Typen talteenotto lantaperäisestä nesteestä – tekninen toteutettavuus ja prosessin kannattavuusarvio

Suomessa käytetään maataloudessa epäorgaanista väkilannoitetyppeä noin 135 000–180 000 tonnia vuosittain (Eurostat 2015a), mikä on noin 65 % maatalousmaahan kokonaisuudessaan lisätystä typestä. Perinteisesti epäorgaanisen lannoitetypen valmistukseen kuluu suuri määrä energiaa, joka on käytännössä valmistettu fossiilisilla polttoaineilla. Esimerkiksi Suomen lannoitemarkkinoille typpi sidotaan epäorgaanisiin lannoitteisiin maakaasulla tuotetun energian avulla ja kuljetetaan pääosin Venäjältä ammoniakkina Suomeen lannoitteiden valmistusta varten. Synteettistä väkilannoitetyppeä voitaisiin korvata ainakin osittain kierrätystypellä. Typen erottaminen ja talteenotto sivuvirroista voidaan nähdä myös puhdistusprosessina. Hallitsemattomasti jätevesien tai jätteiden mukana vesistöön jouduttuaan ravinteet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Jalostamattomina näillä sivuvirroilla, esim. lannalla, on jalostettua tuotetta suurempi riski joutua vesistöihin. Viljelyn vaatimuksiin kehitettyinä lannoitteina typpi palautuu viljelykasvien kautta suuremmalla osuudella ravintoketjuun. Vuosina 2014–2015 käynnissä olleessa Täsmätyppi -hankkeessa (Typpilannoitteiden valmistus lantaperäisistä materiaaleista, YM RaKi) tarkasteltiin ammoniakkistrippauksen toteuttamista ja sen kustannuksia. Pilot-kokeiden pohjalta tehtiin kustannusten arviointi sekä kannattavuuslaskelmat maatila- ja teollisessa mittakaavassa tapahtuvaan ammoniakkistrippaukseen. Lisäksi tehtiin kirjallisuusselvitys erilaisten pesuliuosten käytöstä ammoniakin talteenotossa ja muodostuvien typpituotteiden käytettävyydestä maataloudessa. Hankkeen koeajoissa osoitettiin, että typen poisto nestejakeesta strippaamalla on teknisesti valmis menetelmä toteutettavaksi. Stripperillä päästiin yli 90 % erotustehokkuuksiin ja myös konsentroidumman ammoniumsulfaattiliuoksen valmistus olisi ollut mahdollista, jos typpipitoista nestejaetta olisi käsitelty suurempia määriä. Prosessin kannattavuus löytyy tällä hetkellä pikemminkin typen poistossa jätejakeesta kuin typpilannoitteen valmistuksessa, mutta samalla kun uusiutuvan energian tuotanto ja kierrätysravinteiden hyödyntäminen lisääntyvät, myös typen strippaukselle saattaa löytyä sovelluskohteita, joissa strippaus osana muuta prosessia on kannattavaa.201

Typen erotus ja talteenotto lantaperäisestä nesteestä

201

The Potential Clinical and Economic Value of Primary Tumour Identification in Metastatic Cancer of Unknown Primary Tumour: A Population-Based Retrospective Matched Cohort Study.

PurposeSeveral genomic tests have recently been developed to identify the primary tumour in cancer of unknown primary tumour (CUP). However, the value of identifying the primary tumour in clinical practice for CUP patients remains questionable and difficult to prove in randomized trials.ObjectiveWe aimed to assess the clinical and economic value of primary tumour identification in CUP using a retrospective matched cohort study.MethodsWe used the Manitoba Cancer Registry to identify all patients initially diagnosed with metastatic cancer between 2002 and 2011. We defined patients as having CUP if their primary tumour was found 6 months or more after initial diagnosis or never found during the course of disease. Otherwise, we considered patients to have metastatic cancer from a known primary tumour (CKP). We linked all patients with Manitoba Health databases to estimate their direct healthcare costs using a phase-of-care approach. We used the propensity score matching technique to match each CUP patient with a CKP patient on clinicopathologic characteristics. We compared treatment patterns, overall survival (OS) and phase-specific healthcare costs between the two patient groups and assessed association with OS using Cox regression adjustment.ResultsOf 5839 patients diagnosed with metastatic cancer, 395 had CUP (6.8%); 1:1 matching created a matched group of 395 CKP patients. CUP patients were less likely to receive surgery, radiation, hormonal and targeted therapy and more likely to receive cytotoxic empiric chemotherapeutic agents. Having CUP was associated with reduced OS (hazard ratio [HR] 1.31; 95% confidence interval 1.1-1.58), but this lost statistical significance with adjustment for treatment differences. CUP patients had a significant increase in the mean net cost of initial diagnostic workup before diagnosis and a significant reduction in the mean net cost of continuing cancer care.ConclusionIdentifying the primary tumour in CUP patients might enable the use of more effective therapies, improve OS and allow more efficient allocation of healthcare resources

Maatilojen biokaasulaitosten kannattavuus ja kasvihuonekaasujen päästövähennys

Tässä julkaisussa esitetään maatilojen biokaasulaitosten kannattavuus käyttäen kahta kuvitteellista esimerkkiä: suuren lypsykarjatilan oma biokaasulaitos ja viiden lypsykarjatilan yhteinen biokaasulaitos. Tilakohtaiselle laitokselle laskettiin lisäksi kasvihuonekaasujen päästövähennyspotentiaali. Tilakohtainen biokaasulaitos korvasi joko maatilan öljy- tai hakelämpölaitoksen. Biokaasusta tuotettiin lämpöä ja sähköä CHP-yksiköllä. Tuotettu lämpö korvasi kevyttä polttoöljyä tai puuhaketta ja tuotettu sähkö ostosähköä. Biokaasulaitos osoittautui öljy- ja hakelämpölaitosta kannattavammaksi, jos laitokselle saatiin investointitukea (35 %), korkeimmasta investointihinnasta huolimatta. Tilojen yhteinen biokaasulaitos sai tulonsa energian myynnistä. Lietelannan separointi osalla osakastiloja ja kuivajakeen käyttö biokaasulaitoksen syötteenä vähensivät kuljetuskustannuksia ja mahdollistivat tilojen yhteisen laitoksen kannattavan toiminnan. Vaihtoehtoisina biokaasun hyödyntämistapoina tarkasteltiin lämmön ja sähkön yhteistuotantoa sekä biokaasun puhdistusta liikennepolttoaineeksi. Paras kannattavuus saatiin, kun tuotetusta biokaasusta puhdistettiin liikennepolttoainetta ja tehdylle investoinnille saatiin investointitukea (vuosittainen tulo 22 600 €, investoinnin takaisinmaksuaika 6,8 vuotta). Lähes yhtä hyvään kannattavuuteen päästiin myös lämmön ja sähkön yhteistuotannossa, mikäli kaikki lämpö voitiin hyödyntää ja myydystä sähköstä saatiin v. 2015 mukainen tariffihinta lämpöpreemiolla (vuosittainen tulo 22 900 €, investoinnin takaisinmaksuaika 7,3 vuotta). Merkittävimmät kasvihuonekaasupäästövähennykset saatiin lannan varastoinnista ja energian tuotannosta. Lietelanta siirtyi navetasta jatkuvatoimisesti biokaasulaitokseen, jossa vapautuva metaani otettiin hallitusti talteen. Energian tuotannon päästövähennyspotentiaali riippuu korvattavasta energiasta. Tässä laskelmassa korvattiin puuhaketta ja sähköä. Biokaasulaitos osana maatilan toimintoja vähensi vuosittaisia kasvihuonekaasuja 240 t CO2e (noin 90 henkilöauton päästöt), kun vertailukohtana oli hakelämpölaitos.201

Application of a policy framework for the public funding of drugs for rare diseases

BACKGROUND: In many countries, decisions about the public funding of drugs are preferentially based on the results of randomized trials. For truly rare diseases, such trials are not typically available, and approaches by public payers are highly variable. In view of this, a policy framework intended to fairly evaluate these drugs was developed by the Drugs for Rare Diseases Working Group (DRDWG) at the request of the Ontario Public Drug Programs. OBJECTIVE: To report the initial experience of applying a novel evaluation framework to funding applications for drugs for rare diseases. METHODS: Retrospective observational cohort study. MEASURES: Clinical effectiveness, costs, funding recommendations, funding approval. KEY RESULTS: Between March 2008 and February 2013, eight drugs were evaluated using the DRDWG framework. The estimated average annual drug cost per patient ranged from 28,000 to 1,200,000 Canadian dollars (CAD). For five drugs, full evaluations were completed, specific funding recommendations were made by the DRDWG, and funding was approved after risk-sharing agreements with the manufacturers were negotiated. For two drugs, the disease indications were determined to be ineligible for consideration. For one drug, there was insufficient natural history data for the disease to provide a basis for recommendation. For the five drugs fully evaluated, 32 patients met the predefined eligibility criteria for funding, and five were denied based on predefined exclusion criteria. CONCLUSIONS: The framework improved transparency and consistency for evaluation and public funding of drugs for rare diseases in Ontario. The evaluation process will continue to be iteratively refined as feedback on actual versus expected clinical and economic outcomes is incorporated. © 2014 Society of General Internal Medicine

Grass silage for biorefinery – Separation efficiency and aerobic stability of silage and solid fraction

201

A case report and genetic characterization of a massive acinic cell carcinoma of the parotid with delayed distant metastases.

We describe the presentation, management, and clinical outcome of a massive acinic cell carcinoma of the parotid gland. The primary tumor and blood underwent exome sequencing which revealed deletions in CDKN2A as well as PPP1R13B, which induces p53. A damaging nonsynonymous mutation was noted in EP300, a histone acetylase which plays a role in cellular proliferation. This study provides the first insights into the genetic underpinnings of this cancer. Future large-scale efforts will be necessary to define the mutational landscape of salivary gland malignancies to identify therapeutic targets and biomarkers of treatment failure

Repurposing Albendazole: new potential as a chemotherapeutic agent with preferential activity against HPV-negative head and neck squamous cell cancer.

Albendazole is an anti-helminthic drug that has been shown to exhibit anti-cancer properties, however its activity in head and neck squamous cell cancer (HNSCC) was unknown. Using a series of in vitro assays, we assessed the ability of albendazole to inhibit proliferation in 20 HNSCC cell lines across a range of albendazole doses (1 nM-10 μM). Cell lines that responded to treatment were further examined for cell death, inhibition of migration and cell cycle arrest. Thirteen of fourteen human papillomavirus-negative HNSCC cell lines responded to albendazole, with an average IC50 of 152 nM. In contrast, only 3 of 6 human papillomavirus-positive HNSCC cell lines responded. Albendazole treatment resulted in apoptosis, inhibition of cell migration, cell cycle arrest in the G2/M phase and altered tubulin distribution. Normal control cells were not measurably affected by any dose tested. This study indicates that albendazole acts to inhibit the proliferation of human papillomavirus-negative HNSCC cell lines and thus warrants further study as a potential chemotherapeutic agent for patients suffering from head and neck cancer

Valorization of non-wood biomass - case studies with food industry side-streams and municipal foodwaste

201

Maatilojen biokaasulaitokset : Mahdollisuudet, kannattavuus ja ympäristövaikutukset

Maatilojen biokaasulaitokset voisivat olla olennainen osa tuotantoketjua. Niiden avulla voidaan hyödyntää tiloilla muodostuvat jätteet ja sivutuotteet, kuten lanta ja erilaiset kasvintuotannon sivutuotteet tehokkaasti energiana ja kierrätysravinteina. Samalla on mahdollista tehostaa maatalouden päästöjen hallintaa. Maatalouden biokaasulaitosten käyttöönoton haasteena on kuitenkin ollut kannattavuus. Suurehko kertainvestointi ei ole lukuisista hyödyistään huolimatta välttämättä noussut riittävän kannattavaksi verrattuna muihin energiantuottovaihtoehtoihin nähden. Tässä raportissa esittelemme kahdelle todelliselle kotieläintilalle suunnitellut biokaasulaitokset, niiden tekniset ratkaisut, kannattavuuden arvioinnit sekä ympäristövaikutukset verrattuna tilan nykyiseen toimintaan ilman biokaasulaitosta. Laitokset ovat tapauskohtaiset esimerkit, joita myös muut asiasta kiinnostuneet maatilat voivat hyödyntää pohtiessaan mahdollisuuksiaan toteuttaa oma tilakohtainen biokaasulaitos. Laitokset suunniteltiin lypsykarjatilalle ja sikatilalle. Niiden lähtökohtana oli pääasiassa tehostaa tilojen lannan hyödyntämistä erityisesti lämmöntuotannossa ja ravinteina. Suunnittelussa pyrittiin hyödyntämään tilan olemassa olevia rakenteita, kuten lietesäiliöitä ja lämpökeskuksia. Lypsykarjatilalle laskettiin kaksi laitosvaihtoehtoa, joista toinen hyödynsi pelkän lietelannan ja tuotti lämpöä ja toinen hyödynsi lannan lisäksi tilan hävikkisäilörehun ja tuotti sekä sähköä että lämpöä. Sikatilalle laskettiin laitos, joka hyödynsi tilan liete- ja kuivikepohjalannat lämmöntuotannossa. Lypsykarjatilalla pelkän lietelannan käsittely lämmöksi ei ollut kannattavaa, mutta lannan ja hävikkisäilörehun käsittely sähköksi ja lämmöksi oli yhtä kannattavaa kuin hakelämpöön ja ostosähköön perustuva energiaratkaisu. Investointituki (35 %) oli kannattavuudelle välttämätön. Uuden lietesäiliön rakentaminen vanhan muuntamisen sijaan oli kannattavampaa, sillä uuden säiliön käyttöikä on merkittävästi vanhaa allasta pitempi. Vanhat säiliöt kannatti ennemmin hyödyntää varastosäiliöinä käsittelyjäännökselle. Laitoksen myötä tila sai myös levitykseen enemmän liukoista typpeä käsittelyjäännöksen lannoitekäytössä. Sikatilalla lantojen käsittely lämmöksi oli kannattavuudeltaan investointituen ja uuden reaktorialtaan myötä lähes sama kuin hakkeella. Kannattavuus olisi mahdollisesti saavutettu myös hyödyntämällä alueen suojavyöhykenurmet ja tuottamalla sekä sähköä että lämpöä. Tätä ei kuitenkaan hankkeessa laskettu. Laitosten ympäristövaikutukset ovat riippuvaisia tuotetun energian hyödyntämisestä ja käsittelyjäännöksen varastoinnin ja levityksen ratkaisuista. Mikäli koko tuotettu biokaasuenergia voidaan hyödyntää ja energialla saadaan korvattua fossiilisiin polttoaineisiin pohjatuvia energiamuotoja, laitosten vaikutus ilmastonmuutokseen on raakalannan hyödyntämistä vähäisempi. Oikeanlaisella lannankäsittelyn kokonaisratkaisulla voidaan myös vähentää tilan happamoitumis- ja rehevöitymisvaikutuksia. Tällöin jäännös on varastoitava katetusti ja levitettävä kasvukaudella (keväällä, kesällä) multaavilla menetelmillä.201