Empathy-Based Stories of Digitalization and Professional Development : An empirical illustration and methodological exploration of the method of empathy-based stories

Tämä väitöstutkimus sisältää kahdenlaisia tavoitteita – metodologisia ja empiirisiä. Ensimmäisenä, metodologisena tavoitteena on esitellä ja kehittää edelleen kvalitatiivista aineistonkeruumenetelmää, jota kutsutaan eläytymismenetelmäksi. Eläytymismenetelmässä tutkimuksen osallistujat kirjoittavat lyhyehköjä tarinoita tutkijan suunnittelemien orientaatioiden, niin kutsuttujen kehyskertomusten, perusteella. Ydinajatuksena menetelmässä on, että kehyskertomuksista on olemassa aina vähintään kaksi versiota, jotka poikkeavat toisistaan yhden tekijän suhteen. Tämän varioinnin avulla tutkija pystyy tarkastelemaan sitä, kuinka osallistujien tarinat muuttuvat, kun yhtä seikkaa muutetaan. Tämän artikkeliväitöskirjan ensimmäinen osajulkaisu havainnollistaa kirjallisuuskatsauksen avulla, kuinka eläytymismenetelmää on käytetty Suomessa erityisesti kasvatustieteissä, ja tarkastelee menetelmän vahvuuksia, rajoja sekä tulevaisuuden näkymiä. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että vaikka eläytymismenetelmää on käytetty Suomessa jo vuosikymmenten ajan, kansainvälisesti menetelmää on käytetty verrattain vähän. Menetelmän lanseeraaminen kansainvälisesti onkin väitöskirjan toisen osajulkaisun tavoitteena. Tässä metodologisessa artikkelissa esitellään menetelmään historiaa ja teoreettisia lähtökohtia, havainnollistetaan menetelmän käyttötapoja sekä pohditaan menetelmän yhteyttä narratiivisiin tutkimuksiin sekä sen metodologisia mahdollisuuksia ja rajoja. Väitöskirjan toisena, empiirisenä tavoitteena on tutkia digitalisaation ja ammatillisen kehittymisen välistä suhdetta 81 suomalaisen valtion työntekijän eläytymismenetelmätarinan (N = 101) avulla. Näiden tarinoiden avulla tarkastellaan valtion työntekijöiden näkemyksiä siitä, kuinka digitalisaatio voi tukea tai haitata työntekijöiden ammatillista kehittymistä muuttamalla työpaikkojen oppimismahdollisuuksia (osajulkaisu III), ja vaikuttamalla työn ja ammatillisen identiteetin väliseen tasapainoon (osajulkaisu IV). Väitöskirjan empiiriset tulokset auttavat laajentamaan ymmärrystä niistä mahdollisista tavoista, joilla digitalisaatio voi vaikuttaa työntekijöiden ammatilliseen kehittymiseen. Tulokset osoittavat, miten digitalisaatio voi sekä tukea että haitata ammatillista kehittymistä vaikuttamalla työpaikan oppimismahdollisuuksiin, kuten työn vaatimuksiin, työn hallintaan, työtehtävien monimuotoisuuteen sekä sosiaaliseen tukeen muuttamalla työtehtäviä, työkäytäntöjä ja osaamisen kehittämistä sekä tiedon hallintaa. Sen lisäksi, että tulokset esittävät, kuinka digitalisaatio voi muuttaa työpaikkoja oppimisympäristöinä, tulokset osoittavat, että digitalisaation rooli ammatillisessa kehittymisessä liitetään myös työntekijöiden ammatilliseen identiteettiin ja siihen, miten työntekijät harjoittavat ammatillista toimijuuttaan. Tulokset havainnollistavat neljän tyypin kautta sitä, kuinka työn digitalisaation nähdään eri tavoin haastavan tai tukevan työn ja ammatillisen identiteetin välistä tasapainoa, johtaen työntekijää osallistumaan identiteettityöhön, sekä oman työn ja uran tuunaamiseen. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, kuinka ymmärrys digitalisaation roolista työntekijän ammatillisessa kehittymisessä edellyttää moniulotteista tarkastelua, jossa huomioidaan työpaikan oppimismahdollisuuksien sekä työntekijän ammatillisen identiteetin ja toimijuuden välinen vuorovaikutteinen suhde. Väitöskirja edistää ammatillista kehitystä ja digitalisaatiota koskevaa tutkimusta soveltamalla uutta tiedonkeruumenetelmää, joka osoittaa mielikuvituksen ja tarinankerronnan voiman tutkittaessa, miten yksilöt ymmärtävät ja näkevät jonkin ilmiön. Esittelemällä eläytymismenetelmää ja sen käyttöä niin teoreettisesti kuin empiirisestikin, väitöskirja pyrkii herättämään metodologista keskustelua ja innostamaan tutkijoita löytämään uusia tapoja käyttää eläytymismenetelmää erilaisissa yhteyksissä.Overall, this article-based dissertation has twofold aims – methodological and empirical. First, the methodological aim is to introduce and further develop a qualitative data collection method called the method of empathy-based stories (MEBS). In the MEBS, the participants write short texts or stories based on frame stories (i.e., introductory scripts) designed by the researcher. The core idea in the MEBS is that at least two versions of a frame story exist, which differ in one element. This variation enables the researcher to examine how the stories change when one element is varied. In this dissertation, a literature review (Publication I) shows how the MEBS has been used in Finland, and discusses its strengths, limitations, and future prospects. The literature review demonstrates that although the MEBS has been used in Finland for decades, it is still a nascent method in international contexts. Thus, a methodological article (Publication II) introduces the method internationally for the first time. This second article illustrates some possible ways to design and conduct MEBS research, discusses its relation to narrative methods as well as explores its methodological possibilities and limitations. The second aim of this dissertation is to empirically illustrate the possible relation between digitalization of work and professional development. Drawing on 101 empathy-based stories from 81 Finnish government workers, this dissertation provides different scenarios and illustrations on how digitalization might either support or hinder workers’ professional development. More specifically, the dissertation provides insights on how digitalization might alter the learning opportunities of the workplace (Publication III) and how digitalization can lead to different experiences of and responses to work–identity (mis)alignments (Publication IV). Overall, this dissertation’s empirical findings lay the foundation for a more comprehensive understanding of the ways in which digitalization may influence workers’ professional development by illustrating possible scenarios and typifications. The findings show how digitalization, by changing work tasks, work practices, and knowledge development and management, potentially alters a variety of aspects related to workplace learning opportunities, such as job demands, the level of job control, task variety and complexity, and social support, and thus can either support or hinder professional development. In addition to illustrating how digitalization may change workplaces as learning environments, the findings show that whether digitalization supports or hinders professional development also relates to workers’ professional identities and how they practice their professional agency at work. Four types of workers (thriving developer, loyal transformer, stagnant self- doubter, and career crafter) are identified from the participants’ stories. By introducing these four typifications, the findings describe how digitalization influences professional development by requiring the workers to assess how their work aligns with their professional identities, consequently resulting in experiences of work–identity (mis)alignments, and agentic actions in the form of identity work and job crafting. Altogether, the findings emphasize the need to broaden our view on what accounts for professional development. The results also suggests that a full understanding of how digitalization can either support or hinder workers’ professional development requires a theoretically complex view that acknowledges the interrelations among digitalization, the workplace learning opportunities, professional identity, and professional agency. This dissertation contributes to existing research on professional development and digitalization by applying a novel data collection method, that demonstrates the power of imagination and storytelling in exploring individuals’ perceptions, understandings, and sense-making. Moreover, by introducing the MEBS and showcasing its use empirically, this dissertation aims to generate methodological discussions and inspire researchers to find new ways of using the MEBS in diverse contexts

Työpaikkakulttuuri ja yhteistyö psykiatrisessa hoitoyksikössä

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoitajien kokemaa työpaikkakulttuuria ja yhteistyötä kahdessa yhteistyötä tekevässä psykiatrisessa hoitoyksikössä. Tutkimuksen tavoitteena on syventää tietämystä psykiatrisissa hoitoyksiköissä vallitsevasta työpaikkakulttuurista ja sen merkityksestä hoitoyksiköiden välisessä yhteistyössä. Psykiatriset hoitoyksiköt sijaitsivat pääkaupunkiseudulla ja niissä oli asiakkaina psykiatrista avohoitoa saavia aikuisia. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Sen kohderyhmänä olivat hoitoyksiköissä työskentelevät sairaanhoitajat (n=7) ja lähihoitajat (n=4). Aineistonkeruu toteutui puolistrukturoiduin teemahaastatteluin kahden ryhmähaastattelun avulla. Teemahaastattelujen teemat käsittelivät työpaikkakulttuurin kokemusta, työpaikkakulttuuriin liitettyjä positiivisia ja negatiivisia tekijöitä sekä työpaikkakulttuurin merkitystä hoitoyksiköiden välisen yhteistyön toteutumisessa. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Hoitajat kokivat oman hoitoyksikkönsä työpaikkakulttuurin avoimeksi, myönteiseksi, autonomiseksi, dynaamiseksi, hierarkkiseksi ja rajatuksi. Hoitajat liittivät työpaikkakulttuuriin positiivisina tekijöinä työyhteisön kollegiaalisuuden ja vuorovaikutteisuuden sekä hoitajien ja johtamisen ammattitaitoisuuden. Myös työn autonomisuus, toiminnan johdonmukaisuus ja potilaslähtöisyys olivat työpaikkakulttuuriin liitettyjä positiivisia tekijöitä. Työpaikkakulttuuriin liitettyjä negatiivisia tekijöitä olivat hoitajien toiminnan rajoittavuus, hoitajien huomioimattomuus, johtamisen kommunikoimattomuus sekä toiminnan epäjohdonmukaisuus. Myös kehittämistyön ontuvuus, työympäristön muutoksellisuus ja tilojen epäkäytännöllisyys sisältyivät työpaikkakulttuuriin liittyviin negatiivisiin tekijöihin. Työpaikkakulttuurin avoimuus, yhtenäisyys, luottamuksellisuus, sallivuus ja joustavuus olivat piirteitä, jotka edistivät hoitoyksiköiden välistä yhteistyötä hoitajien mukaan. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa yhteistyötä tekevien psykiatristen hoitoyksiköiden työpaikkakulttuurista hoitajien näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset antavat myös tietoa hoitoyksiköiden yhteistyötä edistävistä työpaikkakulttuurin piirteistä, sillä hoitajat kokivat hoitoyksiköiden välisen yhteistyön toteutuvan hyvin

Remote Sensing Supported Sea Surface pCO(2) Estimation and Variable Analysis in the Baltic Sea

Marginal seas are a dynamic and still to large extent uncertain component of the global carbon cycle. The large temporal and spatial variations of sea-surface partial pressure of carbon dioxide (pCO(2)) in these areas are driven by multiple complex mechanisms. In this study, we analyzed the variable importance for the sea surface pCO(2) estimation in the Baltic Sea and derived monthly pCO(2) maps for the marginal sea during the period of July 2002-October 2011. We used variables obtained from remote sensing images and numerical models. The random forest algorithm was employed to construct regression models for pCO(2) estimation and produce the importance of different input variables. The study found that photosynthetically available radiation (PAR) was the most important variable for the pCO(2) estimation across the entire Baltic Sea, followed by sea surface temperature (SST), absorption of colored dissolved organic matter (a(CDOM)), and mixed layer depth (MLD). Interestingly, Chlorophyll-a concentration (Chl-a) and the diffuse attenuation coefficient for downwelling irradiance at 490 nm (Kd_490nm) showed relatively low importance for the pCO(2) estimation. This was mainly attributed to the high correlation of Chl-a and Kd_490nm to other pCO(2)-relevant variables (e.g., a(CDOM)), particularly in the summer months. In addition, the variables' importance for pCO(2) estimation varied between seasons and sub-basins. For example, the importance of a(CDOM) were large in the Gulf of Finland but marginal in other sub-basins. The model for pCO(2) estimate in the entire Baltic Sea explained 63% of the variation and had a root of mean squared error (RMSE) of 47.8 mu atm. The pCO(2) maps derived with this model displayed realistic seasonal variations and spatial features of sea surface pCO(2) in the Baltic Sea. The spatially and seasonally varying variables' importance for the pCO(2) estimation shed light on the heterogeneities in the biogeochemical and physical processes driving the carbon cycling in the Baltic Sea and can serve as an important basis for future pCO(2) estimation in marginal seas using remote sensing techniques. The pCO(2) maps derived in this study provided a robust benchmark for understanding the spatiotemporal patterns of CO2 air-sea exchange in the Baltic Sea

Educators Voices from Integrated Writing and Problem Solving Common Core Workshop

This article provides an opportunity to discuss and examine information gathered during a focus group of K-12 educators involved in an integrated writing and problem solving workshop. Findings demonstrate that some educators are frustrated by the culture of testing versus the culture of learning that exist as a result of the Common Core Standards implementation. Educators are eager to learn and implement new ways of learning in order to promote deeper learning and critical thinking skills. Strategies and recommendations for providing support and resources for educators to meet the expectations to prepare students to be college and career ready are discussed

Slutgödning av mjölkrasstutar

En stigande andel av svenska mjölkrastjurkalvar kastreras och föds upp som stutar. Målet med denna studie var att fastställa effekterna av insättningsvikt, kraftfodergiva, slutgödningstid, tidigare tillväxt och ras på foderkonsumtion, tillväxt och slaktkroppsegenskaper hos mjölkrasstutar under slutgödning. Studien innefattade tre försök med totalt 321 djur som vid insättning var 18 till 21 månader gamla och föddes upp till slakt. I försök 1 studerades effekten av insättningsvikt (låg, ca 390 kg, respektive hög, ca 500 kg), kraftfodergiva (motsvarande 0,5 respektive 1,0 % av stutarnas levandevikt per dag) och slutgödningstid (3, 5 respektive 8 månader). Förutom kraftfoder utfodrades stutarna med vallensilage i fri tillgång. De stutar som utfodrades med stor kraftfodergiva hade en större foderkonsumtion än de stutar som utfodrades med liten kraftfodergiva (10,5 respektive 9,7 kg torrsubstans (ts) per dag). Slaktkroppstillväxten (630 g) och foderomvandlingsförmågan (169 MJ omsättbar energi per kg slaktkroppstillväxt) var störst hos de stutar som slutgöddes i 5 månader. Stutar med låg insättningsvikt hade en högre daglig slaktkroppstillväxt än stutar med hög insättningsvikt (614 respektive 571 g). Stutar som fick en stor kraftfodergiva hade högre slaktkroppstillväxt än stutar med liten kraftfodergiva (617 respektive 568 g) och de tenderade även att ha högre levandeviktstillväxt (975 respektive 906 g). En hög insättningsvikt och en lång slutgödningsperiod resulterade i tunga och feta slaktkroppar med en högre formklass och lägre andelar styckningsdetaljer och ben. I försök 2 studerades effekten av insättningsvikt (låg, ca 470 kg, respektive hög, ca 520 kg), tidigare tillväxt under innevarande stallperiod (låg, 666 g per dag, respektive hög, 960 g per dag) och kraftfodergiva (1,0 respektive 1,5 % av stutarnas levandevikt per dag). Djuren utfodrades i fri tillgång med ett fullfoder innehållande vallensilage, helsädesensilage samt kraftfoder. Stutar som utfodrades med liten kraftfodergiva hade ett större dagligt intag av grovfoder än de stutar som fick stor kraftfodergiva (6,9 respektive 4,6 kg ts per dag). Stutar som fick stor kraftfodergiva hade högre levandeviktstillväxt än stutar med liten kraftfodergiva (1220 respektive 889 g). Ingen effekt av insättningsvikt eller tidigare tillväxt kunde påvisas. I försök 3 studerades effekten av ras (svensk röd och vit boskap, SRB, respektive svensk holstein, SLB) och kraftfodergiva (1,2 respektive 1,5 % av stutarnas levandevikt per dag). Stutarna utfodrades i fri tillgång med ett fullfoder bestående av vallensilage, helsädesensilage samt kraftfoder. De stutar som utfodrades med liten kraftfodergiva hade oavsett ras ett större intag av grovfoder än de stutar som utfodrades med stor kraftfodergiva (5,5 respektive 3,8 kg ts per dag). Förutom en tendens till bättre formklass hos SRBstutarna kunde ingen effekt av ras påvisas. Sammanfattningsvis gav en ökning av kraftfodergivan en ökad daglig tillväxt, där skillnaderna i slaktkroppstillväxt var tydligare än skillnaderna i levandeviktstillväxt. Djur med riktigt låg insättningsvikt uppvisade kompensatorisk tillväxt. Lämpligt viktintervall för slakt av mjölkrasstutar, då tillräckligt hög formklass erhålls utan att djuren är för feta, är snävt, framför allt för SLB. Vilka gränserna är för form- och fettklass i det koncept man levererar till har stor betydelse för om djuren klassar sig tillräckligt bra och därmed för det ekonomiska utfallet

ApoLänk decreases patient medication discrepancies at discharge: initial experience from a Swedish bedside pharmacy service

Objective: To develop a working model so that dispensing pharmacists, patients and medical staff can work together to identify, solve and prevent problems associated with discharge prescriptions. Method: A routine was developed for communication between pharmacists, patients and medical staff and for dispensing drugs at the bedside. Hospital medication lists and prescriptions from the pharmacy and healthcare databases were simultaneously assessed. The study was carried out in two neurological wards in a Swedish university hospital. Results: Major shortcomings were identified in the coordination of pharmacy and healthcare records and in patients’ ability to take responsibility for their medication at discharge. Discussion between patients and staff allowed discrepancies in communication and documentation to be corrected. Cooperation between pharmacists and nurses was perceived as being very positive and important. Conclusions: The Apolänk service was appreciated by nurses, is almost cost neutral and reduces discrepancies that have the potential to cause patient harm

Julkisuuslain soveltamisalan laajentaminen

Selvitys on lainvalmistelun esivalmisteluvaiheen arviointimuistio, jonka tarkoituksena on palvella viranomaistoiminnan julkisuudesta annetun lain soveltamisalan mahdollista laajentamista julkisyhteisöjen määräämisvallassa oleviin yhtiöihin sekä julkista hallintotehtävää hoitaviin muihin yksityisoikeudellisiin yhteisöihin. Muistiossa kuvataan nykyistä lainsäädäntöä yksityisessä toiminnassa syntyvien asiakirjojen julkisuudesta ja toimintaan kohdistuvista viestintävelvoitteista, omistajanohjauksen keinoista osakeyhtiölainsäädännön mukaan sekä julkisten tehtäviä hoitaviin kohdistuvasta erityislainsäädännöstä. Selvitykseen sisältyy myös erittelyä ja arviointia julkisyhteisöjen määräämisvallasta olevista yhtiöistä, niiden tehtävistä, funktioista sekä toiminnan tavoitteista suhteessa yleisiin etuihin. Avoimuutta voidaan selvityksen mukaan lisätä julkisuuslain lisäksi viestintävelvoitteiden avulla. Julkisuuslain soveltamisalan laajentamisesta on esitetty kolme erilaista vaihtoehtoja sekä laadittu niitä vastaavat alustavat säännösehdotukset. Selvitykseen sisältyy myös muita muutosehdotuksia sekä muistilista mahdollista lainvalmistelun perusvalmistelua varten. Selvityksen liitteenä on myös Marjut Salokanteleen raportti, joka kartoittaa sitä lainsäädännöllistä kehikkoa, miten julkisuusperiaatteelle pohjautuva yleisten asiakirjojen julkisuus on Ruotsissa toteutettu

Kasvatuksen muuttuvat työ- ja toimintaympäristöt : 10 eläytymismenetelmätutkimusta

Kasvatusinstituutiot peruskoulusta yliopistoon ovat jatkuvan muutoksen keskiössä. Globaalit ja paikalliset yhteiskunnalliset muutokset, kuten esimerkiksi sosiaalisen median levittäytyminen osaksi arkea tai synnytyssairaaloiden keskittäminen, asettavat ammattilaisille uusia osaamisvaatimuksia sekä eettisiä haasteita. Kokoomateoksen kymmenessä tutkimusartikkelissa tarkastellaan eläytymismenetelmän avulla näiden muuttuvien ympäristöjen vaikutusta niissä toimivien ihmisten arkeen. Tutkimusartikkeleissa käsitellään esimerkiksi oppilaiden näkemyksiä yhteisopettajuudesta, kätilöiden osaamista, rekrytoijien ammattitaitoa sekä seksuaalista häirintää verkossa kohtaavien nuoren toimijuutta. Menetelmällisen painotuksensa ansiosta teosta voi hyödyntää myös eläytymismenetelmän soveltamistapoja kuvaavana oppikirjana. Teos on kolmas osa vuosikirjasarjassa, joka esittelee eläytymismenetelmän käyttöä tutkimusmenetelmänä. Teos osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun laadullisen tutkimuksen luotettavuudesta hahmottamalla menetelmän käytettävyyden mahdollisuuksia ja rajoja sen metodologisten erityispiirteiden kautta. Painettu teos on tilattavissa verkkokaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com) Sisällys Esipuhe 9 Saaga Härkönen, Johanna Lätti, Anna Rytivaara & Anna Wallin / Johdanto: Eläytymismenetelmä kasvatustieteellisessä tutkimuksessa 13 I Osallisuus ja toimijuus kasvatusinstituutioiden muutoksissa 1 Aino Wihersaari, Anna Rytivaara & Jari Eskola / ”Opettajana koen riittämättömyyttä”. Opettaja kolmiportaisen tuen toteuttajana 27 2 Anna Toriseva, Anna Rytivaara & Jari Eskola / ”Ihan sama onks yks vai kaks opee”. Oppilaiden näkemyksiä hyvästä oppimisympäristöstä yhteisopetuksessa 53 3 Reetta Auvinen, Jenni Helenius & Jari Eskola / ”Jokainen haluaa tuntea kuuluvansa johonkin”. Kahdeksasluokkalaisten oppilaiden käsityksiä osallisuudesta koulussa ja kouluyhteisöön kuulumisesta 79 4 Tanja Kallonen, Tuulikki Ukkonen-Mikkola & Jari Eskola / ”Opetussuunnitelmaan ja sen sisältöihin on vaikea vaikuttaa”. Yliopisto-opiskelijoiden tulkintoja opetussuunnitelman omistajuudesta, osallisuudesta ja osallistumattomuudesta 109 II Uusien toimintaympäristöjen ammatilliset ja eettiset haasteet 5 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola / Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? Nuorten toimijuus verkon seksuaalisessa häirinnässä 145 6 Jussi Hänninen, Laura Pylväs, Anna Wallin & Jari Eskola / Suunnittelemattomat sairaalan ulkopuoliset synnytykset. Tarinoita ensihoitajien ja kätilöiden osaamisesta 177 III Rekrytointiala kasvatustieteilijöiden toimikenttänä 7 Camilla Rahkola, Saaga Härkönen & Jari Eskola / Subjektiivisuus rekrytointihaastattelussa. Rekrytoijien kertomuksia vuorovaikutuksesta 205 8 Noora Silfversten, Saaga Härkönen & Jari Eskola / Rekrytointi riskillä vai varman päälle? 233 9 Emilia Haapajärvi, Saaga Härkönen & Jari Eskola / Onko rekrytoijalla väliä? Rekrytoijan käytöksen merkitys yrityksen työnantajakuvan ja houkuttelevuuden muutoksiin hakuprosessin aikana 263 10 Bettina Klinge, Saaga Härkönen,Johanna Lätti & Jari Eskola / Rekrytoijien näkemyksiä osaamisesta, ammattitaidosta ja muodollisen rekrytointikoulutuksen tarpeellisuudesta 285 IV Yhteenveto Anna Rytivaara, Johanna Lätti, Saaga Härkönen & Anna Wallin / Suuntaviivoja eläytymismenetelmätutkimusten luotettavuuden arviointiin 313 Saaga Härkönen, Johanna Lätti, Anna Rytivaara & Anna Wallin / Eläytymismenetelmä – mahdollisuuksia ja rajoja 337This edited book is the third in a series of yearbooks that introduces the principles and applicability of the method of empathy-based stories. The book presents ten empirical studies which all use this method as a tool for data collection. In addition, the work examines the reliability of the method of empathy-based stories as a method and as part of qualitative research. The research articles in the book provide a current overview of the change in different work and operating environments. These environments include various educational institutions from elementary school to universities, social media, and human resource management. Studies examine the social inclusion, participation and agency of pupils, students, young people, and professionals, as well as the professional and ethical challenges of those working in new environments. The method of empathy-based stories is used to observe, for example, university students’ interpretations of involvement in the curriculum process, pupils' views on co-teaching, different forms of agency of young people who experience sexual harassment online, and the subjectivity of recruiters and the reasons for recruitment choices. Methodologically, the book focuses on the reliability of the method of empathy-based stories and considers the characteristics of the method among qualitative research methods. Reflecting on the research articles, the work discusses what kind of requirements and challenges the method poses for both the researcher and the respondents. The book provides guidelines for evaluating the reliability of the method of empathy-based stories, while participating also in a general discussion of the reliability, potential, and limitations of qualitative research. The book indicates how the method of empathy-based stories can be applied to a wide variety of research in different contexts. The strength of the method is its ability to utilize the respondents' imagination, thus providing the researchers with opportunities to find new perspectives and invent propositions. The book also provides practical examples of how the method can be used in research. Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Adlibris.com