The future Scotland wants:Is it really all about sustainable economic growth?

This article analyses the legal and practical implications of the Scottish Government's overall stated objective of increasing sustainable economic growth and the further implications that arise now that the term is formalised in legislation. It draws on the author's previous research into use of legal duties to deliver government objectives and the meaning and delivery of sustainable development and economic development. It is based on a critical review of Scottish Government policy, the provisions of the Regulatory Reform (Scotland) Act 2014, as well as the written and oral evidence submitted to parliamentary committees scrutinising Bills, their reports, and the subsequent Government responses. More broadly, the article examines the relationship between sustainable economic growth and the more widely accepted and used objective of sustainable development as complementary or contrasting policy objectives and legal duties. In doing so, it also aims to demonstrate the difficulties governments face in trying to put flesh on the bones of the Brundtland definition of sustainable development and accelerate progress towards sustainable living.</p

Z-Generation yang berjiwa sosial

Buku ini merupakan sebuah buku bacaan bagi siswa sekolah menengah pertama (SMP) ataupun sekolah menengah atas (SMA). Buku ini memberikan beberapa informasi tentang gambaran generasi muda dalam menghadapi perkembangan zaman yang kian berubah. Buku ini mengarahkan siswa untuk melihat dunia secara menyeluruh untuk dapat bertahan menghadapi kompleksitas perubahan dan mampu memberikan kontribusi dalam pendidikan

Näytön arviointi ja näyttökynnys siviiliprosessissa, erityisesti konkurssitakaisinsaantioikeudenkäyntien näkökulmasta

Todistusharkintaa usein kuvataan oikeudenkäynnin keskeisimmäksi vaiheeksi. Tästä huolimatta oikeustieteellisessä tutkimuksessa todistusharkinta on saanut merkitykseensä nähden vähän huomiota. Viime aikoina näytönarviointiin liittyvä tutkimus on lisääntynyt, mutta keskittyen pääosin rikosprosessiin. Tästä syystä lähestyn tutkielmassa näytönarviointia siviiliprosessuaalisesta näkökulmasta. Näytönarviointiin liittyvät olennaisesti myös näytön riittävyyden arviointiin liittyvät kysymykset eikä pelkkä näytönarviointia koskeva tutkimus pysty antamaan vastauksia, joita on mahdollista hyödyntää käytännön toiminnassa. Tästä syystä tutkielmassa huomioidaan myös näytön riittävyysarviointiin liittyvät ongelmat. Näytönarviointia on kuvattu empiiriseksi toiminnaksi, jonka tutkiminen ainoastaan lainopin metodeilla ei ole tuloksellista. Tästä syystä olen tutkimuksessa muodostanut teoreettisen viitekehyksen, joka yhdistää lainopillisten, todistusteoreettisten ja oikeuspsykologisten tutkimusten tulokset tavalla, joka mahdollistaa todistusharkinnan empiirisen tarkastelun. Keskeisen osan tutkimuksesta muodostaakin tutkimuksen empiirinen osa, jossa pyrin antamaan vastauksen keskeisimpään tutkimuskysymykseeni eli miten tuomioistuivat suorittavat todistusharkintaa käytännössä ja onko asianosaisten mahdollista ennustaa todistusharkinnan lopputulos ennen oikeudenkäyntiä. Tutkimuksen kohteena ovat käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien konkurssitakaisinsaantia koskevat tuomiot ja niiden perustelut. Tutkimuksen esitän, että tuomioistuimet suosivat näytönarvioinnin metodina kokonaisvaltaisia lähestymistapoja. Täsmällisemmät lähestymistavat usein vaihtelevat, mutta metodin tarkempaa valintaa ohjaa todistelutilanne kokonaisuudessaan. Todistelun luotettavuuden arvioinnissa tuomioistuimet painottavat todisteen sisällön yhteensopivuutta muuhun todisteluun sekä todistajankertomusten arvioinnissa todistajan motiivia. Tutkimuksessa tarkastelen myös konkurssitakaisinsaantioikeudenkäynneille tyypillisiä todistelutilanteita. Havaintona esitän myös, että erityistarkastuskertomuksen merkitys oikeudenkäynneissä on erittäin suuri, jopa siinä määrin, että tämä asema on kritiikille altis. Tutkimuksessa esille nousee myös takaisinsaantia vastustavan osapuolen kertomuksen matala näyttöarvo

FAKTOR RISIKO KEJADIAN HIPERTENSI PADA ANAK BUAH KAPAL (ABK) DI PELABUHAN LAUT TULEHU (STUDI DI WILAYAH KERJA KKP KELAS II AMBON)

Proporsi hipertensi di area pelabuhan berdasarkan laporan kunjungan poliklinik Kantor Kesehatan Pelabuhan (KKP) Kelas II Ambon tahun 2016 adalah 15,7% dan mengalami peningkatan yang signifikan pada tahun 2017 menjadi 29,02%.Wilayah kerja yang memiliki proporsi hipertensi tertinggi yaitu pelabuhan laut Tulehu sebesar 9,1%.Tujuan penelitian ini untuk menganalisis berbagai faktor yang berisiko terhadap kejadian hipertensi pada anak buah kapal(ABK) Pelabuhan Laut Tulehu di wilayah kerja KKP Kelas II Ambon. Penelitian ini merupakan penelitian observasional analitik dengan menggunakan desain pendekatan cross sectional.Populasi dalam penelitian ini adalah ABK Pelabuhan Laut Tulehu yang bekerja dan tercatat dalam pemeriksaan dokumen kesehatan kapal di wilayah kerja KKP Kelas II Ambon Tahun 2018.Teknik pengambilan sampel dilakukan dengan accidental sampling. Analisa bivariat menggunakan uji chi square.Hasil Analisa statistik menunjukkan ada hubungan signifikan antara umur(p=0,017), status obesitas (p=0,002), kebiasaan minuma lkohol (p=0,004), kebiasaan minum kopi (p=0,021), kebiasaan merokok (p=0,001) dengan kejadian hipertensi. Sedangkan masa kerja (p=0,288), shift kerja (p=0,129), beban kerja (p=0,742), area kerja (p=0,204), intensitaskebisingan (p=0,949) tidak ada hubungan yang signifikan dengan kejadian hipertensi.Dapat disimpulkan bahwa terdapat hubungan yang signifikan antara umur, status obesitas, kebiasaan minum alkohol, kebiasaan minum kopi dan kebiasaan merokok sebagai faktor risiko terhadap kejadian hipertensi, namun tidak terdapat hubungan yang signifikan antara masa kerja, beban kerja, shift kerja, area kerja, dan intensitas kebisingan sebagai faktor risiko terhadap kejadian hipertensi pada ABK Pelabuhan Laut Tulehu Kata Kunci: risiko hipertensi, ABK pelabuhan tuleh

Lapin alueen kiertotalouden uudet liiketoimintamahdollisuudet

Opinnäytetyössä tarkasteltiin kiertotalouden liiketoimintamalleja ja niiden soveltamista Lapin pk-yrityksissä, erityisesti konepaja-alalla. Opinnäytetyö liittyy teemaltaan hankkeeseen, jonka tavoitteena on vahvistaa Lapin teollisen kiertotalouden kestävää kasvua ja innovaatiotoimintaa pk-yritysten yhteistyön ja osaamisen kehittämisen kautta. Tavoitteena oli selvittää, millaisia kiertotalouden liiketoimintamalleja Lapin pk-yritykset voisivat hyödyntää ja miten erityisesti konepajayritykset voisivat soveltaa näitä malleja oman liiketoimintansa kehittämiseksi. Tietoperustassa käsiteltiin kiertotalouden keskeisiä periaatteita ja liiketoimintamalleja. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuusselvityksenä, ja aineisto perustui kansainvälisiin ja kotimaisiin internetlähteisiin sekä valikoitujen eurooppalaisten yritysesimerkkien tarkasteluun. Työssä tarkasteltiin kymmenen eurooppalaisen yrityksen toimintaa, jotka soveltavat kiertotalouden liiketoimintamalleja käytännössä. Valitut yritykset edustavat muun muassa konepaja-, tekstiili- ja muovinkierrätyksen aloja. Keskeisiä tekijöitä toimiville kiertotalouden malleille olivat joustava suunnittelu, digitaalisten työkalujen hyödyntäminen, resurssien yhteiskäyttö ja kierrätetyt materiaalit. Lisäksi liiketoiminta rakentui usein uudenlaisen asiakasarvon varaan, jossa tuotteiden tai palveluiden pitkäikäisyys ja uudelleenkäytettävyys olivat tärkeässä roolissa. Tulokseksi saatiin, että kiertotalouden liiketoimintamallit tarjoavat Lapin pk-yrityksille konkreettisia mahdollisuuksia kehittää toimintaansa kestävämpään ja kilpailukykyisempään suuntaan. Esimerkiksi modulaarinen tuotesuunnittelu, jakamistalous ja materiaalien kierrätys nousivat esiin potentiaalisina ratkaisuina erityisesti konepaja-alalla. Kansainväliset esimerkit tarjoavat hyödyllisiä näkökulmia, mutta niiden soveltaminen edellyttää alueellisten erityispiirteiden huomioimista, kuten käytettävissä olevien resurssien ja logististen olosuhteiden. Työ tarjoaa käytännönläheisiä näkökulmia pk-yrityksille ja hanketoimijoille, ja sitä voidaan hyödyntää erityisesti alueellisten tukitoimien, innovaatiotoiminnan ja kestävän liiketoiminnan kehittämisessä Lapissa

PELATIHAN PENGOLAHAN RUMPUT LAUT SEBAGAI SEDIAAN KOSMETIK DAN PRODUK PANGAN KEPADA KELOMPOK IBU RUMAH TANGGA DESA PUNAGAYA

Letak geografis Desa Punagaya yang berbatasan dengan laut menjadikan sebagian besar masyarakatnya bekerja sebagai petani rumput laut. Sayangnya, rumput laut yang dihasilkan masih sebatas dijual dalam bentuk segar maupun kering. Ibu-ibu rumah tangga Desa Punagaya hanya sekedar membantu suaminya dalam penyiapan benih dan menyortir rumput laut. Padahal ibu rumah tangga memiliki peranan yang penting dalam mendukung perekonomian rumah tangga. Masyarakat setempat belum pernah mengonsumsi ataupun mengolah rumput laut yang dibudidayakannya sendiri karena tidak mengetahui cara pengolahannya. Oleh karena itu, tujuan pengabdian kepada masyarakat ini adalah untuk transfer pengetahuan dan teknologi mengenai manfaat dan cara pemanfaatan rumput laut (memperkenalkan produk-produk diversitas rumput laut) dan praktik pembuatan olahan rumput laut hingga cara pengemasannya. Metode yang digunakan pada pengabdian ini adalah sosialisasi, diskusi interaktif dan demonstrasi pembuatan masker wajah rumput laut, kerupuk stik keju rumput laut, dan bakso sapi rumput laut hingga pelatihan penggunaan beberapa alat segel untuk mengemas masing-masing produk. Hasil dari kegiatan ini adalah ibu-ibu rumah tangga Desa Pungaya menjadi lebih mengetahui dan memahami produk-produk olahan rumput laut sehingga diharapkan dapat diadopsi dan dikembangkan menjadi produk yang siap untuk dipasarkan yang nantinya dapat berdampak pada perekonomian keluarga. Capaian dari kegiatan ini adalah peningkatan pengetahuan dan keterampilan ibu-ibu rumah tangga Desa Punagaya dalam mengolah rumput laut menjadi sediaan kosmetik dan olahan pangan hingga pengemasannya dan dihasilkan tiga produk rumput laut yang terkemas yaitu masker wajah rumput laut, kerupuk stik keju rumput laut, dan bakso sapi rumput laut. Kata kunci: Rumput laut, masker wajah, kerupuk, bakso. ABSTRACT The geographical location of Punagaya Village, which borders the sea, makes most of the community work as seaweed farmers. Unfortunately, the seaweed produced is still limited to being sold in fresh or dried form. Housewives in Punagaya Village only help their husbands prepare seeds and sort seaweed. Meanwhile, housewives play an important role in supporting the household economy. The local community has never consumed or processed seaweed that they cultivate themselves because they do not know how to process it. Therefore, this community service aims to transfer knowledge and technology regarding the benefits and ways of utilizing seaweed (introducing seaweed diversity products) and making processed seaweed into packaging. The methods used in this service are socialization, interactive discussions, and demonstrations of making seaweed face masks, seaweed cheese stick crackers, and seaweed beef meatballs to training in the use of several sealing tools to package each product. The result of this activity is that the housewives of Pungaya Village become more aware and understand the processed seaweed products so that they are expected to be adopted and developed into products that are ready to be marketed which will have an impact on the family economy. The achievement of this activity was the increase in knowledge and skills of housewives in Punagaya Village in processing seaweed into cosmetic preparations and processed food to its packaging and the resulting three packaged seaweed products namely seaweed face masks, seaweed cheese stick crackers, and seaweed beef meatballs. Keywords: Seaweed, face mask, crackers, meatballs

Sanitation, human rights, and disaster management

Purpose The purpose of this paper is to link debates around the international law on human rights and disaster management with the evolving debate around the human right to sanitation, in order to explore the extent to which states are obliged to account for sanitation in their disaster management efforts. Design/methodology/approach The paper is based on analysis of existing laws and policy relating to human rights, sanitation and disaster management. It further draws upon relevant academic literature. Findings The paper concludes that, while limitations exist, states have legal obligations to provide sanitation to persons affected by a disaster. It is further argued that a human rights-based approach to sanitation, if respected, can assist in strengthening disaster management efforts, while focusing on the persons who need it the most. Research limitations/implications The analysis in this paper focuses on the obligations of states for people on their territory. Due to space limitations, it does not examine the complex issues relating to enforcement mechanisms available to disaster victims. Originality/value This is the first scholarly work directly linking the debates around international human rights law and disaster management, with human rights obligations in relation to sanitation. The clarification of obligation in relation to sanitation can assist in advocacy and planning, as well as in ensuring accountability and responsibility for human rights breaches in the disaster context

Perseptif finansial penambahan tepung spirulina sebagai sumber karotenoid dalam pakan juvenil ikan Koi (Cyprinus carpio)

Penelitian pemberian pakan yang diperkaya tepung spirulina sebagai sumber karotenoid pada juvenil koi (Cyprinus carpio) bertujuan untuk mengetahui pengaruh pakan tersebut terhadap tingkat kecerahan warna, pertumbuhan dan sintasan juvenil koi serta nilai finansial dari penambahan tersebut. &nbsp;Desain penelitian yang digunakan adalah Rancangan Acak Lengkap (RAL) terdiri atas 4 perlakuan (A= pellet; B = pellet + tepung spirulina 10%; C = pellet + tepung spirulina 20%; dan D = pellet + tepung spirulina 30%) dengan masing-masing 3 ulangan.&nbsp; Hasil yang didapatkan menunjukkan bahwa tingkat kecerahan warna juvenil koi pada perlakuan B, C dan D berbeda nyata dengan perlakuan A (P&lt; 0,05).&nbsp; Persentase jumlah juvenil skor 3 tertinggi yang didapatkan berturut-turut yaitu perlakuan D sebesar 32,68%,&nbsp; perlakuan C sebesar 31,90%, perlakuan B sebesar 29,22% dan perlakuan D sebesar 19,40%.&nbsp; Laju pertumbuhan dan sintasan juvenil koi juga menunjukkan perbedaan yang nyata antara perlakuan B, C, dan D dengan perlakuan A.&nbsp; Laju pertumbuhan terbaik didapatkan pada perlakuan D dan C yaitu 9,576 % dan 9,318 % per minggu, dan sintasan tertinggi didapatkan pada perlakuan C dan D yaitu 95 % dan 90 %.&nbsp; Kesimpulan yang didapatkan bahwa pemberian pakan yang diperkaya tepung spirulina sebagai sumber karotenoid nyata meningkatkan kecerahan warna, laju pertumbuhan dan sintasan&nbsp; juvenil koi. Analisis finansial terhadap beban biaya perekor juvenil koi makin meningkat dengan peningkatan dosis spirulina, namun tidak seiring&nbsp; dengan&nbsp; pertambahan jumlah juvenil skor 3, sehingga penambahan spirulina melebihi dosis 10 persen dalam pakan tidak direkomendasikan