Comparison of Linear versus Circular Stapling Techniques in Laparoscopic Gastric Bypass Surgery — A Pilot Study

Background:There is major variability in how the gastrojejunostomy (GJ) is created when laparoscopic gastric bypass (LRYGB) is performed. This is a prospective, non-randomised pilot comparison of two different techniques during our learning curve period performed by two different surgeons with similar surgical experience.Methods:From March 2006 until May 2008, 71 consecutive patients, 28 men and 43 woman, mean age 44 (range 24 to 62 years) who were operated for morbid obesity by laparoscopic bypass surgery have been included. Mean preoperative Body Mass Index (BMI) (range) was 47 (34–63). The patients were divided into two groups on the basis of the stapler used. Group 1 comprised 30 patients who underwent surgery using a 25 mm circular stapler to create the GJ. Group 2 comprised 41 patients who underwent surgery using a 45 mm, blue cartridge linear stapler. Operative time, intra-operative complications, hospital stay, major and minor complications were detected.Results:Intra-operative complications occurred in 4 patients (13.3%) in Group 1, in 5 patients (12.2%) in Group 2. Re-operations occurred 3 times (10.0%) in Group 1, and 4 times (9.8%) in Group 2 due to anastomotic complications, bleeding and/or bowel obstruction. Major complications occurred in four patients in Group 1 (13.3%) and in seven patients in Group 2 (17.1%). There was a significant difference in the overall morbidity rate (major and minor complications), which was 56.7% in Group 1 and 34.1% in Group 2 (p = 0.05). Mean operative time in Group 1 was 135 minutes, and in Group 2 122 minutes. Mean hospital stay was significantly shorter in Group 2 (3.9 days) than in Group 1 (5.7 days, p = 0.04).Conclusions:Learning to handle the technique when performing the gastrojejunostomy during laparoscopic gastric bypass surgery may be faster and easier by using the linear stapler. This may be important knowledge for centres considering starting LRYGB practice, although the surgeon factor needs to be taken in account.The results should be interpreted with caution because the confounding effect of one surgeon performing one type of operation while the other surgeon (is performing) the second type of operation could not be taken into account in this prospective non-randomized analysis.</div

Downs syndrom : inverkan på bettet och ortodontisk vård

Avhandlingen är en litteraturöversikt om bettfel och ortodontisk vård hos personer med Downs syndrom. Materialet är samlat från PubMed och tidskrifter inom pedodonti och ortodonti. Bettfelen hos personer med Downs syndrom är ett resultat av allmän muskelhypotoni, hypoplastisk maxilla och särdrag hos tänderna (hypodonti och taurodonti). De vanligaste bettfelen är Angle klass III-format bett och anteriort korsbett. Andra bettfel är anteriort öppet bett, posteriort korsbett och trångställning. På grund av muskelhypotonin skjuts tungan framåt och detta kallas "pseudomacroglossia". Den främsta ortodontiska vården går ut på att träna upp tungan att hållas vilande uppe mot gommen, följt av breddning av den hypoplastiska maxillan. Målet med vården är att förbättra tuggfunktionen, talet, sväljning och estetiken i det orala området. Hos patienter med mild sömnapné kan sömnkvalitén förbättras med en oral apparatur

Syöpäkirurgian järjestämistä koskevat periaatteet 2020-luvulla. Selvityshenkilöiden raportti

Lääketieteellisen teknologian ja tietotaidon kehittyessä erityisesti syöpätautien diagnostiikka- ja hoitomenetelmät ovat muuttuneet nopeasti. Yhä useampi potilas parantuu taudista kokonaan tai elää sen kanssa pidempään. Kymmenestä yleisimmästä syöpämuodosta kahdeksan on kiinteiden kasvainten aiheuttamia syöpiä. Niiden ensisijainen parantava hoito on kirurginen. Potilaan ennusteen kannalta määräävin tekijä on onnistunut leikkaus ja sen suoritustapa. Syövän leikkaushoidossa korostuu erityisesti kirurgi- ja sairaalakohtaisten volyymien merkitys syöpäkirurgian laadun, potilasturvallisuuden ja syövän hoidon tulosten näkökulmasta. Leikkaushoitojen keskittäminen harvempiin sairaaloihin merkitsee potilaan matkojen pitenemistä, mutta samalla se tarjoaa kaikille yhdenvertaisen mahdollisuuden saada hyvää, laadukasta ja vaikuttavaa syövän hoitoa. Työryhmä ehdottaa, että syöpäkirurgian valtakunnallinen ja alueellinen järjestely Suomessa 2020-luvun tarpeita ajatellen edellyttää selkeää seuranta- ja ohjausmekanismia. Ehdotuksen mukaan yliopistosairaaloiden yhteyteen perustettavat alueelliset syöpäkeskukset ottaisivat merkittävän kliinisen vastuun syöpäkirurgian kokonaisuudesta omilla ERVA- alueillaan. Lääketieteellisesti olisi perusteltua keskittää sellaiset syöpäleikkaukset, joiden vuotuiset leikka-usmäärät Suomessa jäävät alle sadan vähempään kuin viiteen yliopistosairaalaan. Yliopistosairaaloiden tulisi sopia keskenään tästä työnjaosta. Valtakunnallisesti viiteen sairaalaan tulisi keskittää muun muassa keuhko- ruokatorvi-, maha- ja peräsuolen syövän leikkaushoito. Useiden tavallisten syöpien kuten rintasyövän ja paksusuolensyövän hyväkin leikkausosaami-nen perustuu monessa keskussairaalassa yksittäisten tai enintään muutaman kirurgin kokemukseen ja leikkausmäärät voivat jäädä pieniksi. Kullakin yliopistosairaaloiden johtamalla ERVA- alueella tulee jatkossa kyetä entistä tarkemmin sopimaan, mitä syöpäleikkauksia kussakin sairaalassa on tarkoituksenmukaista tehdä

Impact of sphincter lesions and delayed sphincter repair on sacral neuromodulation treatment outcomes for faecal incontinence : results from a Finnish national cohort study

PurposeThe aim of this multicentre study was to analyse the effects of patent sphincter lesions and previous sphincter repair on the results of sacral neuromodulation (SNM) treatment on patients with faecal incontinence (FI).MethodsPatients examined by endoanal ultrasound (EAUS) with FI as the indication for SNM treatment were included in the study. Data was collected from all the centres providing SNM treatment in Finland and analysed for differences in treatment outcomes.ResultsA total of 237 patients treated for incontinence with SNM had been examined by EAUS. Of these patients, 33 had a history of previous delayed sphincter repair. A patent sphincter lesion was detected by EAUS in 128 patients. The EAUS finding did not influence the SNM test phase outcome (p=0.129) or the final treatment outcome (p=0.233). Patient's history of prior sphincter repair did not have a significant effect on the SNM test (p=0.425) or final treatment outcome (p=0.442).ConclusionsResults of our study indicate that a sphincter lesion or previous sphincter repair has no significant effect on the outcome of SNM treatment. Our data suggests that delayed sphincter repair prior to SNM treatment initiation for FI is not necessary.Peer reviewe

Laparoscopic versus open adhesiolysis for small bowel obstruction - a multicenter, prospective, randomized, controlled trial

Peer reviewe

Both cell proliferation and apoptosis significantly predict shortened disease-free survival in hepatocellular carcinoma

In this study, we investigated the proliferating cell index by the percentage of Ki-67 expressing cells (Ki-67 LI) and the apoptotic index (AI) by the number of morphologically apoptotic cells per 1000 carcinoma cells in haematoxylin and eosin sections of 76 hepatocellular carcinomas (HCC). Both indices showed excellent correlation with each other (P < 0.0001) and were significantly higher in cases of poor differentiation, of advanced stages, with portal invasion and with intrahepatic metastasis. Furthermore, cases with higher Ki-67 LI or higher AI displayed poor outcomes for disease-free survival (P = 0.0001 and P = 0.0005) by univariate analysis. By multivariate analysis, both indices could be regarded as independent prognostic factors. These results strongly suggest that Ki-67 LI and AI have very similar clinical significance, reflecting the existence of biologically aggressive phenotypes and poor disease-free survival rate in HCC. © 1999 Cancer Research Campaig