Yhteistyöhakuinen päällekkäispuhunta suomalaisessa ja virolaisessa arkikeskustelussa

Artikkelissa tutkitaan suomalaisissa ja virolaisissa arkikeskusteluissa esiintyvää päällekkäispuhuntaa keskustelunanalyyttisella menetelmällä. Huomion kohteena ovat erityisesti päällekkäispuhuntana tuotettujen vuorojen sisältö ja tehtävät vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen perusteella todetaan, että kuten keskustelun osallistujien toiminta vuorovaikutuksessa yleensä myös suuri osa päällekkäispuhunnasta on osoitus osallistujien tekemästä yhteistyöstä eikä se tavallisesti häiritse vuorottelun sujuvuutta lainkaan. Artikkelissa esitellään tarkemmin kolme yhteistyöhakuisen päällekkäispuhunnan tyyppiä: samanmielisyyden osoitukset, tarkistuskysymykset ja sanahaussa auttaminen.Peer reviewe

Mineralogy and petrology of the porphyries associated with orogenic gold min-eralization in the Kiimala trend, Ostrobothnia, Finland

The Kiimala Trend in Central Ostrobothnia, western Finland hosts orogenic gold de-posits. According to earlier studies conducted in the area by the GTK and Ou-tokumpu Exploration, the orogenic gold deposits contain varying amounts of gold ranging from 1.19 to 2.5 ppm and minor amounts of sulfides. In the Kiimala Trend area, the gold deposits of interest are Kiimala, Ängesneva, Vesiperä, and Pöhlölä. Fel-sic porphyries located in these areas are host rocks for orogenic gold, but little petro-logical and mineralogical information on the porphyries exists, and the available in-formation lacks both details and up-to-date data. During this study, the rocks in the Kiimala trend were mainly categorized as plagio-clase porphyries, plagioclase-porphyritic amphibolites, amphibolites, schists, sulfide veins, and diorites. Geochemically the rocks represent various types of gabbros and diorites. The rocks have been metamorphosed in amphibolite facies conditions during the Svecofennian orogeny. During the metamorphic events, low-salinity hydrothermal fluids altered the rocks resulting in saussuritization, sericitization, alkalization, calcifi-cation, epidotization, and chloritization. Hydrothermal fluids also caused the minerali-zation of gold-, iron-, arsenic-, and copper-bearing sulfides as well as the mineraliza-tion of various metals, most common being bismuth, lead, electrum, silver, and anti-mony. Common oxides are rutile that appears often as rims surrounding ilmenite, and hematite that is associated with hydrothermal veins. Most sulfides and oxides can be found as inclusions or in association with quartz and feldspars, exception being ilmen-ite, that can be found in biotite or chlorite

Resisting an action in conversation by pointing out epistemic incongruence : Mä tiedän ‘I know’ responses in Finnish

This paper investigates the Finnish ma tiedan, 'I know' utterance in responsive position. The data, gathered from naturally occurring interactions, indicate that these responses occur in sequences with epistemic incongruence: the first pair part is an informing type turn, which presupposes an unknowing (or a less knowing) recipient. With the ma tiedan response, the response-speaker resists this implication and points out the epistemic incongruence there is at that moment. The ma tiedan speaker thus resists the unknowing status attributed to her/him and claims to be knowledgeable, and at the same time resists the social action being accomplished in the informing turn. The uniformity of the expression, its sequential context and interactional function suggest that this expression is rather formulaic. The verb tietaa 'to know' is typically described as a complement taking predicate, but the ma tiedan responses include no object argument whatsoever; the object of knowing is to be inferred from the previous turn. The form of the expression is fitted to its sequential position. The turn may also contain response particles (e.g., nii or joo) which specify its contextual interpretation. The data suggest that the use of these Finnish utterances is different from how I know responses are used in English conversations, where the responses may signal not only knowledge but also affiliation. (C) 2017 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Responding in Early Overlap : Recognitional Onsets in Assertion Sequences

What are speakers doing when they overlap with the previous speaker and start their response at a recognition point well before the transition-relevance place? This article adds to the body of literature on overlapping talk initiated by Gail Jefferson and shows that speakers use these turn-onset points to show that they have their own reasons to agree with what the first speaker is saying. That gets on record an equal, independent commitment to the assertion that the previous speaker is making. The overlapping speaker strives for a more balanced, symmetrical relationship with the current speaker with regard to time, speakership, and agency. The data are in Finnish and Estonian with English translation.Peer reviewe

Yksityinen kulutus ja kuluttajien luottamus Suomessa : väestöryhmittäinen tarkastelu

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tässä tutkielmassa tutkitaan yksityisen kulutuksen ennustamista ja ennusteiden tarkentamismahdollisuuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena on Tilastokeskuksen kuluttajabarometri, jossa haastatelluilta kysytään heidän odotuksistaan. Vastaajia on yleensä noin 1500, ja heidän odotuksiensa perusteella muodostetaan kuluttajien luottamusindikaattori, jonka kykyä ennustaa kulutusta tässä tutkimuksessa tutkitaan. Luottamusindikaattoria on kerätty nykymuotoisena vuoden 1995 lokakuusta lähtien. Tässä tutkimuksessa luottamusindikaattorin viimeinen havainto on vuoden 2008 joulukuulta, siten tutkimuksen aineisto rajoittuu välille 10/1995–12/2008. Yksityisen kulutuksen jakautumisesta yli ajan on kehitetty taloustieteellinen teoria, jota kutsutaan pysyvän tulon hypoteesiksi. Teorian mukaan yksityinen kulutus ei ole ennustettavissa. Empiirinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että yksityinen kulutus on ennustettavissa ja että kuluttajien luottamusindikaattori on yksi kulutusta ennustavista muuttujista. Tässä tutkimuksessa esitellään teorian ja empiirisen tutkimuksen välisen ristiriidan selityksiä. Pääpaino on empiirisessä tutkimuksessa, jossa ennustetaan yksityistä kulutusta. Tässä tutkimuksessa yksityistä kulutusta ennustettiin lineaarisilla regressiomalleilla, joissa keskivirheet laskettiin heteroskedastisuus- ja autokorrelaatiorobustein menetelmin. Tutkimuksessa havaittiin, että aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen kuluttajien luottamusindikaattori ei ennustanut kulutusta yksinään. Seuraavaksi tutkittiin, ennustaako luottamusindikaattori kulutusta muiden muuttujien kanssa. Tätä varten määriteltiin kulutusta ennustava malli, jossa selittäjinä olivat käytettävissä olevan tulon, korkojen tuottoeron ja yksityisen kulutuksen menneet arvot. Muuttujat valittiin aikaisemman tutkimuksen ja tilastollisten testien perusteella. Luottamusindikaattorin ennustekykyä mitattiin lisäämällä luottamusindikaattori malliin, ja vertailemalla malleista saatuja tuloksia keskenään. Tutkimuksessa havaittiin, että luottamusindikaattori ennusti kulutusta muiden muuttujien kanssa tilastollisesti merkitsevästi. Yksityisen kulutuksen ennusteita voidaan tarkentaa tuottamalla uutta ja merkitsevää informaatiota. Aikaisemman tutkimuksen mukaan luottamusindikaattori ennustaa yksityistä kulutusta, ja luottamusindikaattorin jakaminen osiin tuottaa uutta informaatiota. Siten on mahdollista, että jakamalla luottamusindikaattori osiin voidaan tarkentaa yksityisen kulutuksen ennusteita. Tässä tutkimuksessa luottamusindikaattori jaettiin osiin taustamuuttujien mukaan, joita olivat tulotaso, sukupuoli, asuinalue, ikä, kotitalouden rakenne, sosioekonominen asema ja koulutustaso. Näille laskettiin väestöryhmittäiset luottamukset, ja havaittiin, että luottamusindikaattorin jakaminen osiin tuottaa uutta informaatiota. Väestöryhmittäisten luottamusten ennustekykyä mitattiin käyttämällä selittävänä muuttujana kuluttajien luottamusindikaattorin sijaan väestöryhmittäisiä luottamuksia. Tulokseksi saatiin, että tiettyjen väestöryhmien luottamukset tarkensivat yksityisen kulutuksen ennusteita. Väestöryhmiä olivat rikkain tuloneljännes, pääkaupunkiseudulla asuvat, 45–54-vuotiaat ja aikuistaloudet. Uutta informaatiota voidaan mahdollisesti käyttää myös ennustettaessa jotain muuta muuttujaa kuin yksityistä kulutusta

Elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuus

Ruokahuollon turvaamisella on Suomessa pitkät perinteet ja elintarvikealan tuontiriippuvuus on tärkeä tietää huoltovarmuuden vuoksi. Tässä tutkimuksessa päivitettiin elintarviketoimialojen tuonti-panosasteet ja elintarvikemarkkinoiden tuontiaste vuosille 2008–2012 kertaluonteisten tuotanto-panosten eli välituotteiden käytön näkökulmasta. Investointitavaroiden tuonnin vaikutus elintarvike-tuotannon tuontiasteisiin arvioitiin vuoden 2012 osalta. Lisäksi tutkimuksessa vertailtiin Suomen, Ruotsin ja Tanskan tuontiasteita. Elintarvikeala Ruotsissa ja Tanskassa poikkeaa suomalaisesta. Vertailu Ruotsin ja Tanskan kesken selventää, ovatko ne Suomen tavoin riippuvaisia tuonnista. Tutkimus on jatkoa vuonna 2012 päättyneelle Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippuvuus tuonnista -tutkimukselle. Elintarviketoimialojen tuontipanosaste selvitettiin tuontipanosten arvon osuutena tuotoksen arvosta. Aineisto oli Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon panos-tuotosaineisto. Menetelmänä käytettiin panos-tuotosmenetelmän tuotosmallia, jonka avulla voidaan laskea tuotannon edellyttämä välitön ja välillinen tuonti. Analyysi vuosilta 2003–2012 osoittaa, että panostuonnin lisäksi valmiselintarvikkeet huomioon ottava elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on kasvanut 0,7 prosenttiyksikön vuosivauhdilla. Valmiselintarviketuonnin kasvua selittää määrän kasvu, sen sijaan tuontipanoksissa ovat hinnat nousseet tuontimääriä nopeammin. Panostuonti ja valmiselintarviketuonti ovat kasvaneet lähes samaan tahtiin. Elintarvikemarkkinoiden kokonaistuonnista valtaosa on tuontipanoksia. Vuonna 2012 elintarviketoimialojen investoinnit olivat 2 080 milj. euroa, joista tuontia arvioitiin olevan 825 milj. euroa eli 40 prosenttia. Muiden tuotantopanosten tuonti oli 5 380 milj. euroa ja valmiselintarviketuonti 2 495 milj. euroa. Elintarvikemarkkinoiden tuonti yhteensä oli 8 700 milj. euroa. Investoinnit mukaan lukien elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on 28 prosenttia. Elintarviketuotannon ja jakelun tärkein tuontituoteryhmä on kemikaalit ja kemialliset tuotteet. Näistä suuri osa on maatalouteen tuotavia kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita, mutta myös kaikilla aloilla käytettäviä puhdistus- ja desinfiointikemikaaleja. Maataloustuotteiden tuontia ovat puutarha-talouden, nurmi- ja öljykasvien sekä sokerijuurikkaan siemenet. Viljoista ruista tuodaan jauhojen raaka-aineeksi. Alkutuotannon tuotteita tuodaan raakakahvina, hedelminä, marjoina ja vihanneksina elintarviketeollisuuteen raaka-aineiksi. Elintarviketeollisuudessa maataloustuotteita tärkeämpiä tuontituotteita ovat elintarviketeollisuuden puolivalmisteet esimerkiksi soijavalkuainen ja eri rehuaineet. Elintarviketuotannon ja -jakelun sujumiseksi energiaa tuodaan raakaöljynä, kivihiilenä ja maa-kaasuna sekä erilaisina öljyjalosteina. Liikkeenjohdon palvelut sekä mainos- ja markkinatutkimuspalvelut ovat tärkeitä tuontituote-ryhmiä. Kotimainen elintarviketuotanto ja -kauppa ovat kansainvälisiä. Valmiselintarvikkeita ja tuotantopanoksia tuodaan, elintarvikkeita viedään ja jalostus- ja kaupan alan yritykset toimivat ulkomailla. Toisaalta tuloksiin tule suhtautua varauksella palvelualojen tuonnin tilastoinnin ja panos-tuotostaulukoihin kohdistamisen vaikeuksien vuoksi. Välillinen tuonti eli kotimaan muiden alojen tuonti elintarviketuotantoa ja -jakelua varten tarkoittaa, että elintarvikeala on riippuvainen muusta kotimaan tuotannosta. Mahdollisten tuontihäiriöiden lisäksi tuonti vaikuttaa muillakin tavoin. Keskeisten tuontipanosten kuten energian ja soijan hintaheilahtelut vaikuttavat tuotannon kannattavuuteen. Valmiselintarvikkeiden tuonnin kasvu lisää kilpailua kotimaassa. Tuotannon ylläpitämiseksi on kehitettävä uusia tuotteita ja lisämarkkinoita on haettava viennistä. Suomi on Ruotsia ja Tanskaa vähemmän riippuvainen tuonnista. Väkirikkaimman Ruotsin elintarvikemarkkina on suurin, eikä sen oma tuotanto riitä kattamaan kysyntää. Tanskan maaperä soveltuu viljelyyn ja se on vahvasti erikoistunut elintarvikevientiin. Sianlihan tuotanto vaatii kuitenkin tuontisoijaa. Ruotsissa ja Tanskassa sekä tuontipanosten osuus elintarviketuotannossa että valmiselintarviketuonnin osuus elintarvikemarkkinoilla ovat suuremmat kuin Suomessa. Tärkeimmät tuontipanokset ovat pääasiassa samoja, vaikka erojakin on. Kemikaalit on Suomen tavoin tärkein maatalouden tuontituoteryhmä Ruotsissa ja toiseksi suurin Tanskassa. Rehuraaka-aineet ovat Tanskassa maatalouden tärkein tuontipanos ja tärkeitä ne ovat myös muissa. Öljyjalosteet ovat Suomen lailla tärkeä tuontituoteryhmä Ruotsissa ja Tanskassa. Energian raaka-aineiden tuonti sen sijaan eivät ole yhtä tärkeä Tanskassa kuin muissa maissa. Elintarviketeollisuuden tärkein tuontituoteryhmä kaikissa maissa on oman alan jalosteet eli elintarviketeollisuuden tuotteet. Tutkimuksen analyysi elintarviketuotannon panostuonnista edellyttää yksityiskohtaista aineistoa. Tehty vertailututkimus tuo uutta tietoa kohdemaiden elintarviketuotannon ja -markkinoiden tuonti-riippuvuuksista ja rakenteista. Seikkaperäisempi vertailu edellyttäisi perusteellista syventymistä kohdemaiden tilastojen laadintaan.201

Porojen aluetaloudellinen merkitys selvitetään

Lehtiartikkeli (rinnakkaistallennusluvan asianumero: 2144/12 05 01 02/2019)201