Jätelain toimivuuden arviointi: yhdyskuntajätehuoltoa ohjaavat säännökset

Selvityksessä arvioidaan 1.5.2012 voimaan tulleen jätelain (646/2011) soveltamiskäytäntöjä ja toimivuutta erityisesti yhdyskuntajätehuoltoa koskevien säännösten osalta. Arvioinnin keskeisiä teema-alueita ovat uuden lain vaikutus jätehuollon etusijajärjestyksen toteutumiseen, ympäristönsuojelun tasoon sekä kilpailuneutraliteetin toteutumiseen ja kilpailun edistämiseen jätehuoltoalalla. Jätelaki on parantanut etusijajärjestyksen toteutumista sellaisten toimijoiden osalta, joiden toimintaa etusijajärjestystä vastaavat periaatteet eivät aiemmin ole ohjanneet voimakkaasti. Etusijajärjestystä on toteutettu ennen kaikkea energiahyödyntämisen lisäämisen ja jätteen loppusijoituksen vähentämisen kautta. Yhdyskuntajätehuoltoa koskevien säännösten muutokset ovat selkeyttäneet juridisesti yhdyskuntajätehuollon vastuunjakoa ja eri toimijoiden rooleja. Jätelain eräisiin säännöksiin liittyy kuitenkin tulkintaongelmia ja lain soveltamiskäytäntöjen katsotaan johtaneen osin kilpailuneutraliteettiongelmiin. Esitettyjen toiveiden mukaan tilannetta selkiyttäisi selkeämpi tulkintaohjeistus elinkeinoelämän ja kunnan vastuulle kuuluvista jätteistä ja eräiden säännösten soveltamisesta (33 ja 42 §) sekä kunnan jätehuoltoviranomaisen roolin vahvistaminen. Arvioinnissa suositellaan laadittavaksi jätelain soveltamisopas tai vastaavaa ohjeistusta, jossa esiteltäisiin jätelain soveltamiseen liittyviä esimerkkejä ja käytäntöjä ja avattaisiin arvioinnissa todettuja epäselviä kohtia ympäristöministeriön toimivallan puitteissa. Lisäksi suositellaan harkittavaksi eräiden epäselvien lain kohtien (37 ja 42 §) tarkistamista niiden tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi. Kunnan jätehuoltoviranomaiseen liittyviä säännöksiä suositellaan selvennettäväksi joko informaatio-ohjauksella tai tekemällä tarvittavat tarkistukset jätelakiin. Tässä yhteydessä tulisi myös tarkastella havaittuja ongelmia tapauksissa, joissa jätehuoltoviranomainen ja jätehuollon operatiivista palvelutehtävää toteuttava toimija toimivat samassa organisaatiossa. Jätelain yhdyskuntahuoltoa koskevien säännösten muutosten vaikutukset alan yksityiseen elinkeinotoimintaan eivät ole ainakaan vielä merkittäviä. Suurimpana vaikutuksena on toistaiseksi havaittavissa lain toimeenpanovaiheen muutostilanteista johtuva epävarmuus ja tästä aiheutuva alan yritysten heikentynyt investointihalukkuus. Jätelailla ei ole ollut toistaiseksi merkittäviä vaikutuksia ympäristönsuojelun tasoon tai kotitalouksien ja muiden jätteen haltijoiden jätehuoltokäytäntöihin. Arvioinnissa suositellaan lisäksi jätealan eri toimijoiden välisen vuoropuhelun vahvistamista perustamalla strategisen tason keskustelufoorumeita. Näiden avulla voitaisiin luoda nykyistä paremmat edellytykset uusille tutkimus- ja kehityshankkeille sekä jätealan innovaatioiden kehittämiselle . Kaikkien yhdyskuntajätehuollon toimijoiden tulisi vahvistaa etusijajärjestyksen huomioimista yhdyskuntajätehuollon kokonaissuunnittelussa sekä hankintojen suunnittelussa

Selvitys taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden asuntovelallisten tilannetta helpottavista toimenpiteistä

Kotitalouksien nopea velkaantumisvauhti sekä samanaikaisesti heikentyneet talouden näkymät ovat herättäneet huolta asuntovelallisten kasvavista ylivelkaantumisongelmista. Tässä selvityksessä on tarkasteltu asunnon luopumiseen johtavaa ylivelkaantumista ja erilaisia toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden asuntovelallisten mahdollisuutta säilyttää omistusasuntonsa. Vaikka velkaongelmien määrä on viime vuosina lisääntynyt, on omistusasunnosta luopumiseen johtava velkaantumisongelma kokonaisuudessaan edelleen verrattain vähäistä. Ongelma koskee ensisijaisesti muutamia äkillisen rakennemuutoksen kokeneita paikkakuntia. Niin kauan kuin korkotaso pysyy alhaalla ja asuntojen arvostuksissa ei tapahdu dramaattisia muutoksia, tilanteen voidaan olettaa myös pysyvän vakaana. Suomalainen oikeusjärjestelmä suosii ja suojaa omistusasumista jo nykyisin varsin voimakkaasti. Asunnon säilyttävä velkajärjestely antaa kansainvälisessä vertailussa erittäin voimakkaan suojan omistusasumiselle. Sen kehittäminen ”nykyistä paremmin omistusasumista” suojaavaksi on käytännössä nähty mahdottomaksi. Asunnon säilyttävä velkajärjestely koskee myös hyvin pientä osaa velkajärjestelyyn hakeutuvia. Velkaongelmien – myös asuntovelallisten – taustalla on yhä useammin suuri määrä erilaisia kulutusluottoja. Kulutusluottojen hillitsemiseksi nykyinen hallitus on jo rajoittanut pikaluottoyritysten toimintaa ja pienlainoille on asetettu korkokatto. Selvityksen mukaan posiitivisen luottotietorekisterin perustamista voidaan nykytilanteessa pitää parhaimpana tapana ennaltaehkäistä velkaongelmien kasvamista. Positiivinen luottotietorekisteri parantaisi luotonantajien tietopohjaa luotonhakijoista ja sitä kautta edistäisi heidän edellytyksiään tehdä vastuullisia päätöksiä. Positiivinen luottotietorekisteri ei ole erityisen tärkeä asuntolainojen näkökulmasta, mutta asuntovelallistenkin talousvaikeuksien taustalla on usein kulutusluottoja. Useat tahot ovat kuitenkin suhtautuneet kriittisesti positiiviseen luottotietorekisteriin. Muun muassa Finanssialan Keskusliitto on tuonut esiin rekisterin kattavuuden ja ajantasaisuuden tärkeyden, jotta rekisteri antaisi luotettavan kuvan luotonhakijan maksukyvystä. Selvityksessä on lisäksi pohdittu tilannetta, jossa asuntomarkkinoihin liittyvät riskit realisoituisivat ja omistusasunnosta luopumiseen johtava ylivelkaantuminen pahenisi. Mikäli tavoitteena on erityisesti suojata omistusasumista, tulisi tällaisessa tilanteessa keinovalikoimaan ottaa nykyistä voimakkaampia instrumentteja. Selvityksen mukaan vaihtoehtoina tulisi tässä tilanteessa kyseeseen korkotukilainat ja asuntojen lunastaminen sitä varten erityisesti perustettavalle valtion kiinteistöpankille (”asuntoroskapankki”). Korkotuella tuettaisiin sellaisia velallisia, jotka eivät selviydy asuntoluottojensa hoitomenoista luottolaitosten kanssa sovittavilla järjestelyillä tai muilla jo nykyisin käytettävissä olevilla yhteiskunnan tukikeinoilla. Korkotuki olisi harkinnanvaraisesti myönnettävä määräaikainen tuki. Tilanteen asuntomarkkinoilla muodostuessa erityisen pahaksi voitaisiin asumista suojata perustamalla erityinen valtion kiinteistöpankki, joka lunastaisi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden asuntovelallisten asunnot. Asukas voisi jäädä asumaan kotiinsa vuokralle ja lunastaa asunnon myöhemmin takaisin. Selvityksessä esitetyt ehdotukset perustuvat annettuun lähtökohtaan etsiä toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden asuntovelallisten tilannetta siten, että he voivat säilyttää asuntonsa

Selvitys rakennusalan toimilupajärjestelmästä

Tässä selvityksessä on analysoitu mahdollista rakennusalan toimilupajärjestelmää eri näkökulmista. Kirjallisiin aineistoihin perehtymällä ja keskeisiä sidosryhmiä kuulemalla sekä kansainvälisen katsauksen avulla on hahmoteltu toimilupajärjestelmän eri elementtejä ja pohdittu sen hyötyjä, haittoja, vaatimia resursseja sekä toimivuutta rakennusalan harmaan talouden torjunnassa ja laadun parantamisessa. Toimilupajärjestelmää konstruoitiin selvityksen puitteissa siinä määrin, kuin se muuttuvassa toimintaympäristössä on mahdollista. Se sisältäisi kolme elementtiä. (1) Pätevien toimijoiden ja osaamisen varmistaminen tarkoittaisi toimilupaa, jossa toimilupa urakointiin syntyy toimijan pätevyyden kautta nykyisen tehtävien säätelyn asemasta. (2) Referenssin osoittaminen on ollut tarkastelussa yksi mahdollinen lisäelementti. Tämä tarkoittaisi sitä, että toimiluvan osana yrityksen pitäisi pystyä (tai voisi halutessaan) osoittaa referenssi, joka todennettaisiin (eli hyväksytysti suoritettu rakennusprojekti). (3) Harmaan talouden vähentämisen näkökulmasta tavoitteena olisi erityisesti nostaa alalle tulemisen kynnystä ja tehostaa tilaajavastuulain noudattamista ja päästä samalla kiinni merkittävimpiin harmaan talouden ongelmiin. Selvityksessä esitetty tilaajavastuulain mukaisille velvoitteille rakentuvaan rekisteriin kuuluminen olisi kaikille yrityksille edellytys rakennusalalla toimimiselle. Selvityksessä analysoidun toimilupajärjestelmän kustannukset syntyvät kolmea kautta. Ensinnäkin yritysten hallinnolliset kustannukset muodostuvat toimiluvan edellytysten täyttämisestä. Mikäli toimilupajärjestelmä olisi pakollinen, tarkoittaisi se arviolta 32 miljoonan euron hallinnollisia kustannuksia talonrakentamisalan yrityksille. Mikäli toimilupajärjestelmä toteutettaisiin pakollisena ja kaikki edellä kuvatut elementit sisältävänä, voisi se raskaimmillaan tarkoittaa lähes 90 henkilötyövuoden suuruista panostusta viranomaisilta. Kolmanneksi toimilupajärjestelmän luomisesta aiheutuisi kertaluontoisia kustannuksia. Toimilupajärjestelmän hyödyt ovat riippuvaisia siitä, miten toimilupajärjestelmä käytännössä toteutetaan. Selvityksen havaintojen perusteella keskeinen hyöty olisi pääasiassa rakennushankkeiden tilaajien riskienhallinta ja mahdollisuudet painottaa entistä paremmin rakentamisen (ja talonrakentamisen laatua). Tilaajat ovat suhtautuneet vielä varauksella näihin hyötyihin. Harmaan talouden näkökulmasta voidaan arvioida, että toimilupajärjestelmä vaikuttaisi osaltaan myös harmaan talouden vähentämiseen, mikäli tilaajat alkaisivat painottaa toimilupaa rakennusalan hankinnoissa. Toimilupaan liittyvät osaamisvaatimukset nostaisivat tällöin puolestaan alalle tulon kynnystä, mikä lähtökohtaisesti vaikeuttaisi harmaaseen talouteen kuuluvien yritysten toimintaa. Kansantalouden näkökulmasta toimilupajärjestelmän kokonaishyötyjä ei käytännössä voida kvantifioida. Tätä varten tarvitaan tarkempaa tutkimusta rakentamisen huonon laadun aiheuttamista kustannuksista. Selvityksen perusteella suositellaan, että: 1. Toimilupajärjestelmää ei tulisi toteuttaa vielä, vaan asia tulee arvioida uudelleen sitten, kun muiden harmaan talouden sekä rakennusalan laadun edistämiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset ovat nähtävissä. 2. Mikäli toimilupajärjestelmää lähdetään tulevaisuudessa kehittämään, niin seuraavat lähtökohdat ovat oleellisia -Alalla arvioidaan, toisin kuin tällä hetkellä, että harmaan talouden näkökulmasta veroilmoitusmenettelyn tuomat toimenpiteet eivät pure. -Julkisen hallinnon tietojärjestelmät ovat kehittyneet siten, että laadun todentamiseksi tarvittavat tutkinnot ja koulutukset ovat luettavissa erilaisista kansallisista rekistereistä (esim. kansallisesta osaamisrekisteristä). -Rakentamisen valvonnan organisoinnista on päätetty ja rakennusvalvontaa ollaan kehittämässä. 3. Mikäli toimilupajärjestelmää lähdetään tulevaisuudessa kehittämään, niin se tulisi selvityksen perusteella tehdä vapaaehtoisena, alan itsesääntelyyn pohjautuvana, rekisteröitymisjärjestelmänä, jossa luvasta on yrityksille sekä rakennushankkeiden tilaajille niin suuri hyöty, että sen käyttöön ottaminen on kannattavaa

Asuntoja opiskelijoille? Selvitys opiskelija-asumisen nykytilasta ja opiskelija-asuntojen tuotantotarpeesta

Selvityksen tarkoituksena on tukea pitkäjänteistä opiskelija-asumisen kehittämistä. Laadullinen kokonaisarvio opiskelija-asuntojen tuotantotarpeesta perustuu kirjalliseen aineistoon, haastatteluihin ja kyselyvastauksiin. Arvioon vaikuttavia tekijöitä ovat nykyisen opiskelija-asuntokannan vastaavuus kysyntään sekä kustannukset opiskelijalle ja yhteiskunnalle. Lisäksi on huomioitu muutokset muun muassa opiskelijoiden asumispreferensseissä, opiskelijoiden määrässä ja asuntomarkkinoilla. Opiskelija-asuntojen kysyntä kohdistuu erityisesti yksiöihin keskusta-alueilla tai oppilaitosten läheisyydessä. Pääkaupunkiseudulla opiskelija-asuntojen tuotantoa tulee lisätä vähintään kaavaillulla noin 6 000 asunnolla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Yliopistokaupungeista lisätarvetta on mahdollisesti Jyväskylässä; muualla riittää nykyisten suunnitelmien toteuttaminen. Muissa opiskelijakaupungeissa on suunnitelmia yksiöiden osuuden kasvattamiseksi, mutta tarvetta kasvattaa opiskelija-asuntojen kokonaismäärää ei lähtökohtaisesti ole. Valtion varoista myönnettävä erityisryhmien investointiavustus opiskelija-asuntojen rakentamiseen, hankintaan ja perusparantamiseen on vaikuttava tuki, joka mahdollistaa uusien rakennuskohteiden käynnistämisen. Yhteiskunnan näkökulmasta opiskelijalle maksettavan asumistuen kustannukset eroavat vain vähän opiskelija- tai vapaarahoitteisessa asunnossa. Tämä johtuu asumistuessa hyväksyttyjen asumismenojen tasosta. Opiskelijalle vapaarahoitteisessa yksiössä asuminen saattaa kuitenkin maksaa vuodessa asumistuen jälkeenkin tuhansia euroja enemmän kuin asuminen vastaavassa opiskelija-asunnossa, koska asumistuki on usein lähes yhtä suuri opiskelija- ja vapaarahoitteisissa asunnoissa

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen arviointi. Loppuraportti

Ammattikorkeakoulu-uudistus toteutettiin vuosina 2014–2015. Uudistuksen tavoitteena oli luoda lainsäädännölliset puitteet ja toiminnalliset edellytykset entistä vahvemmille ammattikorkeakouluille osaajien kouluttajina, alueellisen kilpailukyvyn rakentajina, työelämän uudistajina ja innovaatioiden kehittäjinä. Tavoitteena oli vahvistaa ammattikorkeakoulujen edellytyksiä itsenäisempään ja joustavampaan toimintaan sekä vauhdittaa ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista ja toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista. Ammattikorkeakoulujen rahoitus uudistettiin tukemaan nykyistä paremmin koulutuksen tavoitteita, kuten opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista. Arvioinnin ammattikorkeakoulu-uudistuksen vaikutuksista on toteuttanut opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Owal Group Oy. Arviointi pohjautui korkeakoulujen johdolle, henkilöstölle, opiskelijoille ja sidosryhmille suunnattuihin haastatteluihin ja kyselyihin. Arviointiin sisältyi myös kansainvälistä vertailua. Ammattikorkeakoulu-uudistus on vahvistanut ammattikorkeakoulujen autonomiaa suhteessa kuntiin. Osassa ammattikorkeakouluja kunnallispoliittiset intressit ja kuntien omistajaohjaus haastavat edelleen päätöksenteon autonomiaa. Uusi toimilupakäytäntö on parantanut ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia reagoida toimintaympäristön muutoksiin ja suunnata toimintaansa alueellisten tarpeiden mukaisesti. Osakeyhtiömuotoon siirtyminen on lisännyt ammattikorkeakoulujen vastuuta omasta taloudesta ja strategiasta. Rahoitusmalli ja tutkintokatot säätelevät autonomian rajoja ja antavat OKM:lle työkalun ammattikorkeakoulujen strategiseen ohjaukseen. Arvioinnin mukaan ammattikorkeakoulujen päätöksentekoprosessit ovat aiempaa joustavampia ja tehokkaampia. Samalla ammattikorkeakoulujen toimintakulttuuri on muuttunut tulostietoisemmaksi. Henkilöstö arvioi uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin; taustalla vaikuttavat rahoitusleikkaukset. Uudistuksen välittömät vaikutukset opiskelijoihin ovat verrattain vähäisiä

Asuntoja pienituloisille? Selvitys ARA-vuokra-asukkaiden tulojen tarkistusten vaikutuksista pääkaupunkiseudulla

Vuoden 2017 alusta pääkaupunkiseudun asukasvalintapäätösten yhteydessä on Sipilän hallitusohjelman mukaisesti huomioitu tulorajat ja suunnitelmana on, että jatkossa tulot myös tarkistetaan määräajoin. Tavoitteena on ARA-vuokra-asuntojen parempi kohdentaminen pienituloisille. Tämän selvityksen tarkoituksena oli tuottaa materiaalia arviointiin siitä, tulisiko asukkaan tulo- ja varallisuustaso tarkistaa määräajoin ja irtisanoa vuokrasopimus tulorajan ylittyessä vai tulisiko vuokrasopimukset solmia määräaikaisina. Selvitys perustuu aineistoanalyyseihin, haastatteluihin ja asukkaille tehtyyn kyselyyn. Lisäksi kartoitettiin kansainvälisiä kokemuksia asukkaiden tulojen seurannasta. Selvityksen perusteella tarkistusten hyödyt ja haitat jäävät vähäisiksi. Vapautuvien soveltuvien asuntojen määrä ei riitä aiheuttamaan merkittäviä kannustinhyötyjä paremman kohtaannon kautta ja tarkistukset synnyttävät uusia kannustinloukkuja. Toisaalta vaihtuvuus jäänee sen verran vähäiseksi, ettei suoria segregaatiovaikutuksiakaan synny. Tarkistusten kustannukset tulevat omakustannusperiaatteen mukaisesti siirtymään vuokriin koskien siten myös nykyisiä asukkaita. Vaikutus yksittäistä asukasta kohden jäänee kuitenkin vähäiseksi asuntojen suuresta määrästä johtuen. Viimekädessä tulojen tarkistuksissa vastakkain ovat tukijärjestelmän oikeudenmukaisuus ja ARA-järjestelmän negatiiviset imagovaikutukse

Alueiden vahvuuksien analyysi

Alueiden vahvuuksien analyysissä on tarkasteltu 18 maakunnan ydinvahvuuksia yritys- ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Työn tavoitteena on ollut yhdenmukaisella analyysimallilla kirkastaa maakuntien keskeiset ydinvahvuudet ja suhteelliset kilpailuedut. Lisäksi työn tavoitteena on ollut tuottaa tietoa vahvuuksista suhteessa muihin alueisiin ja kartoittaa yhteistyön mahdollisuuksia muiden alueiden kanss