES IN MEDICINE MANAGEMENT IN HOME HEALTH CARE SERVICES Mattila, Erika Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing February 2015 Supervisor: Lahtinen, Elina Number of pages: 34 Appendices: 3 Keywords: medicine management, home health care, work description, registered nurses, public health nurses ____________________________________________________________________ The purpose of this thesis was to examine registered nurses’ roles and responsibilities in provision of medicine management in the home care services. The aim of this study was to provide information, which can be used in planning and developing the provision of medicine treatment in home health care services. This study employed a qualitative approach. Study material was collected through a theme interview from a target group, which consisted of seven nurses currently working at the home care services. The structure of the theme interview was specifically designed for this study. Interviews were conducted in November 2014 and the gathered material was analyzed by using content analysis. The Medicine Management team within the home care services was established to coordinate medicine management practices between various service providers, thus, promoting the safety in use of medicines. The nurses participating in the group represent preventive care services and services supporting the independence of the elderly and rehabilitative care services of the elderly after hospital discharge. In addition, the team includes nurses from each local service area. The Medicine Management team will use the findings of this study when drawing up the revised medicine management plan. Furthermore, the clarification of home health care nurses’ role in medicine management presented in the study will help in targeting the training where it is required most, thus, promoting and updating nurses’ knowledge of medications. The results of the study show that nurses’ responsibilities in medicine management include planning the implementation of the client’s medicine treatment prescribed by the physician, administering the medication and monitoring and assessing the client’s care plan, as well as the effectiveness of the care provided. Future studies could distinguish the roles and responsibilities of physicians as well as those medicine management service provides who have protected occupational titles and also clarify the role of a caretaker providing medicine treatment, with no medicine management training, in home-care settings

Interdisciplinarity "in the making": modelling infectious diseases

The main contribution of this paper to current philosophical and sociological studies on modelling is to analyse modelling as an object-oriented interdisciplinary activity and thus to bring new insights into the wide, heterogeneous discourse on tools, forms and organisation of interdisciplinary research. A detailed analysis of interdisciplinarity in the making of models is presented, focusing on long-standing interdisciplinary collaboration between specialists in infectious diseases, mathematicians and computer scientists. The analysis introduces a novel way of studying the elements of the models as carriers of interdisciplinarity. These elements, being functionally interdependent building blocks, evolve during the modelling work and carry the disciplinary tensions in the process. This shows how the long and challenging process of defining and reformulating the object of research is crucial for understanding the dynamics of interdisciplinarity in the making

The lives of ‘facts’: understanding disease transmission through the case of Haemophilus influenzae type b bacteria

This article studies how our understanding of disease transmission has evolved over time from the public health perspective. The main question is: What happens to ‘facts’ in the course of their life history? How do they lead their lives? The concept captures the process that shapes the facts of disease transmission, mobilises them via mathematical and graphical representations and allows them to evolve and change over time. So what is actually behind this concept? In my elaboration, the concept of life history provides not only analytical but also a metaphorical framework that leads us to follow the development and changes in terms of the phases in life of ‘facts’: Birth and youth, adulthood and reproductive years, seniority and passing away. Since disease transmission is not a singular ‘factual entity’, but a bundle of ‘facts’ binding together knowledge of the disease, its transmission routes, and susceptibility of the population, the particular analytical focus is on how these ‘facts’ are disseminated via mathematical, graphical and model-based representations. Just as life histories are stories full of interactions, surprises and struggles, this article shows the underlying contingencies in the dissemination and accumulation of factual knowledge

Kysymyksiä keinotekoiselle luonnolle : filosofinen tutkimus monitieteisistä malleista ja niiden funktioista tieteellisissä käytännöissä

This thesis presents an interdisciplinary analysis of how models and simulations function in the production of scientific knowledge. The work is informed by three scholarly traditions: studies on models and simulations in philosophy of science, so-called micro-sociological laboratory studies within science and technology studies, and cultural-historical activity theory. Methodologically, I adopt a naturalist epistemology and combine philosophical analysis with a qualitative, empirical case study of infectious-disease modelling. This study has a dual perspective throughout the analysis: it specifies the modelling practices and examines the models as objects of research. The research questions addressed in this study are: 1) How are models constructed and what functions do they have in the production of scientific knowledge? 2) What is interdisciplinarity in model construction? 3) How do models become a general research tool and why is this process problematic? The core argument is that the mediating models as investigative instruments (cf. Morgan and Morrison 1999) take questions as a starting point, and hence their construction is intentionally guided. This argument applies the interrogative model of inquiry (e.g., Sintonen 2005; Hintikka 1981), which conceives of all knowledge acquisition as process of seeking answers to questions. The first question addresses simulation models as Artificial Nature, which is manipulated in order to answer questions that initiated the model building. This account develops further the "epistemology of simulation" (cf. Winsberg 2003) by showing the interrelatedness of researchers and their objects in the process of modelling. The second question clarifies why interdisciplinary research collaboration is demanding and difficult to maintain. The nature of the impediments to disciplinary interaction are examined by introducing the idea of object-oriented interdisciplinarity, which provides an analytical framework to study the changes in the degree of interdisciplinarity, the tools and research practices developed to support the collaboration, and the mode of collaboration in relation to the historically mutable object of research. As my interest is in the models as interdisciplinary objects, the third research problem seeks to answer my question of how we might characterise these objects, what is typical for them, and what kind of changes happen in the process of modelling. Here I examine the tension between specified, question-oriented models and more general models, and suggest that the specified models form a group of their own. I call these Tailor-made models, in opposition to the process of building a simulation platform that aims at generalisability and utility for health-policy. This tension also underlines the challenge of applying research results (or methods and tools) to discuss and solve problems in decision-making processes.Matemaattinen mallintaminen yleistyy tieteellisen tiedon tuotantomuotona jatkuvasti. Emme välttämättä tule ajatelleeksi sen merkitystä lukiessamme uutisia, jotka korostavat tartuntatautiriskejä tai keskustelevat ilmastonmuutoksen väistämättömyydestä. Mistä sitten on kyse mallintamisessa? Tämä tutkimus vastaa osaltaan kysymykseen analysoimalla mallintamisen ja simuloinnin käytäntöjä tartuntatautitutkimuksessa. Tutkimuksessä käsitteellistetään matemaattiset mallit tutkimusvälineistönä, instrumentteina, jotka rakennetaan vastauksina kysymyksiin. Siten mallintaminen ymmärretään ensisijaisesti intentionaalisena toimintana. Tämä avainargumentti soveltaa nk. tutkimuksen kysymys-vastausmallia, joka ymmärtää kaiken tiedon tavoittelun lähtökohtaisesti prosessina, jossa etsitään vastauksia kysymyksiin. Tässä tutkimuksessa on ensisijaisesti siis tarkasteltu miten malleja rakennetaan ja mitä toimintoja niillä on tieteellisissä käytännöissä. Toiseksi on kiinnitetty erityistä huomiota monitieteisen yhteistyön vaativaan luonteeseen ja analysoitu sitä, miten tutkimustyön kohde, sen rajaaminen, muuntuminen tukevat monitieteisen yhteistyön syventymistä tai heikentävät sitä. Kolmanneksi tutkimuksessa on havainnoitu mallityökalun yleistämisen vaikeutta ja pohdittu tieteellisen työnjaon merkitystä tässä yhteydessä. Tutkimus itsessään on monitieteinen rakentuen kolmen teoriaperinteen varaan. Tieteenfilosofia ja erityisesti viime aikainen, uusi tutkimus matemaattisten mallien ja tietokonesimulaatioiden asemasta tieteellisen tiedon tuotannossa on keskeisellä sijalla, mutta tieteen- ja teknologiantutkimuksen perinne ja erityisesti mikrososiologinen tutkimusote ovat tarjonneet uuden lähestymistavan mallintamisen tutkimukseen. Lisäksi tutkimus on hyötynyt kulttuuri-historiallisen toiminnan teorian tarjoamasta metodologisesta viitekehyksestä, joka korostaa toiminnan kohteellisuutta, historiallista rakentuneisuutta ja havainnoi muutosprosesseja inhimillisessä toimintajärjestelmässä. Tutkimuksen keskeisinä löydöksinä ovat uudentyyppiset, tutkimusprosessin sisällä muotoutuvat ja sovellettavat, tietoa ja teknisiä ratkaisuja varastoivat räätälöidyt mallit. Metaforisesti räätälöinti paljastaa mallintamisen kohteellisuuden, malleja rakennetaan 'tilauksesta', vastauksina kysymyksiin. Tätä kysymys-vastaus suhdetta mallintamisessa on käsitteellistetty osoittamalla miten simulaatiomalli muuntuu 'keinotekoiseksi luonnoksi', jolle tutkija esittää kysymyksiä. Analogia keinotekoisesta luonnosta itseasiassa nojaa varhaisempaan kuvaan tutkijasta 'paljastamassa Luonnon salaisuuksia' asettamalla 'Hänelle' kysymyksiä. Väitöstutkimus rakentaa siltaa sosiologisesti orientoituneen tieteen- ja teknologiantutkimuksen sekä käsitteellis-analyyttiseen perinteeseen tukeutuvan tieteenfilosofian välille. Työssä ei ainoastaan analysoida ja havainnoida nykyisin kovin keskeiseksi 'muotisanaksi' noussutta monitieteistä tutkimusta, vaan osoitetaan myös käytännössä miten monitieteistä laadullista tutkimusmenetelmää voidaan kehittää. Tutkimus tuottaa uutta tietoa tartuntatautimallinnuksesta ja auttaa ymmärtämään monitieteisen tutkimustyön organisoitumisen haasteita

Perheen sosiaalisen tuen yhteys lasten ja nuorten koulukiusaamiskokemuksiin : WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia 2014

Koulukiusaamista esiintyy todennäköisesti kaikissa oppilaitoksissa ja se koskettaa suorasti 20– 35 prosenttia lapsista ja nuorista. Koulukiusaaminen on suuri uhka lasten ja nuorten kehitykselle ja terveydelle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Sosiaalisen tuen on tunnistettu olevan tärkeä perusta ihmisen hyvinvoinnille ja perhe on yksi lasten ja nuorten merkittävimmistä sosiaalisen tuen lähteistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten perheen sosiaalinen tuki on yhteydessä lasten ja nuorten koulukiusaamiskokemuksiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuolen, luokkatason ja perheen koetun taloudellisen tilanteen yhteyttä koulukiusaamiskokemuksiin. Tutkimuksen aineistona käytettiin Suomessa kerättyä vuoden 2014 WHO Koululaistutkimuksen osa-aineistoa, jossa oli mukana suomenkielistä perusopetusta antavien koulujen 5.-, 7-. ja 9.-luokkalaiset lapset ja nuoret (n=5925). Koulukiusaamista tarkasteltiin huomioiden kiusaajan, kiusatun ja kiusaaja-uhrin roolit. Perheen sosiaalista tukea tarkasteltiin perheeltä saadun tuen, perheen vuorovaikutusilmapiirin sekä äidin ja isän kanssa kommunikoinnin näkökulmista. Aineiston analysoinnissa tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, khiin neliötestiä, yksisuuntaista varianssianalyysia sekä binääristä logistista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan oppilaista 10 prosenttia oli kiusaajia, 17 prosenttia kiusattuja ja 10 prosenttia kiusaaja-uhreja. Kiusaajan rooli oli todennäköisempi pojilla, 7.-luokkalaisilla ja perheen tuen heikommaksi kokeneilla oppilailla. Kiusatun roolia ennustivat alempi luokkataso, huonoksi koetut perheen taloudellinen tilanne ja vuorovaikutusilmapiiri sekä vaikea kommunikointi isän kanssa. Kiusaaja-uhrin rooli oli todennäköisempi pojilla, alemmilla luokkatasoilla sekä perheen taloudellisen tilanteen huonoksi sekä kommunikoinnin äidin ja isän kanssa vaikeaksi kokeneilla. Tulosten perusteella koulukiusaaminen koskettaa merkittävää osaa peruskoulun oppilaista. Heikko perheen sosiaalinen tuki on yhteydessä yleisempiin lasten ja nuorten koulukiusaamiskokemuksiin. Perheen sosiaalisen tuen merkitykseen tulisi kiinnittää huomiota terveyden edistämisen ohjelmissa myös koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Jatkossa aihetta tulisi tarkastella myös muiden kiusaamisprosessin roolien näkökulmasta sekä muut sosiaalisen tuen lähteet huomioiden