Maaseudullakin innovoidaan

Innovaatioista ja innovaatiopolitiikasta on tullut eräänlainen uusi yhteiskuntapoliittinen ohjaaja ja jopa uskonto. Innovaatioita tehdään niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.vo

Ekologinen yrittäjyys on maaseudun mahdollisuus

Maaseudun luonnonarvojen tuotteistamisessa on mahdollisuuksia. Aineellisten arvojen ohella myös luonnon aineettomia arvoja voidaan tuotteistaa. Kuluttaja on kiinnostunut ekologisen yrittäjän tarjoamista tuotteista ja palveluista, mutta kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa toisiaan.vo

Maatilojen ympäristönhoito ja -suunnittelu : Lounais-Hämeen maatilojen ympäristösuunnittelun tulokset ja maatilayhteistyön tutkimusohjelma vuosille 1993-96

vokMyynti MTT:n kirjasto. Yksikön huom.: KirjastoEnvironmental management and planning by farms : The results of environmental planning by farms in South-West Häme, Finland, and the research plan for farm co-operation during 1993 to 199

Luontoyrittäjyys Suomessa : Alueelliset verkostot: luontoyrittäminen, matkailu- ja maaseutuklusteri -hankkeen loppuraportti

Maatalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen Seinäjoen yksikkö (HY-Makes) toteuttivat yhteistyössä Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan kuuluneen esitutkimuksen, jossa tarkennettiin luontoyrittäjyyden määritelmää, kartoitettiin luontoyrittäjyyden toimintaympäristöä sekä selvitettiin alan kehittämistarpeita yhteistyön lisäämistä ajatellen. Työ toteutettiin haastattelemalla noin 200 toimijaa koko Suomen alueelta. Selvityksen perusteella saatiin luontoyrittäjyydestä kokonaiskuva, jonka avulla esitetään jatkotoimia alan eteenpäin kehittämiseksi. Luontoyrittäjyys määriteltiin hankkeen tuloksena luonnonantimiin ja luonnon tarjoamiin elämyksiin perustuvaksi ympäristövastuulliseksi yrittäjyydeksi. Luonto on alan toiminnassa keskeinen tuotannontekijä, jonka tulee pysyä kunnossa. Luontoyrittäjyydessä painotetaan erityisesti luonnon aineettomia arvoja ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä. Uusiutumattomia luonnonvaroja hyödynnetään toiminnassa säästäen sekä mahdollisimman vähän luontoa kuluttaen. Luontoyrittäjyyteen kuuluvaa toimintaa kuvaavat määreet luontokeskeisyys, vastuullisuus, kotimaisuus, paikallisuus, käsityömäisyys ja yksilöllisyys. Luontoyrittäminen jaettiin toimialan ja hyödynnettävien luonnonvarojen mukaan sektoreihin seuraavasti: 1) luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin perustuva vastuullinen matkailu (mm. luonto-, elämys- ja metsästysmatkailu) ja muut elämyspalvelut 2) puun ja puista saatavien tuotteiden ympäristövastuullinen jalostaminen muussa kuin suuressa ja keskisuuressa teollisuudessa 3) luonnonmarjojen, -sienien ja -yrttien yms. keruutuotteiden hyödyntäminen sekä luonnonkasveja hyödyntävä viherrakentaminen 4) riistan, kalojen ja rapujen hyödyntäminen 5) turpeen ja kiven sekä muiden maaperäainesten pienimuotoinen ja kestävän käytön mukainen hyödyntäminen 6) vesivarojen sekä lumen ja jään hyödyntäminen 7) muut luontoon tukeutuvat palvelut (mm. ympäristön siistiminen ja raivaus, virkistyspalvelut, luontoon liittyvä sisältötuotanto) Maakunnittain toteutetuissa haastatteluissa nähtiin luontoyrittäjyyden mahdollisuuksina kunkin alueen luonnon erityispiirteet sekä yhteistyöhön perustuva tuotekehitys ja markkinointi. Vaikka luontoyrittäjyys on kehittymässä vireästi koko Suomessa, alan laajan ja hajanaisen toimintakentän kokoaminen nähtiin välttämättömyytenä. Luontoyrittäjyysverkoston rakentumiseen näyttää tutkimuksen tulosten perusteella olevan hyviä mahdollisuuksia. Alan toimijoiden yhteistyövalmiudet ovat kehittyneet viime vuosina koko Suomessa. Yhteistyötä oltiin valmiita hakemaan kansallisella ja maakuntarajat rikkovalla tasolla. Yrittäjyyden ja tutkimuksen lisäksi toimintaan haluttiin kytkeä mukaan alan koulutus ja muu kehittämistoiminta. Yhteistyön aiheina ja luontoyrittäjyysverkoston tehtävinä selvityksessä nousivat esille markkinointi, tiedon kokoaminen ja välittäminen, alan yhdenmukaistaminen, tuotekehityksen tehostaminen, toimijoiden osaamisen kehittäminen sekä alan edunvalvonta. Selvityksessä korostui luontoyrittäjyyteen liittyvä vastuullisuus, laatu sekä imago ja sen hyödyntäminen. Myös toiminnan yrittäjämäisyyden kehittäminen nähtiin tärkeänä. Verkostoon liittyen nähtiin tarpeen luoda kriteeristö tai luokitus mukaan pääsemisen rajaamiseksi toiminnan laadun ja ympäristöasioiden huomioon ottamisen pohjalta. Selvityksen perusteella luontoyrittäjyyden imago ja arvomaailma on syytä nostaa alan yhteistyön ja liiketoiminnan perustaksi. Luontoyrittäjyyden yhteistyön ja liiketoiminnan kehittymistä hankaloittaa selvityksen tulosten perusteella alalla vallitseva tiedon puute. Luontoyrittäjyyden tietoverkko nähtiinkin lähes yksimielisesti merkityksellisenä alan kehittymisen kannalta. Tietoverkko nähtiin alan markkinointikanavana, tiedon välittäjänä, toimijoiden löytämispaikkana ja keskustelufoorumina. Keskitettyä tietopankkia pidettiin luontoyrittäjyysverkoston työkaluna. Evästyksenä luontoyrittäjyysverkoston kehittämiseen työssä nousi esille toiminnan käytännönläheisyys ja yrittäjälähtöisyys. Selvityksen perusteella verkoston tulisi olla laaja ja kattava. Lisäksi verkoston tehtävät ja pelisäännöt sekä työnjako pitäisi olla selkeästi määritellyt. Tärkeänä nähtiin, että verkostolla on puolueeton, vastuun ottava koordinaatiotaho. Selvityksen perusteella keskeisinä luontoyrittäjyyden kehittämiseen tähtäävinä jatkotoimina työssä esitetään seuraavaa: 1. Luontoyrittäjyysverkoston rakentaminen ja luontoyrittäjyyden osaamiskeskuksen toiminnan käynnistäminen 2. Luontoyrittäjyyden tietoverkon ja yritysrekisterin toteutus 3. Luontoyrittäjyyden imagon rakentaminen 4. Luontoyrittäjyyden laatujärjestelmän luominen 5. Luontoyrittäjyyden ympäristöohjelman rakentaminen 6. Yhteisten tuotemerkkien rakentaminen 7. Tuotekehitystoiminta, esimerkiksi alan palvelulaboratorion perustaminen sekä alan laitekehitys ja uuden tekniikan kehittäminen 8. Luontoyrittäjyyden markkinatutkimukset ja asiakaskartoitukset ulkomailla ja kotimaassa 9. Markkinointitoimet ulkomailla ja kotimaassa (kärkiyritykset ja koko yrityskenttä) 10. Alan toimijoiden osaamisen kehittäminen Työssä esitetään organisaatiomalli ja toiminnan käynnistämissuunnitelma kansalliselle luontoyrittäjyyden osaamiskeskukselle. Koordinoivan yksikön kehittämistoiminta keskittyisi alan kansallisen ja kansainvälisen verkostoitumisen kehittämiseen, alan yhtenäistämiseen ja imagon luomiseen, markkinointiin sekä tiedonkulun kehittämiseen. Luontoyrittäjyyden osaamiskeskuksen ja sen toimijoiden puitteissa toteutettaisiin alan valtakunnallisia tutkimus- ja kehittämishankkeita.vokMyynti MTT tietopalveluyksikk

Landscape and environmental management as part of the rural development : results of the Delphoi study

vokKirjast

Kierrätyslannoitus : Suunnittelu, käytännöt ja mahdollisuudet tulevaisuudessa

Ravinteiden kierrätys oli maatalouden elinehto aina mineraalilannoitteiden yleistymiseen asti. Kierrätys on edelleen varsin merkittävä osa ruoantuotantoa. Esimerkiksi kotieläinten lanta on edelleen yleisin kierrätysravinteiden lähde. Lannan hyödyntäminen on tilojen erikoistumisen myötä keskittynyt tosin enemmän kotieläintiloille ja kasvintuotantotilojen peltomaahan jäävät pääasiassa vain kasvintähteet. Molemmat tuotantosuunnat kierrättävät orgaanista ainesta ja ravinteita, mutta parannettavaa riittää. Maaperän hiilivarasto uhkaa vähentyä sekävilja- ja erikoiskasvien tuotantoon erikoistuneilla alueilla, ja kotieläintuotannon keskittymissä lantaravinteita voiolla liikaa alueen kasvintuotannon tarpeisiin. Kierrätettävistä biomassoista valmistettavien kierrätyslannoitevalmisteidenyksi tärkeä etu onkin, että ne mahdollistavat ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierron tasaamisenalueellisesti ja tilojen kesken. Suomessa vuosittain muodostuvat, kierrätettävät biomassat sisältävät fosforia jotakuinkin saman verran kuintarvitaan Suomessa fosforilannoitukseen. Lisäksi yli kolmannes tarvitusta lannoitetypestä olisi mahdollista tuottaakierrättämällä (tilanne 2018). Samalla fossiilisten tuotantopanosten hinta vaihtelee, ja ennen pitkää nousee,varantojen huvetessa. Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi kaikki keinot ovat tarpeellisia ja maatalouden roolihiilensidonnassa voi muodostua keskeiseksi. On aika ottaa suurempia askelia kohti kierrättävämpää ja hiiltä sitovampaamaataloutta, ja yksi keino on kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannon ja käytön lisääminen. Viljelijälle kierrätyslannoitevalmisteiden käyttö ei ainoastaan korvaa mineraalilannoitteita, vaan se mahdollistaamaan kasvukunnon parantamisen ja elinvoimaisen maaperämikrobiston ylläpidon. Kun tuotteiden jäljitettävyysja kuluttajabrändit yleistyvät, kierrätyslannoitevalmisteiden käyttäjällä on mahdollisuus parantaa tuotteidensamarkkina-asemaa mm. pienen hiilijalanjäljen avulla. Kierrätyslannoitevalmisteiden käyttö myös edesauttaa erikoistumistaesimerkiksi luomu- tai muille erikoismarkkinoille ja vähentää tuotannon kannattavuuden riippuvuuttatuotantopanosten hintavaihteluista. Kannustimia maatalouden ympäristökestävyyteen kehitetään ja myöskuluttajat ovat kiinnostuneita tuotetun ruoan ympäristövaikutuksista. Ennakoimalla tätä kehitystä viljelijöillä onmahdollisuus ottaa muutoksesta hyöty tehokkaasti irti ja tarttua uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Tämä opas esittelee kierrätyslannoitevalmisteiden käytön ja suunnittelun perusperiaatteita. Se johdattelee lukijankirjoitushetkellä (toukokuu/2019) vallitsevan lainsäädännön ja valmistevalikoiman äärelle ja lisäksi sen loppuunon kerätty listaus syventävistä oppaista ja opetusvideoista aiheen tiimoilta. Sen tavoitteena on parantaamaatalouden kierrätyskäytäntöjen tunnettavuutta sekä viljelijöiden että lannoitevalmistajien keskuudessa.201

Sivuvirrasta väkilannoitteen korvaajaksi : Mädätysjäännöksen jalostusteknologioiden nykytila, tarpeet ja tulevaisuuden mahdollisuudet Suomessa

Tämä raportti selvittää biokaasutoimijoiden (laitosten operoijat) ja viljelijöiden näkemysten yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia mädätysjäännöksen hyödyntämisestä lannoitteena. Molemmilta kysyttiin jäännöksen laadun ja käytön nykytilasta sekä sen jatkojalostamisen tarpeista. Kirjallisuudesta selvitettiin myös eurooppalaisia laitos- sekä pilotmittakaavan ratkaisuja erilaisista jalostusteknologioista. Esitettyjen tietojen pohjalta annetaan suosituksia mädätysjäännöksen jalostamisen ja kierrätyslannoitteiden valmistuksen käyttöönottoon sekä kierrätysravinteiden markkinoiden kehittämiseen. Biokaasutuotanto edistää asianmukaisesti toteutettuna sekä uusiutuvan energian tuotantoa että ravinteiden ja orgaanisen aineen kiertoa erilaisista ravinnerikkaista jäte- ja sivuvirroista. Biokaasulaitoksiin ja niiden tuottamiin kierrätyslannoitteisiin suhtaudutaan Suomessa pääasiassa positiivisesti. Maanviljelijät näkevät kierrätyslannoitteet hyvänä lisänä väkilannoitukselle, potentiaalisena tienä luomuun siirtymiselle ja väkilannoitteita parempana vaihtoehtona maan kasvukunnon parantamiseksi. Suurimmat kynnyskysymykset kierrätyslannoitteiden käytölle ovat hinta, ravinnesuhteet, olomuoto, varastoitavuus ja levitettävyys. Biokaasutoimijat näkevät mädätysjäännöksen väkilannoitteille kilpailukykyisenä tuotteena, jolla on hyvä maine asiakkaiden keskuudessa. Mädätysjäännöksen jatkojalostusta toteutetaan Suomessa toistaiseksi vain vähän, eikä markkinoilla ole montaa viljelijöiden tarpeisiin optimoitua kierrätyslannoitetuotetta. Kuitenkin enemmistö laitoistoimijoista oli kiinnostunut jalostustekniikoista, kuten ammoniakin strippauksesta, struviitin kiteytyksestä, pyrolysoinnista ja kalvosuodatuksesta. Kierrätyslannoitteiden kehitystyö on tarpeen, jotta ne sopisivat paremmin loppukäyttäjien tarpeisiin. Tällä hetkellä suurimpia haasteita mädätysjäännöksestä jalostettujen kierrätyslannoitteiden tuotannon laajemmalle käyttöönotolle ovat kierrätyslannoitemarkkinoiden kehittymättömyys ja kilpailu väkilannoitteiden kanssa, vaaditut investoinnit uusiin teknologioihin, teknologioiden kehitystarpeet sekä näistä kaikista seuraavat kannattavuuden haasteet. Nykyisiä puhdistamolietepohjaisia tuotteita rasittaa viljanostajien asettamat käyttökiellot sekä yleinen epäluottamus niiden maatalouskäytön turvallisuudesta. Myös viljelijöiden haluttomuus investoida kierrätyslannoitteiden levityskalustoon tai varastointiin hidastaa kehitystä. Raportin suosituksissa ehdotetaan mm. kierrätyslannoitteiden väkevöintiä väkilannoitteilla sekä modulaarisia jalostuksen ratkaisuja. Laitosinvestointien suunnitteluun tulisi sisällyttää levityksen ja varastoinnin ratkaisut. Myös valtion tukea ravinteiden kierrätykselle tarvitaan edelleen. Valmistajien ja viljelijöiden välistä yhteistyötä on tarpeen vahvistaa ja lisätä koulutusta myös maatalousneuvojille kierrätyslannoituksen omaksumiseksi viljelysuunnitelmiin. Laitostoimijoiden kierrätyslannoitusosaamista tulisi vahvistaa ja panostaa kuluttajaviestintään luomaan kysyntää kierrätysravinteilla tuotetuille tuotteille.201

Ekologinen luontoyrittäjyys Suomessa

ei saatavill

The Barnacle Goose (Branta leucopsis) in the archipelago of southern Finland - population growth and nesting dispersal

We studied the population growth and expansion of Barnacle Goose (Branta leucopsis) in Helsinki archipelago, southern Finland. Barnacle Goose breeding was first recorded in Helsinki in 1989. During our study 1996-2013 the number of nesting geese increased from 24 to 740 pairs. We analyzed the role of protected islands in the population growth, and the factors behind differences in growth rates. Our study data consisted of 104 islands. Of these, 29 are protected from private recreational activity (nature reserve ormilitary areas) and were established prior to the start of our study. We predicted that protected areas would have a positive impact on Barnacle Goose population growth. In part of the study period (2002-2013) the population growth in our study area was much steeper in protected islands compared to islands with open access. However, breeding densities in those unprotected islands were higher than in protected islands in the early years of the study. We found that the most important factors affecting pair numbers in islands are island size and the time it has been inhabited, in addition to island distance from the islands southeast of Helsinki, where breeding expansion started. Island protection had no effect on the breeding geese numbers or current densities on the islands. Results indicate that early breeders like Barnacle Geese do not benefit from island protection probably because the recreational use of the islands is scant early in the spring.Peer reviewe