Managerial interaction - Discussion practices in management meetings

siirretty Doriast

Valmiuksia tulevaisuuden työelämään simulaatiopeli-oppimisen kautta

Työtä tehdään yhä useammin hajautuneesti digitaalisissa ympäristöissä. Etä- ja digitaalinen työ tulevat jäämään pysyväksi osaksi työelämää myös koronapandemian jälkeen. Työn digitalisoituminen on tarkoittanut teknologiaosaamisen korostumista, kun yhteisöllisen ongelmanratkaisun taitojen merkitys on kasvanut. Nykypäivän työelämässä korostuvat yhteisölliset digitaaliset taidot, joiden kehittäminen on syytä aloittaa jo ennen työelämään siirtymistä oppilaitoksissa. Samaan aikaan liiketoimintaosaamisen merkitys myös muissa kuin liike-elämän tehtävissä on korostunut. Simulaatiopeliympäristöjä on käytetty juuri kompleksisten kokonaisuuksien, kuten yritystoiminnan, kollaboratiiviseen oppimiseen. Tässä tutkimuksessa esitämme virtuaalisesti toteutetun korkeakoulukurssin ja siitä kerätyn aineiston avulla, kuinka simulaatiopelaaminen toimii nykyaikaisen työympäristön vaatiman osaamisen oppimisessa.</p

Organizing for collaboration in simulation-based environments: An affordance perspective

Extant research has identified the significance of technological affordances in computer-supported learning environments. However, until recently, there is scarcely empirical research on affordances for organizing collaboration in these learning environments. To address this gap, this study empirically examines affordances for organizing collaboration in a simulation-based learning environment. We focus, in particular on understanding how the organizing affordances of the learning environment are perceived and employed by the learners during a simulation-based learning task. The study was executed among 177 undergraduate higher education (HE) business students from 10 universities in Belgium, China, Estonia, New Zealand, the USA, Austria, and Finland. The data were obtained from the students' reflective essays, and analyzed with a qualitative content analytical approach. The results of our analyses yield in four types of organizing affordances: (1) organizing the division of work, (2) managing information and resources, (3) managing tasks, and (4) strategizing. Each type of organizing affordance was required in the joint learning task. The study offers an advanced understanding of affordances for organizing and of their use/nonuse in simulation-based learning environments. The findings of this study have theoretical and empirical implications and can contribute to both the development of pedagogic and educational practices as well as the design of learning tasks and environments

Interactional and procedural practices in managing coopetitive tensions

Purpose - The purpose of this paper is to explore interactional and procedural practices in managing tensions of coopetition (simultaneous collaboration and competition between firms). Design/methodology/approach - Through an in-depth literature review of prior research within coopetition and strategy-as-practice fields, and by using two illustrative empirical examples, the authors develop a framework for preventing and managing coopetitive tensions through combinations of procedural and interactional practices. Findings - The authors identify tensions related to strategizing, task and resource allocation, as well as knowledge sharing. Furthermore, they demonstrate potential ways of how these tensions can be prevented, resolved and managed. Research limitations/implications - The findings show that the analysis of tensions in coopetition would benefit from a holistic, multilevel approach that recognizes practices that are interactional (i.e. face-to-face interactions) as well as procedural (i.e. organizational routines). Coopetitive tensions and their resolution are related to the use or neglect of both types of practices. Furthermore, interactional and procedural practices are mutually interdependent and can complement each other in tension management in various ways. Practical implications - The findings of this study shed light on the roles and activities of actual practitioners involved in coopetition, and shows how their work and practices in-use contribute to coopetition, related tensions and their resolution. Originality/value - By adopting the strategy-as-practice approach, this study generates valuable insights into the practices and tensions in coopetition, as well as illuminates the roles of the practitioners involved in managing coopetition relationships.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Hyvinvointi, osaaminen ja yhteisöllisyys digitaalisissa työympäristöissä

Työn digitalisoituminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia työn tekemiseen, mutta samaan aikaan uudet tavat tehdä työtä vaativat työntekijöiltä uudenlaista osaamista. Työsuojelurahaston rahoittaman Well@DigiWork-hankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ja ratkaisuja digitaitojen ja hyvinvoinnin tueksi. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa eri alojen yritysten ja sairaanhoitopiirien työntekijöiltä (N=1065) kerättiin kyselyaineisto teknologisen ydinosaamisen nykytilasta ja koetusta työhyvinvoinnista. Saamiemme tulosten mukaan lähes kolmannes (29 %) työntekijöistä arvioi kokevansa työperäistä teknostressiä. Teknostressi näyttää olevan yhteydessä työn luonteeseen ja siihen, kuinka keskeisessä roolissa teknologia työssä on. Pidempään työelämässä olleet kokivat teknostressiä nuorempia kollegoitaan useammin. Kokeneemmat työntekijät havaitsivat myös enemmän puutteita teknologisessa osaamisessaan kuin vähemmän kokeneet ja nuoremmat työntekijät. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkittiin simulaatio-oppimiseen pohjautuvia hajautettuja ja lähityöskentelyyn perustuvia ratkaisuja työntekijöiden (N=81) ammatillisen osaamisen tueksi. Parhaimmillaan simulaatio-oppimisen avulla voidaan tukea työntekijöiden osaamisen kehittymistä työpaikalla. Simulaatio-oppimisen hyödyt voivat olla esimerkiksi taloudellisia ja työn tehokkuuteen sekä tuloksellisuuteen liittyviä, tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kehittäviä, sekä työhyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen liittyviä hyötyjä

Interactional and procedural practices in managing coopetitive tensions

PurposeThe purpose of this paper is to explore interactional and procedural practices in managing tensions of coopetition (simultaneous collaboration and competition between firms).Design/methodology/approachThrough an in-depth literature review of prior research within coopetition and strategy-as-practice fields, and by using two illustrative empirical examples, the authors develop a framework for preventing and managing coopetitive tensions through combinations of procedural and interactional practices.FindingsThe authors identify tensions related to strategizing, task and resource allocation, as well as knowledge sharing. Furthermore, they demonstrate potential ways of how these tensions can be prevented, resolved and managed.Research limitations/implicationsThe findings show that the analysis of tensions in coopetition would benefit from a holistic, multilevel approach that recognizes practices that are interactional (i.e. face-to-face interactions) as well as procedural (i.e. organizational routines). Coopetitive tensions and their resolution are related to the use or neglect of both types of practices. Furthermore, interactional and procedural practices are mutually interdependent and can complement each other in tension management in various ways.Practical implicationsThe findings of this study shed light on the roles and activities of actual practitioners involved in coopetition, and shows how their work and practices in-use contribute to coopetition, related tensions and their resolution.Originality/valueBy adopting the strategy-as-practice approach, this study generates valuable insights into the practices and tensions in coopetition, as well as illuminates the roles of the practitioners involved in managing coopetition relationships</div

Tiedosta tekoihin: Vuorovaikutus ja yhteisöllinen oppiminen johtajien koulutuksessa

Tässä artikkelissa tarkastellaan työelämässä toimivien johtajien ammatillista kehittymistä erityisesti yhteisöllisen oppimisen ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Artikkelissa esitellään malli, joka auttaa johtajaa hahmottamaan laaja-alaisesti oman ammatillisen kehittymisen kannalta keskeisiä osa-alueita. Keskitymme erityisesti siihen, mikä merkitys johtajan oppimisprosessissa on vuorovaikutuksella ja yhteisöllisellä oppimisella. Lähtökohtana yhteisöllisessä oppimisessa on vertaisoppijoista muodostuva yhteisö, mutta työelämässä toimivalle johtajalle siihen sisältyy myös aktiivinen pyrkimys verkostomaiseen vuorovaikutukseen monien eri toimijoiden kanssa. Johtajan ammatillisen kehittymisen tavoitteena on oppimisen vaikuttavuuden konkretisointi oman organisaation muuttumisen ja uusiutumisen kautta. Tämä artikkeli tarjoaa lähestymistavan, jonka avulla on mahdollista tarkastella yhteisöllisen oppimisen ulottuvuuksia johtamiskoulutuksessa ja muussa työelämälähtöisessä aikuiskoulutuksessa.This article addresses the professional development of managers from the perspective of collaborative learning and interaction. The model presented in the article helps learners to comprehensively outline key areas for their professional development and to set goals for their learning. Interaction and collaborative learning are essential in a manager’s learning process. The starting point is a community of experienced peer learners, but for a practising manager, collaborative learning can be perceived as the active pursuit of interaction with a variety of actors in diverse contexts. For managers, the goal is to concretize the effectiveness of learning by changing and renewing their organization. This article contributes to management education and provides approaches for the further development of collaborative learning in other adult education contexts based on working life

Valmiuksia tulevaisuuden työelämään simulaatiopelioppimisen kautta

Tänä päivänä työtä tehdään yhä useammin hajautetuissa digitaalisissa ympäristöissä, joissa yhteisöllisten digitaalistenja 21. vuosisadan taitojen merkitys korostuu. Myös liiketoimintaosaamista tarvitaan tänä päivänä laajalti eri aloilla.Dynaamisten ja monitahoisten ilmiöiden oppiminen tapahtuu parhaiten aidon kaltaisissa oppimisympäristöissä, kuten simulaatiopeliympäristöissä. Tutkimusaineistomme koostuu simulaatiopeliympäristössä toteutetun korkeakoulukurssinopiskelijoiden reflektiivisistä esseistä. Tutkimuksen tulostenperusteella voidaan esittää, että tapauksemme kaltaisen simulaatiopeleillä voidaan tukea monipuolisesti työelämävamiuksien kehittymistä.Work is increasingly being conducted in dispersed digital environments, where the importance of collaborative digital skills and 21st century skills are emphasized. Businessknowledge is also required in many fields and in a variety of tasks. Learning of dynamic and complex phenomena takes best place in authentic learning environments, such as simulation game environments. By analyzing reflective essays gathered from a game-based university course we show how learning with a simulation game can enhance the collaborative development of various skills needed in worklife.peerReviewe

Valmiuksia tulevaisuuden työelämään simulaatiopeli-oppimisen kautta

Työtä tehdään yhä useammin hajautuneesti digitaalisissa ympäristöissä. Etä- ja digitaalinen työ tulevat jäämään pysyväksi osaksi työelämää myös koronapandemian jälkeen. Työn digitalisoituminen on tarkoittanut teknologiaosaamisen korostumista, kun yhteisöllisen ongelmanratkaisun taitojen merkitys on kasvanut. Nykypäivän työelämässä korostuvat yhteisölliset digitaaliset taidot, joiden kehittäminen on syytä aloittaa jo ennen työelämään siirtymistä oppilaitoksissa. Samaan aikaan liiketoimintaosaamisen merkitys myös muissa kuin liike-elämän tehtävissä on korostunut. Simulaatiopeliympäristöjä on käytetty juuri kompleksisten kokonaisuuksien, kuten yritystoiminnan, kollaboratiiviseen oppimiseen. Tässä tutkimuksessa esitämme virtuaalisesti toteutetun korkeakoulukurssin ja siitä kerätyn aineiston avulla, kuinka simulaatiopelaaminen toimii nykyaikaisen työympäristön vaatiman osaamisen oppimisessa