Opas kierrätyslannoitevalmisteiden tuottajille

Tässä oppaassa käsitellään kierrätyslannoitevalmisteiden tuotantoa lähtien raaka-aineista ja prosessointitekniikoista aina toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön ja tuotteiden markkinointiin asti. Oppaan tavoitteena on ohjata kierrätyslannoitteiden tuottajat löytämään toiminnassa tarvittava tieto oikeista paikoista. Oppaan teemat pohjautuvat vuonna 2017 kierrätyslannoitevalmisteiden tuottajille suunnattuun kyselyyn ja siitä esille nousseisiin kipupisteisiin. Kyselyyn osallistui 26 jätteitä ja sivuvirtoja käsittelevää laitosta, joista noin puolet käsitteli yli 20 000 tonnia jätettä vuodessa. Laitosten pääprosessit olivat mädätys ja kompostointi esikäsittelyineen. Tuotteita jatkojalostetaan monenlaisilla menetelmillä, jotka kehittyvät jatkuvasti. Oppaassa esitellään kolmen laitoksen toiminta esimerkkeinä erityyppisistä konsepteista. Lanta on ravinteiden kierrätyksen kannalta keskeinen biomassa, joka käsittää noin 80 % kaikista Suomessa muodostuvista ravinnerikkaista biomassoista. Lannan sisältämä fosfori riittäisi koko maan peltojen lannoitukseen, mutta se on jakautunut epätasaisesti maan eri osiin. Sekä lannan että muiden biomassojen prosessointi ja ravinteiden erotus helpottavat ravinteiden käytettävyyttä ja logistiikkaa. Kierrätyslannoitevalmisteet määritellään useimmiten maanparannusaineiksi. Niiden runsaan ravinnesisällön vuoksi levitysmäärät voivat kuitenkin lannoitevalmisteesta riippuen jäädä pieniksi ja maanparannusvaikutus suhteellisen vähäiseksi. Lannoitevalmisteet ovatkin ennen kaikkea fosforilannoitteita. Kierrätyslannoitevalmisteet sopivat myös luomutuotantoon, jos ne täyttävät luomulainsäädännön vaatimukset. Lannoitevalmisteiden tuotantoa ohjataan sekä EU-tasoisella että kansallisella lainsäädännöllä, jotka antavat kierrätyslannoitevalmisteille minimivaatimukset. Ne turvaavat lannoitevalmisteiden ja elintarvikkeiden laadun ja edistävät kierrätysravinteiden käyttöä. Vaatimukset tulee täyttää myös haettaessa laitoshyväksyntää, mahdollista ympäristölupaa ja levitettäessä valmistetta käyttökohteeseen. Valmisteiden sisältämille raskasmetalleille ja taudinaiheuttajille on määritetty lainsäädännössä raja-arvot. Raskasmetallien pitoisuus on esimerkiksi jätevesilietteissä pienentynyt merkittävästi, mutta viime vuosina huomiota on kiinnitetty yhä enemmän sekä biomassojen että lannoitevalmisteiden sisältämiin lääkeaineisiin ja muihin orgaanisiin haitta-aineisiin, kuten mikromuoveihin. EU:n lannoitevalmistelainsäädäntö on uudistumassa vuosina 2018–2020, ja Suomessa lannoitevalmisteille suunnitellaan parhaillaan laatujärjestelmää osana valtakunnallista jätesuunnitelmaa. Kierrätyslannoitevalmisteet jaetaan lannoitevalmistetyyppeihin ja tyyppinimiin, joihin valmisteet luokitellaan koostumuksen ja valmistustavan mukaan. Lannoitevalmisteiden koostumuksesta ja muista lainsäädännön vaatimusten täyttymisestä toimija vastaa itse osana omavalvontaa. Kyselyyn vastanneet toimijat pitivät lainsäädäntöä ja valvontaa enimmäkseen tarpeellisina ja viranomaisyhteistyötä hyvänä. Toisaalta osan mielestä omavalvonta on melko työlästä ja lainsäädäntö vaikeaselkoista. Kyselyyn vastanneet toimijat hankkivat alan tietoa useista eri lähteistä, mutta lisää mahdollisuuksia erityisesti työn ohessa tapahtuvaan koulutukseen toivottiin. Oppaan tekijät kiittävät kaikkia toimijoille suunnattuun kyselyyn osallistuneita sekä tätä raporttia kommentoineita tahoja.201

Kuin Sally ja Susie – muotia rivien välistä : Sally Singerin Vogue-julkaisujen ja Style Bubble -blogin vertaileva kriittinen diskurssianalyysi

Tutkielmassa vertaillaan kahden muotikirjoittajan, Vogue-lehden Sally Singerin ja Style Bubble -blogin Susanna Laun, tekstejä kriittisen diskurssianalyysin kautta. Aineistona tutkielmassa ovat kirjoittajien verkkojulkaisut noin puolen vuoden ajalta. Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa teksteistä diskursseja ja vertailla niitä suhteessa toisiinsa sekä suhteuttaa diskurssit niitä ympäröivään maailmaan, muoti-instituutioon. Tutkimusmenetelmänä käytetään kriittistä diskurssianalyysia, jonka avulla diskurssien tunnistamisesta siirrytään diskurssien sisälle, siihen, mitä niissä sanotaan tai tehdään. Kun diskursseja käsitellään yhteydessä ympäröivään muoti-instituutioon, on mahdollista pohtia myös instituution todellisuutta ja siinä vallitsevia valtasuhteita. Kirjoittajiin liittyy kiinteästi perinteisten muotitoimittajien ja -journalistien osittain negatiivinen suhtautuminen bloggaajiin, tietynlaisiin uuden aallon muotitoimittajiin. Perinteistä muotikirjoittajaa tutkimuksessa edustaa Singer ja bloggaajaa Lau. Tutkielman diskurssianalyysin taustana on näin valtakamppailu, ja ennakko-oletuksena tutkielmassa on erilaisten ja toisilleen vastakkaisten diskurssien löytyminen. Kirjoittajien asemoiminen osaksi muoti-instituutiota kytkeytyy sosiologiseen muodintutkimukseen, jossa muoti nähdään eri toimijoista koostuvana instituutiona. Tutkimustulokset osoittavat, että tunnistetut diskurssit ovat osittain toisilleen vastakkaisia. Myös samankaltaisia diskursseja pystyttiin tunnistamaan, mutta näissäkin diskurssien sisältä oli löydettävissä eroavaisuuksia. Singerin teksteistä esiin nousi vahvasti korkean muodin erottaminen muusta muodista ja tämän asemoiminen kaiken muun yläpuolelle. Lisäksi Singerin teksteissä vakavat aiheet kumottiin usein keveydellä. Laun teksteissä korostui lukijoihin samastuminen ja autenttisuus, sekä kriittisyys ympäröivää muoti-instituutiota kohtaan. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että muotimediasta löytyy toisistaan eroavia ääniä ja hyvinkin erilaisia diskursseja, vaikka toimijat sijoittuvat saman instituution sisälle ja puhuvat samoista aihepiireistä. Aineiston kattaessa vain kaksi kirjoittajaa ei kuitenkaan laajempia, instituution kokonaistilaa koskevia päätelmiä voida tehdä. Tästä nousee esiin lähtökohta jatkotutkimukselle, jossa olisi mahdollista tarkastella muodin tekstejä kattavammalla otannalla ja hahmottaa laajemmin muotimedian diskursseja

A transition towards plant-based diets on its way? Consumers’ substitutions of meat in their diets in Finland

In recent years, the position of meat has been challenged in Western food cultures due to its ecological, health and animal welfare impacts. This study examined consumers’ reported changes in their meat and plant protein consumption in a new situation after the prominent market entrance of novel plant-based products in Finland. The study is based on an online survey (N=1,000) among 18–79-year-old consumers living in Finland. Using latent class analysis, four consumer clusters were identified based on self-reported past changes in meat and plant protein consumption. The largest cluster was ‘No change’ (43.3% of the respondents), followed by ‘Less red meat, more plant proteins’ (30.4%), ‘Less red meat, more poultry’ (17.9%) and ‘No/very little meat, more plant proteins’ (8.4%). The clusters differed in their sociodemographic characteristics: gender, age, level of education and area of residence. One-way ANOVA showed differences between the clusters in food neophobia, natural concerns, health and pleasure motives. In addition, the clusters held varying attitudes towards meat, beans, and plant-based protein products. The results suggest an increasing interest among consumers in less-meat diets, indicating support for the needed societal transition towards more sustainable patterns of eating.Peer reviewe

The Effect of Uterine Lavage on Soluble CD14, Chemokine Ligand 2, and Interleukin 10 Levels in Mares With Postpartum Metritis

Postpartum metritis in mares is a life-threatening condition associated with severe clinical signs due to endotoxemia, and it is often followed by complications such as laminitis. Repeated large-volume uterine lavages are commonly recommended as a part of the treatment protocol to remove endotoxin-laden contents from the uterus. It has, however, also been suggested that lavages may increase the uptake of endotoxin into the circulation, leading to a deterioration of clinical signs. Endotoxemia is associated with the release of a multitude of inflammatory mediators regulating the immune response. The aim of this study was to evaluate if uterine lavage influences serum levels of the inflammation markers soluble CD14 (sCD14), chemokine (C-C motif) ligand 2 (CCL2), and interleukin (IL)-10 in mares with postpartum metritis. Serum samples were collected from eight mares treated for metritis at a university teaching hospital. Mares with fever, tachycardia, and/or leukopenia and hemosanguineous or purulent intrauterine fluid within 1 week of foaling were included in the study. Serum samples were taken before uterine lavage and 15 and 30 minutes after starting the lavage. The concentrations of sCD14, CCL2, and IL 10 were determined with a fluorescent beadebased immunoassay. There were no significant differences between sCD14, CCL2, or IL-10 levels at different sampling times. Heart rate was significantly lower after uterine lavage than before. The differences in body temperature and leukocyte count before and after lavage were not significant. In conclusion, uterine lavage had no immediate effect on the serum concentration of sCD14, CCL2, or IL-10, nor did it affect clinical parameters negatively. (c) 2020 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Anaerobic Digestion of Solid Agricultural Biomass in Leach-Bed Reactors

This study focuses on the feasibility of the dry anaerobic digestion of solid agricultural biomass for efficient renewable-energy production and nutrient recycling. Methane production and the amount of nitrogen in the digestates were measured in pilot- and farm-scale leach-bed reactors. In the pilot scale, with a digestion time of 133 days, the methane production of a mixture of whole crop fava bean and horse manure corresponded to 94% and 116%, respectively, of the methane potentials of the solid substrates. The mono-digestion of fava beans resulted in relatively low methane production (production/potential ratios of 59% and 57%). In two full-scale experiments, the methane production of mixtures of clover-grass silage, chicken manure, and horse manure corresponded to 108% and 100% of their respective methane potentials with digestion times of 117 and 185 days. In co-digestion, the production/potential ratios were similar in the pilot and farm experiments. High nitrogen loss was observed in the farm scale when the digestate was stored in a stack covered with a tarpaulin during summertime. Thus, although the technology seems promising, attention needs to be paid to management practices to minimise nitrogen losses and greenhouse gas emissions

Anaerobic Digestion of Solid Agricultural Biomass in Leach-Bed Reactors

This study focuses on the feasibility of the dry anaerobic digestion of solid agricultural biomass for efficient renewable-energy production and nutrient recycling. Methane production and the amount of nitrogen in the digestates were measured in pilot- and farm-scale leach-bed reactors. In the pilot scale, with a digestion time of 133 days, the methane production of a mixture of whole crop fava bean and horse manure corresponded to 94% and 116%, respectively, of the methane potentials of the solid substrates. The mono-digestion of fava beans resulted in relatively low methane production (production/potential ratios of 59% and 57%). In two full-scale experiments, the methane production of mixtures of clover-grass silage, chicken manure, and horse manure corresponded to 108% and 100% of their respective methane potentials with digestion times of 117 and 185 days. In co-digestion, the production/potential ratios were similar in the pilot and farm experiments. High nitrogen loss was observed in the farm scale when the digestate was stored in a stack covered with a tarpaulin during summertime. Thus, although the technology seems promising, attention needs to be paid to management practices to minimise nitrogen losses and greenhouse gas emissions.Peer reviewe

Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia - Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö

Maa- ja metsätalousministeriön toimialaan liittyviä uusiutuvia luonnonvaroja ovat viljelymaa, maatalouden ja turkistalouden kasvi- ja eläinlajit, metsät ja niiden puuvarat, metsien ja soiden keräilytuotteet, riistaeläimet, porot, kalat ja ravut sekä vesivarat. Myös maaseutumaisemaa on pidettävä uusiutuvana luonnonvarana. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla viime vuosina tapahtuneen nopean kehityksen ja toimintaympäristön muutoksen myötä vuoden 1997 luonnonvarastrategian ajantasaistaminen on osoittautunut tarpeelliseksi. Uudistetussa luonnonvarastrategiassa on pyritty löytämään linjaukset uusiutuvien luonnonvarojen käytön, hoidon ja suojelun kesken: samalla kun turvataan kannattava hyödyntäminen, huolehditaan erilaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden täyttämisestä. Myös luonnon- ja ympäristönsuojelutavoitteet otetaan huomioon ja eläinsuojeluun liittyvä tuotantoeläinten eettinen kohtelu. Strategia edistää osaltaan hallituksen hyväksymää Suomen kestävän kehityksen strategiaa. Strategia toteuttaa osaltaan myös luonnon- ja ympäristönsuojelun yhdentämistä eri toimialoille, niiden luontevaksi osaksi. Strategiassa on määritelty uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön päämäärät ja kaikille toimialoille yhteiset tavoitteet sekä toimialakohtaiset toimintalinjat vuoteen 2010 asti. Strategiassa määritellyt seitsemän päämäärää muodostavat kaikki ministeriön toimialat kattavan tavoitekokonaisuuden ministeriön toiminta-ajatuksen ja tavoitetilan (vision) saavuttamiseksi luonnonvarojen kestävän käytön näkökulmasta. Strategian päämäärät kattavat seuraavat asiakokonaisuudet: (i) luonnonvarojen eettinen ja vastuullinen hoito ja käyttö, (ii) ekosysteemien toimivuus, biodiversiteetin ja maaseutumaisemien säilyminen, (iii) maaseudun elinvoimaisuus, (iv) elinkeinotoiminnan harjoittaminen kuluttajalähtöisesti ja kannattavasti, (v) laajeneva, innovatiivinen ja ekotehokas käyttö, (vi) laatu ja turvallisuus, (vii) tieto ja osaaminen. Käytännön toimeenpano tehdään ensisijaisesti toimialojen toimin eri strategioiden ja ohjelmien avulla. Lisäksi strategiaa toteutetaan ministeriön toiminnan ja talouden suunnittelun sekä alaisen hallinnon tulosohjauksen kautta. Näiltä osin luonnonvarastrategian toteutumista seurataan kunkin yksittäisen strategian ja ohjelman seurannan kautta sekä osana hallinnon tekemää tavanomaista seurantaa. Luonnonvarastrategian vaikutuksia seurataan toisaalta myös eri toimintalinjojen mukaisiin toimenpiteisiin liittyvien seurantajärjestelmien indikaattoreiden kautta ja erikseen luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevien yleisten mittareiden avulla. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön strategia tultaneen arvioimaan kerran ennen vuotta 2010

Strategy for Renewable Natural Resources in Finland

Global problems related to natural resources and the environment, like climate change and decline in biodiversity, have resulted in international agreements aimed at preserving natural resources, their renewing capacity and the quality of the environment. The World Summit on Sustainable Development in Johannesburg in 2002 reaffirmed sustainable development as a central element of the international agenda and gave new impetus to global action to fight poverty and protect the environment. The understanding of sustainable development was broadened and strengthened as a result of the Summit, particularly the important linkages between poverty, the environment and the use of natural resources. Commitments by governments and other stakeholders to a broad range of partnership activities and initiatives will all implement sustainable development at the national, regional and international level. Through careful and economical utilisation of natural resources and technological development the future generations will also have access to an adequate amount of natural resources and high-quality environment. Sustainable use of natural resources is a priority in the Finnish society. Even though the concept of ‘sustainable use’ varies, the basic principle as such has a long history. In Finland objectives aiming at securing sustainable use have been expressed in the legislation on forestry, fishing and hunting since the 17th century. The tradition to care for the natural resources is closely connected to the ownership of land and water areas. Changes in values and the way of life have been reflected in the use of natural resources. More recently changes in the values can be seen in the public interest in environmental issues, production ethics, purity of foodstuffs, as well as quality of foodstuffs, other products and production methods. Significant efforts have been made to integrate the different aspects of sustainability in practise based on experience and research. Renewable natural resources, in the field of the Ministry of Agriculture and Forestry, are arable land, species of plants and animals of agriculture and fur farming, forests and timber resources, as well as products picked from forests and peatland, game animals, reindeer, fish, crayfish and water resources. Rural landscape should also be considered a renewable natural resource. The task of the Ministry of Agriculture and Forestry is to promote the sustainable and diversified use of renewable natural resources and the high quality of the goods derived from these. To fulfil this task the Ministry of Agriculture and Forestry drew up a Strategy for the Sustainable Use of Renewable Natural Resources in Finland, which was approved in 1997. In the past five years significant changes have occurred in the society and sectors governed by the Ministry of Agriculture and Forestry. Consequently, it was considered necessary to update the Natural Resources Strategy to comprise the current requirements and expectations relating to the use of renewable natural resources. The new strategy 2002 also contributes to the implementation of the Finnish Programme for Sustainable Development adopted by the Government in year 1998. In the review of the Natural Resources Strategy, particular attention is directed to the analysis of 1997 Strategy and the changes in the operating environment, as well as the measures, strategies and programmes designed and implemented so far. The new strategy 2002 also includes a vision for 2010 and seven goals based on this vision. According to the current view, the realisation of these goals in co-operation between the administrative sector of the Ministry of Agriculture and Forestry, the society as a whole and other actors involved will make sure that our renewable natural resources are utilised in a sustainable way. Also, as it was required in the Johannesburg World Summit, the key element of this reviewed strategy constitutes to integrate ecological, economic, social and cultural dimensions. The monitoring of the state of natural resources and the strategy is important. Increasing the efficiency and improved orientation of the research is necessary to prepare for environmental changes and to develop measures to alleviate their negative impacts. Indicators for sustainable use of renewable natural resources serving the monitoring of the realisation of the objectives and evaluation are being developed and will be in use by the year 2003