Legal recognition of same-sex family life in the jurisprudence of the European Court of Human Rights

The aim of this master’s thesis is to examine the jurisprudence of the European Court of Human Rights (’the Court’) regarding same-sex couples and families in order to determine how their need for protection and legal recognition has been met by the Court. The primary method applied is legal dogmatics although the study will, to some extent, go beyond the traditional legal dogmatics and try to identify the major problems in, as well as the reasons behind the Court’s current approach. In addition, a de lege ferenda aspect is present in the thesis. The ‘right to respect for family life’ and the ‘right to marry and found a family’ are human rights that are guaranteed in article 8 and article 12 respectively in the European Convention of Human Rights (‘the Convention’). Furthermore, article 14 provides that enjoyment of these rights shall be secured without discrimination. These rights are protected, at first hand, in the national level in each contracting state, but in case of alleged breach, the European Court of Human Rights (‘the Court’) has the final jurisdiction and its judgment is binding. This thesis clarifies, through an analysing of the Court’s jurisprudence on same-sex family life, what is the Court’s current position on the legal recognition of same-sex families. Especially the most recent judgments strongly support the conclusion that any discrimination between unmarried different-sex couples and same-sex couples is unacceptable under the Convention. However, the special status of marriage still justifies the continuing exclusion of same-sex families from rights and benefits only available to marital families. Furthermore, the Convention does not require the contracting states to set up any kind of separate legal framework for same-sex couples. Given that the same-sex families have equal need for affirmation and legal recognition as different-sex families, the situation remains unsatisfactory until the same level of protection is afforded to them. Also, considering how much the Court’s position has evolved in the past twenty years it is very likely that in the coming decades the Court will find that the Convention requires the states to legally recognise same-sex families, first through civil partnership legislation and ultimately through marriage legislation. Meanwhile, it is important that the convention states do not hinder positive development in the field of same-sex family rights only because the Court currently allows them a wider margin of appreciation. Ideally, the contracting states should comply with the evolving human rights standards on their own accord.Tämän valtiosääntöoikeudellisen tutkielman tarkoituksena on tutkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä, joka koskee samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän perheitään. Tutkielmassa selvitetään, miten EIT on vastannut heidän tarpeeseensa tulla juridisesti tunnustetuksi ja suojelluiksi perheinä. Tutkielmassa on käytetty pääosin oikeusdogmaattista metodia, joskin tutkielma menee myös osittain perinteisen lainopin ulkopuolelle pyrkiessään erittelemään ongelmia EIT:n nykyisessä ratkaisukäytännössä ja selvittämään syitä sen tämänhetkiselle lähestymistavalle. Tämän lisäksi tutkielmassa on de lege ferenda näkökulma. ’Oikeus nauttia perhe-elämän kunnioitusta’ ja ’oikeus avioliittoon’ ovat ihmisoikeuksia, jotka on turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 ja 12 artikloissa. Lisäksi sopimuksen 14 artikla takaa, että näistä oikeuksista nauttiminen turvataan ilman minkäänlaista mm. henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvaa syrjintää. Ihmisoikeussopimukseen perustuvan järjestelmän tarkoituksena on, että siinä taatut oikeudet turvataan ensisijaisesti kansallisella tasolla, mutta väitetyissä oikeuksien loukkaustapauksissa EIT:lla on yksinomainen toimivalta tutkia loukkaukset, minkä jälkeen sen tuomio on jäsenvaltiota sitova. Tutkielmassa selvitetään oikeustapausanalyysin avulla, mikä on EIT:n tämän hetkinen kanta samaa sukupuolta olevien perheiden juridiseen tunnustamiseen. Erityisesti tuomioistuimen viimeisimmät tätä asiaa koskevat ratkaisut tukevat johtopäätöstä, että kaikenlainen syrjintä samaa sukupuolta olevien parien ja naimattomien eri sukupuolta olevien parien välillä on kiellettyä. Sen sijaan avioliittoinstituution erityisasema edelleen oikeuttaa avioliiton säilyttämisen pelkästään eri sukupuolta olevia pareja koskevana. Tällä perusteella on myös oikeutettua olla myöntämättä samaa sukupuolta oleville pareille kaikkia samoja avioparien nauttimia oikeuksia ja etuja. EIS ei myöskään velvoita sopimusvaltiota luomaan erillistä vain samaa sukupuolta oleville pareille tarkoitettua instituutiota, kuten rekisteröityä parisuhdetta. Kun huomioidaan, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ja heidän perheillään on sama suojelun ja juridisen tunnustuksen tarve kuin eri sukupuolta olevilla pareilla ja heidän perheillään, oikeustila pysyy epätyydyttävänä kunnes heille suodaan samat juridiset oikeudet. Ottaen huomioon myös sen, miten paljon tuomioistuimen kanta on muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, on hyvin todennäköistä, että EIT sisällyttää tulevina vuosikymmeninä myös samaa sukupuolta olevien parien juridisen tunnustamisen EIS:n turvaamien oikeuksien piiriin. Tämä tapahtuisi todennäköisesti ensin rekisteröidyn parisuhteen ja lopulta avioliittolainsäädännön kautta. Sitä odotellessa on tärkeää, että sopimusvaltiot eivät tarkoituksella viivyttele samaa sukupuolta olevien perhe-elämää koskevia uudistuksia vain koska EIT tällä hetkellä myöntää niille laajan harkintamarginaalin. Ihanteellisesti sopimusvaltiot seuraavat mukana ihmisoikeuskehityksessä omasta tahdostaan eivätkä tuomioistuimen pakottamina

BIOMECHANICAL AND PHYSIOLOGICAL ASPECTS OF RIFLE SHOOTING IN SIMULATED BIATHLON COMPETITION

In biathlon competition heart rate levels are commonly approximately 93 % of individual maximum heart rate during skiing. During the shooting heart rate level usually decreases to 61-73 % of maximum (Hoffman & Street, 1992). The result of biathlon competition is mostly affected by VO2max and upper body capacity (Rundell & Bacharach, 1995) and shooting performance including shooting time and accuracy (Hoffman, Gilson, Westenburg & Spencer, 1992). Shooting performance is affected by stability of shooting stance and rifle hold, especially in standing shooting (Groslambert, Candau, Hoffman, Bardy, & Rouillon, 1999). Physical loading diminishes shooting performance the more upper body muscles are involved in exercise (Hoffman, et al. 1992; Groslambert, Candau, Gillot & Rouillon, 1996; Groslambert, et al. 1999). Physical exercise and increasing muscle fatigue results poorer control of balance and shooting posture. Balance control agilities of biathlon athletes have been investigated only by Bozsik, Bretz and Kaske (1995), but connection between balance agilities and shooting result have not been established by any research. The aim of this project was to develop methods for measuring shooting performance in biathlon

Valekihtikohtaus ja keskihermon vaurio

English summar

Moniammatillisen yhteistyön muodot ja haasteet päivystystyön hoitoprosessissa

Moniammatillisen yhteistyön vahvistamista on tarjottu ratkaisuksi moniin nykyisiin terveydenhuollon ongelmiin ja sen on katsottu edistävän esimerkiksi potilasturvallisuutta ja työhyvinvointia. Tässä artikkelissa tarkastellaan moniammatillisen yhteistyön muotoja ja haasteita sairaalan päivystysalueella. Tutkimuksessa hyödynnettiin etnografista tutkimusstrategiaa. Aineisto kerättiin havainnoimalla, äänitallenteilla ja haastattelemalla. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Päivystystyöstä erotettiin kolme yhteistyön muotoa, jotka olivat ammattiryhmien rinnakkaintyöskentely päivystyksen hoitoprosessissa, moniammatillinen hoidon suunnittelu ja vaativien potilasryhmien, esimerkiksi kiireellisten potilaiden hoito. Toiminta sisälsi myös monia haasteita, kuten tietokatkoksia ja epäyhtenäisiä toimintaperiaatteita. Moniammatillisuutta ei välttämättä aina tarvitse tavoitella mikäli vallitsevat työkäytänteet toimivat, mutta työntekijöiden jaetun ymmärryksen lisäämiseksi erityisesti hoitoprosessin koordinointia tulisi kehittää moniammatillisemmaksi