The Influences of Montesquieu on American Ideals

The ideologies of French philosopher, Charles de Secondat Baron de Montesquieu, played a prominent role in the founding of the American governmental system in the realm of Separation of Powers. Within his work, Spirit of Laws, he emphasizes the need for a government to separate executive, legislative, and judicial powers by the means of checks and balances. The Federalists support and uphold the idea of a “balanced democracy” within Federalist No. 47. In opposition, the Anti-Federalists describe in Anti-Federalist No. 46-47 their concerns regarding the responsibilities ensured by the separation of powers; they believe that the legislative branch should assume the most power of the three branches in which the most responsibility would be applied. Thus, with responsibility in the American government, liberty could only then be prosperous. The exchanges of political thought between the Federalists and the Anti-Federalists promote the need for continued discussions in modern-day America, as well as the importance of defending one’s ideologies with substantial evidence to effectively support or refute a concept

Liikunnan vaikutus päivittäiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin

The prevalence and incidence of non-communicable diseases, which have been associated with physical inactivity, are increasing worldwide. Thus, there is a great need for understanding possibilities to increase health enhancing physical activity. The main aims of this study were to investigate 1) the effects of a 13-day in-patient rehabilitation intervention and a 12-week exercise intervention on the intensity and volume of daily total physical activity and on its subcategories 2) the effect of exercise intervention on risk factors for type 2 diabetes, and 3) the effect of non-structured leisure-time physical activity (LTPA) on response to exercise training. The study consists of two separate study cohorts. The first data set included subjects (n = 19, 16 women and 3 men) with chronic neck or shoulder pain and who participated in active rehabilitation interventions. The second data set included 144 overweight or obese middle aged men with impaired glucose regulation who were randomly allocated into a non-exercise control (C) group, a Nordic walking (NW) group, and a power type resistance training (RT) group. During the 12-week intervention, the exercise groups performed structured supervised exercises three times a week for 60 minutes. In both datasets intensity and volume of physical activity was measured in metabolic equivalents of tasks (MET) and MET-hours before and during the interventions with combinations of objective measurement, diaries, and questionnaires. In the second dataset changes in glucose, lipid, and liver enzymes metabolism, adipocytokines, body composition, blood pressure, physical capacity, and dietary intake were measured with standard methods. The measurements were performed before and after the intervention. No increase in the volume of total physical activity was observed with either intervention. Both the rehabilitation and NW intervention increased the volume of leisure-time physical activity (LTPA). The weekly increase in the volume of total LTPA (structured exercises + non-structured LTPA) was associated with a decrease in the volume of non-LTPA (other than structured exercise or non-structured exercise). Compared to the control group, especially NW had beneficial effects on the body adiposity tissue and the adipocytokines (leptin and chemerin) associated with the regulation of lipid and glucose metabolism. The intensity of non-structured LTPA during the exercise intervention was found to independently explain 10%, 9%, and 7% of the variation of change in walking speed, body weight, and BMI, respectively. This effect was observed especially after the intensity threshold of 6.3 MET (77% of maximal physical capacity). Thus, interventions aimed to increase physical activity do not automatically increase the volume of total physical activity due to the compensation. They can, however, increase the volume of LTPA, which can subsequently have beneficial health effect on risk factors of type 2 diabetes. Better understanding of the physical activity regulation in response to training can also increase the specificity of the physical activity dosage.Fyysiseen inaktiivisuuteen yhdistettyjen elämäntapasairauksien esiintyvyys lisääntyy maailmanlaajuisesti. Tällä hetkellä onkin tarve löytää keinoja, joilla voidaan tehokkaasti lisätä terveyttä edistävää fyysistä aktiivisuutta. Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää 1) 13 vuorokauden laitoskuntoutusintervention ja 12 viikon ohjatun harjoitteluintervention vaikutusta fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen ja sen alakategorioihin, 2) harjoitteluintervention vaikutusta tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin ja 3) ei-ohjatun vapaa-ajan liikunnan vaikutusta harjoitteluintervention vasteeseen. Tutkimus koostuu kahdesta erillisestä aineistosta. Ensimmäinen aineisto koostuu kahden aktiivisen kuntoutusintervention osallistujista (n = 19, 16 naista ja 3 miestä), jotka kärsivät kroonisesta niska- tai hartiakivusta. Toisessa aineistossa 144 ylipainoista tai lihavaa keski-ikäistä miestä, joilla on häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunnansäätely, satunnaistettiin kontrolliryhmään ja kahteen ohjattuun harjoitusryhmään (sauvakävely tai nopeusvoimatyyppinen kuntosaliharjoittelu). Harjoitusryhmät harjoittelivat 12 viikkoa 3 kertaa viikossa 60 minuuttia. Fyysisen aktiivisuuden intensiteetti ja volyymi mitattiin lepoaineenvaihdunnan kerrannaisina (MET) ja MET-tunteina ennen interventiota ja intervention aikana objektiivisten mittausten, päiväkirjojen ja kyselyiden yhdistelmällä. Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät, glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan ja maksan entsyymien aineenvaihdunnan indikaattorit, adiposytokiinit, kehon koostumus, verenpaine, fyysinen suorituskyky ja ravitsemus mitattiin standardimenetelmillä ennen ja jälkeen intervention. Fyysisen kokonaisaktiivisuuden (24 tuntia vuorokaudessa) volyymi ei lisääntynyt kuntoutus- tai harjoitteluintervention seurauksena. Sekä kuntoutus- että sauvakävelyinterventio lisäsivät vapaa-ajan liikunnan volyymia. Mitä enemmän sauva- ja kuntosaliryhmien viikoittainen vapaa-ajan kokonaisliikunnan (ohjattu harjoittelu + ei-ohjattu vapaa-ajan liikunta) volyymi lisääntyi, sitä enemmän ei-vapaa-ajan liikunnan volyymi väheni. Verrattuna kontrolliryhmään etenkin sauvakävelyllä oli terveydelle edullisia vaikutuksia kehon rasvakudokseen sekä rasva- ja glukoosiaineenvahdunnan säätelyyn vaikuttaviin adiposytokiineihin (chemeriini ja leptiini). Lisäksi ei-ohjatun vapaa-ajan liikunnan intensiteetti selitti itsenäisesti 10 % kävelynopeuden, 9 % kehon painon ja 7 % kehon painoindeksin muutoksen vaihtelusta. Tämä vaikutus oli nähtävissä erityisesti 6.3 MET (77% maksimaalisesta fyysisestä suorituskyvystä) raja-arvon jälkeen. Fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävät interventiot eivät automaattisesti lisää fyysisen kokonaisaktiivisuuden volyymia kompensaatiosta johtuen. Ne näyttäisivät kuitenkin lisäävän vapaa-ajan liikunnan volyymia, jolla saattaa olla tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin edullisia terveysvaikutuksia. Nykyistä parempi tietoisuus fyysisen aktiivisuuden säätelymekanismeista interventioiden aikana voi mahdollistaa nykyistä tarkemman terveyttä edistävän fyysisen aktiivisuuden annostelun

Uutisen kahdet kasvot : uutisotsikko painettuna ja verkossa

Tutkielma tarkastelee vakavan ja valtavirtaisen uutismedian ääntä verkkoympäristössä. Se analysoi kielen kautta maailmankuvaa ja vuorovaikutusta, jota uutisotsikot verkossa rakentavat ja valottaa näin verkkoa julkaisuympäristönä. Tutkielma myös peilaa tätä näkymää uutistoiminnan perinteisiin tehtäviin ja median asemaan nyky-yhteiskunnassa. Työn tavoitteena on nostaa esiin valtamedian arkinen, vaikeammin kuultava ääni ja sen kautta tarjota näkökulmia verkkokulttuuria koskevaan keskusteluun sekä lisätä verkonkäyttäjän ja lukijan tulkinnallista resurssia. Tutkielma on laadullinen, kielellinen analyysi, jossa tarkastellaan Helsingin Sanomien painettuja uutisotsikoita ja verkkouutisten otsikoita. Teoreettisena viitekehyksenä on kielitieteeseen vakiintunut funktionaalinen kielikäsitys, jonka mukaan kieli rakentaa maailmaa ja maailma puolestaan kieltä. Menetelmänä on M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian metafunktioanalyysi, jonka kautta kielenkäyttöä eli uutisotsikoita tarkastellaan kielen kaikilla tasoilla, tekstuaalisesti, interpersoonaisesti ja ideationaalisesti. Tutkielman aineistona on yhteensä 84 Helsingin Sanomissa julkaistua painettua uutisotsikkoa ja verkkouutisen otsikkoa. Otsikot muodostavat 42 paria, sillä jokaisesta uutisesta on aineistoon määrätyin ehdoin kerätty painettu otsikko ja verkko-otsikko. Otsikkoparin otsikoiden takana on yhdenmukainen leipäteksti. Tutkielmassa 42 uutisen otsikot asetetaan rinnan ja tarkastelua ohjaa otsikoiden välinen eroavaisuus. Metafunktioanalyysin hengessä otsikkopareja tarkastellaan tekstuaalisena pintana, sosiaalisena toimintana ja maailmankuvan rakentajana. Analyysi osoittaa, että painetun uutisotsikon ja verkkouutisen otsikon välillä on merkittäviä eroja. Lyhyt ja tiivis painettu uutisotsikko sisältää täsmällisesti olennaisen ja painottaa yhteiskunnallista näkökulmaa, mutta on autoritäärisempi ja etäisempi kuin verkko-otsikko. Verkkouutisen otsikko on pitkä, mutta runsaassa ilmaisussaan painettua otsikkoa aukkoisempi. Verkko-otsikon näkökulma on yksityinen, affektinen ja painettua lehteä tasavertaisempi. Verkon huomiotalouden arvot, kuten negatiivisuus ja tunnepitoisuus, näyttäytyvät verkkouutisten otsikoissa. Verkkouutisen otsikkoon piirtyy draaman kaari, jonka komplikaationa esiintyy vastakkainasettelu – kontrastointi, joka toisinaan kätkeytyy ajatusviivaan. Painettujen uutisotsikoiden ja verkkouutisten otsikoiden väliset erot heijastavat julkaisuympäristöjen välistä eroa. Erot eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, vaan niihin liittyy liikkumavaraa. Tutkielma herättää pohtimaan julkaisuympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia ja vakavan valtamedian kielellisiä valintoja näissä puitteissa

Nursing perspectives and strategies in patients with respiratory insufficiency

Background Approximately 30% of patients admitted to an intensive care unit experience respiratory distress. The COVID‐19 pandemic has led to an enormous increase in patients with respiratory symptoms. Nurse competence is essential for ensuring quality treatment and care for these patients; however, research on nursing strategies for patients with respiratory insufficiency is limited. Aim This study explored nurses' perspectives on and nursing strategies in patients with respiratory insufficiency when admitted to three different intensive care units. Design The study had an exploratory, descriptive, qualitative design. Methods Four focus group interviews with a total of 20 nurses, critical care nurses, and critical care nursing students were conducted. Data were analysed using content analysis. Results Participants' perspectives fell into two main themes: “nurse competence” and “the art of balancing.” “Nurse competence” incorporated the sub‐themes “observations and assessments,” “to make decisions,” and “collaboration.” The theme ‘the art of balancing’ incorporated the sub‐themes “nursing interventions,” “patients feeling safe,” and “patient participation.” Conclusion This study contributes new knowledge about nurses' perspectives on patients with respiratory insufficiency. Nurse competence was assumed essential to observe, assess, and treat patients with respiratory insufficiency. Nursing strategies included balancing nursing interventions, conducting medical treatment, and taking a whole‐person approach to patients' needs. Relevance to clinical practice The COVID‐19 pandemic has shown the need for nurse competence in caring for patients with respiratory insufficiency. This study adds to existing literature emphasizing the need for competence in health care services. Caring for patients with respiratory insufficiency requires nurses with experience; competence in observation, assessment, and medical treatment; and a whole‐person approach to patients' needs.publishedVersio

Koulupoissaolot oppilaiden ja koulukuraattorien kuvaamina näkökulmana nuoruusiän riskit ja suojatekijät

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esille oppilaiden ääni ja näkökulma, heidän perustelunsa koulupoissaoloihin sekä kuvata koulukuraattorien näkemyksiä ja työprosessia koulusta poissaolevien oppilaiden asioissa. Tutkimuksen viitekehyksenä ovat lasten ja nuorten elämään liittyvät riskit ja suojatekijät. Tutkimus koski neljäätoista Helsingin suomenkielistä peruskoulua.Tutkimuksen aineistoina oli kymmenen yläkoululaisen haastattelut ja kolmentoista oppilaan sekä yhdentoista koulukuraattorin eläytymismenetelmäkertomukset. Tutkimuskysymykset olivat:1. Miten oppilaat kuvaavat koulupoissaolojaan ja millä he niitä perustelevat? 2. Mitkä ovat koulukuraattorien näkemykset koulupoissaoloista ja niiden syistä? 3. Mitä koulukuraattorit tekevät saatuaan yhteydenoton koulusta poissaolevasta oppilaasta tai oppilaalta itseltään? Ensisijainen tutkimuksemme kohde ovat oppilaiden kuvaukset ja perustelut poissaoloilleen, mihin haemme vastauksia kummastakin tutkimusaineistosta. Olennaisina poissaoloihin yhteydessä olevina tekijöinä kummassakin aineistossa esiintyivät vuorovaikutuksen pulmat, oppilaiden ulkopuolisuuden tunne suhteessa oppimisympäristöön sekä yksilöllisen huomioinnin ja oppimisen tuen riittämättömyys. Oppiaineista vaikeimpana pidettiin matematiikkaa. Matikkalukko-käsite tässä tutkimuksessa kuvaa matematiikan oppimisen esteenä olevaa prosessia ja tunnetilaa, joka nuorelle kehittyy oppimisympäristössä tapahtuneiden epämiellyttävien kokemusten kautta. Lisäksi haastatteluaineistosta nousi esille kiinnostumattomuutta koulunkäyntiin ja jaksamattomuutta sekä murrosikään liittyvää kapinaa ja rajojen kokeilua. Nuoret tunsivat syyllisyyttä ja häpeää poissaoloistaan ja olivat pettyneitä siihen, ettei poissaoloihin heti puututtu vaan pääsi syntymään koulupoissaolojen kierre, jota oli vaikea katkaista ja joka pahimmillaan johti nuoren masentuneisuuteen. Lähes puolella haastatelluista oppilaista oli ollut poissaoloja jo alakoulussa. Nuorten elämässä oli riskitekijöitä, kuten ongelmia vuorovaikutussuhteissa ja oppimisessa sekä epäonnistumisen kokemuksia. Poissaolojen myötä aikuisten kiinnostus heidän koulunkäyntiinsä ja muihin tuen tarpeisiin toimi suojaavana tekijänä samoin kuin valvonnan lisääminen. Suojaavien tekijöiden vahvistaminen ja riskitekijöihin puuttuminen lisäsivät nuorten selviytyvyyttä, mikä ilmeni useilla heistä myös säännöllisempänä koulunkäyntinä. Lapsen ja nuoren kehittyminen ja kasvaminen ihmisyyteen sekä oppiminen perustuvat vuorovaikutukseen. Oppilaat tarvitsevat välittäviä aikuisia ja yhteisöllisyyttä, kokemusta joukkoon kuulumisesta. Koulukuraattorit liittivät oppilaan poissaolot vanhempiin ja perheen tilanteeseen sekä kiusaamiseen, kaveripiiristä syrjäytymiseen ja kontaktien vähyyteen muihin oppilaisiin. Poissaolon syynä kuraattorit pitivät myös huonoa kontaktia opettajiin ja oppimisvaikeuksia. Eniten poissaolojen lisääntymiseen vaikuttavana asiana esille nousi välittävän kouluyhteisön puuttuminen ja opettajan liian etäinen rooli. Poissaoloihin ei ole puututtu ajoissa eikä oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin ole kyetty vastaamaan. Vastuu on jäänyt nuorelle itselleen asioidensa järjestelemisestä. Kirjoituksissa esiintyivät kaikki Egelundin ja Halskovin (1984) sosiaalityön prosessin systemaattisen vaihemallin vaiheet. Käytännön kuraattorityössä vaiheet eivät aina ole peräkkäisiä vaan ne lomittuvat tai jokin vaiheista korostuu enemmän. Erot kertovat tilanteiden monimuotoisuudesta. Työprosessin etenemistä on tarkasteltava kontekstiin suhteuttaen. Työprosessin etenemisen suuriin vaihteluihin saattavat vaikuttaa myös kouluyhteisön odotukset ja kuraattorin rooli koulussa

Erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien tarvearvio vuoteen 2035

Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen tavoitteena on potilaiden ja väestön laadukas hoito. Selvityksen tavoitteena oli arvioida alueellisesti ja erikoisalakohtaisesti erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien tarve vuonna 2035 siten, että ne vastaavat väestön ja palvelujärjestelmien tarpeita. Tämän pohjalta arvioitiin myös vuosittain valmistuvien tarve vuosina 2019–2035. Selvitystyö perustuu asiantuntijoiden antamiin arvioihin sekä rekisteripohjaisiin tietoihin. Analyyseissä on huomioitu eläköityminen, kuolleisuus ja maahanmuuton nettovaikutus. Kokonaistarve vuonna 2035 kuvastaa erikoislääkäreiden ja erikoishammaslääkäreiden tarvetta yhteiskunnassa, jossa lääkärien ja hammaslääkärien määrä ei rajoita potilaan hyvää hoitoa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vuonna 2035 Suomessa tarvitaan huomattavasti enemmän sekä erikoislääkäreitä että erikoishammaslääkäreitä: 21 088 erikoislääkäriä ja 877 erikoishammaslääkäriä. Näiden tarpeiden tyydyttämiseksi olisi vuosien 2019–2035 aikana valmistuttava vuosittain yhteensä 934 erikoislääkäriä ja 40 erikoishammaslääkäriä. Lääketieteessä tarve on suurinta yleislääketieteen, työterveyshuollon ja geriatrian erikoisaloilla. Hammaslääketieteessä tarve on suurinta suu- ja leukakirurgiassa, oikomishoidossa sekä kliinisessä hammashoidossa protetiikan ja purentafysiologian painotusalalla

Effect of maternal weight during pregnancy on offspring muscle strength response to resistance training in late adulthood

Purpose: Maternal obesity can unfavorably influence offspring body composition, muscle strength, and possibly muscle's adaptability to training, but the human studies are scarce. Therefore, we aimed to investigate the effect of maternal obesity on offspring muscle strength responses to resistance training intervention in elderly frail women. Materials/methods: Recruited participants were elderly frail women offspring of lean/normal weight mothers (n = 19, mean body mass index (BMI): 22.8 kg/m2, range: 19.9-24.5) or overweight/obese mothers (n = 16, mean BMI: 29.7 kg/m2, range: 28.2-34.2). Information on maternal BMI immediately prior to delivery was collected from the birth registers. All women participated in a 4-month supervised progressive resistance training intervention three times a week for 60 min. Predicted 1-RM of abdominal crunch, hip abduction, leg curl, leg press, seated row, and total strength were measured at baseline and after each month of training. Results: According to rANOVA, strength increased significantly in both groups (p for time 0.072). On average, muscle strength of the women offspring of overweight/obese mothers tended to be lower than in women offspring of lean/normal weight mothers, but the only significant difference was found in leg curl (p = 0.006). No significant differences between the groups were found in relative strength changes from baseline to 4-months. Conclusions: Muscle strength response to supervised resistance training is not modulated by maternal adiposity in late pregnancy in elderly frail female offspring.Peer reviewe