Lapväärtin-Isojoen taimenen poikastuotanto : jokipoikastiheydet ja vaelluspoikastuotanto

Lapväärtin-Isojoen taimenkannat ovat monien muiden vesistöjemme tapaan kärsineet lukuisista ihmistoiminnan aiheuttamista ongelmista, kuten uomien perkauksista, vaellusesteistä, veden laadun heikkenemisestä, kiintoainekuormituksesta sekä voimakkaasta kalastuksesta. Isojoen taimenkantoja on ylläpidetty pitkään lähinnä tuki-istutusten avulla, mutta viime vuosina taimenkantojen hoidon keinovalikoima on monipuolistunut. Keskiöön ovat nousseet kalastuksen säätely, vaellusyhteyksien avaaminen sekä elinympäristökunnostukset. Isojoen taimenkannat vaikuttavat reagoivan positiivisesti toteutettuihin hoitotoimenpiteisiin. Pitkäaikaisissa sähkökalastuksissa on havaittu taimenen jokipoikastuotannon kasvaneen selvästi vesistön eri osissa. Isojoen keski- ja yläjuoksulla kesänvanhojen (0+) taimenenpoikasten tiheydet ovat viime vuosina lähestyneet ja monin paikoin jo saavuttaneet asetetun hyvän tilan raja-arvon (25 poikasta/100 m2). Positiivista kehitystä poikastuotannossa on tapahtunut myös Isojoen alajuoksulla, vaikka alueen elinympäristöjen laatu on taimenelle heikohko. Parhaimmat ja paikoin erittäin suuret poikastiheydet on viime vuosina havaittu Isojoen sivujoissa, erityisesti Kari-Metsäjoessa ja Heikkilänjoessa. Vuosina 2019–2021 toteutetuissa Isojoen vaelluspoikasseurannoissa saatiin vuosittaisiksi tuotantoarvioiksi 3500–7300 luonnonvaraista taimenen vaelluspoikasta. Määrä on suurempi kuin mitä on aiemmin arvioitu ja se antaa viitteitä taimenkannan tilan parantumisesta. Toisaalta aiempaa luotettavaa vertailutietoa Isojoen vaelluspoikastuotannosta kehittymisestä pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan ole. Taimenen luonnontuotannon positiivinen kehittyminen mahdollistaa kannanhoidollisista tuki-istutuksista luopumisen Isojoen taimenkantojen hoidossa. Resurssit kannattaa sitä vastoin suunnata taimenen luonnontuotannon vahvistamiseen ja laajentamiseen. Siinä keskiössä on riittävän laaja-alainen (joki, meri) ja kantojen tilaan mitoitettu kalastuksen säätely. Taimenkantojen elinmahdollisuuksia voidaan lisäksi edelleen parantaa lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden kunnostuksilla sekä veden laadun ja riittävyyden parantamiseen tähtäävillä toimilla. Myös taimenen vaellusyhteyksissä on edelleen puutteita, esimerkiksi Peruskosken ja muutaman muun padon osalta. Isojoen taimenkantojen edelleen elpyessä kalastuksen säätelyä voidaan tulevaisuudessa löysätä ja sallia myös luonnonvaraisten taimenien kohtuullinen kalastus. Isojoen vesistöllä on potentiaalia nousta yhdeksi maamme laadukkaimmaksi luonnonvaraisen taimenen kalastuskohteeksi

Lappajärven ja Evijärven kalastustiedustelu 2020 : Säännöstelyluvan mukainen velvoitetarkkailu

Valtiolle on myönnetty lupa Lappajärven ja Evijärven vedenkorkeuden säännöstelyyn. Säännöstelystä kalastukselle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi luvanhaltija on velvoitettu kalaistutuksiin ja niiden vaikutusten tarkkailuun. Vuoden 2020 kalasaaliita tiedusteltiin Lappajärven, Alajärven, Vimpelin ja Evijärven kunnissa asuvilta kalastonhoitomaksun maksaneilta ja Lappajärven yleisvesialueelle pyydysluvan ostaneilta ruokakunnilta. Kalastustiedusteluun vastasi yhteensä 300 taloutta, joiden osuus oli 54 % tiedustelluista. Kalastaneita ruokakuntia oli yhteensä 160 kpl, joten vastanneista 53 % oli kalastanut ainakin jossain tiedusteluun kuuluneessa vesistössä. Vapaa-ajankalastajat saivat vuonna 2020 Lappajärvestä suurimmat saaliit 41–55 mm ja yli 55 mm verkoilla, vetouistimella ja heittouistimella. Evijärvestä saatiin suurimmat saalismäärät katiskalla, vetouistimella sekä 41–55 mm verkolla. Välijoen saaliista valtaosa pyydettiin katiskalla, heittouistimella sekä vetouistimella. Ähtävänjoen saaliista 87 % pyydettiin pilkillä ja ongella. Vimpelinjoen saaliisosuudesta 74 % pyydettiin muikkuverkolla ja perhovavalla. Lappajärvestä vapaa-ajankalastajat saivat eniten haukea (30 %), ahventa (25 %) ja kuhaa (23 %), kun taas kaupalliset kalastajat saivat kuhaa (49 %) ja särkeä (22 %). Vapaa-ajankalastajat saivat Evijärvestä eniten haukea (38 %), ahventa (28 %) ja särkeä (18 %), kun taas valtaosa hoitokalastussaaliista oli särkeä. Hauki (59 %) ja ahven (17 %) olivat Välijoen runsaimmat saalislajit. Ähtävänjoen saalis koostui suurelta osin särjestä ja lahnasta. Vimpelinjoen saaliista 31 % koostui taimenesta, 30 % hauesta ja 22 % harjuksesta. Lappajärvessä kuhan saalisosuudet olivat vuonna 2020 pienemmät kuin vuosien 2009, 2013 ja 2018 tiedusteluissa. Hauen osuus Lappajärven saaliista oli ennätyksellinen vuonna 2020, kun taas lahnan osuus oli tiedustelujen toiseksi suurin. Evijärvessä ahvenen saalisosuus oli ennätyksellinen, mutta hauen osuus puolittui edellisestä tiedustelusta ja oli samaa luokkaa kuin vuonna 2013. Kalastusta Lappajärvellä ja Evijärvellä vuonna 2020 olivat enemmistön mielestä haitanneet vedenkorkeuden vaihtelu, alhainen vedenkorkeus kesällä, säännöstelyt, pyydysten likaantuminen, heikko vedenlaatu, veden sameus, leväkukinnat sekä lisääntynyt vesikasvillisuus. Lisäksi enemmistöä haittasivat Lappajärvellä luontaiset tekijät ja Evijärvessä runsas ”roskakalakanta”

Sea trout smolt (Salmo trutta trutta) in Isojoki River : Production, migration behaviour and survival of a threatened species

Östersjöns laxfiskbestånd (Salmonidae) har drabbats hårt av den försämrade tillståndet i Östersjön och dessa negativa trender har orsakat nedgång i livskraften hos ett flertal laxfiskpopulationer. De främsta orsakerna till nedgången av populationerna är direkta och indirekta mänskliga belastningar, samt ett ökat predationstryck av rovfiskar, fåglar och däggdjur. Under sin livstid hotas havsöringen (Salmo trutta trutta) av ett flertal olika predatorer och den mest kritiska tidpunkten för överlevnaden är ägg- och ungfiskstadiet. Havsöringen är en anadrom laxfisk som genomgår en smoltifiering innan migrationen till havet. Denna vandring är speciellt farlig eftersom smolten måste navigera nedströms och undvika predation av ett flertal olika predatorer. Predationstrycket under smoltens vandring kan vara extremt hög och på grund av det utgår man ifrån att för var femte smolt som blir uppäten, blir det en mindre vuxen fisk i beståndet. I denna avhandling undersökte jag havsöringsmolt i Lappfjärds å, specifikt smoltens rörelsemönster, vandring och överlevnad. Avhandlingens mål var att beskriva havsöringsmoltens vandring i ån, beteendeskillnader mellan odlad och vild smolt, samt estimera predationen av gädda (Esox lucius) och mellanskarv (Phalacrocorax carbo sinensis). Detta genomfördes genom en telemetri-undersökning där vandrande, odlad och vild, havsöringsmolt märktes med radiotelemetrimärken, vilket möjliggjorde uppföljning av rörelser och estimering av predation. Smoltens rörelser registrerades, både manuellt och med automatiska stationer som placerades i ån samt vid skarvkolonin Norrgåsin i Sideby. Predationen av gäddan undersöktes genom att analysera maginnehåll hos infångad gädda. Smoltproduktionen och miljöfaktorer som inverkade på vandringen estimerades med hjälp av en smoltfälla och dataloggers. Smoltfångsten var en av de största som registrerats i Finland och smoltproduktionen estimerades till över 7 000 smolt. Den drivande miljövariabeln för vandringen var vattenflödet, med vandringens kulmen vid ett flöde på över 30 m3/s. Resultaten tyder på att predationstrycket av skarv och gädda i ån var betydligt lägre än rapporterats i andra delar av Östersjön under de första veckorna av smoltvandringen. Endast en smolt (2,5 % av märkta) blev uppäten av skarv i juni mot slutet av vandringen. Inte en enda smolt hittades i de undersökta gäddornas magar. Radiotelemetri–resultaten visar att det fanns tydliga skillnader i vandringsbeteende mellan den märkta odlade och vilda smolten. Vild smolt tog sig med större sannolikhet till havet än odlad smolt och vandrade även snabbare. Dessa resultat antyder att överlevnaden hos smolten i Lappfjärds å är högre än förväntat, samt att smoltproduktionen är högre än tidigare estimerats. Resultaten från denna undersökning har gett en bättre uppfattning om havsöringbeståndet i Lappfjärds å, samt kommer möjligtvis kunna hjälpa planering och implementering av restaureringsåtgärder för vilda havsöringbestånd.The Baltic Sea salmonids (Salmonidae) have been negatively affected by a declining ecological status in the Baltic Sea and its rivers. The negative trends have been mainly caused by direct and indirect anthropogenic activities as well as an increased predation pressure by piscivorous fish, birds and mammals. During its lifetime, sea trout (Salmo trutta trutta) experiences fluctuating predatory pressures, with the most critical period being the egg- and juvenile stages. As the sea trout is an anadromous fish, it undergoes smoltification before migration to the sea. The migration is especially hazardous for the smolt, as it needs to navigate downstream and avoid predation of a variety of predators. Predation pressure during this time can be extremely high and it is estimate that for every five smolts eaten, there is one less in the adult population. This thesis focuses on sea trout smolt in the Isojoki River, specifically the migration and survival of the smolt. The aim of the study was to describe the sea trout migration, study differences in migration behaviour between wild and hatchery-reared smolts and to estimate the predation pressures caused by pike (Esox lucius) and cormorants (Phalacrocorax carbo sinensis). This was done by radio-tagging migrating smolts and following their movements along the river. The tracking was done manually and by using automated stations, located downstream in the river and on a known cormorant colony near the river mouth. Pike predation was estimated by analysing stomach contents. The smolt production was estimated by using a smolt trap and environmental variables (i.e. river temperature and water flow) were measured by dataloggers. My results indicate that the predation pressure of pike and cormorants in the river is lower than expected, with only one tag found on the cormorant colony, suggesting a 2,5 % mortality from cormorant predation. No smolts were found in the pike diet. There were clear differences in migration behaviour between wild and hatchery-reared smolt, with wild smolt having a higher probability of reaching the sea. The smolt catch was one of the highest recorded in Finland and the smolt production in Isojoki River was estimated to be more than 7 000 individuals. The environmental variable driving the catch was the river flow, with the peak in catches recorded during a flow of 30 m3/s. These results suggest that the smolt survival in Isojoki River is higher than expected. The results of this thesis provide better understanding of the sea trout population in Isojoki river, as well as provides more information that might be used in planning and implementing restoration measures aiming at conservation of wild sea trout populations

Isojoen taimenten radiotelemetriaseuranta 2019–2021 : Taimenten vaelluskäyttäytyminen, levittäytyminen ja kutualueiden sijainti

Lapväärtin-Isojoen taimenkannat ovat useiden muiden vesistöjemme tapaan kärsineet lukuisista ihmistoiminnan aiheuttamista ongelmista, kuten vaellusesteistä, uomien perkauksista, veden laadun heikkenemisestä sekä voimakkaasta kalastuksesta. Viime vuosina näitä ongelmia on määrätietoisesti alettu vähentämään. Huomiota on kiinnitetty erityisesti vaellusyhteyksien avaamiseen ja vaellusesteiden poistamiseen. Vaellusyhteyksien avaamiseen ja Villamon padon poiston vaikutuksien arvioimiseksi toteutettiin vuosina 2019–2021 laaja nousutaimenten radiotelemetriaseuranta osana Freshabit Life-hankekokonaisuutta. Telemetriaseurannan päätavoitteena oli selvittää aikuisten taimenten vaelluskäyttäytymistä, levittäytymistä sekä kutualueiden sijaintia Isojoen vesistössä. Kaikkiaan hankkeessa merkittiin 108 taimenta. Radiotelemetriaseurannan tulosten perusteella taimenilla on nykyään vaellusyhteys Isojoen latvavesille asti, Villamon entisen padon yläpuolelle. Vesistössä on kuitenkin edelleen taimenten vaellusta hidastavia rakenteita, joista merkittävin on Peruskosken pato, kahdesta kalatiestä huolimatta. Peruskosken alue muodostuu vaellushidasteeksi alhaisilla virtaamilla, joita esiintyy tavallisesti taimenen keskeisellä nousukaudella. Isojoen meritaimenten vaelluskäyttäytymisessä havaittiin varsin monimuotoisia käyttäytymismalleja. Osa taimenista vaelsi suoraviivaisesti ja nopeasti kutualueidensa läheisyyteen, kun taas osa pysähtyi kuukausiksi paikoilleen jatkaen nousuvaellustaan vasta hieman ennen kutuaikaa. Virtaamien kasvu vaikutti aktivoivan taimenten vaellusta joen eri osissa. Monet sivujokiin hakeutuneet taimenet nousivat niihin vain lyhyeksi aikaa hieman ennen kutua ja ne poistuivat joista nopeasti kudun jälkeen. Kudun jälkeen hengissä säilyneet taimenet laskeutuivat mereen joko syksyllä (1/3) tai talvehtimisen jälkeen seuraavana keväänä (2/3). Vesistön meritaimentuotannon kannalta tärkeimmät lisääntymisalueet olivat Vanhakylän koski- ja virtapaikat Isojoen pääuomassa sekä sivujoista Karijoki ja Heikkilänjoki. Erityisen merkittävänä ja tärkeänä kutualueena näyttäytyi Karijoen sivujoki Metsäjoki, jonne hakeutui molempina tutkimusvuosina runsaasti radiomerkittyjä taimenia. Tässä tutkimuksessa saadut tulokset antavat viitteitä laajemmasta meritaimenten nousu- ja lisääntymisalueesta kuin aiemmin on arvioitu. Isojoen taimenkantojen hyvinvoinnin edellytykset vaikuttavat tämän tutkimuksen perusteella selvästi parantuneen ja taimenilla on vaellusyhteydet laajoille kutu- ja poikastuotantoalueille vesistön eri osiin. Muiden seurantojen perusteella vesistön taimenkantojen tila vaikuttaa reagoivan muutoksiin positiivisesti ja kannat ovat hiljalleen elpymässä. Positiivisen kehityksen ylläpitämisessä keskiössä ovat tulevaisuudessa niin taimenen elinympäristöjen tilan edelleen parantaminen kuin kalastuksen säätely meressä ja joessa