Making the economic case for adult social care: the EconomicS of Social carE CompEndium (ESSENCE) project

Constrained social care resources mean that decision-makers must make difficult choices about how to allocate them to best effect. The EconomicS of Social carE CompEndium (ESSENCE) project aims to collate and build economic evidence on adult social care (including both cost and outcome data) and make it available to decision-makers, managers, practitioners and individuals who use or pay for services themselves. Searches for economic evidence were undertaken across a range of databases. The ESSENCE toolkit offers a comprehensive collection of relevant research and summarises it with individual case summaries and a searchable database. Seventeen case summaries and a database with 231 sources have been produced to date, published on the project website. Evidence is grouped into service categories, focussing primarily on interventions considered core to adult social care for which there are studies considered to be robust in terms of design, quality, consistency and setting. The toolkit also provides signposts to interventions where it is currently not possible to examine the economic case but which could be evaluated in future research

Laitoshoidosta omaan kotiin: Kustannusselvitys vanhusten ja kehitysvammaisten asumisesta siirryttäessä laitoshoidosta palveluasumiseen

Suomessa on meneillään laitoshoidon purku ja siirtyminen palveluasumiseen. Tätä perustellaan asukkaiden elämänlaadun parantamisella, mutta myös sillä, että palveluasumisen odotetaan tuovan kustannussäästöjä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) toteutti yhdessä viiden kunnan ja kahden kuntayhtymän kanssa vuosina 2011–2012 hankkeen, jonka tavoitteena oli selvittää taloudellisia vaikutuksia siirryttäessä laitoshoidosta asumispalveluihin. Diakonia-ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveystalouden tutkimuskeskus teki ARAn toimeksiannosta huhti-marraskuussa 2012 hankkeeseen liittyvän kustannusselvityksen. Tavoitteena oli kehittää laskentamalli kustannusten arviointiin ja vertailuun siirryttäessä laitoshoidosta tehostettuun palveluasumiseen sekä mallintaa kustannusten jakautumista asiakkaalle, kunnalle ja valtiolle. Kohderyhmiksi valittiin vanhukset ja kehitysvammaiset. Laskentamallin laadinnassa käytettiin terveyden- ja sosiaalihuollon yksikkökustannuksia, mikä mahdollistaa yleistettävyyden ja vertailtavuuden. Selvityksessä kehitettiin luonnos laskentamalliksi ja laskuriksi. Kehitetyn laskentamallin mukaan palveluntuottamisen kokonaiskustannukset eivät merkittävästi muutu laitoshoidosta palveluasumiseen siirryttäessä jos asukkaat ovat samankuntoisia. Sitä, miten asumisolosuhteiden sekä hoito- ja toimintakulttuurin muutos vaikuttaa pitemmällä tähtäimellä muun muassa asukkaiden toimintakyvyn heikkenemistä hidastavasti, ei laskentamallissa pystytty ottamaan huomioon. Vaikka palveluntuottamisen kokonaiskustannukset eivät merkittävästi muutu, malli toi esille eroja siinä, kuka kustannukset maksaa. Nykyisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisessa tilanteessa kunnan maksettaviksi jäävä osuus kustannuksista pienenee siirryttäessä palveluasumiseen ja valtio maksettavaksi jäävä osuus suurenee. ARAn investointiavustus ja korkotukilaina siirtävät osaltaan kustannusrasitusta kunnilta valtiolle. Myös asiakkaiden osuus kokonnaiskustannuksista suurenee. Kehitettyyn laskentamalliluonnokseen sisältyy joitakin epävarmuuksia, joita on syytä pohtia tarkemmin, ja testaamista sekä kehittämistä on syytä jatkaa. Laskentamallin käyttö edellyttää vastuutahon, joka huolehtii laskentamallin säännöllisestä päivittämisestä

Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviämiseen

Tämän valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) määrärahalla toteutetun omaishoitoa tarkastelevan selvityksen ovat laatineet yhteistyössä Kuntoutussäätiö, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Omaishoitajat ja läheiset -liitto. Selvityksen ensimmäisenä päätavoitteena oli selvittää, millaiset tukitoimet auttavat omaishoitajia selviytymään tehtävässään. Toisena päätavoitteena oli selvittää, millaisia hoivavapaajärjestelmiä länsieurooppalaisissa maissa (erityisesti Ruotsissa) on käytössä ja millaisia kokemuksia niistä on saatu, sekä arvioida niiden soveltuvuutta Suomeen. Selvitystä varten kerättiin aineistoa tekemällä aihetta koskeva kirjallisuuskatsaus, haastattelemalla asiantuntijoita ja järjestötoimijoita, järjestämällä heille keskustelutyöpaja sekä toteuttamalla hoivavapaaseen liittyen tutustumis- ja aineistonkeruumatka Tukholmaan. Lisäksi toteutettiin taloudellinen tarkastelu. Selvityksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten kuvaa siitä, että omaishoitajien ja hoidettavien tilanteet ja tarpeet vaihtelevat suuresti. Keskeinen tulos on omaishoitotilanteiden monimuotoisuudesta johtuva tarve räätälöityihin tukitoimiin. Omaishoitoon liittyvät oikeudet, tukitoimet ja palvelut ovat myös monin tavoin sidoksissa toisiinsa. Tilanteiden suuren kirjon vuoksi tukitoimet voivat olla vaikuttavia ja kustannus-vaikuttavia vain räätälöityinä sekä omaishoitajalle että omaishoitajan hoidettavalle. Taloudellisessa tarkastelussa kuvattiin erilaisten omaishoitoperheiden, myös työssä käyvien tarvitsemaa tukea ja palveluja ja arvioitiin tuen ja palvelujen kustannuksia. Julkisen sektorin näkökulmasta omaishoidon kustannukset ovat vahvasti tuettunakin selvästi kodin ulkopuolisen ympärivuorokautisen hoidon kustannuksia alhaisemmat. Selvityksessä luonnosteltiin malli lyhyehköstä hoivavapaasta ja hoivavapaakorvauksesta, joka etuutena muistuttaisi erityishoitoraha

Hot spot mutations in Finnish non-small cell lung cancers

Objectives: Non-small cell lung cancer (NSCLC) is a common cancer with a poor prognosis. The aim of this study was to screen Finnish NSCLC tumor samples for common cancer-related mutations by targeted next generation sequencing and to determine their concurrences and associations with clinical features. Materials and methods: Sequencing libraries were prepared from DNA isolated from formalin-fixed, paraffin-embedded tumor material of 425 patients using the AmpliSeq Colon and Lung panel covering mutational hot spot regions of 22 cancer genes. Sequencing was performed with the Ion Torrent Personal Genome Machine (PGM). Results: Data analysis of the hot spot mutations revealed mutations in 77% of the patients, with 7% having 3 or more mutations reported in the Catalogue of Somatic Mutations in Cancer (COSMIC) database. Two of the most frequently mutated genes were TP53 (46%) and KRAS (25%). KRAS codon 12 mutations were the most recurrently occurring mutations. EGFR mutations were significantly associated with adenocarcinoma, female gender and never/light-smoking history; CTNNB1 mutations with light ex-smokers, PlIC3CA and TP53 mutations with squamous cell carcinoma, and KRAS with adenocarcinoma. TP53 mutations were most prevalent in current smokers and ERBB2, ERBB4, PIK3CA, NRAS, NOTCH1, FBWX7, PTEN and STK11 mutations occurred exclusively in a group of ever-smokers, however the association was not statistically significant. No mutation was found that associated with asbestos exposure. Conclusion: Finnish NSCLC patients have a similar mutation profile as other Western patients, however with a higher frequency of BRAF mutations but a lower frequency of STK11 and ERBB2 mutations. Moreover, TP53 mutations occurred frequently with other gene mutations, most commonly with KRAS, MET, EGFR and PIK3CA mutations. (C) 2016 Elsevier Ireland Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Mielenterveyskuntoutujien asumisratkaisujen kustannusselvitys

Selvityksessä, joka toteutettiin osana ympäristöministeriön ja ARAn mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishanketta, tarkasteltiin mielenterveyskuntoutujien asumisratkaisujen kustannuksia sekä niiden jakautumista asukkaan ja kunnan kesken. Asumista ja tukea tarkasteltiin erillisissä asunnoissa ja asuntoryhmissä sekä asumisyksiköissä. Asumisyksiköistä mukana olivat ryhmäkotimuotoinen ja palvelutalotyyppinen asuminen. Lisäksi tuotettiin laskentamalli, jonka avulla voidaan arvioida, miten kustannukset muuttuvat kuntoutujan palvelutarpeen muuttuessa. Selvitys toteutettiin yhteistyössä mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishankeen pilottikuntien kanssa. Eniten työssä olivat mukana Oulunkaaren kuntayhtymä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Mikkelin kaupunki. Kustannusten arviointi perustui tyypillisiin asukastapauksiin sellaisissa asumisratkaisuissa, jotka pilottikunnissa katsottiin toimiviksi ja asukkaan tarpeita vastaaviksi. Kansallisten yksikkökustannusten, tilastotietojen ja suositusten käyttö lisäsi yleistettävyyttä ja vertailtavuutta. Tarkastellut asumisratkaisut ja tyypilliset asukastapaukset poikkesivat toisistaan sekä tuen määrän että kustannusten osalta. Erillisten asuntojen tyypilliset asukkaat tarvitsivat vähiten tukea ja myös kustannuksia aiheutui vähiten. Koska erillisissä asunnoissa ja asuntoryhmissä kustannukset määräytyvät suurelta osin palvelun ja tuen määrän mukaan, ja koska tuen määrää voidaan joustavasti lisätä tai vähentää, myös kustannukset muuttuvat tuen tarpeen muutuessa. Kustannuksiin vaikuttaa myös se, miten kaukaa tuki asuntoihin tuodaan. Asumisyksiköistä, jotka on suunniteltu paljon tukea tarvitseville asukkaille, tuki ja palvelut liittyvät kiinteästi asumiseen. Kustannukset muodostuvat henkilöstörakenteen mukaan riippumatta asukkaiden yksilöllisestä tuen tarpeesta´tai sen muutoksista. Tuen tarpeen vähetessä säästöjä saadaan, kun kuntoutuja siirtyy asumaan kevyempää tukea tarjoavaan asumisratkaisuun. Jos mielenterveyskuntoutuja joutuu olemaan sairaalassa asunnon puutteen tai puutteellisen tuen vuoksi, kustannukset ovat mihin tahansa muuhun tarkasteltuun asumisratkaisuun verrattuna moninkertaiset. Kunta maksaa valtaosan palvelujen kustannuksista, koska asumisen tukipalvelut ovat mielenterveyskuntoutujille yleensä maksuttomia. Myös palveluasumisessa asiakkaalta perittävä tuloihin suhteutettu asiakasmaksu jää pieneksi, koska mielenterveyskuntoutujat ovat tyypillisesti pienituloisia. Asumisesta aiheutuvat kustannukset maksaa mielenterveyskuntoutuja. Selvityksen yhteydessä havaittiin myös, että mielenterveyskuntoutujien asumisen organisointi ja tilastointiperusteet vaihtelevat kunnittain, eikä kunnilla usein ole selkeää kokonaiskäsitystä mielenterveyskuntoutujien asumisen tilanteesta. Tämä vaikeuttaa kehittämistä ja hyvien käytäntöjen jakamista kuntien kesken. Toteutetun kustannusselvityksen perusteella asuminen tavallisissa asunnoissa ja asuntoryhmissä tarjoaa mielenterveyskuntoutujille itsemääräämisoikeutta sekä yksityisyyttä ja samalla se voi myös kustannusten kannalta olla järkevä ratkaisu. Säästöjä syntyy, kun palvelut joustavat asukkaan tuentarpeen mukaan

Driver Gene and Novel Mutations in Asbestos-Exposed Lung Adenocarcinoma and Malignant Mesothelioma Detected by Exome Sequencing

Background Asbestos is a carcinogen linked to malignant mesothelioma (MM) and lung cancer. Some gene aberrations related to asbestos exposure are recognized, but many associated mutations remain obscure. We performed exome sequencing to determine the association of previously known mutations (driver gene mutations) with asbestos and to identify novel mutations related to asbestos exposure in lung adenocarcinoma (LAC) and MM. MethodsExome sequencing was performed on DNA from 47 tumor tissues of MM (21) and LAC (26) patients, 27 of whom had been asbestos-exposed (18 MM, 9 LAC). In addition, 9 normal lung/blood samples of LAC were sequenced. Novel mutations identified from exome data were validated by amplicon-based deep sequencing. Driver gene mutations in BRAF, EGFR, ERBB2, HRAS, KRAS, MET, NRAS, PIK3CA, STK11, and ephrin receptor genes (EPHA1-8, 10 and EPHB1-4, 6) were studied for both LAC and MM, and in BAP1, CUL1, CDKN2A, and NF2 for MM. ResultsIn asbestos-exposed MM patients, previously non-described NF2 frameshift mutation (one) and BAP1 mutations (four) were detected. Exome data mining revealed some genes potentially associated with asbestos exposure, such as MRPL1 and SDK1. BAP1 and COPG1 mutations were seen exclusively in MM. Pathogenic KRAS mutations were common in LAC patients (42 %), both in non-exposed (n = 5) and exposed patients (n = 6). Pathogenic BRAF mutations were found in two LACs. ConclusionBAP1 mutations occurred in asbestos-exposed MM. MRPL1, SDK1, SEMA5B, and INPP4A could possibly serve as candidate genes for alterations associated with asbestos exposure. KRAS mutations in LAC were not associated with asbestos exposure.Peer reviewe