Facilitation of developmental tasks in prisons : applying the method of human-centered co-evaluation

Peer reviewe

Edistetään terveyttä työpaikoilla yhteistoimin

Vaikuttavaan terveyden edistämiseen työpaikalla tarvitaan kaikkia työterveysyhteistyön osapuolia: johtoa, esimiehiä, työntekijöitä, työsuojelutoimijoita ja työterveyshuoltoa. Tässä tutkimusraportissa kuvataan yksityiskohtaisesti, kuinka tuetaan osallistavaa päätöksentekoa ja onnistutaan työterveysyhteistyössä. Tutkimuksessa selvitettiin työhyvinvointihankkeiden vaikuttavuuden edellytyksiä, kun työpaikalla edistetään terveyttä työterveysyhteistyössä yhteiskehittämisen periaatteita noudattaen. Tutkimusaineistona oli seitsemän erilaista yhteiskehittämisenä toteutettua terveyden edistämisen hankeraporttia. Kohderyhminä hankkeissa olivat työpaikat ja työterveyshuollon yksiköt. Hankkeiden tuloksia vertaillaan vetovastuun mukaan sekä työpaikkakohtaisesti. Toiseksi raportoidaan yhteiskehittämisen vakiintumista terveyden edistämisen toimintatavaksi edistäneet ja ehkäisseet tekijät. Kolmanneksi tarkastellaan, kuinka osapuolten roolit ja keskinäiset suhteet vaikuttivat yhteiskehittämisen onnistumiseen. Lopuksi esitetään vaikuttava yhteiseen arviointiin ja kehittymiseen perustuva terveyden edistämisen prosessi eri vaiheineen

Muutosvuoropuhelu : miten kehittää yhteistä ja omaa työtämme

Tiedämme, että työ muuttuu jatkuvasti – sekä organisaatiossa suunniteltujen uudistusten että hitaasti hiipivien muutoskulkujen myötä. Harvoin kuitenkaan työyhteisöissä on liikaa aikaa ja keinoja pysähtyä yhdessä kokoamaan tilannekuvaa kehityssuunnista ja tarkastella sitä sekä yhteisen työn että kunkin henkilökohtaisen ammatillisen polun näkökulmista. Tutkija-kehittäjillä muutosta jäsentäviä välineitä olisi tarjolla, mutta niiden juurtuminen työyhteisöjen omaan käyttöön edellyttäisi käyttäjälähtöisempää menetelmäkehittelyä sekä HR-asiantuntijoiden ja esihenkilöiden uudentyyppistä kehittämiskumppanuutta. Näistä tunnistetuista haasteista ja kehittämistarpeista sai alkunsa tutkimus- ja kehittämishanke ”Muutosvuoropuhelu yksilöllisen ja yhteisöllisen kehittämistyön yhdistävänä mallina (MUPU)”. Raportissa kuvaamme, miten aiempia tutkimustuloksia soveltaen loimme kumppaniorganisaatioidemme kanssa palvelumuotoilullisessa yhteiskehittelyprosessissa Muutosvuoropuhelu-menetelmän. Vastaavanlaista välineistöä organisaatioilla ei aiemmin ollut käytössään, ja prosessin myötä toimijat ottivat Muutosvuoropuhelun omakseen aikeenaan soveltaa sitä omissa prosesseissaan. Raportissa esitellään myös tuloksia yhteiskehittelyn aikana il-menneestä esihenkilöiden, HR-asiantuntijoiden ja tutkija-kehittäjien kehittämistoimijuudesta

Tavoitteet kuntoutujan toimijuuden edistäjinä Tules-kurssilla

Kuntoutuksen tuloksellisuutta on pyritty vahvistamaan korostamalla tavoitteiden asettamista sekä asiakkaan aktiivisuutta, mitä nimitetään toimijuudeksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan työssä oleville suunnatun Tules-kurssin asiakkaiden kuntoutustavoitteita, tavoitteisiin liittyvää kuntoutujien toimijuutta sekä kuntoutusprosessin eri osapuolten mielikuvaa kuntoutujista. Aineisto koostui kolmen Tules-kurssin asiakkaiden (n = 24) kuntoutusasiakirjoista ja haastatteluista, joihin osallistuivat yhdeksän kuntoutujaa, heidän esimiehensä, työterveyshuollon tai muun lähettävän tahon edustajat sekä kuntoutuksen ryhmäohjaajat (n = 27). Laadullisessa analyysissä tuotettiin kuvaukset tavoitteista, niihin liittyvästä toimijuudesta ja siitä, millaisena kuntoutujat nähtiin. Kuntoutustarpeet ja tavoitteet luokiteltiin sisältöjen mukaan. Haastattelujen toimijuusilmaisut analysoitiin toimijuusluokkien avulla ja kuntoutujakuva jäsenkategoria-analyysiä käyttäen. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla kuntoutujilla oli tuki- ja liikuntaelinvaivojen lisäksi monenlaisia työhön liittyviä ongelmia ja useilla lisäksi mielenterveysongelmia. Tavoitteikseen he asettivat itsehoidon lisäämistä ja fyysisen kunnon parantamista. GAS-lomakkeille kirjattujen tavoitteiden valossa Tules-kuntoutus vahvisti kuntoutujan toimijuutta itsehoidon suhteen. Myös työhön liittyvää toimijuutta heräsi, vaikka työhön liittyviä tavoitteita ei asetettu. Kuntoutujasta muodostui yhtenäinen kuva aktiivisena, itsevastuullisena ja kyvykkäänä toimijana itsehoitonsa suhteen. Tulosten mukaan Tules-kuntoutus toteutuu kuntoutujan itsehoitoprojektina, mutta työhön liittyvät tavoitteet voisivat oletettavasti virittää myös työhön suuntautuvaa toimijuutta, joten niitä kannattaa tuoda näkyviksi GAS-menetelmän avulla. Työhön suuntautuvan toimijuuden tuessa tarvitaan kuntoutujan motivointia sekä kuntoutujan, hänen esimiehensä, työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteisymmärrystä ja yhteistyötä. AbstractGoals as promoters of rehabilitee’s agency during MSD rehabilitation The benefits of rehabilitation have been promoted by emphasizing the goal setting and activity, or agency, of the rehabilitees themselves. This article describes rehabilitation goals, rehabilitees’ activity related to their goals, and how the stakeholders perceive the participants of a rehabilitation course focusing on musculoskeletal disorders (MSD). The data consists of the documents of rehabilitees (n=24) on three MSD-courses and the interviews with nine rehabilitees, their superiors, representatives of occupational health services (OHS) and the rehabilitation group instructors (n=27). Qualitative analysis was used in classification of the goals, rehabilitees’ agency related to the goals, and stakeholders’ perceptions of the rehabilitees. Rehabilitation needs and goals were classified according to their contents. Rehabilitees’ expressions of goal-related agency were analyzed using the types of agency, and the perceptions of the rehabilitees were analyzed using membership categorization analysis. All the rehabilitees in this study had MSD, as well as many additional work-related and mental health problems. The rehabilitees’ Goal Attainment Scaling (GAS) goals included improving self-care and enhancing physical condition. In the light of GAS goals, MSD rehabilitation confirmed the rehabilitees’ agency on self-care. Their agency related to work was also emphasized, although work-related goals were not documented. The rehabilitees were perceived as active, self-responsible and capable in terms of self-care. According to the results, MSD rehabilitation is implemented as the rehabilitees’ self-care project. Setting work-related goals would presumably promote also work-oriented agency. Therefore, work-related goals should be made visible by using GAS-method. It is important to motivate rehabilitees toward work-related agency, but this process requires mutual understanding and collaboration between the rehabilitee, supervisor, and representatives of OHS and rehabilitation. Keywords: rehabilitation goals, GAS-method, agency, activity, MSD rehabilitatio

Työntekijöiden kehittämistoimijuutta edistämässä: Kehittämismenetelmäkokeilujen tuloksia vanhuspalveluissa

Työntekijöistä lähtevä käytäntölähtöinen työn kehittäminen on entistä tärkeämpää muuttuvassa palvelutyössä. Asiakasrajapinnassa toimivilla työntekijöillä on sekä näkemystä asiakkaiden tarpeista että ideoita palvelun parantamiseksi. Ne jäävät kuitenkin usein tunnistamatta ja hyödyntämättä palveluiden kehittämisessä. Työntekijöille omien ideoiden esille tuominen on voimaannuttavaa mutta monesti myös vierasta. Toimi-hankkeessa neljä vanhuspalveluorganisaatiota kokeili kahta kehittämistoimijuutta edistävää menetelmää sekä niiden tukena kehittävää vaikuttavuusarviointia. Raportti antaa tietoa työntekijöiden kehittämistoimijuuden edistämiseksi työpaikoilla. Siinä kuvataan vanhuspalvelutyöntekijöiden kehittämistoimijuuden ilmenemismuotoja, menetelmien käyttökokemuksia ja seuraamuksia sekä pohditaan työntekijälähtöisen kehittämisen juurruttamisen edellytyksiä esimiestyön näkökulmasta. Tulokset kertovat työntekijälähtöisen kehittämisen haasteista ja mahdollisuuksista työpaikoilla

Yhteistyö tuki-ja liikuntaelinvaivoihin liittyvän työkyvyttömyyden ehkäisyssä : Monimenetelmällinen tutkimus työterveyshuollon sisäisestä yhteistyöstä sekä työterveys- ja kuntoutusyhteistyöstä

Tuki- ja liikuntaelinvaivoista johtuvan työkyvyttömyyden ehkäisyä voidaan hoitaa tehokkaasti työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyönä. Jos työpaikalla toteutettavat työjärjestelyt ja työterveyshuollon tukitoimet eivät riitä, käytettävissä on erilaisia kuntoutusratkaisuja. Kuntoutuksen tuloksellisuus edellyttää työpaikan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen välistä yhteistyötä. Monimenetelmällisessä tutkimuksessa selvitettiin kyselyllä työterveyshuollon sisäistä yhteistyötä sekä työterveyshuollon yhteistyötä työpaikan ja kuntoutuksen kanssa tuki- ja liikuntaelinongelmiin (tuleongelmiin) liittyvässä työkyvyn tuessa. Kuntoutusprosessiin liittyvää yhteistyötä tutkittiin laadullisin menetelmin kolmella Tules-kurssilla. Tulosten perusteella moniammatillinen yhteistyö työterveyshuollon sisällä sekä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa vaatii selkeitä rakenteita ja yhteisiä toimintamalleja. Kuntoutuksessa tule-ongelmaisen työntekijän aktiivisuuden tukeminen työkyvyn edistämiseksi tarvitsee nykyistä tietoisempaa yhteistyötä erityisesti työhön liittyvissä tavoitteissa ja tukitoimissa

Osallistavan työpaikkaintervention vaikuttavuus selkäkipuisen työntekijän työkyvyn tuessa : Satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat merkittävä työkyvyn uhka Suomessa. Työkyvyn näkökulmasta on tärkeää, että työjärjestelyillä mahdollistetaan työelämässä jatkaminen tuki- ja liikuntaelinongelmista huolimatta. Satunnaistetussa, kontrolloidussa interventiotutkimuksessa selvitettiin osallistavan työpaikkaintervention vaikuttavuutta selkäkipuisen työntekijän työkykyyn ja terveyteen. Interventioryhmässä työpaikkakäynnille osallistuivat työfysioterapeutti, selkäkipuinen työntekijä ja hänen esimiehensä sekä työsuojelun edustaja. Työpaikkainterventio ei osoittautunut kontrolliryhmässä toteutettua ohjausta ja neuvontaa tehokkaammaksi toimintatavaksi työkyvyn vahvistamisessa. Osallistujien näkemykset interventiosta olivat kuitenkin positiivisia ja interventiot tuottivat konkreettisia ratkaisuja työhön. Osallistavan työpaikkaintervention kokemukset rohkaisevat työterveyshuoltojen, työpaikkojen ja työsuojelun toimijoita yhteistyöhön. Tutkimus antaa myös tietoa tulevien interventiotutkimusten onnistumisen edellytyksistä

Muuttuva asiakkuus, asiakaskategoriat ja asiakkaan toimijuus kehitysvammahuollon ammattilaisten puheessa

Ammattilaiset rakentavat puheessaan asiakkaistaan kategorioita, jotka mahdollistavat erilaisia asiakkaan toimijuuksia. Artikkeli tutkii kehitysvammahuollon ammattilaisten puheessa rakentuvia asiakaskuvia etnometodologisen jäsenkategoria-analyysin avulla ja aineistona on ammattilaisten haastattelut. Analyysi tuotti kahdeksan jäsenkategoriaa, joiden toimijuusanalyysistä rakentui kolme asiakaskuvaa. Niistä passiivinen, vailla toimijuutta oleva asiakaskuva on väistyvä. Aktiivisen asiakkaan toimijuus määrittyy asiakkaan itsensä tai ammattilaisen kautta, tai se voi olla yhteismäärittynyttä. Uudelleenmuotoutuva asiakaskuva luo näkemystä asiakkaasta oman elämänsä toimijana, mutta toimijuus on jännitteistä ja sen mahdollisuuksia ja rajoja etsitään. Tulosten perusteella kehitysvammahuollon uudistuksessa julkituotu näkemys asiakkaasta aktiivisena toimijana on saanut jalansijaa, mutta kokonaisuutena asiakaskuva on monikerroksinen ja jännitteinen. Asiakaskuvat myös suuntaavat toimintaa, joten työyhteisöissä on tarpeen käydä keskustelua asiakkaan roolista – mieluiten yhdessä asiakkaiden kanssa.Peer reviewe

Vireyttä vuorotyöhön : Digitaalisten vireyttä ja unta edistävien menetelmien implementointi vuorotyössä

Hyvää unta ja vireyttä vuorotyössä voidaan edistää kehittämällä työvuorosuunnittelua sekä tukemalla vuorotyöntekijöitä itseään uni- ja vireysongelmien ratkaisuissa. Hyvän vuorosuunnittelun tueksi sekä unen ja vireyden valmennukseen on kehitetty digitaalisia menetelmiä, mutta on vain vähän tietoa siitä, miten työpaikat implementoivat eli ottavat menetelmiä käyttöön ja mitkä tekijät vaikuttavat käyttöönoton onnistumiseen. Vireyttä vuorotyöhön -tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää kahden digitaalisen unta ja vireyttä tukevan menetelmän implementaatiota linja-autoalan yrityksissä sekä erityisesti selvittää sitä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Toinen menetelmistä oli uneliaisuuden riskiä työvuoroissa ennustava VIRE-menetelmä, jonka yrityksien työvuorosuunnittelijat ottivat käyttöön terveellisen ja turvallisen vuorosuunnittelun edistämiseksi. Toinen menetelmistä oli unen ja vireyden verkkovalmennus, johon yrityksien vapaaehtoiset linja-auton kuljettajat osallistuivat parantaakseen omaa untaan ja vireyttään. Tutkimuksen tulosten mukaan menetelmien implementointia edistivät muun muassa niiden hyväksi koettu sisältö ja helppokäyttöisyys sekä yrityksen sisäinen hyvä viestinä ja tuki. Menetelmien kehittäminen on tarpeen laajemman hyödyntämisen ja levittämisen mahdollistamiseksi. Käyttöönotossa sekä sen viestinnässä ja tuessa on tärkeää osallistaa laaja-alaisesti yrityksen johtoa, työntekijöitä ja sidosryhmiä. Tutkimukseen osallistuneiden kuljettajien työajat ja heidän kokemansa uni- ja vireysoireet vahvistavat käsitystä siitä, että uneen ja vireyteen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen on keskeinen osa kuljetusalan työturvallisuutta ja -terveyttä