Vuorovaikutteinen teatteri : yleisö osana esitystä

Tämä opinnäytetyö käsittelee teatteriesityksessä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Erityisesti keskitytään esityksen aikana tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja viestintään yleisön ja esiintyjien välillä. Vuorovaikutuksen synnyn edellytyksistä tärkeimmäksi nousee erityisesti näyttelijän läsnäolo. Läsnäolo on vähintäänkin mutkikas termi selittää, mutta pääasiassa läsnäolosta puhuttaessa, puhutaan tietoisesta olemisesta tässä hetkessä ja paikassa. Teatterissa vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä voi teoriassa olla joko yksisuuntaista, tai vastavuoroista. Käytännössä yksisuuntaista näyttämöltä yleisöön tapahtuvaa vuorovaikutusta ei ole, vaikka perinteisessä neljännen seinän teatterissa yleisöstä näyttämölle tapahtuvaa vuorovaikutusta pyritäänkin jättämään huomiotta. Näin ollen, teatteriesityksessä vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä on aina vastavuoroista. Toinen vuorovaikutuksen laatuun vaikuttava tekijä on näyttämösopimus. Näyttämösopimus on melko tuore käsite, mutta sen sisältö on tuttu jo teatterin alkuajoista asti. Näyttämösopimus pitää sisällään ne sanomattomat säännöt, jotka teatteriesityksessä vaikuttaa: Yleisön paikka on katsomossa ja näyttelijöiden lavalla. Yleisön tehtävä on katsoa, kun näyttelijät näyttelevät roolihahmojaan, ja näyttämön tapahtumia seurataan ”ikään kuin” leikkinä. Nykyteatterissa nämä sanomattomat säännöt on kuitenkin syytä ottaa tarkasteluun. Teatterin tekemisen tavoista erityisen vuorovaikutteisena nousee esille osallistava teatteri. Osallistavalla teatterilla tässä työssä viitataan teatterin tekemisen tapaan, jossa yleisöä osallistetaan, tavalla tai toisella, esitykseen. Vähimmillään tämä tarkoittaa nk. neljännen seinän kaatamista, eli yleisön läsnäolon selvää huomiointia, esimerkiksi puhuttelemalla yleisöä. Yleisön osallistamisen tarkoitus lienee jokaiselle teatterin tekijälle henkilökohtainen. Yleisesti osallistaminen tarjoaa mahdollisuuden vahvaan vuorovaikutus-suhteeseen yleisön ja esiintyvän osapuolen välillä. Osallistavaan teatteriin liittyy myös yhteisöllisyys. Teatteriesityksen tekemiseen tarvittava työryhmä muodostaa aina yhteisön, joka toimii enemmän tai vähemmän kollektiivisesti yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jokaisessa esityksessä syntyy myös oma väliaikainen ”narikka”- yhteisö. Tämä yhteisö käsittää kaikki yksittäiseen esitykseen osallistuvat ihmiset. Esiintyjien ja yleisön lisäksi myös teatterin henkilökunta. Tätä ilmiötä on mahdollista käyttää hyödyksi esitystä tehdessä. Tämä yhteisö on vähimmilläänkin syytä huomioida, vaikkei sitä sen konkreettisemmin hyödyntäisikään.In my thesis I write about interactivity happening during a theater performance, and especially the interactivity between the actors and the audience. One of the main prerequisites for real interactivity to take place is presence. Presence is at least a tricky term to explain, but basically when talking about presence, we talk about being here and now. During a theater play, interaction between the audience and the actor may theoretically be one-sided: From stage to audience, or reciprocated: from stage to audience to stage. Practically on the other hand, interaction between the actor and the audience is always reciprocal. Even though in most cases of so-called fourth wall theater, in which the actors act to each other’s, as if there was no audience, actors try to ignore audiences’ reactions. By doing so, actors try to shut themselves off of the interaction between them and the audience. Another factor influencing the quality of interaction between the actors and the audience is stage pact (own translation). Even though this term is rather young, its’ content is well known throughout the history of theater. Stage pact holds within itself all the unspoken rules that are present in every theater performance: Audiences’ place is on their seats, and actors belong on the stage. Audience watches, as actors perform their roles and the ongoing performance is to be viewed “as if” it was a play. In modern theater though, it is recommendable at least, to start speaking about these rules. Modern theater has taken forms which allow or even demand audience participation. Again, because there is no proper translation for the Finnish word osallistava (as it really isn’t a proper word in Finnish either) I will now call this form of theater as interactive theater, as this form of theater is, very interactive. At very least, interactive theater allows interactivity between the actors and the audience to take place by taking down the “fourth wall”. Practically this means a gesture of acknowledgement from the stage, towards the audience. Reasons and functions of having audience take part in a play in this manner are always personal to the makers of the performance. Anyhow, every time there is a performance in which the audience is allowed or made to take part into, it offers a possibility for a strong interactive communion between the audience and the performing party. The last aspect of interactive theater to be introduced in this thesis is communality and the different communities taking part in a theater performance. First community forms during the reherseal season, and is that of the group of people taking part in the making of a performance. The second community is the one that forms anew every time there is a theater performance taking place. This community holds within itself every person from the staff, to the actors, and most importantly to the audience. It’s possible to use this phenomenon for the benefit of ones performances. If one chooses not to utilize the benefits of having this powerful community at ones disposal, it is advisable to at least recognize the existence of this community

Update for the calculation model of balustrades

Opinnäytetyö on tehty suomalaiselle parvekevalmistajalle.Opinnäytetyö koostui parvekekaiteen laskentamallin päivityksestä. Parvekekaiteiden mitoitus tapahtuu käytännössä Excel-pohjaisella laskentaohjelmalla. Yrityksessä ollaan ottamassa käyttöön uutta kaidejärjestelmää, joka sisältää uuden kaidemaston. Käytössä olleessa laskentaohjelmassa oli isoja puutteita, ja siksi tätä opinnäytetyötä tehdessäni tein uuden Excel-pohjaisen laskentaohjelman, jossa uusi kaidemasto on samalla otettu käyttöön. Laskentaohjelmaa tehdessäni tutkin samalla sitä, kuinka kuormien jakautumista käsijohteen ja kaidemastojen välillä voisi mallintaa laskennallisesti. Tarkastelussa oli kolme erilaista rakennemallia. Mallissa 1 oletettiin vain kaidemastojen kantavan kuormia ja mallissa 2 oletettiin vain käsijohteen välittävän kuormia pielirakenteille. Mallissa 3 hyödynnettiin sekä kaidemaston että käsijohteen kapasiteettia valitsemalla prosenttiluvulla, kuinka suuri osa käsijohteen kohdalle kohdistuvista kuormista kohdistuu käsijohteelle ja kuinka suuri osa kaidemastolle. Malleista 1 ja 3 osoittautuivat kaikista käyttökelpoisimmiksi. Malli 1 soveltui kaiken mittaisille parvekkeille, kun taas mallia 3 rajoitti profiilien maksimipituus, joka on 6,3 m. Tätä leveämmillä parvekkeilla mallia 3 ei voi hyödyntää. Malli 3 oli kuitenkin näistä kolmesta kaikkein taloudellisin, koska sillä päästiin suurimpiin mastojakoon. Malli 2 soveltui ainoastaan lyhyille parvekkeille ja ei sen vuoksi sovellu käyttöön kaidejärjestelmällä, joku perustuu kaidemastoihin ja käsijohteeseen. Tekemäni laskentaohjelma laskee kaidemaston ja käsijohteen taivutusrasituksia ja taipumia annettujen lähtötietojen avulla. Ohjelmaan syötetään mitat, tuulikuorma ja vaakahyötykuorma sekä prosenttilukuna osuus, joka kuormista kohdistuu kaidemastolle. Tämän jälkeen valitaan prosenttilukuna, kuinka suuri osuus kuormista kohdistuu kaidemastolle. Lisäksi mastojako valitaan käsin. Tämän jälkeen ohjelma antaa palautetta, mikäli kuormat tai taipumat ovat liian suuria. Taivutusmomentin rajana käytetään profiilien myötörajoista laskettua taivutusmomenttikapasiteettia. Taipumarajana käytetään mittaa L/100, joka on julkisivupuolella paljon käytetty taipumaraja. Laskentaohjelman antamia tuloksia olen tarkistanut F-Tool -ohjelmalla. Ohjelmalla on tarkoitus saada nopeasti määritettyä annettujen lähtötietojen perusteella kaiteen maksimimastojako. Laskentaohjelman lisäksi tein esistandardiin prEN 16612 pohjautuen lasimitoitustaulukot parvekelaseille ja kaidelaseille. Taulukot on tehty maastoluokittain, ja jokaisessa taulukossa on kerroksittain lasikorkeuden mukaan määritetty, mikä lasipaksuus on oltava. Taulukon avulla myyjä pystyy nopeasti varmistamaan tarvittavan lasipaksuuden lähtötietojen perusteella, ja näin saadaan jo tarjousvaiheessa hinta lasien osalta varmasti oikein

Public Health-care Claims during the Years 1994-2007 in Finland

Public Health-care Claims during the Years 1994-2007 in Finland The aim of the study was to interpret and systematise patients rights. The goal of the claims was to improve the patients health condition or otherwise the use of the health services. The focus of this research is on the public health-care section. The first main problem was to investigate how to prove whether a fault exists among health-care matters. Another main problem was to check how the patients rights were fulfilled. The offices that were examined were that of the Ombudsman, the Chancellor of Justice, the Ministry of Social Affairs and Health, and the Provincial State Office of Southern Finland. In addition, as controls, the Supreme Administrative Court and the National Authority of Medicolegal Affairs were also examined. More precise research problems, in addition to the main questions were: 1. On which general goals are a patient s rights based? 2. Which benefits and disadvantages are connected with the regulation of a patient s rights as a flexible norm? 3. What special questions arise regarding the mutual relations between the acts? 4. Equity. 5. The principle of acting in the patient s favour. 6. The indirect causes of the health claim resolutions. The results: The amount of the health claims dramatically increased. The claimant won his or her case in 25% of the cases. The cases came from only 6 various branches of a possible 50. They dealt, however, with serious cases of patient s rights. The supervision institute proved to be necessary. In addition, it is recommended that the parliament pass an act to unite all various supervisors together and another act to regulate the functions of health claims.Väitöstutkimuksessani käsittelen kunnallisiin terveyspalveluihin kohdistuvaa valtion eri viranomaisten tehtävänä olevaa laillisuusvalvontaa, jonka potilas tai joku muu henkilö on pannut vireille niin kutsuttuna terveyskanteluna. Viranomaisista olen valinnut oikeusasiamiehen, oikeuskanslerin, sosiaali- ja terveysministeriön, Etelä-Suomen lääninhallituksen sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja korkeimman hallinto-oikeuden. Tutkimusaika oli 1994-2007. Koko aineistosta olen lukenut otoksena noin 1700 asiaa, joista tarkastelen lähemmin noin 300 asiaa. Yksityiskohtaisempina tutkimusongelmina ovat olleet näytön arviointi ja potilasoikeuksien toteutumiset käytännössä. Tällöin olen käsitellyt muun muassa perustuslain mukaista vähimmäistoimeentuloa, terveydenhuollon toimenpidettä, terveydenhuollon tarvetta sekä hyvää hoitoa ja kohtelua. Lisäksi selvitin menettelyasioita, kuten kantelupäätöksen valmistelua, selkeyttä ja perustelemista. Lopuksi aineiston pohjalta tutkin esimerkiksi potilaan ja läheisen tiedonsaantioikeutta terveystietoihin. Jäntevyyden ja ymmärrettävyyden kannalta jaoin terveyskantelupäätösten oikeusarvioni perustason asioihin, vaativahkoihin asioihin ja syvällisiin asioihin. Viranomaisittain kaikkiaan terveyskantelu johti kantelijalle myönteiseen tulokseen, niin kutsuttuun toimenpidepäätökseen 2-50 %:ssa asioista. Myönteisyydessä kärjessä olivat Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, Etelä-Suomen lääninhallitus ja oikeusasiamies. Hyvän hoidon ja kohtelun asioita oli suhteellisesti saman verran perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa ja jakaumana asioita oli lukuisista erityiskysymyksistä. Kohteluasioiden osuus oli pienempi mitä esimerkiksi perustasolla potilasasiamiesasioina tai muistutusasioina esiintyy. Esitin terveyskantelupäätösten terästämistä potilaan oikeusturvan lisäämiseksi. Sekä menettelyllisiä että laadullisia korjaussuosituksia terveyskantelupäätöksiin esitin enemmän tai vähemmän yhteensä noin viidesosaan tapauksista. Terveydenhuollon lainsäädännössä ei ole olennaista muutostarvetta. Kysymys on osin terveydenhuollon ammattihenkilöltä vaadittavan huolellisuustason nostamisesta kohtuulliseksi. Lisäksi kantelulain ja viranomaisten keskittämislain säätäminen olisi paikallaan

Kotina suomalainen townhouse. Lähtökohtia ja tulkintoja tulevaisuuteen. Habitat Components – Townhouse -hankkeen loppuraportti

Kotina suomalainen townhouse. Lähtökohtia ja tulkintoja tulevaisuuteen. Tämä Habitat Components – Townhouse -hankkeenloppuraportti kertoo townhouse-talotyypin kehittämistä ja sen suhteesta asumisen ajankohtaisiin teemoihin. Näitä teemoja ovat muun muassa erilaistuvat asumistoiveet ja elämäntavat, sosiaalinen kestävyys, energiatehokkuus ja asumisen kohtuuhintaisuus. Asukasnäkökulman merkitystä painottavat tulokset kertovat townhouse-talotyypin ja sen konseptoinnin monista mahdollisuuksista. Townhouse taipuu moneksi ja sillä voi olla keskeinen rooli kaupunkirakenteessa. Siksi esimerkiksi asukasprofilointia on arvioitu sekä asuntosuunnittelun että kaupunkirakenteen ja paikallisyhteisöllisyyden näkökulmasta. Tämä raportti esittelee townhouse-talotyypin lähtökohtia ja sen eurooppalaisia juuria, sekä tutkimushankkeen eri vaiheissa kertyneitä mahdollisuuksista. Townhouse-talotyypin perusmallien ja kortteliratkaisujen avulla raportissa muutetaan toiminnalliseen ja fyysiseen muotoon sitä tietoa, jonka tutkimuksen eri osat ovat tuottaneet. Siten tämä raportti kokoaa hankkeen aikana kertyneen tiedon kaavoitusta ja maankäyttöä, konseptointia ja jatkotutkimusta taustoittavaksi ja tukevaksi tiedoksi. Townhouse-talotyypin tutkimuksessa saadut tulokset tarjoavat tietoa typologisten yhdistelmien ja muiden talotyyppien, kuten pienkerrostalon kehittelyyn

Nurses' and Patients' Perceptions about Psychiatric Intensive Care-An Integrative Literature Review

This integrative literature review describes nurses's and patients' perceptions of care in psychiatric intensive care units (PICU). The database search was conducted in April 2020. PRISMA checklist and Mixed Method Appraisal Tool guided the identification and evaluation of the studies (n = 21). Data was analyzed with qualitative content analysis. Nurses perceived PICU as a challenging work environment where their primary task was to ensure the unit's safety. Patients views on their treatment varied from positive to negative. Patients wished to have more privacy and supportive interaction. Findings can be used as a basis in developing care practices and staff's further education in PICUs

Multi-center nationwide study on pediatric psychiatric inpatients 2000-2018: length of stay, recurrent hospitalization, functioning level, suicidality, violence and diagnostic profiles

Inpatient treatment is an important part of child and adolescent psychiatric (CAP) care. This nationwide study explores the changes in length of stay, recurrent hospitalization, functioning level, suicidality, violence and diagnoses of CAP inpatients in Finland in 2000, 2011 and 2018. We obtained comprehensive questionnaire data on each study year from 93 to 95% of all CAP wards in Finland. We split the 1276 inpatients into two age groups in each study year: under 13 and 13-18. The median length of stay in inpatient treatment decreased from 82.0 days in 2000 to 20.5 days in 2018 (p </p

Working with families affected by mental distress: stakeholders' perceptions of mental health nurses educational needs

Family and informal caregivers provide a substantial amount of care and support to people who experience mental health problems. The aim of this study was to explore mental health nurses’, students’ and service users’ perceptions of the knowledge, skills and attitudes that are required by mental health nurses to work with families and carers using a qualitative methodology. Three themes emerged from the data: Knowledge of the family and how mental distress affects the family; Working with the family – support and education and Valuing the role of the family. The three themes demonstrate the complexity of preparing mental health nurses to work with families and carers and the paper offers recommendations about how this might be achieved