Eläinlääkäripalveluiden saatavuus ja kustannukset

201

Validity of self-reported exposure to shift work

OBJECTIVE: To evaluate the validity of widely used questionnaire items on work schedule using objective registry data as reference. METHOD: A cohort study of hospital employees who responded to a self-administered questionnaire on work schedule in 2008, 2012 and 2014 and were linked to individual-level pay-roll-based records on work shifts. For predictive validity, leisure-time fatigue was assessed. RESULTS: According to the survey data in 2014 (n=8896), 55% of the day workers had at least 1 year of earlier shift work experience. 8% of the night shift workers changed to day work during the follow-up. Using pay-roll data as reference, questions on ‘shift work with night shifts’ and ‘permanent night work’ showed high sensitivity (96% and 90%) and specificity (92% and 97%). Self-reported ‘regular day work’ showed moderate sensitivity (73%), but high specificity (99%) and ‘shift work without night shifts’ showed low sensitivity (62%) and moderate specificity (87%). In multivariate logistic regression analysis, the age-adjusted, sex-adjusted and baseline fatigue-adjusted association between ‘shift work without night shifts’ and leisure-time fatigue was lower for self-reported compared with objective assessment (1.30, 95% CI 0.94 to 1.82, n=1707 vs 1.89, 95% CI 1.06 to 3.39, n=1627). In contrast, shift work with night shifts, compared with permanent day work, was similarly associated with fatigue in the two assessments (2.04, 95% CI 1.62 to 2.57, n=2311 vs 1.82, 95% CI 1.28 to 2.58, n=1804). CONCLUSIONS: The validity of self-reported assessment of shift work varies between work schedules. Exposure misclassification in self-reported data may contribute to bias towards the null in shift work without night shifts

Eläinlääkäripalveluiden kustannukset nyt ja neljässä päivystyksen muutosskenaariossa

Tässä selvityksessä tarkastellaan eläinlääkäripalveluiden kunnille aiheuttamia kustannuksia sekä kuntien ja yksityisten palveluntarjoajien toiminnan laajuutta nyt ja neljässä julkisen päivystyspalvelun tarjonnan muutosta kuvaavassa skenaariossa. Eläinlääkäripalveluiden kustannus- ja hintatasoa arvioitiin koko maan tasolla sekä kullakin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella. Neljän eri järjestämisvaihtoehdon osalta selvitettiin yksityisen palvelun saatavuutta sekä julkisten palvelujen poistamisen vaikutusta asiakashintoihin, kunnille aiheutuviin kustannuksiin, kuntien eläinlääkärivirkojen lukumäärään, hyötyeläinten palvelujen järjestämiseen ja yksityisen palveluntarjonnan vaatimaan tukeen. Vaihtoehdoissa keskityttiin seura- ja harraste-eläinpäivystystä koskeviin muutoksiin. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä yhteistoiminta-alueille ja yksityisille palveluntuottajille. Kyselyaineistot yhdistettiin Aluehallintoviraston VYHA-raportteihin (Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkötietojen hallintajärjestelmä), joista saatiin mm. eläinlääkärikäyntien lukumäärät. Aineistoja yhdistämällä voitiin arvioida eläinlääkäripalveluiden järjestämisen kustannukset käyntikertaa kohti ja arvioida kustannuksia koko maan tasolla. Kyselyaineistoon sovitettiin regressiomalli, joka selitti kustannuskertymää eläinlääkärikäyntiä kohti kyselyyn vastanneilla yhteistoiminta-alueilla. Eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä kunnille aiheutuviksi kokonaiskustannuksiksi arvioitiin yhteensä 42,7 miljoonaa euroa vuonna 2017. Tästä pieneläinkäyntien osuus oli arviolta 65 % ja muiden eläinkäyntien 35 %. Virka-aikana toteutuneiden käyntien osuus kokonaiskustannuksesta oli vuonna 2017 noin 84 % ja päivystyskäyntien noin 16 %. Selvityksessä käytetyn mallin perusteella eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä aiheutuva kustannus oli keskimäärin noin 8,5 € asukasta kohti. Tämä luku huomioi yhteistoiminta-alueiden väliset erot eläinlääkäripalveluiden kulutuksessa. Palveluiden hintataso vaikutti olevan Suomessa alempi kuin Ruotsissa tai Tanskassa, mutta korkeampi kuin Virossa. Tehdyt simulaatiot kunnallisten eläinlääkäripalveluiden järjestämisvaihtoehdoista viittaavat siihen, että kuntien osalta taloudellisesti paras vaihtoehto oli skenaario, jossa kunta ei tukenut palveluiden siirtymistä yksityisille palveluntarjoajille ja taloudellisesti toiseksi paras vaihtoehto oli nykyisen mukainen päivystystoiminta. Kunnaneläinlääkäreiden osalta tulojen näkökulmasta paras vaihtoehto oli nykymallin mukainen toiminta ja taloudellisesti toiseksi paras vaihtoehto oli skenaario, jossa päivystystoiminta annettiin kokonaan yksityisten toimijoiden järjestettäväksi niillä alueilla, joilla on saatavilla yksityistä eläinlääkäripalvelua seura- ja harraste-eläimille. Eläinten omistajien näkökulmasta taloudellisesti parhaita vaihtoehtoja olivat nykyinen päivystysmalli ja skenaario, jossa päivystyspalvelutarjontaa tuettiin julkisista varoista. Yksityisten palveluntarjoajien näkökulmasta eniten liikevaihtoa tuotti skenaario, jossa yksityisten toimijoiden vastuu päivystyspalveluiden järjestämisestä oli laajin. Kyselyn ja simulaatioiden tulokset viittaavat siihen, että mikäli eläinlääkäripalvelujen toimintamallia muutetaan tukemalla yksityisiä toimijoita, kompensaation tulisi olla riittävän suuri, mikäli yksityistä palvelutarjontaa halutaan syntyvän laajasti.201

MS-kuntoutujien ryhmämuotoinen moniammatillinen avokuntoutus : Kuntoutusmallin kehittäminen ja arviointi

Tutkimuksen tavoite oli arvioida uuden ryhmämuotoisen moniammatillisen avokuntoutusmallin toimivuutta ja vaikutuksia MS-tautia sairastavan osallistumiseen ja arjessa selviytymiseen. Kaksivuotinen kuntoutus toteutettiin vuosina 2010–2012. Monimenetelmällinen monikeskustutkimus toteutettiin kolmella paikkakunnalla. Kokeiltavaan kuntoutukseen osallistuvia oli 80. Heistä 38 osallistui Kelan vaikeavammaisille tarkoitetun kuntoutuksen perusteella (KKRL 9 §) ja 42 harkinnanvaraisuuden perusteella (KKRL 12 §). Alkumittauksissa ryhmillä oli yhtä paljon osallistumista rajoittavia mielialan, uupumuksen ja kognitiivisen toimintakyvyn rajoitteita. Vertailuryhmään kuuluvat 19 kuntoutujaa saivat vakiintunutta kuntoutusta vaikeavammaisuuden perusteella (KKRL 9 §). Kuntoutusmallin osatekijöiden toimivuutta arvioitiin neljänä ajankohtana kuntoutujille, läheisille, palveluntuottajille ja yhteistyötahoille tehtyjen haastattelujen sekä kuntoutujien fokusryhmähaastattelun perusteella. Vaikutusten arvioinnissa päätulosmuuttujat olivat kuntoutujan osallistuminen, hänen arjen toiminnan ongelmansa ja niissä suoriutuminen sekä hänen kuntoutukselle asettamiensa tavoitteiden saavuttaminen. Kuntoutusmalli osoittautui toimivaksi. Energian säästämiseen, kognitioon, mielialaan ja kehonhallintaan liittyvät teemat edistivät kuntoutujien ymmärrystä oireiden haittaavuudesta ja niiden kanssa selviytymisestä arjessa. Ryhmämuotoisuus edisti kuntoutumista. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Harkinnanvaraisuuden (KKRL 12 §) perusteella valittujen kuntoutujien kokemat osallistumisen ongelmat vähenivät ja heidän arjen toiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat. Järjestämisvelvollisuuden (KKRL 9 §) perusteella valittujen kuntoutujien osallistumisen ongelmat ja arjen toiminnoista suoriutuminen eivät kohentuneet, mutta tyytyväisyys omaan suoriutumiseen parani. Vertailuryhmän osallistumisen ongelmat eivät vähentyneet, mutta heidän arjentoiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat.20,00 euro

Determining collagen distribution in articular cartilage using contrast-enhanced micro-computed tomography

Objective: Collagen distribution within articular cartilage (AC) is typically evaluated from histological sections, e.g., using collagen staining and light microscopy (LM). Unfortunately, all techniques based on histological sections are time-consuming, destructive, and without extraordinary effort, limited to two dimensions. This study investigates whether phosphotungstic acid (PTA) and phosphomolybdic acid (PMA), two collagen-specific markers and X-ray absorbers, could (1) produce contrast for AC X-ray imaging or (2) be used to detect collagen distribution within AC. Method: We labeled equine AC samples with PTA or PMA and imaged them with micro-computed tomography (micro-CT) at pre-defined time points 0, 18, 36, 54, 72, 90, 180, 270 h during staining. The micro-CT image intensity was compared with collagen distributions obtained with a reference technique, i.e., Fourier-transform infrared imaging (FTIRI). The labeling time and contrast agent producing highest association (Pearson correlation, BlandeAltman analysis) between FTIRI collagen distribution and micro-CT -determined PTA distribution was selected for human AC. Results: Both, PTA and PMA labeling permitted visualization of AC features using micro-CT in non-calcified cartilage. After labeling the samples for 36 h in PTA, the spatial distribution of X-ray attenuation correlated highly with the collagen distribution determined by FTIRI in both equine (mean +/- S.D. of the Pearson correlation coefficients, r = 0.96 +/- 0.03, n = 12) and human AC (r = 0.82 +/- 0.15, n = 4). Conclusions: PTA-induced X-ray attenuation is a potential marker for non-destructive detection of AC collagen distributions in 3D. This approach opens new possibilities in development of non-destructive 3D histopathological techniques for characterization of OA. (C) 2015 The Authors. Published by Elsevier Ltd and Osteoarthritis Research Society International.Peer reviewe

Objective working hour characteristics and work-life conflict among hospital employees in the Finnish public sector study

This epidemiological cohort study, based on Finnish public sector data, investigated the associations between objective working hour characteristics and work-life conflict in day and shift work. The comprehensive data of hospital workers (n = 8 931, 92% women, average age 45 years), consisted of survey responses from 2012, linked with the payroll data of working hour characteristics from 91 days preceding the survey. Logistic regression analysis was used to investigate the associations between working hour characteristics and experiencing work-life conflict often/very often. The analyses were adjusted for age (50 years), sex, level of education, marital status, number of small (0-6 years) and school-aged (7-18 years) children, and the overall stressfulness of the life situation. We also conducted stratified analyses of age and sex on the basis of significant interactions. Difficulties in combining work and life were more often associated with shift work without night shifts and shift work with night shifts than with day work (41% and 34 versus 27%; OR for shift work with night shifts 1.78, 95% CI 1.59-2.00, OR for shift work without night shifts 1.42, 95% CI 1.26-1.60). A high proportion (> 25%) of long (> 40h, (OR 1.26, 95% 1.14-1.39) and very long (> 48h, OR 1.31, 95% CI 1.15-1.49) weekly working hours were associated with work-life conflict, and in the stratified analysis, the latter was also true among women (OR 1.54, 95% CI 1.25-1.89). Of the unsocial working hour characteristics, a relatively large amount (> 10% of all shifts) of evening (OR 1.56, 95% CI 1.41-1.72) and night shifts (OR 1.46, 95%CI 1.32-1.61), a high proportion (> 25% of all shifts) of quick returns ( 25% of all days off) was associated with work-life conflict among men (OR 1.90, 95% CI 1.11-3.25), but not in the whole sample. When the two types of shift work were analyzed separately, shift work without night shifts and very long work weeks had higher odds (OR 1.47, 95% CI 1.20-1.80) of work-life conflict than shift work with night shifts. Conversely, weekend work and evening shifts had higher odds of work-life conflict among shift workers with night shifts (OR 1.74, 95% 1.55-1.96; (OR 1.57, 95% CI 1.40-1.77) than among those without night shifts. To conclude, this study shows that shift workers with and without night shifts more often have difficulties combining work and life than day workers. Several unsocial working hour characteristics, including long work weeks, evening and night shifts, weekend work, and quick returns, are associated with work-life conflict

Shift work with and without night work as a risk factor for fatigue and changes in sleep length: A cohort study with linkage to records on daily working hours

We examined shift work with or without night work as a risk factor for fatigue and short or long sleep. In a prospective cohort study with 4- and 6-year follow-ups (the Finnish Public Sector study), we linked survey responses of 3,679 full-time hospital employees on sleep duration and fatigue to records on daily working hours in 2008 (baseline), 2012 and 2014. We used logistic regression to estimate risk ratios and their confidence intervals to examine whether continuous exposure to shift work or changes between shift work and day work were associated with short (≤6.5 hr) or long (≥9.0 hr) sleep over 24 hr and fatigue at work and during free days. Compared with continuous day work and adjusting for age, gender, education and fatigue/sleep duration at baseline, continuous shift work with night shifts was associated with increased fatigue during free days (risk ratio = 1.38, 95% confidence interval 1.17-1.63) and long sleep (risk ratio = 8.04, 95% confidence interval 2.88-22.5, without adjustment for education) after 6-year follow-up. Exposure to shift work without night shifts increased only long sleep after 6 years (risk ratio = 5.87, 95% confidence interval 1.94-17.8). A change from day work to shift work with or without night shifts was associated with an increased risk for long sleep, and a change from shift work to day work with a decreased risk for long sleep and fatigue. This study suggests that irregular shift work is a modifiable risk factor for long sleep and increased fatigue, probably reflecting a higher need for recovery

3D morphometric analysis of calcified cartilage properties using micro-computed tomography

Objective: Our aim is to establish methods for quantifying morphometric properties of calcified cartilage (CC) from micro-computed tomography (mu CT). Furthermore, we evaluated the feasibility of these methods in investigating relationships between osteoarthritis (OA), tidemark surface morphology and open subchondral channels (OSCCs). Method: Samples (n = 15) used in this study were harvested from human lateral tibial plateau (n = 8). Conventional roughness and parameters assessing local 3-dimensional (3D) surface variations were used to quantify the surface morphology of the CC. Subchondral channel properties (percentage, density, size) were also calculated. As a reference, histological sections were evaluated using Histopathological osteoarthritis grading (OARSI) and thickness of CC and subchondral bone (SCB) was quantified. Results: OARSI grade correlated with a decrease in local 3D variations of the tidemark surface (amount of different surface patterns (r(s) = -0.600, P = 0.018), entropy of patterns (EP) (r(s) = -0.648, P = 0.018), homogeneity index (HI) (r(s) = 0.555, P = 0.032)) and tidemark roughness (TMR) (r(s) = -0.579, P = 0.024). Amount of different patterns (ADP) and EP associated with channel area fraction (CAF) (r(p) = 0.876, P <0.0001; r(p) = 0.665, P = 0.007, respectively) and channel density (CD) (r(p) = 0.680, P = 0.011; r(p) = 0.582, P = 0.023, respectively). TMR was associated with CAF (r(p) = 0.926, P <0.0001) and average channel size (r(p) = 0.574, P = 0.025). CC topography differed statistically significantly in early OA vs healthy samples. Conclusion: We introduced a mu-CT image method to quantify 3D CC topography and perforations through CC. CC topography was associated with OARSI grade and OSCC properties; this suggests that the established methods can detect topographical changes in tidemark and CC perforations associated with OA. (c) 2018 The Authors. Published by Elsevier Ltd on behalf of Osteoarthritis Research Society International. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).Peer reviewe