Ruumis ja sukupuoli toisin ajateltuna : Maria Matinmikon Värit-runoteos tulkittuna fenomenologisen ruumis- ja sukupuolikäsityksen sekä feminiinisen kirjoituksen valossa

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Maria Matinmikon (s. 1983) runoteosta Värit (2017) kysyen, mikä on poliittisuuden ja poeettisuuden suhde teoksessa. Värit-teosta voi luonnehtia kokeelliseksi runoudeksi, joka karttaa lopullista lajimäärittelyä. Teos on moniaineksinen ja monitulkintainen, ja huomio teoksen runoissa suunnataan erityisesti ruumiiseen ja havaitsemiseen sekä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Avaan tutkielmassani kysymystä Värit-teoksen poliittisuudesta ja poeettisuudesta alakysymysten avulla. Ilmaisukeinoista eli poetiikasta keskityn kielikuvien ruumiillisuuteen ja monitulkintaisuuteen sekä teoksen tapaan muodostaa elementtien ketjuja. Teoksen poliittisuutta tarkastelen erityisesti siitä näkökulmasta, miten sukupuoli ja seksuaalisuus hahmottuvat teoksessa eroina ja miten kysymys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta kytkeytyy teoksen poetiikkaan eli kysymyksiin kielikuvien ruumiillisuudesta ja monitulkintaisuudesta sekä elementtien ketjuttamisesta. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu feministisistä ja fenomenologisista teorioista. Hyödynnän niitä jäsentelyjä, joilla radikaali sukupuolieron teoria, fenomenologinen ruumis- ja sukupuolikäsitys sekä feminiininen kirjoitus purkavat ajattelumme kahtiajakoja ja vastakkainasetteluja ja pyrkivät löytämään uusia tapoja ajatella toiseutta. Metonyymisyyden käsite, jonka avulla analysoin runojen ja kielikuvien rakenneratkaisuja, kytkeytyy myös feministiseen teoriaan. Keskeisimmät teoreetikot, joiden ajatusten kanssa keskustelen läpi tutkielman, ovat feministifilosofi Luce Irigaray ja ruumiinfenomenologiaa kehittänyt Maurice Merleau-Ponty. Myös Sara Heinämaan näkemykset fenomenologisesta sukupuolikäsityksestä ja Hélène Cixous’n tekstit koskien feminiinistä kirjoitusta ovat tutkielmalleni keskeisiä. Pro gradu -tutkielmassani esitän, että Matinmikon Värit-teos on kytkettävissä osaksi feminiinisen kirjoituksen perinnettä ja että Matinmikon poetiikka päivittää feminiinistä kirjoitusta nykypäivään. Värit-teos ulottaa feminiiniselle kirjoitukselle olennaisimman kysymyksen kirjoittamisen ja sukupuolen suhteesta koskemaan myös sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Kutsun Matinmikon uudistamaa versiota feminiinisestä kirjoituksesta moneuden poetiikaksi. Poliittisuus ja poeettisuus kietoutuvat Värit-teoksessa yhteen niissä uudistavissa kielen keinoissa, jotka rakentavat sukupuolen ja seksuaalisuuden moneutta

Three week versus six week immobilisation for stable Weber B type ankle fractures : randomised, multicentre, non-inferiority clinical trial

OBJECTIVE To determine whether treatment of isolated stable Weber B type ankle fractures with a cast or a simple orthotic device for three weeks produces non-inferior outcomes compared with conventional immobilisation in a cast for six weeks. DESIGN Randomised, pragmatic, non-inferiority, clinical trial with blinded outcome assessment. SETTING Two major trauma centres in Finland, 22 December 2012 to 6 June 2016. PARTICIPANTS 247 skeletally mature patients aged 16 years or older with an isolated Weber B type fibula fracture and congruent ankle mortise in static ankle radiographs. INTERVENTIONS Participants were randomly allocated to conventional six week cast immobilisation (n=84) or three week treatment either in a cast (n=83) or in a simple orthosis (n=80). MAIN OUTCOME MEASURES The primary, non-inferiority, intention-to-treat outcome was the Olerud-Molander Ankle Score at 12 months (OMAS; range 0-100; higher scores indicate better outcomes and fewer symptoms). The predefined non-inferiority margin for the primary outcome was -8.8 points. Secondary outcomes were ankle function, pain, quality of life, ankle motion, and radiographic outcome. Follow-up assessments were performed at 6, 12, and 52 weeks. RESULTS 212 of 247 randomised participants (86%) completed the study. At 52 weeks, the mean OMAS was 87.6 (SD 18.3) in the six week cast group, 91.7 (SD 12.9) in the three week cast group, and 89.8 (SD 18.4) in the three week orthosis group. The between group difference at 52 weeks for the three week cast versus six week cast was 3.6 points (95% confidence interval -1.9 to 9.1, P=0.20), and for the three week orthosis versus six week cast was 1.7 points (-4.0 to 7.3, P=0.56). In both comparisons, the confidence intervals did not include the predefined inferiority margin of -8.8 points. The only statistically significant between group differences observed in the secondary outcomes and harms in the two primary comparisons were slight improvement in ankle plantar flexion and incidence of deep vein thrombosis, both in the three week orthosis group versus six week cast group. CONCLUSION Immobilisation for three weeks with a cast or orthosis was non-inferior to conventional cast immobilisation for six weeks in the treatment of an isolated stable Weber B type fracture.Peer reviewe

Three week versus six week immobilisation for stable Weber B type ankle fractures : randomised, multicentre, non-inferiority clinical trial

OBJECTIVE To determine whether treatment of isolated stable Weber B type ankle fractures with a cast or a simple orthotic device for three weeks produces non-inferior outcomes compared with conventional immobilisation in a cast for six weeks. DESIGN Randomised, pragmatic, non-inferiority, clinical trial with blinded outcome assessment. SETTING Two major trauma centres in Finland, 22 December 2012 to 6 June 2016. PARTICIPANTS 247 skeletally mature patients aged 16 years or older with an isolated Weber B type fibula fracture and congruent ankle mortise in static ankle radiographs. INTERVENTIONS Participants were randomly allocated to conventional six week cast immobilisation (n=84) or three week treatment either in a cast (n=83) or in a simple orthosis (n=80). MAIN OUTCOME MEASURES The primary, non-inferiority, intention-to-treat outcome was the Olerud-Molander Ankle Score at 12 months (OMAS; range 0-100; higher scores indicate better outcomes and fewer symptoms). The predefined non-inferiority margin for the primary outcome was -8.8 points. Secondary outcomes were ankle function, pain, quality of life, ankle motion, and radiographic outcome. Follow-up assessments were performed at 6, 12, and 52 weeks. RESULTS 212 of 247 randomised participants (86%) completed the study. At 52 weeks, the mean OMAS was 87.6 (SD 18.3) in the six week cast group, 91.7 (SD 12.9) in the three week cast group, and 89.8 (SD 18.4) in the three week orthosis group. The between group difference at 52 weeks for the three week cast versus six week cast was 3.6 points (95% confidence interval -1.9 to 9.1, P=0.20), and for the three week orthosis versus six week cast was 1.7 points (-4.0 to 7.3, P=0.56). In both comparisons, the confidence intervals did not include the predefined inferiority margin of -8.8 points. The only statistically significant between group differences observed in the secondary outcomes and harms in the two primary comparisons were slight improvement in ankle plantar flexion and incidence of deep vein thrombosis, both in the three week orthosis group versus six week cast group. CONCLUSION Immobilisation for three weeks with a cast or orthosis was non-inferior to conventional cast immobilisation for six weeks in the treatment of an isolated stable Weber B type fracture.Peer reviewe

Neuromuscular training warm-up in the prevention of overuse lower extremity injuries in children's football : A cluster-randomized controlled trial

The objective of this study was to examine the effect of a neuromuscular training (NMT) warm-up on the prevalence of overuse lower extremity (LE) injuries in children's football. Twenty Finnish U11-U14 youth football clubs (n = 1409 players; females 280, males 1129; age range 9-14) were randomized into intervention and control groups containing 10 clubs each (intervention: 44 teams, n = 676 players; control: 48 teams, n = 733 players). The intervention group performed a structured NMT warm-up operated by team coaches for 20 weeks. The main outcome measure was the prevalence of football-related overuse LE injuries and injuries were tracked via weekly text messages. The average weekly prevalence of overuse LE injuries was 11.6% (95% CI: 11.0%-12.2%) in the intervention group and 11.3% (10.7%-11.9%) in the control group. The most common anatomical locations were the knee (weekly prevalence 6.0% in the intervention group and 5.7% in the control group) and heel (2.4% and 2.6%). There was no difference in the prevalence of overuse LE injuries between the groups: odds ratio (OR) 1.01 (95% CI: 0.99-1.03). In conclusion, NMT warm-up was equal to standard practice warm-up in preventing overuse LE injuries in children's football during a follow-up of 20 weeks.Peer reviewe

Poliisin ennalta estävä toiminta osana varhaiskasvatusta

Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää jättävätkö poliisin päiväkotivierailut pitkäkestoisen muistijäljen 3-6 -vuotiaalle lapselle. Tutkimuksessa haastattelimme kuutta päiväkodinjohtajaa selvittääksemme heidän käsitystään pitkäkestoisten muistijälkien synnystä sekä poliisin päiväkotivierailuista. Asiantuntijakuulemisella haimme syventävää näkökantaa siihen, onko poliisilla mahdollisuus jättää pitkäkestoinen muistijälki 3-6 -vuotiaan lapsen mieleen. Opinnäytetyössämme käymme ensimmäiseksi läpi poliisin ennalta estävää toimintaa, koulupoliisitoimintaa, lapsen muistin kehittymistä ja sen eri osa-alueita sekä varhaiskasvatusta. Teoriaosuuden jälkeen esitellään tutkimusmenetelmät, niiden avulla saadut tulokset sekä haastattelututkimus ja asiantuntijakuuleminen, tulosten koonti sekä niistä johdetut johtopäätökset. Tutkimuksessa selvisi, että jo kolmevuotiaalle lapselle alkaa kehittyä pitkäkestoisia muistijälkiä mikäli tapahtuma poikkeaa selkeästi arjesta erottumalla positiivisesti tai negatiivisesti. Kuusivuotiaan koettiin keräävän jo runsaasti pitkäkestoisia muistijälkiä. Kaikki haastateltavat kokivat poliisin päiväkotivierailut tärkeiksi

Yläraajojen luiden mineraalimäärä ja mineraalitiheys kilpatason tennispelaajilla.

Syventävä työ ei kirjastoss

Yläraajojen luiden mineraalimäärä ja mineraalitiheys kilpatason tennispelaajilla.

Syventävä työ ei kirjastoss

Charcot'n jalan nykyhoito

Charcot'n jalka eli neuro-osteoartropatia on yksi vaikeimmista diabeettiseen neuropatiaan liittyvistä jalkaongelmista. Sen varhaisessa tunnistamisessa on 2000-luvun aikana edistytty. Magneettikuvauksella voidaan havaita tulehdus vaiheessa, jossa luut tai nivelet eivät ole vielä tuhoutuneet. Immobilisaatio ja kuormituksen keventäminen ovat säilyneet keskeisinä akuutin Charcot'n jalan hoitomuotoina. Ajoissa aloitettuina ne pysäyttävät prosessin aktiivisuuden ja estävät vaikeiden epämuodostumien syntymisen. Moderni kirurginen hoito voi korjata epävakaan jalkaterän ja palauttaa sen toiminnallisuuden. Charcot'n jalan solutason mekanismeihin kohdentuva tutkimus on lisännyt ymmärrystä luuhun ja niveleen kohdistuvasta prosessista. Tutkimuksista odotetaan tieteellistä pohjaa mahdollisille lääkehoidoille.publishedVersionPeer reviewe