Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien radioaktiivisuus

Suomessa lihansyönnistä saatava vuosittainen säteilyannos on hyvin pieni, keskimäärin 6,3 mikrosievertiä (μSv) per henkilö. Tämä on 0,2 % suomalaisen saamasta keskimääräisestä vuotuisesta 3,2 millisievertin (mSv = 1000 μSv) kokonaissäteilyannoksesta. Tšernobylin onnettomuudessa maatalousympäristöön päätyneet keinotekoiset radioaktiiviset aineet nostivat vain vähäisessä määrin tuotetun lihan radioaktiivisuutta. Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien syöminen on turvallista, eikä niiden käyttöä tarvitse säteilyn vuoksi rajoittaa. Säteilyturvakeskus toteutti yhdessä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa vuosina 2014–2017 ympäristön säteilyvalvonnan osa-ohjelman ”Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien radioaktiivisuus”. Hankkeen tarkoituksena oli kerätä tietoa luonnon radioaktiivisten aineiden (210Pb, 210Po, 228Ra ja 226Ra) pitoisuuksista kotimaisessa lihassa ja kananmunissa. Lisäksi määritettiin keinotekoisten radioaktiivisten aineiden (137Cs, 90Sr) pitoisuudet ja selvitettiin 137Cs-pitoisuuksien alueellista vaihtelua sekä pitoisuuksien muutosta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisestä ajasta tähän päivään. Näytteet koostuivat naudan-, sian-, broilerin - ja lampaanlihasta sekä kananmunista ja niitä kerättiin teurastamoista ja kananmunapakkaamoista eri puolilta Suomea

Ympäristösäteilyn valvonnan toimintaohjelma

Bioenergian tuotannossa syntyvän tuhkan radioaktiivisuuspitoisuuksia mitattiin 11 voimalaitokselta kerätyistä lento-, pohja- ja arinatuhkista. Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä Tšernobylin ydinonnettomuudesta peräisin olevan 137Cs:n että luonnonnuklidien aktiivisuuspitoisuuksia. Tuhkanäytteiden radionuklidipitoisuuksien perusteella arvioitiin tuhkan käytölle ja käsittelylle asetettujen toimenpidearvojen ylittymistä nk. aktiivisuusindeksien avulla Säteilyturvakeskuksen ohjeen ST 12.2. mukaisesti. Tuhkan käsittelylle ja hyötykäytölle määritetään eri käyttötarkoitusten mukaan erilliset aktiivisuusindeksit. Tulokset osoittavat, että työntekijöille ei tarvitse asettaa rajoituksia radioaktiivisuuden vuoksi tuhkaa käsiteltäessä, koska aktiivisuusindeksin raja-arvo ei ylittynyt. Kuitenkaan lento- ja arinatuhkia ei tulisi ilman erillisiä selvityksiä käyttää rakennusmateriaaleihin tai tieverkoston ja vastaavien rakentamiseen eikä läjitykseen, maantäyttöön tai maisemarakentamiseen. Tämä siksi, että osassa lento- ja arinatuhkanäytteitä todettiin aktiivisuusindeksien raja-arvojen ylittymistä arvioitaessa toimenpidearvon toteutumista tuhkan hyötykäytön yhteydessä. Säteilysuojelun kannalta on huomioitava, että osassa lentotuhkanäytteitä 210Pb on merkittävästi rikastunut verrattuna muihin uraanisarjan nuklideihin. Näin ollen pelkkä aktiivisuusindeksin määrittäminen ei riitä kaikissa tilanteissa tarkasteltaessa mahdollista säteilyaltistuksen viitearvon ylittymistä ja tarvetta käytännön säteilysuojeluun, koska tuhkan käsittelyn aktiivisuusindeksi ei huomioi tuhkan 210Pb-pitoisuutta,vaan uraanisarjaa edustava osa lasketaan pelkästään 226Ra:n perusteella. Tutkimuksen pohjalta suositellaankin, että 210Pb-pitoisuus otetaan jatkossa huomioon ohjeistettaessa tuhkan käsittelystä aiheutuvan sä-teilyaltistuksen arviointia. Tarkasteltaessa Tšernobylin ydinonnettomuuden aiheuttaman laskeuman vaikutusta arinatuhkan 137Cs-aktiivisuuspitoisuuteen oli suurimman laskeuman saaneelta alueelta kerätyn metsäpolttoaineen arinatuhkan 137Cs-aktiivisuuspitoisuuden mediaani 3100 Bq/kg. Korkeat tuhkan 137Cs-aktiivisuuspitoisuudet aiheuttavat aktiivisuusindeksien ylityksiä. Kun käytetään suuren laskeuman alueelta kerättyä polttoainetta tulisi mittauksin varmistaa tuhkan käyttökelpoisuus eri käyttötarkoituksissa. Vastaavasti seuraavaksi suurimman laskeuman alueen ja vähiten laskeumaa saaneen alueen arinatuhkan 137Cs-aktiivisuuspitoisuuksien mediaanit olivat 470 Bq/kg ja 130 Bq/kg. Näiltä alueilta kerätyssä polttoaineessa oli myös turvetta mukana, joten osa 137Cs-aktiivisuuden vaihtelusta johtunee myös käytetystä polttoaineesta. Tähän raporttiin on koottu tulokset hankkeesta ”Bioenergian tuotannossa syntyvän tuhkan radioaktiivisuus Suomessa”, jonka Säteilyturvakeskus toteutti yhdessä Energiateollisuus ry:n sekä Bioenergia ry:n kanssa vuosina 2015–2017. Hankkeesta saadut tulokset palvelevat toiminnanharjoittajia ja viranomaisia arvioitaessa bioenergian tuotannossa syntyvän tuhkan käytöstä aiheutuvia säteilyvaikutuksia. Lisääntyvän bioenergian käytön myötä syntyvän tuhkan määrä kasvaa entisestään. Ympäristöön vapautuvan radioaktiivisuuden määrä riippuu läjitysalueen muodosta, tiiviydestä ja suotovesien keräys- ja käsittelyjärjestelmistä. Tulevaisuudessa olisikin tarpeen selvittää polttolaitosten ja tuhkan varastointialueiden läheisyydestä päästöjen ja tuhkan läjityksen vaikutukset ympäristön radioaktiivisten aineiden pitoisuuksiin. 137Cs:n kerääntymistä saostuskaivoihin ja kulkeutumista läjitysalueilta ympäristöön voitaisiin selvittää pitkän aikavälin seurantamittauksin

Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien radioaktiivisuus

Suomessa lihansyönnistä saatava vuosittainen säteilyannos on hyvin pieni, keskimäärin 6,3 mikrosievertiä (μSv) per henkilö. Tämä on 0,2 % suomalaisen saamasta keskimääräisestä vuotuisesta 3,2 millisievertin (mSv = 1000 μSv) kokonaissäteilyannoksesta. Tšernobylin onnettomuudessa maatalousympäristöön päätyneet keinotekoiset radioaktiiviset aineet nostivat vain vähäisessä määrin tuotetun lihan radioaktiivisuutta. Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien syöminen on turvallista, eikä niiden käyttöä tarvitse säteilyn vuoksi rajoittaa. Säteilyturvakeskus toteutti yhdessä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa vuosina 2014–2017 ympäristön säteilyvalvonnan osa-ohjelman ”Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien radioaktiivisuus”. Hankkeen tarkoituksena oli kerätä tietoa luonnon radioaktiivisten aineiden (210Pb, 210Po, 228Ra ja 226Ra) pitoisuuksista kotimaisessa lihassa ja kananmunissa. Lisäksi määritettiin keinotekoisten radioaktiivisten aineiden (137Cs, 90Sr) pitoisuudet ja selvitettiin 137Cs-pitoisuuksien alueellista vaihtelua sekä pitoisuuksien muutosta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisestä ajasta tähän päivään. Näytteet koostuivat naudan-, sian-, broilerin - ja lampaanlihasta sekä kananmunista ja niitä kerättiin teurastamoista ja kananmunapakkaamoista eri puolilta Suomea

Puutavaran radioaktiivisuus Suomessa : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma

Puutavaran sisältämän radioaktiivisen cesiumin lähettämä gammasäteily voi maksimissaan aiheuttaa 0,03 millisievertin vuotuisen annoksen hirsitalossa asuville. Luonnon radioaktiivisuudesta johtuva ulkoisen gammasäteilyn aiheuttama annos puutalossa asuville on kertaluokkaa pienempi. Kotimaisen puutavaran käyttöä ei tarvitse rajoittaa puuaineksen 137Cs-pitoisuuksien takia. Puutavara sisältää pääasiassa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeumasta vuodelta 1986 peräisin olevaa radioaktiivista cesiumia (137Cs). Cesiumia (137Cs) kulkeutuu pitkällä aikavälillä maaperästä puustoon ravinteiden ja veden otossa. Lisäksi puussa on vähäisessä määrin luonnon radioaktiivisia aineita, joita ovat uraanin ja toriumin (238U ja 232Th) hajoamissarjoihin kuuluvat radionuklidit sekä kaliumin radioaktiivinen isotooppi (40K). Projektin avulla saatiin ajantasainen tilannekuva cesium-137:n aktiivisuuspitoisuuksista kotimaisessa puutavarassa. Valituista näytteistä määritettiin myös edellä mainitut luonnon radioaktiiviset aineet. Metsäteollisuus toimitti projektia varten näytteet puutavaran vastaanoton yhteydessä. Näytteitä saatiin 59 kunnasta pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomesta, alueilta, joihin tuli eniten Tšernobyl-laskeumaa. Tutkittavat puulajit olivat kuusi, mänty ja koivu. Kuoritun puuaineksen 137Cs-aktiivisuuspitoisuus vaihteli välillä 0,1 – 97 Bq/kg (80 %:n kuiva-ainepitoisuutta kohti) riippuen puun alkuperäkunnan laskeuman aktiivisuudesta. Pitoisuuksien hajontaa selittää osaltaan se, että metsien kasvuolosuhteet vaikuttavat cesiumin kertymiseen puuhun. Siten pitoisuus voi vaihdella samassakin kunnassa. Cesiumpitoisuuden vaihtelu puulajien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Kuoressa pitoisuus oli 10 – 766 Bq/kg (80 % k.p.) puulajista ja laskeuma-alueesta riippuen. Puutavarassa mitatuissa luonnon radionuklidipitoisuuksissa ei havaittu oletusarvoista poikkeavia tuloksia. Säteilyturvakeskuksessa toteutettiin vuosina 2013 – 2014 projekti ”Puutavaran radioaktiivisuus Suomessa”. Projekti oli osa STUKin ympäristön säteilyvalvontaohjelmaa. Tarve projektin käynnistämiselle oli ilmeinen, sillä edellisen kerran valtakunnallinen puutavaran radioaktiivisuustutkimus oli tehty 1990-luvulla

Presence of Stromal Cells Enhances Epithelial-to-Mesenchymal Transition (EMT) Induction in Lung Bronchial Epithelium after Protracted Exposure to Oxidative Stress of Gamma Radiation

The aim of the study was to investigate the role of a microenvironment in the induction of epithelial-to-mesenchymal transition (EMT) as a sign of early stages of carcinogenesis in human lung epithelial cell lines after protracted low-dose rate gamma-radiation exposures. BEAS-2B and HBEC-3KT lung cell lines were irradiated with low-dose rate gamma-rays (Cs-137, 1.4 or 14 mGy/h) to 0.1 or 1 Gy with or without adding TGF-beta. TGF-beta-treated samples were applied as positive EMT controls and tested in parallel to find out if the radiation has a potentiating effect on the EMT induction. To evaluate the effect of the stromal component, the epithelial cells were irradiated in cocultures with stromal MRC-9 lung fibroblasts. On day 3 post treatment, the EMT markers: alpha-SMA, vimentin, fibronectin, and E-cadherin, were analyzed. The oxidative stress levels were evaluated by 8-oxo-dG analysis in both epithelial and fibroblast cells. The protracted exposure to low Linear Energy Transfer (LET) radiation at the total absorbed dose of 1 Gy was able to induce changes suggestive of EMT. The results show that the presence of the stromal component and its signaling (TGF-beta) in the cocultures enhances the EMT. Radiation had a minor cumulative effect on the TGF-beta-induced EMT with both doses. The oxidative stress levels were higher than the background in both epithelial and stromal cells post chronic irradiation (0.1 and 1 Gy); as for the BEAS-2B cell line, the increase was statistically significant. We suggest that the induction of EMT in bronchial epithelial cells by radiation requires more than single acute exposure and the presence of stromal component might enhance the effect through free radical production and accumulation.Peer reviewe

Seurantakäsikirja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan vuosille 2020–2026

Tämä merenhoidon seurantakäsikirja käsittää merenhoitosuunnitelman seurantaohjelman kuvauksen kokonaisuudessaan. Se päivittää vuoden 2014–2020 seurantaohjelman ja sitä sovelletaan vuoden 2020 heinäkuusta vuoden 2026 heinäkuuhun. Seurantaohjelma on osa merenhoidon suunnittelua, jota tehdään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) toteuttamiseksi. Tämä laki ja asetus on annettu meristrategiadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista) kansallista toimeenpanoa varten. Suomessa meristrategiadirektiivin mukaista meristrategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Suomen seurantaohjelma koostuu 13:sta ohjelmasta, joiden alla on yhteensä 44 alaohjelmaa. Tähän päivitettyyn seurantaohjelmaan lisättiin kuusi uutta alaohjelmaa ja useita alaohjelmia muokattiin joko muuttuneiden vaatimusten, kehittyneempien menetelmien tai muuttuneen toimintaympäristön takia. Merenhoidon uusia vaatimuksia ovat meristrategiadirektiivin liitteen 3 päivitys (EU/2017/845), Euroopan komission päätös EU/2017/848 merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset standardoiduista menetelmistä. Seurantakäsikirja koostuu kolmesta osasta: seurantaohjelman tausta, varsinainen seurantaohjelma, ja kolmas osa, joka käsittelee seurannan kehitystarpeita, kustannuksia ja riittävyyttä. Seurantaohjelma kattaa ekosysteemilähestymistavan mukaisesti erilaisia muuttujia, jotka kuvaavat toisaalta veden ominaisuuksia ja laatua ja toisaalta ekosysteemin osia ja niiden tilaa sekä niihin kohdistuvia ihmisestä johtuvia paineita. Seurannan alaohjelmissa on kuvattu mitattavat meriympäristön ominaisuudet tai paineet, niiden seurantatiheys, indikaattorit, joihin seurantatietoa käytetään, seurannalla kootun tiedon hallinta ja yhteydet meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin ja kriteereihin

Radioactivity of residues from waste incineration facilities in Finland

Waste incineration in Europe has been increasing in the past few decades as there is a need to reduce the burden on landfills and their associated environmental concerns. While incineration reduces the volume of the waste, the volume of slag and ash is still substantial. To find out potential radiation risks that incineration residues could set to workers or the public, the levels of radioactive elements in these residues were investigated from nine waste incineration plants in Finland. Natural and artificial radionuclides were detected in the residues, but in general the activity concentrations were low. This study shows that the level of Cs-137 in the fly ash from municipal waste incineration follows the pattern of 1986 fallout zones in Finland, although the levels are significantly lower than in ash from bioenergy production from the same areas. Am-241 was also detected in many samples, although the activity concentrations were very low. Based on the findings in this study, the typical ash and slag residues from municipal waste incineration do not need radiation protection measures for workers or the public even in regions that received up to 80 kBq m−2 of Cs-137 fallout in 1986. The further use of these residues need not be restricted due to radioactivity. Hazardous waste incineration residues and other special cases need to be considered separately, depending on the original waste composition