Ammatillisen koulutuksen tila ja tulevaisuus maaseutualueilla

Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on 2000-luvulla tapahtunut muutoksia, kun koulutuspolitiikka on tavoitellut säästöjä ja keskittämistä. Tämä on vaikuttanut myös ammatillisen koulutuksen järjestämiseen maaseutualueilla siten, että koulutuksen saavutettavuudessa ja valinnanmahdollisuuksissa on alueellisia eroja. Yksi syy politiikan muutokseen on ollut tarve vastata alueellisesti eriytyvään väestökehitykseen. Pienenevän nuorisoikäluokan takia joillekin ammatillisen koulutuksen aloille on vaikea saada riittävästi opiskelijoita, erityisesti maaseutualueilla. Samaan aikaan monessa maaseudun yrityksessä on työvoimapula. Tässä raportissa maaseudun ammatillisen koulutuksen tilannetta 2000-luvulla tarkastellaan kolmen esimerkkimaakunnan eli Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kautta. Aineistona on käytetty tilastotietoja, ammatillisten oppilaitosten virallisia dokumentteja kuten esimerkiksi toimintakertomuksia sekä haastatteluja. Näiden perusteella voidaan todeta, että ammatillisilla oppilaitoksilla on merkittävä rooli paikallisen elinvoimaisuuden kannalta. Yhtenä tulevaisuuden suurimpana haasteena on kuitenkin se, että mikäli koulutustarjonta jatkaa keskittymistä maakuntakeskuksiin reuna-alueiden kustannuksella, se tulee heijastumaan koko alueen elinvoimaisuuteen. Selvityksessä tarkastelluissa esimerkkioppilaitoksissa tehtiin aktiivista yhteistyötä työelämän ja alueen yritysten kanssa. Oppilaitoshaastatteluissa suhtautuminen vuoden 2018 alusta voimaan tulleeseen ammatillisen koulutuksen reformiin jakautui kahtia. Osa haastatelluista totesi heidän jo toteuttaneen useita reformin mukaisia käytäntöjä omassa oppilaitoksessaan. Osa vastaajista sitä vastoin oli huolissaan reformin myötä muuttuvasta työelämäyhteistyöstä. Erityisesti pohdittiin sitä, millaisia valmiuksia yrityksissä on varmistaa, että oppimisympäristöt ovat riittävän laadukkaita ja että riittävän ammattitaidon kehittyminen voidaan varmistaa. Maaseudulla järjestettävän ammatillisen koulutuksen näkökulmasta tulevaisuuden uhkana pidettiin myös ammatillisen reformin myötä muuttuvaa rahoitusjärjestelmää, joka aiheuttaa haasteita erityisesti korkea työttömyysasteen alueilla, joilla valmistuneiden pääsy työelämään on hitaampaa ja epävarmempaa

Belonging and its frames : Rural employers' boundary construction concerning immigrant employees

Rural employers can be significant actors in defining who is welcomed to the local community and under which conditions. Despite their importance, however, the role of rural employers in the belonging process of immigrant employees is not widely known. In this study, we focused on the discursive boundaries that rural employers (re)produce when speaking about immigrant employees. The empirical data of our study consists of 35 interviews in small and medium-sized enterprises. We identified three frames within which employers' carry out boundary work. These frames are dealing with work ethics, workplace rules and local community. We argue that belonging was constructed in these frames ambiguously, and highlight immigrants' hard-working attitude, cultural discretion and local stability. We also found that the idea of belonging was not built solely on immigrants' adaptation but that conventional boundaries were also flexible.Peer reviewe

Valkuaiskasveista Voimaa. Tuota Valkuaista -hankkeen loppujulkaisu

Tässä julkaisussa esitellään Tuota Valkuaista hankkeen tuloksia, sekä hankkeessa tuotettuja viljelyohjeita erinäisten valkuaiskasvien viljelyyn. Hankkeen päärahoittajana toimi Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY keskuksien Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Hanketta rahoittivat niin ikään mm. Marjatta ja Eino Kollin säätiö, Niemi säätiö, Boreal kasvinjalostus sekä Oiva Kuusiston säätiö. Tuota Valkuaista (TUOVA) hankkeen tavoitteena oli saada hankealueen (Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maakunnat) valkuaiskasvimarkkinoista toimivampia, selvittää mm. perunan sivuvirtaproteiinin hyödyntämismahdollisuuksia ja parantaa hankealueen valkuaisomavaraisuutta kasvinviljleyssä tiedotuksella uusinta tutkimustietoa hyödyntäen. Hanke toteutettiin vuosina 2016 - 2018 yhteistyössä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Perunantutkimuslaitoksen sekä ProAgria Etelä-Pohjanmaan kanssa. Luonnonvarakeskus koordinoi tätä hankekokonaisuutta. Hanke sisälsi niin viljelijöiden kuin valkuaiskasvien sisäänostajien haastetteluja, kenttäkoetutkimuksia valkuaiskasvien ja perunan osalta, kyselytutkimuksen valkuaiskasvien viljelystä, tiedottamista mm. pellonpiennarpäivien muodossa sekä opintomatkoja joiden kaikkien paras anti on pyritty kokoamaan tähän käsissäsi olevaan julkaisuun yksiin kansiin. Suurimmaksi haasteeksi valkuaiskasvimarkkinoilla todettiin tiedon saanti. Valkuaiskasvien viljelytekniset tiedot sekä puolueeton, oleellinen ja paikalliset olosuhteet huomioiva tieto koettiin puutteelliseksi, ja myös tuotteiden jatkojalostajat tiedostivat viljelijöiden tiedonpuutteen merkittäväksi haasteeksi. Hankkeessa tunnistettiin useita sekä palkokasvien että öljykasvien viljelyyn vaikuttavia tekijöitä. Valkuaiskasveja viljellään todennäköisimmin tiloilla, jotka ovat kooltaan suuria. Niillä on myös potentiaalia lisätä valkuaiskasvien viljelyä. Valkuaiskasvien viljelyssä olisi kuitenkin lisäämisen mahdollisuuksia pienillä tiloilla. Perunan sivuvirtaproteiinin hyödyntämistä ajatellen hankkeessa saatujen tulosten perusteella näyttää siltä, että tällä hetkellä tärkkelysteollisuuden ei ole tarvetta huomioida perunan proteiinipitoisuutta tai proteiinin määrää ostamansa perunan hinnoittelussa. Tärkkelyksen määrään perustuva hinnoittelu on riittävä kannustin viljelijälle tuottaa mahdollisimman korkean kuiva-ainepitoisuuden perunaa, joka tarkoittaa usein myös korkeaa proteiinipitoisuutta. Viljelijän näkökulmasta ei ole riittävää kannustinta vaihtaa lajiketta tai tarkentaa perunan lannoitusta pelkästään proteiinipitoisuuden nostamiseksi, vaikka teollisuus maksaisikin lisähintaa proteiinista. Valkuaiskasvien viljelykokeissa erityisesti satoisat ruisvehnät yhdessä palkovalkuaiskasvien kanssa kokoviljasäilörehuksi korjattavana nousivat potentiaalisina valkuaisrehuvaihtoehtoina nurmisäilötehujen rinnalle. Hyvänä kasvukautena ruisvehnien satopotentiaali palkovalkuaiskasvien kanssa osoitettiin olevan yli 10 000 kg/ka/ha, mikä vastaa hyvin kahden korjuun nurmisatoa. Näiden hehtaarilta korjattu valkuaissato oli hieman nurmiseoksia korkeampi. Toisaalta, kokoviljasäilörehujen sulavuus pidättäytyi nurmirehuja alhaisempana. Valkuaispitoisista nurmista valkuaissadoiltaan satoisimpia vaihtoehtoja vastaavasti olivat puhdas puna-apilakasvusto, sekä timotei yhdessä puna-apilan kanssa.201

Punkalaitumen kotouttamismalli : Maaseudun kotouttamiskäytäntöjä vuosina 2011-2014

Tutkielma tarkastelee maaseudulla toteutettuja kotouttamiskäytäntöjä Pirkanmaalla sijaitsevan Punkalaitumen kunnan kautta. Ajallisesti tutkielma sijoittuu vuosiin 2011–2014, jolloin kunnassa oli käynnissä Leader-rahoitteinen Maahanmuuttajat kylille -hanke. Hankkeen yhtenä seurauksena syntyi Punkalaitumen kotouttamismallina tunnettu kotouttamiskäytäntöjen strategia. Tutkielmassa selvitetään, miksi pieni maalaiskunta on ollut kiinnostunut maahanmuuttajien ja erityisesti kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. Lisäksi tarkastellaan sitä, mistä kotouttaminen Punkalaitumen kontekstissa on muodostunut. Samalla tutkielmassa avautuu rakenteellinen näkökulma siihen, millaisia päämääriä kotouttamisella suomalaiseen yhteiskuntaan tavoitellaan. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu ensinnäkin henkilöhaastatteluista. Lisäksi internetistä on ollut saatavilla videomuotoisia haastatteluja Punkalaitumen maahanmuuttajiin ja kotouttamiseen liittyen. Toinen pääaineisto koostuu paikallislehti Punkalaitumen Sanomien lehtileikkeistä vuosilta 2011–2014. Lisäksi tutkielmassa on käytetty erilaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia ohjelmia, strategioita, hankesuunnitelmia sekä tilinpäätöksiä. Tarkkojen lukumäärien selvittämiseen on käytetty Tilastokeskuksen tietokantaa. Kerätty aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Kansallisessa aluepolitiikassa on 1960-luvulta lähtien tavoiteltu keskittämistä, joka on tarkoittanut palvelujen keskittämistä kasvukeskuksiin, sekä kuntaliitoksia. Toisaalta myös 2000-luvulla maahanmuuttopoliittiset päätökset ja kotouttamislainsäädäntö ovat vaikuttaneet paikallisesti Punkalaitumella. Tutkielman tuloksena voi todeta, että yhtenä ratkaisuna Punkalaitumella on vähenevän väestön ja hiljenevän maaseudun ongelmaan ollut maahanmuuttajien, ennen kaikkea kiintiöpakolaisten, vastaanottaminen kuntaan. Punkalaitumen kotouttamismallin lähtökohtana on ollut ruohonjuuritason työ, joka on rakentunut verkostoista paikallisten toimijoiden, muun muassa yrittäjien kanssa. Lisäksi maahanmuuttajia on pienellä paikkakunnalla pystytty kohtaamaan yksilöllisesti, jossa merkittävää on ollut maahanmuuttotyötä tekevän henkilön persoona ja ammattitaito. Punkalaitumella kotouttaminen on myös sisältänyt tavoitteen maahanmuuttajien ja kantaväestön vastavuoroisesta kohtaamisesta, jota on yritetty saavuttaa esimerkiksi erilaisin yhteisin tapahtumin. Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että kotouttamisella on monta tasoa, eikä eri osasten yhteensovittaminen ole tapahtunut helposti. Kielitaidon ja työpaikan saaminen ovat vain yksi osa koko kotouttamisen prosessia. Ne ovat myös ennen kaikkea suomalaisesta näkökulmasta asetettuja kotouttamisen tavoitteita. Punkalaitumella kansallisen tason kotouttamispolitiikka on antanut kotouttamiselle raamit, mutta käytännön työtä on tehty paikallisesti itsenäisesti ja luovasti, jolloin myös maaseutuympäristö on voitu ottaa huomioon

From Integration Policies to Belonging : Local Integration Workers’ Boundary Construction Concerning Immigrants in Rural Areas

The concept of integration implies an imbalance between people, where immigrants are those who are obligated to integrate into the society of a new country. Thus, I suggest that alongside of integration, the focus should be the process of belonging and to how different local actors participate in the belonging process. In this study, I examine how people who try to promote immigrants' integration, namely local migration coordinators, project employees and volunteers, create immigrants' belonging in rural Finland. The data consist of fourteen semi-structured interviews. My research questions are (1) What symbolic boundaries do local integration workers construct when they speak about immigrants and their integration? and (2) What kind of belonging do they (re)produce for immigrants through these boundaries? I argue that local integration workers establish a notion of belonging that follows the official, national integration policy on language, employment, active membership, and individual immigrants' adaptation. However, they simultaneously expand the boundaries of belonging by highlighting the responsibility of the local community in the process, and by emphasising immigrants' personal desires, individuality and experiences of a sense of being at home.Peer reviewe

KATSAUS MONIKIELISTYVÄÄN TYÖELÄMÄÄN

Soveltavan kielentutkimuksen alalla on tuotettu paljon tietoa muuta kuin suomea ja ruotsia ensikielenään, eli ensimmäisenä opittuna kielenään, puhuvien integroitumisesta suomalaiseen työelämään. Kielitaidon, kielenoppimisen ja työelämään sijoittumisen yhteyksiä tarkastelevan tutkimustiedon soveltaminen käytäntöön näyttää kuitenkin paikoinhitaalta, erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella