The impact of groundwater upwelling on the Tornionjoki trout : Project report

The effects of groundwater upwelling on the occurrence of fish species trout and sculpins were studied in the tributary streams Valkeajoki and Kuerjoki of the River Äkäsjoki (part of the Tornionjoki river system), northern Finland. Four main study areas with altogether six study sites were selected for data collection. Within these sites, altogether 81 sampling lines across stream channel were studied, comprising of 558 sampling points (1 sqm each). Habitat characteristics known to affect trout occurrence were mapped, and the presence of groundwater was identified/mapped from the existing TIR remote sensing data and by water and sediment temperature measurements. The chosen rivers are generally strongly fed by groundwater, which together with cool weather kept river water temperature low. The presence/absence data of fish species was collected by point sampling with a standard electrofishing equipment. Altogether 348 fish were caught, out of which 285 were trout parr and 63 were sculpins. Trout and sculpins occurrence was modeled using self-organizing map (SOM), and random forests (RF) models. SOM was used to visualize interactions between predictors of the present study including trout, sculpin and no fish occurrences. Trout and sculpin occurrence patterns were recognized using RF model. The analyses indicated that trout parr prefer sampling points with low water temperatures, low sediment temperatures, low river flow, high oxygen levels, small distance from the riverbank, low water depth and plain bottom. Thus, our analyses indicate similar general habitat choices for trout as found out in various other studies, but also a preference to the points of groundwater upwelling which is a new finding. The data was not suffient to indicate, why trout seem to favour strong presence of groundwater. However, the possible effects of groundwater upwelling on the distribution and abundance of submerged macrophytes as well as on the species composition of benthic macroinvertebrate communities is discussed in the light of trout habitat choices. The study was carried out during 2017–2018 in the project “Groundwater and trout” (Luke’s project ID 41007-00107300). The project was co-financed by the incomes from selling fishing licenses in Tornionjoki, Koneen säätiö and Luke.202

Mustionjoen virta-alueiden elinympäristömallinnus

Joessa elää kaksi luontodirektiivin nilviäislajia, jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) ja vuollejokisimpukka (Unio crassus). Lohikalojen, lohen (Salmo salar) ja taimenen (Salmo trutta), poikaset toimivat jokihelmisimpukan elinkierrossa väli-isäntinä simpukoiden toukille. Mustionjoen pääuoman jäljellä olevat virtavesialueet kartoitettiin vuonna 2010. Tämän työn tarkoituksena oli tarkemmin arvioida lohelle soveltuvien elinympäristöjen määrää ja laatua eri Mustionjoen virtaamilla. Työ toteutettiin kaksidimensionaaliseen virtausmallinnukseen liitetyllä habitaattimallinnuksella. Lähes kaikki Mustionjoen virtapaikat ovat lohenpoikasten preferenssiaineistoon verrattuna liian syviä. Muiden ympäristötekijöiden osalta kaikilta virtapaikoilta löytyi lohenpoikasten suosimaa habitaattia suhteellisen paljon. Tosin virrannopeuden ja syvyyden kannalta useilla alueilla sopivat alueet menivät ristiin: siellä missä virrannopeus oli sopivaa, syvyyttä oli liikaa ja toisaalta sopivilla syvyyksillä ranta-alueilla virrannopeus oli liian alhainen. Pohjan kivikoon suhteen kaikki mallinnetut alueet olivat hyviä. Tulosten avulla voidaan arvioida virta-alueiden soveltuvuutta nykytilassa sekä myös mahdollisten kalataloudellisten kunnostusten suunnittelun apuna

Lohikalojen ylisiirrot vaelluskalakantojen hoitotoimena : Kirjallisuuskatsaus

Vaelluskalakantojen hoidossa ylisiirrot ovat yksi mahdollinen toimenpide, jolla pyritään turvaamaan kutukalojen pääsy voimalaitospatojen yläpuolisille lisääntymisalueille. Suomessa lohikalojen ylisiirrot ovat yleistyneet viime vuosikymmenen aikana ja ne nähdään yhtenä tukitoimenpiteenä, jolla tuetaan kalateiden toimintaa ja vaelluskalakantojen elvyttämistä. Yleensä tavoitteena on aikaansaada jokialueelle leimautunut ja sinne kutunousullaan takaisin pyrkivä vaelluskalasto. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu olemassa olevaa tietoa pääasiassa Atlantin lohen ylisiirtojen tuloksista Suomesta ja ulkomailta sekä soveltuvin osin tutkimustietoa myös muista vaelluskalalajeista. Selvityksen perusteella kokemukset ylisiirroista olivat vaihtelevia. Useimmiten lohet näyttivät pysyttelevän ylisiirtojen tavoitealueella, jatkavan nousuvaellustaan ja hakeutuvan lajityypillisille lisääntymisalueille. Osassa tutkimuksia lohet olivat kuitenkin haluttomia jatkamaan vaellusta ja joskus jopa suurin osa ylisiirretyistä kaloista laskeutui pois kohdealueelta ennen kutuaikaa. Lisäksi ylisiirrettyjen kalojen havaittiin monin paikoin vaeltelevan edestakaisin jokialueella. Tällainen käyttäytyminen saattoi tutkijoiden mukaan heikentää ylisiirrettyjen kalojen lisääntymismenestystä. Syynä poikkea-vaan vaelluskäyttäytymiseen saattoi olla siirtojen aiheuttama stressi ja kalojen alkuperä. Ylisiirretyt lohet olivat usein istutusperäisiä eikä niillä ollut poikasvaiheen kokemusta jokialueesta. Aiempi kokemus patojen yläpuoliselta alueelta näytti sen sijaan parantavan istutusperäisten kalojen nousumotivaatiota ja kotiutumista. Myös siirtoalueiden olosuhteiden arvioitiin vaikuttavan lohien käyttäytymiseen. Etenkin virtaamalla ja lämpötilalla katsottiin olevan yhteys ylisiirtojen onnistumiseen. Ylisiirtokalojen motivaatio hakeutua siirtoalueella sijaitseville kutupaikoille näytti kasvavan lähempänä kutuaikaa. Vaikka ylisiirtokalojen lisääntyminen näytti onnistuneen ainakin osassa tutkimuksia, on tutkijoiden mukaan epävarmaa, voidaanko menetelmän avulla saada aikaan itseään ylläpitävä kalakanta ja riittävä määrä jokeen palaavia aikuisia kaloja. Isoissa jokikohteissa laajamittaisen poikastuotannon käynnistäminen edellyttää verraten suuria emokalamääriä. Lisäksi ylisiirtoihin liittyy keinotekoista valintaa, jolla voi olla tahattomia vaikutuksia kalakannan rakenteeseen, elinkierto-ominaisuuksiin ja geneettiseen monimuotoisuuteen. Ylisiirtojen toteutuksessa olisikin pyrittävä tukemaan kalakannan luontaista ikä-, koko- ja sukupuolirakennetta sekä kutuvaelluksen ajoittumista. Vaelluskalahankkeissa on tärkeää turvata myös kuteneiden kalojen alasvaellus voimalaitospatojen ohi, jotta osa kaloista pääsisi myöhemmin uudelleen kutemaan. Nykyisellään selviytyminen alasvaelluksella on paikoin erittäin heikkoa. Tutkimustuloksia ylisiirroista oli käytettävissä melko vähän ja enimmäkseen ne olivat yksittäisten vuosien havaintoja keskenään hyvin erilaisista jokikohteista. Lisätutkimuksille on selvä tarve ja tulevissa ylisiirtohankkeissa kannattaisi panostaa selkeään tavoitteenasetteluun, tulosten tarkkailuun sekä raportointiin. Saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää jatkotoimenpiteissä ja laajemmin vaelluskalakantojen elvytyshankkeissa.201

Kymijoen länsihaaran kalankulun järjestäminen : Esiselvitys

Kymijoen vesistö on maamme suurimpia vesistöalueita ja se laskee kahden päähaaran kautta Suomenlahteen. Sen rakentamattomat jokiosuudet, suojeluhankkeet ja veden laadun parantuminen ovat mahdollistaneet joen alaosan (jokisuu-Anjalankoski) palautumisen merkittäväksi vaelluskalojen tuotantoalueeksi. Kymijoki on myös priorisoitu kansallisen kalatiestrategian kärkohteisiin. Kymijokeen kotiutetun Nevajoen lohikannan ja muiden vaelluskalojen kannalta merkityksellisimpiä suuhaaroja ovat vesivoimatuotantoon valjastetut itähaaraan kuuluvat Langinkoskenhaara ja Korkeakoskenhaara sekä länsihaaran kuuluva Ahvenkoskenhaara. Itähaaran voimalaitosten yhteydessä on kalojen nousun mahdollistavat kalatiet, mutta länsihaaran voimalaitoksista (Ahvenkoski ja Klåsarö) vaellusyhteyden puuttuvat. Kymijoen länsihaaran padot estävät vaelluskalakantojen parhaan mahdollisen tuotannon, sillä länsihaarassa sijaitsee merkittäviä vaelluskalojen poikastuotantoalueita ja toisaalta Kymijoen yläosan (yhtenäinen jokiuoma Anjalankoskelta joen haarautumiskohtaan asti) kaloja pyrkii vaeltamaan sekä alas- että nousuvaelluksellaan länsihaaran kautta. Kymijoen vaelluskalakantojen kestävä elvyttäminen on siten kytköksissä länsihaaran vaellusyhteyksien avautumiseen. Länsihaaran voimalaitoksia operoivan Helen Oy:n vetämässä hankkeessa selvitetään parhaat ja kustannustehokkaimmat vaihtoehdot kalan kulun järjestämiseksi Ahvenkosken ja Klåsarön voimalaitosten ohi vuosina 2017–2018. Tämän selvitystyön taustaksi Luonnonvarakeskus koosti tähän raporttiin yhteenvedon Kymijoen vaelluskalojen potentiaalisista tuotantoalueista, vaellusyhteyksistä, vaelluskalakantojen tilasta sekä niihin liittyvistä tutkimuksista ja seurannoista. Lisäksi Luonnonvarakeskus arvioi Kymijoen länsihaaran vaellusyhteyksien sekä laajemminkin Kymijoen vaelluskalatuotannon potentiaalisia kehittämismahdollisuuksia. Keskeisiksi toimenpidevaihtoehdoiksi Kymijoen länsihaaran kalan kulun järjestämiseksi ja vesistön vaelluskalatuotannon kehittämiseksi muodostuivat kutukalojen ylisiirrot (VE1), Kalatiet (VE2) sekä kalatiet ja alasvaellusreitit (VE3). Näiden päävaihtoehtojen ohella esitettiin myös useita lisätoimenpiteita, joilla toimenpidenvaihtoehtojen elvytysvaikutusta voidaan vahvistaa. Vaellusyhteyksien avaamisen ohella Kymijoella tarvitaan todennäköisesti muitakin tukitoimenpiteitä, joihin voivat ylisiirtojen ohella lukeutua mm. kalastuksen säätely, mädin ja/tai poikasten tuki-istutukset sekä elinympäristökunnostukset.201