What drives financial crises in emerging markets?

The study examines the reasons for financial crises in 31 emerging market countries during 1980-2001. It estimates a probit model using 23 macroeconomic and financial sector variables. Traditional variables such as unemployment and inflation, as well as several indicators of indebtedness such as private sector liabilities and the foreign liabilities of banks explain currency crises rather well, and it appears currency crises occur in tandem with banking crises. Indeed, in emerging market countries vulnerability to crisis is exacerbated by situations involving large liabilities that permit sudden capital outflows. Increases in indebtedness followed the liberalisation of capital flows and domestic financial sectors.currency crises, banking crises, emerging markets, liberalisation, probit model

What drives financial crises in emerging markets?

The study examines the reasons for financial crises in 31 emerging market countries during 1980-2001. It estimates a probit model using 23 macroeconomic and financial sector variables. Traditional variables such as unemployment and inflation, as well as several indicators of indebtedness such as private sector liabilities and the foreign liabilities of banks explain currency crises rather well, and it appears currency crises occur in tandem with banking crises. Indeed, in emerging market countries vulnerability to crisis is exacerbated by situations involving large liabilities that permit sudden capital outflows. Increases in indebtedness followed the liberalisation of capital flows and domestic financial sectors.currency crises; banking crises; emerging markets; liberalisation; probit model

The Determinants of Currency and Financial Crises in Developing Countries : An Empirical Approach

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.The thesis analyses the factors determining the currency and financial crises in developing countries. It presents a survey on the theoretical and empirical literature of the currency and financial crises, and carries out an empirical study analysing the causes of the crises in 31 emerging market countries. Prior to the events of the 1990s, the government's expansive fiscal and monetary policies were thought to be causing currency crises. The speculative attacks of the early 1990s in Europe challenged that view, and the new explanations emphasized the government's trade-off between defence of the peg and other domestic policy objectives. Lately, along with the Asian crisis, the research has focused on financial sector as a trigger for crises. However, the recent crises in Argentina and Turkey illustrate the continuing importance of fiscal problems in precipitating crises. Moving towards the 2000s, the empirical research increasingly involved a search for common determinants of crises. The empirical study in Chapter 3 analyses the causes of currency and financial crises in 31 emerging market countries in 1980–2001. It estimates probit model using 23 macroeconomic and financial indicators. A number of conclusions emerge. Traditional variables such as unemployment and inflation, as well as several indicators of indebtedness such as private sector liabilities, public debt, and the foreign liabilities of banks raise the probability of a currency crisis. Differently from the existing literature the sample is divided into pre- and post-liberalisation period. The indicators of indebtedness become more important in predicting crisis during the post-liberalisation period, while the real variables diminish in significance. The importance of indicators of indebtedness is an interesting and novel result, and might indicate a structural change in the global capital markets. The issuance by the authorities or domestic agents of large amounts of financial liabilities may today easily lead to a sudden capital outflow and crisis. In conclusion, the results emphasise the need for a careful monitoring of various indicators of indebtedness. Given the high degree of international capital mobility, this is especially relevant for the emerging markets in general, and countries intending to liberalise, in particular. The most important references: Berg & Pattillo (1999a, 1999b), Goldstein, Kaminsky & Reinhart (2000), Kaminsky & Reinhart (1996, 1999), Eichengreen, Rose & Wyplosz (1995), Frankel & Rose (1996).Tutkimus tarkastelee valuutta- ja rahoituskriisien syitä kehittyvissä maissa. Tutkimuksessa kuvataan teoreettisen ja empiirisen kriisikirjallisuuden kehitystä ja etsitään kriisejä selittäviä tekijöitä, minkä jälkeen tutkitaan empiirisesti valuutta- ja rahoituskriisien syitä 31 kehittyvässä maassa. Ennen 1990-lukua kriisien ajateltiin johtuvan pääasiassa hallitusten ekspansiivisesta finanssi- ja rahapolitiikasta. Euroopan ERM-kriisin vuoksi kriisien syinä alettiin painottaa itsensä toteuttavia odotuksia ja hallituksen tasapainoilua valuuttakiinnityksen ja muiden politiikkatavoitteiden välillä. Aasian kriisin myötä syiden etsintä suuntautui yhä enemmän rahoitussektorille. Argentiinan ja Turkin viimeaikaiset kriisit kuitenkin muistuttavat julkisen talouden tasapainon merkityksestä kriisien välttämiseksi. Lähestyttäessä 2000-lukua empiirinen kriisitutkimus alkoi etsiä yleispäteviä selityksiä kriiseille. Tutkimuksen luvussa 3 tutkitaan valuutta- ja rahoituskriisien syitä kehittyvissä maissa ajanjaksolla 1980–2001. Selittävinä muuttujina käytetään 23 makrotaloutta ja rahoitussektoria kuvaavaa muuttujaa, joiden vaikutusta kriiseihin tutkitaan probit-menetelmän avulla. Tulosten perusteella eräät perinteiset muuttujat, kuten työttömyys ja inflaatio, ja useat maan velkaantuneisuutta kuvaavat indikaattorit, kuten yksityisen sektorin velkaantuminen, julkinen velka ja pankkien ulkomainen velkaantuminen selittävät kriisejä hyvin. Tutkimus on ensimmäinen, joka jakaa otoksen rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen perusteella liberalisaatiota edeltävään ja sen jälkeiseen ajanjaksoon. Rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen jälkeen velkaindikaattoreiden selitysaste kasvaa, kun taas reaalisektorin muuttujat menettävät merkitystään. Velkaindikaattoreiden kasvanut merkitys on mielenkiintoinen uusi tutkimustulos ja saattaa indikoida globaalien pääomamarkkinoiden rakennemuutosta. Tutkimuksen tulosten perusteella maiden velkaantumista kuvaavien indikaattoreiden kehitystä tulisi seurata tarkasti. Kansainvälisen pääoman liikkuvuuden yhä lisääntyessä tämä on olennaisen tärkeää kehittyville maille ja erityisesti maille, jotka ovat aikeissa liberalisoida. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Berg & Pattillo (1999a, 1999b), Goldstein, Kaminsky & Reinhart (2000), Kaminsky & Reinhart (1996, 1999), Eichengreen, Rose & Wyplosz (1995), Frankel & Rose (1996)

Comparison between Asian, Russian and Turkish financial crises

Since the start of the 1990s, several countries have abandoned fixed- but-adjustable exchange rate regimes. The tendency towards floating exchange rate regimes, or alternatively monetary unions, has given rise to a debate on the disappearance of pure currency crises, and the literature has focused more on general financial crises and large-scale crises of financial systems. The Asian crisis in particular generated much new research that combines currency and banking crises. The currency crisis literature has been criticised on the basis that crisis models are revised or new ones developed after every major crisis episode. Because of crisis-specific features, it is unlikely that a single model would be capable of encompassing the whole character of all crises. The paper discusses the relevance of the new currency and financial crisis theories, ie third generation theories, for the crisis episodes in Asia. It also compares the theories and Asian events to financial crises in Russia and Turkey. The paper shows that the traditional models are still relevant, but to some extent they fall short in explaining the most recent crises of the 1990s, which had features of both currency and financial crises.currency crisis, financial crisis, emerging markets, Asia, Russia, Turkey

Uudet valuuttakriisiteoriat ja niiden relevanssi Aasian, Venäjän ja Turkin kriiseissä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkastellaan uusia valuuttakriisiteorioita ja niiden relevanssia toteutuneissa kriiseissä. Valuuttakriisikirjallisuuden aikaisempaa kehitystä selvitetään lyhyesti, mutta teoreettisen osuuden painopiste on Aasian kriisin jälkeen syntyneillä valuuttakriisiteorioilla. Suuntaus kiinteistä valuuttakursseista kelluviin on johtanut puhtaiden valuuttakriisien vähenemiseen, ja painopiste kirjallisuudessa on siirtynyt yleisempien rahoituskriisien ja systemaattisten kriisien tutkimiseen. Tyypillisesti uuden kriisiepisodin toteutumisen jälkeen on syntynyt uusi mallisukupolvi. Koska valuuttakriisikirjallisuutta on kritisoitu siitä, että uuden kriisin toteutuessa vanhat mallit menettävät merkityksensä, tarkastelen uusien teorioiden relevanssia Aasian, Venäjän ja Turkin kriiseissä. Uudet valuuttakriisimallit syntyivät, kun Aasian kriisin ymmärtäminen vanhoilla malleilla näytti vaikealta. Uusia valuuttakriisimalleja voidaan luonnehtia pankkikeskeiseksi näkemykseksi valuuttakriiseistä ja ne painottavat pääomatasetta kahden aikaisemman sukupolven painottaessa vaihtotasetta. Uusissa malleissa yhdistetään pankki- ja valuuttakriisitutkimusta. Perinteisiä pankkipakomalleja on laajennettu avoimeen talouteen ja toisaalta on tarkasteltu, millä tavalla rahoitussektorin tyypilliset piirteet, kuten moraalikato, voivat johtaa valuutan romahdukseen. Kirjallisuudessa ei ole yksiselitteistä jakoa malleille, mutta teorioissa voidaan nähdä kulkevan kaksi päälinjaa: pankkien tasemallit ja valuutta- tai pankkipakomallit. Kriisit ovat vaikeasti selitettävissä vain yhdentyyppisellä mallilla. Toteutuneet kriisiepisodit eroavat toisistaan empirian valossa huomattavasti, minkä vuoksi uusien mallien luominen on perusteltua. Aasian, Venäjän ja Turkin kriisien tarkastelu osoittaa selvästi uusien kriisimallien olleen tarpeellisia. Aasian kriisissä oli piirteitä molemmista uusista teoriasuuntauksista, sillä kriisiin vaikuttivat sekä heikentyneet talouden perustekijät ja odotukset hallituksen takuista että sijoittajien paniikin aiheuttama pääomapako. Vaikka Venäjän kriisi vastasi enemmän perinteisiä kriisimalleja, kriisi levisi myös pankkisektorille, joten sillä on yhtymäkohtia kaksoiskriisimalleihin. Myös Turkin kriisissä pankki- ja valuuttakriisit nivoutuivat toisiinsa ja kriisin taustalla oli useita uusien kriisimallien tekijöitä, kuten odotukset julkisista takuista, heikko ja säätelemätön pankkisektori, kasvava lyhytaikainen ulkomainen velka sekä sijoittajien paniikki. Perinteiset teoriat eivät kuitenkaan ole menettäneet merkitystään, vaan uusien mallien luominen ja mallien yhdistäminen on tarpeen, jotta kriiseihin johtaneita syitä voidaan ymmärtää paremmin. Tärkeimmät käytetyt lähteet: 'Corsetti, Pesenti ja Roubini' (1998, 1999), 'Goldfajn ja Valdes' (1997), 'Radelet ja Sachs' (1998) ja Rajan (2001)

Policy Interaction, Expectations and the Liquidity Trap

We consider inflation and government debt dynamics when monetary policy employs a global interest rate rule and private agents forecast using adaptive learning. Because of the zero lower bound on interest rates, active interest rate rules are known to imply the existence of a second, low inflation steady state, below the target inflation rate. Under adaptive learning dynamics we find the additional possibility of a liquidity trap, in which the economy slips below this low inflation steady state and is driven to an even lower inflation floor that is supported by a switch to an aggressive money supply rule. Fiscal policy alone cannot push the economy out of the liquidity trap. However, raising the threshold at which the money supply rule is employed can dislodge the economy from the liquidity trap and ensure a return to the target equilibrium

Saattohoito-opas kotihoitoon

Opinnäytetyön tavoitteena on suunnitella ja tuottaa opas, jonka avulla kehitetään kotihoidon työntekijöiden saattohoito-osaamista. Opinnäytetyön aihe rajattiin koskemaan ikäihmisten saattohoitoa, jotta opas palvelisi ikäihmisten kanssa työskenteleviä hoitajia. Oppaan tarkoitus on tukea jokaisen kotihoidossa työskentelevän henkilön saattohoito-osaamista niin, että kotona loppuun asti asuvan henkilön olisi mahdollista saada hyvää ja laadukasta saattohoitoa. Opas myös yhtenäistää saattohoidon toteutusta kotihoidossa. Saattohoito tarkoittaa ihmisen sairauden viime vaiheissa ja ennen kuolemaa toteutettavaa hoitoa. Saattohoito on myös kuoleman jälkeen toteutettavaa hoitoa, jota potilaan omaiset saavat. Tavoitteena saattohoidon toteutuksessa on ihmisen hyvä kuolema ja sitä edeltävän kivun sekä kärsimyksen lieventäminen. Saattohoitopotilaan hoidon lähtökohtana on parantumaton ja etenevä sairaus, jota ei voida hoitaa enää muuten kuin kärsimystä lievittämällä. Ihmisen fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaaminen on tärkeä osa saattohoitoa. Aiheena saattohoito on ajankohtainen, johtuen vanhusten määrän kasvusta muuhun väestöön nähden. Myös kotona toteutettava saattohoito Suomessa on lisääntynyt, joten aihe on tärkeä myös kotihoidon henkilökuntaa ajatellen, jotta taito toteuttaa saattohoitoa pysyy yllä. Opinnäytetyö eroaa muista saattohoitoon liittyvistä opinnäytetöistä siten, että se on tiivistetty ja kohdennettu juuri ikäihmisten kotisaattohoitoon. Lisäksi se on oiva apuväline kotisairaanhoitajalle, joka toimii yleensä potilaan, lääkärin ja omaisten välillä. Oppaassa käydään läpi systemaattisesti sairaanhoitajan huomioitavat asiat potilaan tullessa saattohoitoon