Mediation in FL learning : from translation to translatoriality

In this conceptual paper we look at the concept of mediation in foreign language learning from a translation studies perspective. Through an analysis of the most important European language teaching policy document, namely the Common European Framework of Reference for Languages (CEFR), we will study the conceptualizations of mediation and translation in the CEFR and identify elements that are important with respect to understanding translatoriality and its role in the framework. We argue that a narrow concept of translation goes against CEFR’s explicit aims of mediation. We therefore propose that the concept of translatoriality might be used instead to help teachers and learners orient to a wide variety of translatorial mediation practices while still also benefitting from well-established and widely studied strategies of professional translation and interpreting. Further collaboration between translation and interpreting trainers and foreign language teachers will be needed, as well as fieldwork research on best classroom practices, and a solid and shared conceptual basis will enhance the possibilities of combining the accumulating findings collected through fieldwork.Peer reviewe

Kuntalaisten osallisuuden heijastuminen kuntastrategioihin maankäytön suunnittelun näkökulmasta

Kuntalaisten osallisuuden edistäminen on yksi keskeisimmistä toimenpiteistä, jolla mahdollistetaan kuntalaisten hyvinvointi ja parannetaan kuntien elinvoimaa. Kuntien rooli on muuttunut vuoden 2023 alusta hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa, jonka seurauksena kuntien tehtävät painottuvat aikaisempaa enemmän elinvoimaan kehittämiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on kuntastrategioita analysoimalla selvittää, miten kuntien maankäytön suunnittelua voidaan kehittää kuntalaisten osallisuuden näkökulmasta, ja millaisia osallistumisen näkökulmia kuntastrategiat sisältävät. Tarkoituksena on arvioida osallisuuden syvyyttä ja laajuutta koko kuntastrategiaprosessin osalta hyödyntäen kypsyysmalliajattelua. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja analyysimenetelmänä sisällönanalyysi. Lisäksi aineistoanalyysissä hyödynnetään sisällönanalyysin pohjalta teemoittelua sekä aineiston kuvaamiseen kvantifiointia. Tutkimuksen aineistona on 43 kunnan kuntastrategiat. Tutkimuksessa hyödynnetään myös HYTE-kypsyysmallia sekä hallintotieteen ja maankäytön suunnittelun osallisuuteen liittyvää teoriaa. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on aineiston ja HYTE-kypsyysmallin pohjalta luotu uusi maankäytön suunnittelun osallisuuden kypsyysmalli eli MAOS-kypsyysmalli. MAOS-kypsyysmallia hyödyntämällä ja aineistoanalyysin pohjalta nähdään, että kuntien kuntastrategioissa osallisuus ja erityisesti maankäytön suunnittelun osallisuus on huomioitu kohtalaisen heikosti. Kuntien arvoissa osallisuus näkyy suhteellisen usein, mutta kun siirrytään tavoitteisiin ja toimenpiteisiin, niin osallisuuteen liittyvät teemat eivät enää esiinny kuntastrategioissa kovinkaan usein. Erilaisia osallistamismenetelmiä kuntastrategioissa on nähtävillä esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin ja erilaisten raatien osalta. Maankäytön suunnittelun osallisuus näkyy vain harvan kunnan kuntastrategiassa, ja maininnat liittyvät usein asuinalueiden suunnitteluun tai tilojen hyödyntämiseen esimerkki yhteisöasumisen kautta. Maankäytön osalta kunnissa ei ole tunnistettu riittävän hyvin sen merkitystä osana kuntien tulevaisuuden toimintaympäristöä, sosiaali- ja terveyspalveluiden siirryttyä hyvinvointialueille. MAOSkypsyysmallia hyödyntämällä kunnat voivat arvioida aikaisempaa paremmin, miten kuntalaisten osallisuus on huomioitu kunnassa ja millaisia puutteita siinä on. Kuntalaisten osallisuuteen panostamalla voidaan parantaa kuntien elinvoimaa sekä kuntalaisen hyvinvointia

Kilpailullisuus sähkömarkkinoilla : Sähköenergian tarjoushinnat 2003-2004

Tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia, kuinka kilpailuttaminen toimii käytännössä ja kuinka hinnoittelu muuttuu eri markkinatilanteissa ja vuodenaikoina pyytämällä sähköntoimittajilta tarjoukset kahdelle sähkön pienkuluttajalle: kerros-taloasukkaalle ja sähkölämmitteisen omakotitalon asukkaalle. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on ollut tuottaa perustietoa sähkömarkkinoista ja sähkön hinnan-muodostuksesta. Tässä tutkimuksessa verrattiin joulukuussa 2003 ja toukokuussa 2004 pyydettyjä tarjouksia toisiinsa ja tutkittiin, millä tavoin tarjoukset erosivat toisistaan ominaisuuksiltaan ja hintatasoltaan. Tarjousten perusteella tutkittiin muun muassa, kuinka julkisesti ilmoitetut toimitusvelvolliset hinnat eroavat todellisesti tarjotuista hinnoista. Tutkimuksen toistaminen puolen vuoden välein antoi viitteitä siitä, kuinka markkinatilanne ja sen muutokset vaikuttavat sähkötarjouksiin ja niiden saamiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että keskimääräiset toimitusvelvolliset listahinnat ovat keskimääräisiä tarjoushintoja halvemmat molemmissa asiakasryhmissä ja se, että niissä on enemmän hajontaa kuin tarjoushinnoissa. Sillä, että toimitusvelvolliset hinnat ovat tarjoushintoja alemmat, voi olla asiakkaiden kilpailutusta ehkäisevä vaikutus. Erityisen yllättävä havainto oli se, että omakotitaloasukkaan toimitus-velvollisten keskihintojen keskiarvo on jopa kaikkein edullisimman tarjouksen keskihintaakin edullisempi. Tämä voi hillitä kuluttajien kilpailutushaluja ja hidastaa tehokkaiden kilpailullisten markkinoiden syntymistä. Verrattaessa vihreän energian hintoja ns. perinteisen yleissähkötuotteen hintaan huomattiin, että kilpailuttamalla sähkön hankintansa pienkuluttaja voi löytää itselleen edullisemman vihreän energian tarjouksen jo tämän hetkisillä tarjoushinnoilla. Omakotitaloasukkaalle kaikkein halvin vihreän energian vuosikustannus touko-kuussa oli yllättäen hieman edullisempi kuin kaikkein halvin perinteisen sähkön tarjous. Tämä osoittaa sen, että kilpailuttamalla kuluttaja voi tukea uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä ja kestävää kehitystä samalla pienentäen vuosittaista sähkölaskuaan. 1990-luvun lopun sähkömarkkinoiden vapauttamisella on ollut suuri vaikutus markkinoiden toimintaan. Tulevien vuosien haasteena on puolestaan vuoden 2005 alusta alkava päästökauppa, jota pidetään vähintään yhtä merkittävänä muutoksena ja haasteena kuin markkinoiden vapauttamista. Päästökaupan odotetaan nostavan pienasiakkaan sähkönhintoja kautta linjan. Tällöin onkin tarpeen tarkastella yksittäisten yritysten todellisuudessa tarjoamia hintoja, että voitaisiin muodostaa kattava kuva toteutuneiden sähkönhintojen muutoksista pidemmällä aikavälillä. Näin ollen tämä tutkimus toimii lisäksi taustana markkinoiden tuleville tarkasteluille

Vähittäiskaupan aukioloajat : myymälähenkilöstön mielipiteitä

Viimeisimmän liikeaikalain uudistuksen käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi talousvaliokunnan lausuntoehdotukset, joissa edellytettiin lain vaikutusten seuraamista lähinnä työntekijöiden aseman ja päivittäistavarakaupan jakautumisen kannalta. Tätä seurantaa varten Palvelualojen ammattiliitto (PAM) pyysi Kuluttajatutkimuskeskusta tutkimaan PAMin jäsenten mielipiteitä aukioloajoista ja niiden vapauttamisesta. Tämä tutkimus on siten osa laajempaa talousvaliokunnan edellyttämää selvitystyötä liikeaikalain vaikutuksista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kaupan työntekijöiden näkemyksiä kaupan aukioloajoista. Keskeisimpinä kysymyksinä ovat työntekijöiden kokemukset ja mielipiteet aukioloaikojen vaikutuksista työntekijöiden työoloihin, perheen ja työn yhteensovittamiseen sekä vapaa-aikaan. Yhtenä tarkastelun kohteena on myös yksintyöskentely ja turvattomuus. Kuluttajatutkimuskeskus on tutkinut aiemmin kahteen otteeseen myymälähenkilöstön mielipiteitä kaupan aukioloajoista: vuosina 1995 ja 1999. Tässä tutkimuksessa selvitetään siten myös myyjien mielipiteissä tapahtuneita muutoksia kokemusten lisääntyessä laajemmista aukiolo-ajoista. Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä loka-marraskuussa 2004. Näin saatua tilastollista aineistoa täydennettiin ryhmäkeskusteluin, mikä mahdollisti syvällisemmän näkemyksen saamisen myyjien mielipiteistä. Vastaajat poimittiin Palvelualojen ammattiliiton jäsenrekisteristä. Miltei puolet kaupan työntekijöistä on sitä mieltä, ettei kauppojen tulisi olla lainkaan avoinna sunnuntaisin. Vuoden 1999 tutkimuksessa tämä osuus oli kaksi kolmannesta. Sunnuntaitöiden hyväksyntä näyttää siten hieman kasvaneen. Tutkimuksen mukaan sunnuntaityöt kuitenkin hyväksytään lähinnä niiden taloudellisen merkityksen vuoksi. Moni kaupan työntekijä ei haluaisi lakkauttaa sunnuntaitöitä kokonaan siksi, että useiden työntekijöiden toimeentulo on riippuvainen sunnuntailisistä. Omalta kohdaltaan harva on halukas sunnuntaitöihin kovinkaan usein. Erityisesti perheelliset ovat vastahankaisia työskentelemään sunnuntaisin ja suhtautuvat ajatukseen sunnuntaiaukiolojen laajentamisesta ympärivuotisiksi erittäin kielteisesti. Laajennuksia nykyisiin aukioloaikoihin ei toivota. Ilta-aukioloaikojen pidentämisen vankka vastustus on yksi tutkimuksen selkeimpiä tuloksia. Arki-iltojen ja sunnuntain sulkemisaikoja toivottiin aikaistettavan. Syinä olivat asiakkaiden vähäisyys viimeisinä tunteina, kaupan vähäinen kannattavuus, pitkät kotimatkat ja sitä kautta venyvät työpäivät sekä haja-asutusalueella hankalat julkiset kulkuyhteydet. Myös turvattomuus kotimatkoilla kasvoi, mitä myöhempään kauppa sulki ovensa. Lauantai-iltojen osalta syynä on lisäksi turvattomuuden lisääntyminen. Uhkana nähdään erityisesti päihtyneiden asiakkaiden osuuden lisääntyminen ja sitä kautta väkivallan uhan kasvaminen. Ryhmäkeskustelujen perusteella suureksi huoleksi aukioloaikojen vapauttamisessa nouseekin esiin yksintyöskentely ja turvattomuus. Lomakekyselyyn vastanneiden ylivoimaisesti suurin huoli koski sunnuntailisien mahdollista menettämistä

Hyvinvointia edistävä johtajuus: Kahden vuoden seurantatutkimus kunta-alalla

Tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia lähijohtamisen ja työntekijöiden hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta (Rewarding and sustainable health-promoting leadership, Re-Su-Lead), joka toteutettiin samanaikaisesti Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa. Tämä mahdollisti myös maiden välisten erojen tarkastelun tutkituissa ilmiöissä: johtajuus, työn vaatimukset ja voimavarat, hyvinvointi. Lisäksi selvitettiin suomalaisten työntekijöiden ja lähiesimiesten arvioiden eroja ja työntekijöiden arvioissa tutkittujen ajankohtien välillä tapahtuneita muutoksia. Tutkimus on tehty kyselynä, johon työntekijät ja heidän lähiesimiehensä vastasivat yhteensä kolme kertaa vuosien 2011–2013 aikana. Suomessa seurantatutkimukseen osallistui neljän kaupungin työntekijöitä ja esimiehiä. Kyselyyn vastanneita työntekijöitä oli eri mittauskerroilla 294 (T3) – 557 (T1) ja esimiehiä 43 (T3) – 63 (T1). Kaikkiin kolmeen kyselyyn vastanneita työntekijöitä oli kaikkiaan 189. Naiset olivat vastanneissa enemmistönä ja suurimman ikäryhmän muodostivat 46–55-vuotiaat. Tulokset osoittivat, että systemaattisimmin työntekijöiden ja esimiesten näkemykset erosivat johtajuutta koskevissa arvioissa: työntekijöiden arviot olivat esimiesten itsearvioita kriittisempiä jokaisella johtajuuden ulottuvuudella. Erityisesti ensimmäisellä, keskimäärin 14 kuukauden aikavälillä työntekijöiden työssä, johtajuusarvioissa ja hyvinvoinnissa tapahtui useita merkitseviä muutoksia, jotka koko aineiston tasolla näyttäytyivät useammin myönteisinä kuin kielteisinä. Kolmen maan työntekijöiden vertailussa oli nähtävissä, että johtajuutta arvioitiin myönteisimmin Ruotsissa ja kielteisimmin Saksassa. Suomi sijoittui johtajuuden arvioinnissa tyypillisesti Saksan ja Ruotsin välille. Lähijohtamisen ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä koskevat tulokset osoittivat, että erityisesti puutteet lähijohtamisen oikeudenmukaisuudessa ennakoivat työntekijän pahoinvointia, kuten uupumusasteista väsymystä, työstä irrottautumisen vaikeutta ja depressio-oireita. Kaikkiaan lähijohtamisen yhteydestä työntekijöiden hyvinvointiin voidaan todeta, että vaikka tutkitut johtajuustyylit olivat johdonmukaisesti yhteydessä myöhemmin arvioituun hyvinvointiin, ne selittivät kuitenkin heikosti hyvinvoinnin tasossa tapahtuvaa muutosta. Sen sijaan työntekijän hyvinvoinnin ulottuvuuksista erityisesti työstä irrottautumisen vaikeus selitti myönteisten johtajuustyylien (transformationaalisen, autenttisen, oikeudenmukaisen ja työhyvinvointia edistävän johtajuuden) heikkenemistä ja loukkaavan johtajakäyttäytymisen lisääntymistä. Vastaavasti hyväksi arvioitu tiimi-ilmasto selitti puolestaan myönteisten johtajuustyylien lisääntymistä. Tutkitut mediaattorimallit tukivat ajatusta siitä, että lähijohtaminen voi edistää työntekijöiden hyvinvointia työn voimavaratekijöiden kautta. Koska vähäisen oikeudenmukaisen johtamisen ja loukkaavan johtajakäyttäytymisen sekä yksilön pahoinvoinnin, etenkin työstä irrottautumisen vaikeuden, välillä näytti ilmenevän vastavuoroinen, negatiivinen kehä, se olisi luonnollisesti tärkeä pystyä murtamaan. Työpaikoilla olisi edistettävä paitsi johtamisen oikeudenmukaisuutta myös sitä, että työntekijät pystyisivät irrottautumaan työstään vapaa-ajallaan. Lisäksi työyksikön yhteiset tavoitteet sekä jokaisen osallistumista tukeva ja toiminnan kehittämiseen suuntautuva ilmapiiri ovat merkittäviä tekijöitä hyvinvointia edistävän johtajuuden näkökulmasta

Esimiehen johtamistyylin yhteys työntekijän kokemaan työuupumukseen ja sairaana työskentelyyn

Tässä poikkileikkauksena toteutetussa kyselytutkimuksessa tarkasteltiin, onko lähiesimiehen johtamistyyli yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen ja sairaana työskentelyyn kunta-alan työntekijöillä (n = 557). Tutkitut johtamistyylit – transformationaalinen, autenttinen, oikeudenmukainen ja loukkaava johtaminen – olivat kaikki yhteydessä koettuun uupumusasteiseen väsymykseen. Riski kokea vähintään lievää uupumusasteista väsymystä oli 2–3-kertainen silloin, kun lähimmän esimiehen käyttäytymisessä nähtiin vähän transformationaalisen, autenttisen tai oikeudenmukaisen johtamisen piirteitä tai kun siinä tunnistettiin loukkaavan johtamisen piirteitä. Ainoastaan matalat arvot autenttisessa johtamistyylissä yhdistyivät sairaana työskentelyyn sen jälkeen, kun tilastollisesti merkitsevästi selitettäviin muuttujiin yhteydessä olleet taustatekijät (sukupuoli, koulutus, työaikamuoto) ja terveydentila otettiin huomioon. Tulokset viittaavat siihen, että esimiehen johtamistyyliä kehittämällä voidaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja vähentää sairaana työskentelyä

Huono-osaisuuden ja sairastavuuden kytkennästä diakonian asiakkailla

Pitkäaikaissairauksien yleisyys vaihtelee Suomessa johdonmukaisesti sosioekonomisen aseman mukaan yhtä lailla kuin kuolleisuus ja koettu terveys. Artikkelissa hahmotetaan miten sairaudet ja huono-osaisuus kytkeytyvät yhteen Suomen evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyön asiakkaiden keskuudessa. Tavoitteena on tunnistaa niitä mekanismeja ja prosesseja, jotka kytkevät sairastavuuden ja huono-osaisuuden toisiinsa. Tutkimusaineisto muodostuu diakoniatyöntekijöiden teemahaastatteluista (N = 21) sekä diakonian asiakkaita koskevista Kirkon diakoniarahaston avustushakemuksista ja -päätöksistä vuosilta 2004–2006 (N = 170). Sairauden ja huono-osaisuuden yhteenkietoutumisen prosessia tutkittiin episodianalyysin avulla neljässä vaiheessa: huono-osaisten ihmisten erityisongelmat ennen sairastumista, hoitoon hakeutumisessa, hoidon riittävyydessä ja laadussa sekä jatkohoidossa. Tulosten mukaan terveydessä ja huono-osaisuudessa ei ole kyse toisistaan riippumattomista taustatekijöistä vaan yhden ja saman prosessin vipuvoimista. Köyhyys aineellisten elinehtojen puutteena sairastuttaa. Aineellinen ahdinko voi tarkoittaa sitä, että terveydenhoidosta tingitään esimerkiksi asiakasmaksujen tai matkakulujen takia

Sosiaalityön laadukas rakenteinen kirjaaminen sosiaalityöntekijöiden kuvaamana

Conscientious and high quality documentation is an essential part of social work. Social work is about change and development, where results and effectiveness can be proven through careful, high quality documentation. The local and nationwide development of social work and decision making requires coherent and carefully obtained information. High quality documentation is also a requirement for the continuity of social work and client information. Client records created in social work have many different uses, but they are primarily created for clients themselves. The purpose of this study was to describe what kind of views social workers have on high quality structural documentation and their prerequisitions. The material of the study was collected via interviewing social workers (n=6) who are working in adult social work and who document and process structural documentation in their work. As a theoretical frame of reference the study used the nursing reference model, which was modified into the context of social work. The research material was analyzed by using content analysis. According to the study results the prerequisitions of a high quality structural documentation are using standardized documents during case recording, a thorough introduction to documentation, using the documentation practises which are jointly implemented into the working team and providing enough time for case recording. According to the study results, high quality structural documents are timely and up to date and the information which is recorded is essential to the client work. The documents are understandable to the reader when the language used is unambiguous and clear, concise and going logically onward. In the documents the client's voice is heard and different sources of information are clearly separated from each other. As a conclusion it can be stated that social workers describe the quality of case records primarily from the perspective of client work and client participation.Laadukas ja huolellinen asiakastyön kirjaaminen on tärkeä osa sosiaalityötä. Sosiaalityö on muutostyötä, jonka tuloksia ja vaikuttavuutta voidaan esittää huolellisten ja laadukkaiden asiakasasiakirjojen kautta. Sosiaalityön paikallinen ja valtakunnallinen kehittäminen sekä siihen liittyvä päätöksenteko edellyttää yhtenäisesti tuotettua ja huolellisesti kerättyä tietoa. Laadukas kirjaaminen on edellytyksenä myös asiakastyön ja asiakastiedon jatkuvuudelle. Sosiaalityössä tuotetulla asiakasasiakirjoilla on monia eri käyttötarkoituksia, mutta ensisijaisesti ne laaditaan asiakkaille itselleen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillä on laadukkaasti kirjattavista rakenteisista asiakasasiakirjoista sekä niiden edellytyksistä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla aikuissosiaalityössä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä (n=6), jotka kirjaavat ja käsittelevät työssään rakenteisia asiakasasiakirjoja. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin hoitotyön viitetietomallia, joka sovitettiin sosiaalityön kontekstiin. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan sosiaalityön laadukkaan rakenteisen kirjaamisen edellytyksinä ovat rakenteisten asiakasasiakirjojen käyttäminen kirjaamisessa, kirjaamisen perusteellinen perehdytys, työyhteisössä yhteisesti sovitut kirjaamisen toimintakäytännöt sekä riittävä ajallinen resursointi kirjaamiseen. Laadukkaat rakenteiset asiakasasiakirjat on haastattelujen mukaan kirjattu ajantasaisesti ja kirjatut tiedot ovat asiakastyön kannalta olennaisia. Asiakirjat ovat lukijoilleen ymmärrettäviä, kun niissä käytetty kieli on selkää, ytimekästä ja loogisesti etenevää. Asiakirjoissa tulee asiakkaan ääni kuuluviin ja eri tietolähteet erottuvat selkeästi toisistaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät kuvaavat asiakasasiakirjojen laatua ensisijaisesti asiakkaiden osallisuuden ja asiakastyön näkökulmasta

Tunnista vaaratapahtumien juurisyyt ja kehitä oikein

Jos vaaratapahtumien juurisyitä ei analysoida, ei oikeita kehittämis­kohteita tunnisteta ja kehittä­mis­toimenpiteet ­kohdennetaan vääriin asioihin.</p