LECTIO PRAECURSORIA: Käyttäytymistieteelliset teoriat ja laadulliset menetelmät intervention tukena

Non peer reviewe

Uptake of planning as a self-regulation strategy : Adolescents’ reasons for (not) planning physical activity in an intervention trial

Objectives Planning is an effective self-regulation strategy. However, little is known why some people take up planning and some do not. Such understanding would help interventions to promote planning. We investigated how adolescents explain their (non) use of planning for physical activity after an intervention. Methods Qualitative content analysis was employed to investigate follow-up interviews (a purposeful sampling; n = 19 low-to-moderately active, vocational school students) of Let's Move It trial participants twice post-intervention: 6-8 weeks and 14 months post-baseline. In the intervention, planning was one of the key techniques used to promote PA. Results We identified seven categories linked to reasons for (not) using planning. Most were related to feelings anticipated to result from planning. Action- and identity-related concerns were also raised. The reasons for planning were that the plan (1) helps to clarify what to do and to get things done, (2) strengthens the feeling of autonomy, (3) promotes a sense of progress, ability and control over one's PA. The reasons for not planning were that (having) a plan may (1) feel forced and like an unpleasant duty, (2) take away life's spontaneity and freedom, (3) result in anticipated annoyance and bad mood if one fails to enact the plan, or (4) be an effective strategy for others but not for the interviewee. Conclusions Planning may not only link to behavioural control but also the sense of autonomy, and thus subsequent motivation. We suggest various strategies to promote planning, including challenging non-planner identity and harnessing social dimension of planning.Peer reviewe

What triggers changes in adolescents' physical activity? Analysis of critical incidents during childhood and youth in student writings

Objectives: To better understand life course transitions in physical activity (PA), we should identify crucial events that may play a key role as triggers for change. The aim of this study was to understand dynamic PA change by identifying triggers that adolescents themselves relate to their PA changes. Design: A qualitative, inductive approach was used to analyse writings. Methods: Critical Incident Technique can was used to analyse 115 specimens of 15-24-year-old students' writings. Results: We identified seven critical incident categories: promoting one's own well-being, becoming aware of body-image ideals, finding an inspiring sport or losing sport motivation, encountering health problems, experiencing transitions in life circumstances, receiving support or lacking support from significant others, and becoming an adult. The adolescents' stories depicted the first three associated with agentic PA increase. Conclusions: CIT holds promise as a useful analytical method for understanding impactful events leading to changes in lifestyle PA during the life course from the participants' own perspective.Peer reviewe

Arctic bramble, berry with unique aroma is a rich source of phytochemicals. Cultivation is still problematic

The main goal in the cultivation trials is the evaluation of the productivity and downy mildew resistance of a selected arctic bramble clone, which in preliminary trials has shown disease resistance

Thematic analysis of acceptability and fidelity of engagement for behaviour change interventions : The Let's Move It intervention interview study

Objectives Intervention participants' responses to and engagement with interventions are a key intermediate step between interventions and intended outcomes. The aim of this study was to qualitatively investigate crucial aspects of engagement, namely acceptability (experienced cognitive and emotional responses to the intervention), receipt (comprehension of intervention content), and skill enactment (skill performance in target settings), within the Let's Move It, a multi-component school-based physical activity intervention. Design A longitudinal qualitative study embedded in a cluster-randomized trial, with individual interviews of purposefully sampled intervention participants immediately post-intervention (n = 21) and at 14 months (n = 14). Methods Semi-structured interviews were analysed using thematic analysis. Abductive coding process was taken to identify categories for themes. Results The analysis resulted in 12 themes and 18 subthemes. Overall, participants reported perceived effectiveness of and affective attitude towards the intervention (acceptability) and understood the main messages and skills (receipt). For example, findings indicated comprehension of the non-judgemental nature and choice-providing messages of the intervention underpinned by self-determination theory. Despite reporting understanding how and why to perform the skills, not using them was a highlighted theme (skill enactment), particularly for self-regulatory techniques such as planning. Friends' role as key self-motivation technique was a prevalent theme. In the within-individual analysis, three different engager types were identified: positive, ambivalent, and negative. Conclusion Identifying misunderstandings and difficulties in skill acquisition can help interpret main trial outcomes and inform further intervention optimization. This study provides an example of how to use thematic analysis to assess acceptability, receipt, and enactment in interventions.Peer reviewe

LET’S MOVE IT -LIIKUNTAINTERVENTION VASTAANOTON LAADULLINEN ARVIOINTI VÄHÄN LIIKKUVIEN NUORTEN HAASTATTELUISTA

Nuorten vähäiseen liikkumiseen on pyritty tarttumaan monin keinoin. Monissa hyvinvoinnin edistämiseen pyrkivissä interventioissa pyritään muuttamaan kohderyhmän käsityksiä tai taitoja elintapamuutoksen aikaansaamiseksi. Usein oletetaan, että interventioiden kohteet ymmärtävät sanoman ja viestit samoin kuin suunnittelijat ovat ne tarkoittaneet. Olisi kuitenkin tärkeää myös empiirisesti tutkia, miten kohderyhmä havaitsee liikunnan edistämisen toimenpiteet ja viestit. Tässä tutkimuksessa arvioidaan Let’s Move It -liikuntaintervention vastaanottoa vähän liikkuvien datanomiopiskelijoiden joukossa. Ohjelman tavoitteena oli mm. tiedon, motivaation ja taitojen lisäämisen sekä ympäristömuutosten kautta lisätä liikuntaa erityisesti vähän liikkuvien nuorten osalta ja vähentää passiivista aikaa. Tämä ryvässatunnaistetun vaikuttavuustutkimuksen ensimmäisessä tutkimuskohortissa toteutettu osatutkimus pyrki selvittämään, miten ryhmätapaamisiin osallistuneet nuoret ovat ymmärtäneet intervention tavoitteet ja viestit. Puolistrukturoidut haastattelut (n=14, kaksi ryhmä- ja kahdeksan yksilöhaastattelua) analysoitiin kirjaimellisen ja tulkitsevan luennan kautta hyödyntäen laadullisen asennetutkimuksen näkökulmaa. Haastatteluaineistosta selvisi, että haastateltujen liikuntaa koskevat asenteet ovat joko säilyneet myönteisinä tai parantuneet. Merkittävä enemmistö haastatteluvirikkeisiin saaduista responsseista oli sävyltään positiivisia, tosin varauksellisiakin kommentteja ilmeni. Innostuneimman vastaanoton saivat mm. viesti siitä, että vähäkin liikkeen lisääminen on parempi kuin ei mitään, liikuntakokeilut, ”SMART”-tavoitteen asettelun ja suunnittelun taidot sekä uusi tieto istumisen vähentämisen haitoista. Vaikka joidenkin opiskelijoiden puheessa ilmeni tulkinta, että interventio oli vaikuttanut sekä ajatuksiin että arjen liikkumiseen, osa ei kokenut intervention tavoitteiden siirtyneen käytännöksi. Käsittelemme tällaisen lähestymistavan mahdollisuuksia ja haasteita interventioevaluaatiossa. Avainsanat: interventiouskollisuus, vastaanottotutkimus, nuoret, laadullinen asennetutkimusPeer reviewe

Using the critical incident technique for qualitative process evaluation of interventions : The example of the “Let's Move It” trial

Rationale Trials evaluating interventions to promote health behavior change rarely embed investigations that assess participant perceptions of crucial triggers of change. Objective The "Let's Move It” (LMI) randomized trial evaluated a theorybased whole school system intervention aiming to increase physical activity (PA) of adolescents attending vocational schools. This article serves two main purposes: to describe how to use the critical incident technique (CIT) to conduct in qualitative process evaluation to identify events, including intervention elements, which LMI trial participants perceived to enable or support behavior change. Method Semi-structured interviews (n = 34) conducted immediately post intervention from intervention and control arms were analyzed using the CIT. Results The analysis identified altogether 39 critical incidents. Most of the critical incidents were related to the LMI in the intervention arm and the findings are partly aligned with the LMI intervention theory. Analysis revealed several critical incidents also in the control arm, including gaining insights regarding PA and mere measurement effects, illustrating challenges facing real-world trials. Conclusion The CIT seems a promising approach for directing analysis towards potentially crucial intervention elements as described by the participants themselves, helping in focusing and limiting the text corpus to accounts relevant to change. Qualitative evaluations in trials may add valuable understanding to complement quantitative assessments.Peer reviewe

Hyöty liikuntaan kannustavana, arkiliikunta hyötyjä tuovana : Keskiasteen opiskelijoiden tulkintoja liikkumisensa lisääntymisestä

Regular physical activity is a crucial factor in maintaining physical and mental well-being. International evidence has shown a decline in physical activity during adolescence. For the time being, there is insufficient knowledge about how to inspire adolescents to engage in physical activity and to maintain it as a part of their daily routine. For example, school-based physical activity interventions have, according to accelerometry measures, so far not been able to significantly increase moderate-to-vigorous physical activity among children and young people. This dissertation explores changes in physical activity among Finnish vocational and high school students. It focuses on investigating the events and sources of inspiration that, according to participant interpretations, contributed to the increase in their physical activity. My work consists of two independent parts, both related to a larger research project. The project developed and evaluated an intervention implemented in vocational schools, namely the Let’s Move It (LMI) intervention. The datasets analysed in this study were initially collected for development and evaluation of the LMI intervention. A key concept in this dissertation is the physical activity relationship, which approaches physical activity as part of an individual’s life style and identity. In addition to physical activity behaviour, the physical activity relationship includes attitudes, values and meanings related to physical activity that guide individual choices. According to previous literature on the physical activity relationship, salient meanings of physical activity among adolescents are: competition and achievement, health and fitness, expression and performance, pleasure and play, sociability, self-searching, growth and development, as well as various meanings characteristic of different sports. The physical activity relationship can be explored from four different perspectives: personal physical activity, following sports, production of physical activities, and sportisation, that is, how meanings of sports are absorbed by wider society. My summary illustrates how adolescents who increased their physical activity presented their physical activity relationship. In particular, it identifies those perspectives, meanings, and conceptualisations of physical activity that they emphasised as important for behaviour change. My dissertation draws on three sub-studies. In the first and second sub-study, a life-course perspective was applied to investigate the essay contest entries of vocational and high school students. With the help of Finnish language teachers, 115 student essays were collected in total. The essays were then analysed in order to identify interpretative frames for physical activity and critical incidents triggering changes in physical activity. The third sub-study was based on individual interviews, focusing on vocational school students’ interpretations of changes in their physical activity during and after the LMI trial. Thirty-four interviews were conducted immediately after the intensive intervention had ended. Recruitment of intervention and control arm participants was based on having reported low or moderate activity at baseline. The 34 interviews were analysed using the critical incident technique, aiming to identify those insights and processes that the participants described as crucial for increasing physical activity or changing their thinking about physical activity. During the analysis phase, two salient themes for behaviour change were identified. In the contest essays (articles I and II), the turning point was presented as insight into the personal benefits of physical activity, such as experiencing success, feeling better, and gaining a more attractive appearance. Becoming aware of the association between physical activity and one’s own well-being was described, for example, as noticing how a decline in physical activity had resulted in becoming less fit. In student interviews, a new conceptualisation of physical activity and concrete tips about how to increase physical activity in daily life were emphasised as important triggers for behaviour change. As the key to behaviour change, participants described having acquired a novel way of conceptualising beneficial physical activity, particularly understanding the positive effects of light physical activity for health and well-being. (Article III.) When analysing findings about increasing physical activity via the eight meanings previously identified in the existing literature, almost all of them were found to relate to behaviour change. Specifically, meanings related to competition and achievement, health, expression, and various meanings characteristic of different sports seemed to be important triggers for increasing physical activity. Meanings related to competition and achievement were closely related to the meanings of different sports, for example, in descriptions of gaining experiences of success from participating in a certain sport or being physically active in a certain way that felt especially suitable for oneself. Meanings related to health were expressed in two ways: on the one hand, the increase in physical activity was presented as a way of preventing and treating health problems and, on the other hand, as a means of achieving general well-being and, for example, maintaining work ability. Meanings related to expression could be identified in descriptions about how behaviour change was triggered via being aware of the consequences of physical activity for one’s own appearance. The desire to change one’s own appearance seemed, in these datasets, to be more often associated with other people’s gaze and their feedback– in other words, to be related to the visual impression given to other people. Of the perspectives related to the concept of physical activity relationship, the most salient one in these datasets was personal physical activity, including exercise as well as physical activity related to daily routines. In contrast, following sports, production of physical activities, and sportisation were rarely mentioned. Based on the results, it can be seen that, during adolescence, young people may get inspired by physical activity and adopt it as a part of their life style and daily routine. The factors, that young people perceived as inspiring them in independently increasing their physical activity, seem to be construed around the idea of benefit: firstly, whether being physically active is perceived as beneficial for oneself and secondly, what kinds of actions beneficial physical activity is perceived to consist of. In light of the datasets analysed in this dissertation, it is worth asking whether more diverse meanings of physical activity need to be included in the contents of messages in health promoting interventions, in case particularly when seeking to inspire young people with low physical activity levels to increase their physical activity. Further research could continue to explore the various meanings and factors associated with increasing physical activity among adolescents with low physical activity levels. The most appropriate method for such inquiry might be to integrate longitudinal mixed-methods studies into long-term and theory-based physical activity interventions.Säännöllinen liikunta on keskeinen osatekijä sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Kansainvälisissä tutkimuksissa liikunnan on todettu vähenevän murrosiän aikana. Miten saada aikuistuvat nuoret innostumaan liikunnasta ja ylläpitämään sitä osana päivittäistä arkeaan, on aihe, josta ei vielä ole riittävästi tutkittua tietoa. Esimerkiksi kouluperustaisissa liikuntainterventioissa ei liikemittarein mitattuna ole toistaiseksi kyetty juurikaan kohottamaan lasten ja nuorten kohtuu- ja raskastehoista liikuntaa. Tämä väitöskirja käsittelee keskiasteella opiskelevien suomalaisten nuorten liikunnan muutoksia. Sen keskiössä on ollut selvittää, millaisten asioiden nuoret tulkitsevat inspiroineen heitä omatoimiseen liikunnan lisäämiseen. Työni koostuu kahdesta itsenäisestä tutkimuskokonaisuudesta, jotka kumpikin liittyivät laajempaan tutkimusprojektiin. Tutkimusprojektissa kehitettiin ja arvioitiin ammattioppilaitoksissa toteutettu Let’s Move It (LMI) -liikuntainterventio, jonka suunnittelussa ja arvioinnissa hyödynnettävää aineistokokonaisuutta täydentämään tässä tutkimuksessa analysoidut aineistot alun perin kerättiin. Väitöskirja lähestyy liikuntaa liikuntasuhteen käsitteen kautta. Tässä yhteydessä liikuntasuhteen katsotaan olevan osa yksilön elämäntapaa ja identiteettiä sekä sisältävän liikunnan käytäntöjen lisäksi liikuntaa koskevat asenteet, arvolataukset ja liikunnalle annetut merkitykset käyttäytymisvalintoja ohjaavina tekijöinä. Aikaisemmassa nuorten liikuntasuhdetta käsitelleessä kirjallisuudessa keskeisiksi liikunnan merkityksiksi on tunnistettu kilpailu ja suoriutuminen, terveys ja kunto, ilmaisu ja esiintyminen, ilo ja leikki, sosiaalisuus, itsetutkiskelu, kasvu ja kehittyminen sekä eri liikuntalajeille ominaiset merkitykset. Liikuntasuhdetta voidaan tarkastella neljästä erilaisesta perspektiivistä, jotka ovat omakohtainen liikunta, penkkiurheilu, liikunnan tuottaminen ja sportisointi eli urheilun merkitysten laajentuminen yhteiskunnan piiriin. Yhteenvedossa kysyn, millaisena liikuntaa lisänneet nuoret esittävät suhteensa liikuntaan eli mitkä liikuntasuhteen osa-alueet, liikuntaan liitetyt merkitysulottuvuudet ja liikunnan jäsennykset kuvataan keskeisinä käyttäytymisen muutoksen kannalta. Väitöskirjani perustuu kolmeen osatyöhön. Ensimmäinen ja toinen osatyö käsittelivät lukiossa ja ammattioppilaitoksessa opiskelevien nuorten kilpailukirjoituksia elämänkaarinäkökulmasta. Äidinkielen opettajien kautta kerättiin yhteensä 115 esseetä, joista analysoitiin sekä liikunnan tulkintakehyksiä että liikunnan muutoksiin johtaneita avaintapahtumia. Kolmannessa osatyössä keskityttiin yksilöhaastattelujen avulla ammattiin opiskelevien nuorten tulkintoihin liikunnan muutoksista LMI-liikuntaintervention aikana ja sen jälkeen. Ensimmäiset 34 haastattelua pidettiin heti intensiivisen interventio-osuuden päätyttyä. Interventio- ja kontrolliryhmistä kutsuttiin haastatteluun sellaisia nuoria, jotka olivat intervention alkaessa arvioineet olevansa vähän liikkuvia. Tälle aineistolle tehtiin avaintapahtuma-analyysi, jonka avulla pyrittiin tunnistamaan niitä oivalluksia ja prosesseja, joita nuoret puheessaan kuvasivat tärkeinä oman liikkumisensa lisäämisen tai ajattelunsa muutoksen kannalta. Analyyseissa tunnistettiin kaksi käyttäytymisen muutoksen kannalta keskeistä teemaa. Kilpailukirjoituksissa (artikkelit I ja II) käännekohtana esitettiin oivallus liikunnan tuomista omakohtaisista hyödyistä, kuten onnistumisen kokemuksista, paremmasta olosta ja ulkonäöstä. Ymmärrys yhteydestä liikunnan ja oman hyvinvoinnin välillä kuvattiin esimerkiksi havahtumisena oman kunnon heikkenemiseen liikunnan vähennyttyä. Haastatteluaineistossa merkittävinä virikkeinä näyttäytyivät uudenlainen käsitys liikunnasta ja konkreettiset vinkit liikunnan lisäämiseksi omassa arkipäivässä. Muutoksen kannalta olennaisimmaksi hahmottui itseä hyödyttävän liikunnan jäsentäminen aikaisemmasta poikkeavalla tavalla eli ymmärrys kevyen liikunnan positiivisista vaikutuksista omaan terveyteen ja hyvinvointiin. (Artikkeli III.) Yhteenvetoa varten liikunnan lisäämistä tarkasteltiin aikaisemmassa kirjallisuudessa tunnistettujen kahdeksan merkitysulottuvuuden kautta. Tällöin havaittiin, että niistä lähes kaikki olivat tavalla tai toisella yhteydessä käyttäytymisen muutokseen. Erityisesti kilpailuun ja suorituksiin, terveyteen, ilmaisuun sekä eri liikuntalajeihin kohdistuvat merkitykset hahmottuivat tärkeiksi suuremman liikunta-aktiivisuuden kimmokkeiksi. Kilpailun ja suoriutumisen merkitysulottuvuus kytkeytyi läheisesti lajimerkityksiin, mikä aineistossa näyttäytyi onnistumisen kokemusten saamisena tietyn, omalta tuntuvan liikuntalajin tai liikkumisen tavan avulla. Terveyden merkitysulottuvuus ilmeni niin, että liikunnan lisääminen esitettiin sekä keinona välttää terveysongelmia että välineenä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi ja esimerkiksi työkyvyn ylläpitämiseksi. Ilmaisun merkitysulottuvuuteen yhdistyivät ne kuvaukset, joissa tietoisuus liikunnan vaikutuksista ulkonäköön käynnisti käyttäytymisen muutoksen. Halu muuttaa omaa fyysistä olemusta vaikutti tämän tutkimuksen aineistoissa liittyvän erityisesti muiden ihmisten katseeseen ja heiltä saatuun palautteeseen – toisin sanottuna siihen, millaisen ulkoisen vaikutelman nuori itsestään antaa. Näissä aineistoissa ilmennyt keskeisin liikuntasuhteen osa-alue oli omakohtainen liikunta, joka esitettiin sekä liikunnan harrastamisena että arkisiin toimintoihin sisältyvänä liikkumisena. Penkkiurheiluun, liikunnan tuottamiseen ja sportisointiin liittyviä mainintoja aineistoissa ei juurikaan ollut. Tulosten perusteella voidaan todeta, että aikuistuva nuori voi innostua liikkumisesta niin paljon, että se muodostuu hänelle osaksi elämää ja arjen rutiineja. Omatoimisen liikunnan lisäämiseen kannustavat tekijät nuorten kertomuksissa näyttäisivät rakentuvan hyötyjen kautta: ensinnäkin, missä määrin liikkumisesta koetaan koituvan itselle hyödyllisiä asioita ja toiseksi, millaisena itseä hyödyttävä liikkuminen ymmärretään. Väitöskirjan aineistojen valossa voidaan kysyä, kannattaisiko terveyskäyttäytymisinterventioiden sisällöissä huomioida erilaisia liikunnan merkityksiä nykyistä monipuolisemmin haluttaessa innostaa erityisesti vähän liikkuvia nuoria liikunnan pariin. Jatkotutkimuksessa kannattaisi edelleen selvittää niitä tekijöitä ja merkityksiä, jotka ovat yhteydessä vähän liikkuvien nuorten liikunnalliseen aktivoitumiseen. Monimenetelmälliset pitkittäistutkimukset, jotka sisällytettäisiin pitkäkestoisiin teoriaperusteisiin liikunnanedistämisinterventioihin, voisivat olla tähän sopivin keino

Uptake of planning as a self-regulation strategy : Adolescents’ reasons for (not) planning physical activity in an intervention trial

Objectives Planning is an effective self-regulation strategy. However, little is known why some people take up planning and some do not. Such understanding would help interventions to promote planning. We investigated how adolescents explain their (non) use of planning for physical activity after an intervention. Methods Qualitative content analysis was employed to investigate follow-up interviews (a purposeful sampling; n = 19 low-to-moderately active, vocational school students) of Let's Move It trial participants twice post-intervention: 6-8 weeks and 14 months post-baseline. In the intervention, planning was one of the key techniques used to promote PA. Results We identified seven categories linked to reasons for (not) using planning. Most were related to feelings anticipated to result from planning. Action- and identity-related concerns were also raised. The reasons for planning were that the plan (1) helps to clarify what to do and to get things done, (2) strengthens the feeling of autonomy, (3) promotes a sense of progress, ability and control over one's PA. The reasons for not planning were that (having) a plan may (1) feel forced and like an unpleasant duty, (2) take away life's spontaneity and freedom, (3) result in anticipated annoyance and bad mood if one fails to enact the plan, or (4) be an effective strategy for others but not for the interviewee. Conclusions Planning may not only link to behavioural control but also the sense of autonomy, and thus subsequent motivation. We suggest various strategies to promote planning, including challenging non-planner identity and harnessing social dimension of planning.Peer reviewe