Factors and operations influencing the spread of VHS disease to inland waters in Finland

Kalojen VHS-tauti on vain kalojen välillä leviävä tauti, joka vaikeuttaa kalanviljelyä Suomessa. Tauti aiheuttaa suurta kuolleisuutta erityisesti kirjolohilla mutta tauti voi tarttua myös lukuisiin muihin kalalajeihin. Suomessa VHS-tautia löydettiin ensin 2000-luvun alussa ahvenanmaalaisilta kalanviljelylaitoksilta sekä Pyhtäältä ja myöhemmin Uudenkaupungin-Rauman-Pyhärannan alueelta. Tällä tutkimuksella selvitettiin ja kuvattiin kalanviljelyyn liittyviä toiminnallisia yhteyksiä vuonna 2005, joiden voisi odottaa edistävän VHS-taudin sisämaahan leviämistä. Lisäksi arvioitiin vaikutuksia, joita voisi olla taudin leviämisestä sisämaahan. Tarkastelun kohteina olivat erityisesti Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen merialueen toiminnalliset yhteydet sisämaan kalanviljelyn ja kalanviljelyyn liittyvän toiminnan kanssa. Ahvenanmaa on VHS-rajoitusalue kun taas Lounais-Suomen merialue on pääasiassa vapaa VHS-taudista. Ahvenanmaan ja maantieteellisesti laajemman Lounais-Suomen merialueen toiminta on rakenteeltaan erilaista. Lounais-Suomessa yksiköt ovat pienempiä, perkaustoimintaa harjoittaa useampi yritys, perkaus- ja fileointijätteen käsittely on monimuotoisempaa kuin Ahvenanmaan rajoitusalueella. Ahvenanmaalla kasvatettua kalaa perataan ympäri vuoden kuin taas Lounais-Suomen merialueella perkaaminen on ajallisesti eriytyneempää. Ahvenanmaalta yhteyksiä sisämaahan muodostuu vain välillisesti: silloin kun sisämaan kasvatuslaitoksista tuodaan poikasia Ahvenanmaalle kasvatettavaksi. Sisämaasta tarkasteltaville alueille poikasia toimittaa ruokakalankasvatukseen noin 20 kalanviljelylaitosta. Auton kontaminoituminen VHS-viruksella kaloja purettaessa vaikuttaa epätodennäköiseltä. Koska kuljetuksia on määrällisesti vähän (alle 100 kappaletta vuodessa), kuljetusautot käyvät desinfioinnissa jokaisen kuljetetun erän jälkeen ja sisämaan laitoksissa harjoitetaan lisäksi taudinsuojaustoimia, taudin leviäminen tätä kautta ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Ahvenanmaalta on mannersuomeen myös muunlaisia yhteyksiä: sieltä kuljetetaan perkaus -ja fileointijätteitä turkistarhauksessa käytettyjen rehujen raaka-aineeksi, sekä perattua kalaa kulutukseen ja jatkojalostukseen. Nämä yhteydet eivät kuitenkaan kohdistu sisävesistöjen kalankasvatusalueille vaan Pohjanmaalle, Lounais- ja Etelä-Suomeen. Perkaamattoman ja elävän kalan kuljettaminen pois Ahvenanmaalta taas on vastaavasti kielletty. Peratun kalan, fileointi- ja perkausjätteen kuljetukset kulkevat samoja reittejä kuin poikasten kuljetukset Ahvenanmaalle. Poikaskuljetusautojen ja reitin varrella olevien muutamien kalankasvatuslaitosten epäsuora kontaminoituminen tätä kautta vaikuttaa myös epätodennäköiseltä. Jos tauti kuitenkin pääsisi huomaamatta Lounais-Suomeen, taudin päätyminen sisävesistöihin olisi todennäköisempää, koska Lounais-Suomi ei ole rajoitusaluetta ja alueen kalankasvatuksessa voidaan toimia vapaammin. Jos tauti leviäisi sisämaahan, se voisi pahimmillaan jo yksittäisessä tautitapauksessa vaikuttaa kalaistutuksiin. Samat laitokset, jotka toimittavat poikaisia Ahvenanmaalle ja Lounais-Suomeen, kasvattavat myös muita kalalajeja istutustarkoituksiin. Erityisen haavoittuvia voisivat olla erilaisten taimenkantojen istutukset: jopa kolmannes istutuksista voisi estyä yksittäisestä sisävesistöjen VHS-tautitapauksesta. Ahvenanmaalle ja Lounais-Suomeen poikasia toimittavat laitokset ovat pääasiassa erillään muista kalanviljelylaitoksista eikä yksittäisen tautilöydöksen rajoitusalueelle kuitenkaan joutuisi juuri muita kalanviljelylaitoksia. Välillisesti vaikutukset voisivat olla merkittäviä, koska poikasten vienti ulkomaille saattaisi estyä.Fisksjukdomen VHS är en sjukdom som smittar endast mellan fiskar och som försvårar fiskodling i Finland. Sjukdomen orsakar omfattande fiskdöd, speciellt hos regnbågslax, men sjukdomen kan också smitta till många andra fiskarter. I Finland påträffades sjukdomen VHS först i början av 2000-talet vid fiskodlingsanläggningar på Åland samt i Pyttis och senare i området Nystad-Raumo-Pyhäranta. I den här undersökningen utreddes och beskrevs sådana verksamhetssamband i anslutning till fiskodling år 2005, vilka kan väntas främja en spridning av VHS till inlandet. Dessutom bedömdes konsekvenserna av en eventuell spridning av sjukdomen till inlandet. Granskningen var inriktad på verksamhetssambanden mellan Åland och havsområdet i sydvästra Finland och fiskodlingen i inlandet och verksamhet i anslutning till fiskodling. Åland är VHS-restriktionsområde, medan havsområdet i sydvästra Finland i huvudsak är fritt från VHS. Verksamhetens struktur är olika på Åland jämfört med det geografiskt betydligt större sydvästra Finlands havsområde. I sydvästra Finland är enheterna mindre, rensningen sköts av flera företag, rensnings- och fileingsavfallet behandlas på flera olika sätt än på restriktionsområdet på Åland. På Åland rensas fiskarna året om, medan rensningen i sydvästra Finlands havsområde är mera koncentrerad till en viss tid. Förbindelserna från Åland till inlandet är endast indirekta: då yngel förs från odlingsanläggningar i inlandet till Åland för att odlas där. Från inlandet levereras yngel från cirka 20 fiskodlingsanläggningar till de kontrollerade områdena, där de odlas som matfisk. Det förefaller osannolikt att bilen skulle kontamineras med VHS-virus vid lossning av fiskarna. Eftersom antalet transporter är litet (mindre än 100 per år), desinficeras transportbilarna efter varje transporterat parti. Vid anläggningarna i inlandet vidtas dessutom skyddsåtgärder mot sjukdomar. Därför är det inte särskilt sannolikt att sjukdomen kunde spridas via de här transporterna. Från Åland finns det också andra slags förbindelser till fastlandet: rensnings- och fileingsavfall transporteras därifrån som råvara för pälsdjursfoder samt rensad fisk för konsumtion och vidareförädling. De här förbindelserna går dock inte till fiskodlingsområdena i insjöarna utan till Österbotten samt sydvästra och södra Finland. Det är förbjudet att transportera orensad och levande fisk bort från Åland. Transporterna av rensad fisk samt fileings- och rensningsavfall går längs samma rutter som yngeltransporterna till Åland. Indirekt kontaminering av yngeltransportbilarna och några fiskodlingsanläggningar intill rutten via transporterna förefaller också osannolik. Om sjukdomen ändå obemärkt lyckas nå sydvästra Finland, är det sannolikare att sjukdomen når insjöarna, eftersom sydvästra Finland inte är ett restriktionsområde och man kan agera mera fritt i fiskodlingsverksamheten. Om sjukdomen sprids till inlandet, kan den i värsta fall redan vid något enstaka sjukdomsfall påverka fiskutplanteringarna. Samma anläggningar som levererar yngel till Åland och sydvästra Finland föder också upp andra fiskarter för utplantering. Speciellt sårbara är utplanteringarna av olika öringstammar: upp till en tredjedel av utplanteringarna kunde förhindras av ett enda VHS-sjukdomsfall i insjöarna. De anläggningar som levererar yngel till Åland och sydvästra Finland ligger huvudsakligen åtskilda från andra fiskodlingsanläggningar och några andra fiskodlingsanläggningar skulle troligen inte bli inkluderade i restriktionsområdet för ett enstaka sjukdomsfall. Indirekt kunde konsekvenserna dock bli betydande, eftersom exporten av yngel till utlandet kunde stoppas.VHS disease is a viral disease that spreads only between susceptible fish species and creates difficulties for fish farming in Finland. The disease results in high mortality especially among cultured rainbow trout (Oncorhynchus mykiss), but it can spread to several other fish species. VHS disease was found for the first time in Finland at the beginning of the 21st century in fish farms in Åland and the Pyhtää area. Later on, the disease was also found in the Uusikaupunki-Rauma-Pyhäranta region on one farm. In this project, we have studied and described the operational connections in aquaculture in the year 2005, which could be expected to induce the spread of VHS disease to inland fish farms. In addition, we have estimated the side effects caused by a VHS outbreak on an inland fish farm. We studied especially the connections of fish farms in Åland and in seawater in the south-western region of Finland to inland fish farms by aquaculture related operations. Aquaculture in Åland and the south-western region of Finland is differently structured. In the south-western region farms are smaller, the fish are killed and filleted in more locations and handling of by-products is more variable than in Åland. Cultured fish are processed in Åland all year round, but in the south-western region the timing of processing is more concentrated. In Åland, the connections to inland fish farms are indirect and are mostly due to the transportation of young fish that are brought to Åland for cultivation. Approximately 20 fish farms deliver young fish to Åland for fish farming. Contamination of transportation vehicles during unloading seems improbable. Because the number of transportations is small (under 100 per year), vehicles are disinfected after each load and inland fish farms apply protective measures to prevent contamination, the spread to inland fish farms by live fish transports seems unlikely. Processed fish and processing by-products are also transferred from Åland to mainland Finland. These transportations do not go to areas where there is intensive fish farming, but rather to Ostrobothnia and Southwestern Finland and the southern part of Finland. Transportation of live fish from Åland is forbidden. Processed fish and by-products are transported by the same routes which are used for the import of young fish into Åland. The indirect contamination of transportation vehicles and a few aquaculture farms close to the routes seems to be unlikely. However, if VHS would spread to the south-western part of Finland, the likelihood of the disease spreading to inland fish farms would increase, because the region does not have the same restrictions as Åland and fish farms operate more freely. If the disease would spread to an inland fish farm, in a worst case scenario one infected fish farm could have an influence on fish stocking. The same farms, which deliver young fish to Åland and the south-western part of Finland, may also cultivate several fish species for stocking. Especially vulnerable would be several different forms of Brown trout (Salmo trutta), because one farm may produce up to 1/3 of the total population supplied for stocking per year. Farms which deliver young fish to Åland and the south-western parts are mostly isolated and usually other farms would not fall into a restriction zone. An indirect consequence of a VHS positive fish farm would be restrictions on the export of live fish

Geological Reconnaissance along the Alaska Highway from Fort Nelson, British Columbia, to Watson Lake, Yukon:

by M. Y. Williams.Paper (Geological Survey of Canada) ; 44-28

Particles on Polished Silicon Wafers

Tämän työn ensimmäisessä osassa tarkastellaan partikkelikontaminaatiota aiheuttavia ilmiöitä ja pesussa vaikuttavia mekanismeja. Gravitaatio, diffuusio, elektroforeesi ja termoforeesi aiheuttavat kontaminaatiota kaasumaisessa prosessointiympäristössä. Nestemäisessä väliaineessa sekä partikkelin että piikiekon pinta varautuvat sähköisesti. Mikäli partikkelin ja kiekon saama varaus on samanmerkkinen, vaikuttaa näiden välillä repulsiovoima joka estää partikkelin kiinnittymisen piikiekon pintaan. Työn toisessa osassa on tutkittu SC1:n (Standard Clean 1) tehokkuutta kemikaalikonsentraation ja pesulämpötilan funktiona. Pesutehokkuus ei välttämättä laske pesulämpötilan alentuessa tai ammoniumhydroksidipitoisuuden laskiessa. Tässä kokeessa partikkelien alkuperä vaikutti voimakkaasti pesutehokkuuteen. Muutokset ammoniumhydroksidipitoisuudessa tai pesulämpötilassa eivät vaikuttaneet kiekkojen pinnankarkeuteen. Raudan (Fe) ja sinkin (Zn) määrä kiekon pinnalla sensijaan riippui voimakkaasti käytetystä lämpötilasta ja konsentraatiosta. Työn viimeisessä osassa esitetään menetelmä, jonka avulla voidaan analysoida kiiloitetun piikiekon pinnalla olevia partikkeleita. Partikkeli paikannetaan ensin skannerilla jonka jälkeen kiekko siirretään elektronimikroskooppiin. Skannerin antamia koordinaatteja käyttäen partikkeli voidaan löytää kiekolta elektronimikroskoopilla. Kiekolle kuvioidut merkit vähentävät etsimiseen tarvittavaa aikaa