Uusien jalostusmenetelmien käytön kannattavuus lypsykarjatilalla : lyhyen aikavälin tarkastelu

Uusilla jalostusmenetelmillä voidaan nopeuttaa karjan perinnöllistä edistymistä, mutta niiden käyttö myös lisää kustannuksia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin genomisen valinnan ja sukupuolilajitellun siemenen käytön taloudellista kannattavuutta lypsykar-jatilalla. Tarkastelukulmana oli karjan sisäisen lehmävalinnan tehostaminen. Tutkimuksessa arvioitiin, saadaanko lisäpanostus jalostukseen nettotuottoina takaisin lyhyellä, viiden vuoden tarkasteluperiodilla. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Savonia ammattikorkeakoulun Maili-hankkeen kanssa ja tutkimuksessa oli mukana pohjoissa-volaisia maitotiloja C2-tukialueelta. Tiloja oli yhteensä 15 ja ne olivat noin 30-, 65- ja 130-lehmän karjoja. 30-lehmän karja edus-taa tämän hetken keskivertokokoa ja näillä tiloilla oli parsinavetta. Isommat karjat olivat automaattilypsyllä toimivia pihattoja. Läh-tötietoina käytettiin tilojen vuoden 2012 tuotosseurannan ja kirjanpidon tietoja. Tutkimustilojen keskituotos oli keskimäärin 9834 kg, jalostusarvojen ja odotusarvojen keskiarvo oli 4,2. Poistoprosentti oli tutkimustiloilla keskimäärin 29,8, vasikkakuolleisuus 7,5 prosenttia ja siemennyksiä yhtä poikimista varten tarvittiin keskimäärin 2,0. Tutkimusmenetelmänä käytettiin nettonykyarvolaskentaa, jossa nettokassavirrat diskontattiin nykyhetkeen, koska tulot ja menot kertyvät eri ajankohtina. Korkokantana käytettiin 5 prosenttia. Tarkastelussa käytettiin osittaisbudjetointia, jossa otetaan huomi-oon kassavirrat, joihin jalostusmenetelmät vaikuttavat. Lypsykarjalle genomisen valinnan käyttö aiheuttaa kustannuksia näyt-teidenoton ja -määritysten muodossa. Hyödyt puolestaan konkretisoituivat arvosteluvarmuuden paranemisena, joka vaikutti suo-raan perinnöllisen edistymisen suuruuteen. Tutkimuksessa käytettiin Illumina Bovine54K- ja Illumina Bovine3K-lastujen arvoste-luvarmuuksia, koska Illumina Bovine10K-lastun arvosteluvarmuus ei ollut tutkimushetkellä saatavilla. Hintoina on käytetty 54K- ja 10K-lastujen hintoja. 54K-lastua kutsutaan MD- eli medium density -lastuksi ja 10K- ja 3K-lastuja LD eli low density -lastuiksi. Sukupuolilajitellun siemenen käytöllä pystyttiin vaikuttamaan valinnan ankaruuteen. Tällöin tarvittiin pienempi määrä lehmiä ja hiehoja tuottamaan uudistukseen tarvittavat eläimet, koska lehmävasikoiden todennäköisyys nousi lajitellun siemenen ansiosta 49 prosentista 90 prosenttiin. Sukupuolilajiteltu siemen lisäsi kuitenkin kuluja, koska siemenannosten hinnat olivat lajittelematonta siemenannosta korkeampia. Kustannuksia lisäsi myös lajitellun siemenen heikompi tiineyttämiskyky perinteiseen verrattuna. X-lajitellun siemenen käyttö lisäsi lehmävasikoiden määrää, jolloin tilalta välitykseen menevien sonnivasikoiden määrä väheni. Laji-tellun siemenen käyttö mahdollisti liharotusiemennysten lisäämisen. Uusien jalostusmenetelmien vaikutusta tutkittiin arvioimalla niiden aikaansaamaa muutosta maitotuotokseen, hedelmällisyyteen, utareterveyteen ja kestävyyteen yhden valintakierroksen aikana. Kustannukset ja tuotot laskettiin valintavuoden lisäksi viidelle seuraavalle vuodelle, jolloin valinnasta syntyvien jälkeläisten oletettiin tuottavan karjassa kolme tuotosvuotta. Maitotuotoksen muutoksessa huomioitiin muuttuva rehuntarve ja työmäärä. Navetan täyttöasteen oletettiin lehmien osalta pysyvän vakiona. Tar-kasteluajanjakso valittiin seuraamaan nopeaa takaisinmaksua, eikä perinnöllisen muutoksen kumulatiivista vaikutusta huomioitu. Myös jalostuseläinkauppa on tästä tarkastelusta rajattu pois. Tämän tutkimuksen mukaan uudet jalostusmenetelmät eivät olleet kannattavia vuoden 2013 hintatason mukaan. Lajitellun sie-menen käyttö ei ollut kannattavaa, koska sitä käytettäessä sonnivasikoiden määrä väheni ja sitä kautta välitysvasikkatulot piene-nivät. Tilojen kannattaisi maksaa lajitellusta siemenannoksesta keskimäärin 5,50 euroa alhaisempaa hintaa kuin lajittelematto-masta siemenannoksesta. Lajiteltua siementä käytettäessä liharoturisteytyssiemennyksiä voitiin lisätä noin 8 prosenttiyksikköä. Ilman lihasonnien käytön lisäämistä lajitellun siemen käyttö oli enemmän kannattamatonta. MD-lastulla genomisen valinnan kannattava enimmäishinta oli 36–43 euroa riippuen siitä, tehtiinkö määritettävissä eläimissä esivalintaa. LD-lastulla vastaavat enimmäishinnat olivat 34–41 euroa. Lajitellun siemenen käyttö yhdessä genomisen valinnan kanssa ei muuttanut MD-lastun enimmäishintoja, mutta LD-lastun kanssa enimmäishinnat putosivat 30–36 euroon

Metsätalousvaikutusten arvioinnin kehittäminen kaavoituksessa

Kaavoituksella on mahdollista asettaa metsien käyttöä ohjaavia kaavamääräyksiä, millä voi olla huo-mattavia taloudellisia vaikutuksia metsänomistajille ja metsiin perustuville elinkeinoille. Nämä metsätalousvaikutukset on usein arvioitu puutteellisesti kaavan laatimisen yhteydessä. Tässä raportissa luodaan katsaus metsätalousvaikutusten arvioinnin nykytilaan ja mahdollisuuksiin sekä määritellään niiden perusteella Metsien käyttöön liittyvät kaavoituksen tausta-aineistot -nettipalvelun vaatimuk-set. Raportti on tehty maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa ”Maankäytön suunnittelun taustatiedot Luken metsävaratiedoista” (VMIKaaVa), joka on osa hallituksen kärkihankkeeseen ”Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä” kuuluvaa kokonaisuutta ”Metsätieto ja sähköiset palvelut”. Katsauksen perusteella kaavoituksen eri vaiheisiin ja jokaiseen käyttötilanteeseen soveltuvan metsätalousvaikutusten laskentamallin kehittäminen on vaikeaa. Tämän takia laskentamalli on toteutettava osana laajempaa nettipalvelua, jonka avulla käyttäjä voi hakea ja koota kaavoituksen eri vaiheisiin ja eri käyttötilanteisiin sopivia tausta-aineistoja. Metsien käyttöön liittyvät kaavoituksen tausta-aineistot -nettipalvelun kehittämisen tavoitteena on koota tietoa erilaisista tausta-aineistoista sekä tarjota tukea kaavoituksen metsätalousvaikutusten arviointiin. Alustavan suunnitelman mukaan nettipalvelu koostuu kolmesta osasta. Tausta-aineistojen kuvaus -osassa tuotetaan tietoa kaavoituksen ja metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamisen keinoista ja vaikutusten arvioinneista. Tähän osaan on koottu tietoa kaavoitukseen ja laajemminkin maankäytön suunnitteluun liittyvistä tutkimuksista ja muista selvityksistä, metsien käyttöön liittyvistä aineistoista ja verkkosivustoista sekä metsäalueiden kaavoituksen liittyvistä hankkeista. Tätä tietoa käyttäjä voi hyödyntää esimerkiksi osallistamis- ja arviointisuunnitelman laadinnassa sekä vaikutusarvioinnin järjestämisessä. Laskentapalvelu-osassa on mahdollista hakea valmiiksi laskettuja arvioita voimassa olevien maakuntakaavojen metsätalousvaikutuksista. Laskentapalvelu-osa palvelee erityisesti maakuntakaavan valmistelun aloitusvaihetta ja siihen osallistuvia sidosryhmiä kuvaamalla metsätalousvaikutusten lähtötilanteen ja tukemalla siten kaavoituksen tavoitteiden ja suunnitteluperi-aatteiden määrittämistä. Koska maakuntakaavoitus ohjaa yleiskaavoitusta, Laskentapalvelu-osa tuottaa samalla alueellista ja valtakunnallista tietoa kaavoituksen vaikutuksista metsätalouteen mm. alueellisten ja kansallisten elinkeinostrategioiden valmisteluun. Tilauslaskelmat -osa on maksullinen palvelu, jonka kautta käyttäjä voi tilata tapauskohtaisia arvioita voimassa tai valmisteilla olevien kaavojen metsätalousvaikutuksista. Kehitettävä nettipalvelu tukee paikkatietojen yhteiskäyttöä kokoamalla tietoa olemassa olevista metsien käyttöön liittyvistä paikkatiedoista. Nettipalvelun saavutettavuutta parantaa palvelun liittäminen osaksi kansallista palveluarkkitehtuuria (Suomi.fi -sivusto).201

Tilamallit nautatilan tuotannon kehittämisen apuvälineenä

Suomen maidontuotannossa lehmien keskituotos on korkea, mutta peltohehtaaria kohti laskettuna maitotuotos on alhainen. Eläintiheys Pohjois-Savossa on vain noin 0,9 ny ha-1. Tämä johtaa siihen, että useilla tiloilla pellon satopotentiaalia ei tarvitse hyödyntää täysimääräisesti. Peltoreservi puskuroi vuosittaisia satovaihteluita ja antaa mahdollisuuden kotieläintuotannon kehittämiseen. Peltoreservi johtaa tilatasolla helposti siihen, että lähimpänä talouskeskusta olevia lohkoja viljellään intensiivisesti ja kaukana sijaitsevia tai muuten epäedullisia lohkoja viljellään laajaperäisesti. Tilamallin avulla selvitettiin säilörehun tuotantokustannusta eri lannoitemäärillä ja erilaisilla korjuumenetelmillä. Tavoitteena oli antaa rehuntuotantokokonaisuuden vaihtoehtoja navetan rehutilauksen toimittamiseksi. Tilamalleissa on vertailtu korjuuketjun, logistiikan, peltojen tilusrakenteen ja peltojen etäisyyden vaikutuksia rehun tuotantokustannuksiin. Keskimääräinen säilörehun satotaso on noin 4 500 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Säilörehun satotasoja nostamalla voidaan parantaa tilan taloutta monella sektorilla. Kun saadaan enemmän rehua, tilan kotieläintuotantoa voidaan kehittää. Tilojen säilörehusatotasojen kehittämiseen otettiin työkaluiksi satovastelaskuri ja tilamallit. Typen satovastelaskurissa säilörehun kuiva-ainesato määritettiin satovastefunktiolla pellon kasvukunnon ja lannoitustason perusteella. Satovastefunktio on määritetty Maaningan ja Ruukin kenttäkokeiden tuloksista kivennäismaille. Tilamallien avulla selvitettiin, miten paljon kaukana oleviin hyviin peltoihin kannattaa panostaa, ja milloin välimatka kumoaa hyvän peltolohkon kasvukunnon hyödyn. Tilamalleissa oli mukana 49 erilaista versiota, joissa korjuuketju ja peltojen kasvukunto vaihtelivat tilalla, jolla on 140 lehmää ja 160 hehtaaria peltoa. Rehunkorjuuketjuina oli ajosilppuri, noukinvaunu, pyöröpaalain tai tarkkuusilppuri. Peltojen kasvukunnon vaihtelua seurattiin myös eri etäisyyksillä tilan pääkeskuksesta olevilla peltolohkoilla. Tilamallien vertailussa tuli esille, että säilörehulohkojen kasvukunnon ollessa erittäin hyvä tai hyvä ostorehuja ei tarvita. Jos kasvukunto on erittäin hyvä, peltoalaa jää valkuais- tai myyntikasvien tuotantoon. Peltojen kasvukunnon ollessa tyydyttävä tai heikko, joudutaan turvautumaan ostorehuihin, jotta saadaan karjan energiantarpeet tyydytettyä. Tilamallia haluttiin testata myös käytännössä lypsykarjatiloilla, joilla oli panostettu nurmentuotantoon. Tilojen säilörehun satotaso saatiin selville laskemalla karjan tarvitsema energiamäärä ja vähentämällä siitä ostorehujen energiamäärä. Tuloksena oli säilörehun nettosato. Se oli huomattavasti alempi kuin tilojen oma arvio satotasosta. Korjuu-, säilöntä- ja ruokintatappioiden määrittämisen lisäksi tarvitaan työkalu, jolla yrittäjä tai satotasomittaaja voi helposti määrittää oletussatotason rehun käytön perusteella, kuten se on NuRa-tilamalleissa tehty

Synthesis on bioeconomy monitoring systems in the EU Member States - indicators for monitoring the progress of bioeconomy

The urgent need to shift our economy towards a more sustainable, resource-efficient economy based on renewable resources that either makes less use of fossil resources or dispenses with them entirely, the so called bioeconomy, has been recognized all over Europe. As a result, many EU Member States (EU MS) have formulated national and regional bioeconomy strategies, related policies or initiatives. An important tool for the successful implementation of a strategy is the monitoring and evaluation of the success of the measures undertaken to reach the strategy´s goals. The EC review report of the EU Bioeconomy strategy concluded the need for better monitoring and assessment frameworks, “new actions are needed to develop relevant indicators and scientific evidence for policy making, and to implement a more holistic monitoring and assessment framework” (EC 2017). However, up to now, there is no commonly agreed set of indicators to measure the bioeconomy at EU level. Because the main drivers for the transition towards a bioeconomy often strongly vary between EU MS on the country-specific economic and ecological settings, legal framework, and social demands, also the national or regional bioeconomy strategies vary in their goals and measures. Consequently, proxies and indicators used to measure the development of a national bioeconomy or the success of a bioeconomy strategy depend on the national goals, and are therefore often not applicable in any other country. Nevertheless, synchronizing the national bioeconomy monitoring-activities is necessary to ensure comparability of the results of the national monitoring systems. As a first step towards a common European bioeconomy monitoring-activity, it is crucial to get an overview over the numerous scattered ongoing monitoring activities at EU MS level. Therefore, there is the need for an overview study presenting information on existing approaches of monitoring bioeconomy strategies in the EU MS. This report presents an overview of existing bioeconomy strategies, policies or related initiatives and indicators to monitor and assess these at EU MS level, and the importance of existing bioeconomy sectors at national level. Furthermore, it presents the existing or needed most suitable bioeconomy key indicators and related indicators, and their respective data availability, for assessing and monitoring the progress of a bioeconomy at national level. The identified most suitable bioeconomy indicators important and feasible at the national context, can contribute to the further discussions when setting the frame for the development of a common EU bioeconomy monitoring system.201

Lokal mat i Finlands kommuner - utredning över användningen av lokal mat i kommunala måltider

Denna utredning är den första utredningen om användningen av lokal mat i nästan alla finska kommuner och beskriver rätt täckande användningen av närproducerade råvaror i kommunal kostverksamhet. Utredningen redogör för resultaten av förfrågan som Närkökskonsulenterna inom projektet Närkök av EkoCentria utfört som telefonintervju till kommunernas förmän inom mattjänstbranschen i Kontinentala Finland år 2007. 366 kommuner deltog i intervjun, vilket motsvarar 92 % av alla kommuner i Kontinentala Finland. Enligt slutsatserna skulle det vara möjligt att använda mera färska lokala matvaror i kommunala mattjänster. Detta kräver att produktions-, plock- och vidareförädlingsmängder skulle kunna höjas och att producenternas gemensamma leveranskedja skulle fungera

Magnetic resonance imaging of clinically localized prostatic cancer

Peer reviewe

Mihin maidot syksyllä häviävät? Tuotosseurantalehmien maitomäärien kuukausittaiset vaihtelut vuosina 2017–2019

Maitomäärän vaihtelu on meijerisektorille ongelma. Periaatteessa meijerille pitäisi tulla saman verran maitoa joka päivä ympäri vuoden, jotta sen kapasiteetti olisi koko ajan täydessä käytössä. Syksyllä maitoa tulee meijeriin kuitenkin vähemmän, ja alhaisimmillaan määrä on lokakuussa. Savonia-ammattikorkeakoulun ja Osuuskunta Maitosuomen yhteisessä tutkimuksessa ryhdyttiin selvittämään, miksi maidon määrä vaihtelee. Tutkimus on tehty Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa Maatila 2030- ja Euroopan maaseuturahaston rahoittamassa Umpi – hyvinvoiva umpilehmä -hankkeissa. Tutkimusaineistona olivat tuotosseurantalehmien tiedot vuosilta 2017–2019. Aineistosta kävi ilmi kunkin kyseisenä vuonna poikineen lehmän ProAgria-keskus, rotu, poikimapäivämäärä, poikimakerta, lypsykonetyyppi sekä mittalypsyn päivämäärä, maitotuotos ja solupitoisuus. Vuoden 2017 aineistossa oli mukana 218 385 lehmän, vuoden 2018 aineistossa 214 747 lehmän ja vuoden 2019 aineistossa 207 025 lehmän poikimiset. Tarkastelussa huomioitiin kymmenen poikimisen jälkeistä mittalypsyä. Tilastollisissa analyyseissa aineistosta otettiin 5 %:n satunnaisotanta. Vuosina 2017–2019 tuotosseurantalehmien poikimisia oli eniten tammi-, heinä-, elo- ja joulukuussa. Vähiten niitä oli touko- ja kesäkuussa. Kaikkien kerran kuukaudessa mittalypsyssä olevien tuotosseurantalehmien paras keskimääräinen mittalypsytulos oli touko- tai kesäkuussa. Vuonna 2017 paras keksimääräinen mittalypsytulos oli kesäkuussa 32.1 kg, vuonna 2018 toukokuussa 32.0 kg ja vuonna 2019 toukokuussa 32.5 kg. Heikoin mittalypsytulos oli kaikkina tarkastelujakson vuosina lokakuussa: 30.2 kg, 30.2 kg ja 30.5 kg. Parhaimman ja heikoimman kuukauden mittalypsytuloksen välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä. Tuotosseurantalehmien tuloksia tarkasteltiin poikimakuukauden perusteella. Kymmenen poikimisen jälkeisen mittalypsyn keskimääräisen maitotuotoksen perusteella joulukuu on kaikkina tarkasteluvuosina paras kuukausi poikia. Loka- ja marraskuu ovat seuraavaksi parhaimpia. Aineistosta verrattiin rotuja, poikimakertaa ja lypsyjärjestelmiä. Vertailtavina rotuina olivat ayrshire ja holstein. Poikimakerroista tarkasteltiin ensimmäistä, toista ja kolmatta tai sitä useammin poikineita. Lypsyjärjestelmät jaoteltiin automaatti-, lypsyasema- ja parsinavettalypsyihin. Rotu, poikimakerta ja lypsykonetyyppi vaikuttivat maitomääriin. Lypsykonetyypeistä eroa oli nimenomaan automaattilypsyn ja muiden lypsytapojen välillä. Lypsyasemalla ja parsinavetassa lypsettäessä maitomäärissä ei ollut merkitsevää eroa. Merkitsevää eroa ei myöskään ollut lypsykäyrän muodossa rotujen, lypsykerran tai lypsykonetyypin välillä. Nämä tekijät eivät selitä maitomäärän alhaisuutta lokakuussa. Maitomäärän väheneminen lokakuussa on samansuuntainen eri roduilla, poikimakerroilla ja lypsykonetyypeillä