Conflict, solidarity, and acculturation : Adolescents' adaptation and perceptions of intergenerational relations after immigration

Migration and acculturation cause individual growth and changes in different spheres of adolescents’ lives, including family relations. Migration is known to challenge family relations and to mobilize immigrant adolescents to take the dual role of a pioneer of acculturation and a convoy of familial adaptation into a new society. This role is not taken and given without negotiations. For adolescents, the process of acculturation (e.g., learning the language, familiarizing with norms and values of the society, coping with discrimination) overlaps with the developmental phase where adolescents (re)negotiate their identities and relationships with their parents. According to previous research, much of the negotiation takes place along the continuum between autonomy and relatedness. To support the adaptation of immigrant families and adolescents in particular, it is crucial, however, to better understand the ways adolescents perceive their social environment, deal with the changes in intergenerational relations, and act as agents of acculturation and family adaptation. This is also crucial in terms of the potential consequences of adolescent-parent relations for adolescents’ adaptation. This study explores the perceptions of immigrant adolescents of intergenerational relations in their families after migration. It also examines how intergenerational relations are manifested and negotiated in the school context and are associated with the adaptation of adolescents in Finland. The theoretical background of the study combines an ecological perspective on adolescents’ development with acculturation psychology, cultural psychology, and youth and family studies. The study includes qualitative and quantitative research methods. The main data used in the study consists of 80 semi-structured interviews of 1.5-generation immigrant adolescents (aged 13 to 18). The Finnish School Health Promotion Study (N = 2697) is utilized to analyse the association between perceived intergenerational relations and the adaptation of immigrant adolescents with different immigration and cultural backgrounds in Finland. The thesis includes four sub-studies of which each illustrates particular characteristics of adolescent-parent relationships after migration from the perspective of adolescents. Study I explores the contexts of immigrant adolescents’ autonomy negotiations in intergenerational relations, and examines the multiple positions that adolescents use in their reflections on autonomy after immigration. Study II focuses on adolescents’ experiences of gratitude and indebtedness towards parents and asks how these emotions shape intergenerational relations after migration. In Study III, intergenerational negotiations are studied in relation to the school context, focusing on information flows between adolescents, parents, and school personnel. Finally, Study IV examines how the perceptions of adolescents of their relationhips with parents, particularly perceived parental knowledge, are associated with their psychological (i.e., anxiety symptoms) and socio-cultural (i.e., school achievement) adaptation, and whether the effect of perceived parental knowledge on adaptation outcomes depends on their migration backgrounds and social characteristics (i.e., generation status, gender, and family’s socioeconomic status). The findings of the study show how adolescents’ experiences of acculturation- and development-related changes are manifested and negotiated within the families and in a larger social context (i.e., school), and how they shape adolescent-parent relationships and the adaptation of adolescents after migration. The study highlights the ambivalent nature of intergenerational relations. It shows the effort and resilience of immigrant adolescents in mastering acculturation and developmental demands. The study results suggest that intergenerational conflicts as such do not necessarily impede adolescents’ adaptation but may, on the contrary, support adolecents’ and their parents’ adaptation in a new society. From the perspective of adolescent-parent relationships, this study proposes improving open communication within families and carefully recommends that immigrant parents, like all parents, even though obviously often thinking of the best for their children, could pay more attention to listening to their children and to perspective taking – that is something their children often master skilfully. The study also sees it as crucial that building a dialogue between school personnel and parents should be encouraged in order to increase parents’ agency and knowledge. This contributes to their children’s positive development and adaptation. Keywords: Adolescents, immigration, immigrant families, intergenerational relationships, adaptation, acculturationMuutto uuteen maahan vaikuttaa merkittävällä tavalla perheenjäsenten välisiin suhteisiin. Maahanmuuttajanuorten rooli voi olla keskeinen perheen sopeutuessa uuteen ympäristöön. Nuoret omaksuvat vanhempiaan nopeammin ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja tapoja. Nuorten akkulturaatioprosessi sisältää muun muassa uuden kielen oppimista sekä uuden yhteiskunnan normeihin ja arvoihin tutustumista. Muuton tuomat muutokset tapahtuvat nuorille ikävaiheessa, jossa neuvottelut nuoren identiteetistä ja suhteesta vanhempiin ovat ajankohtaisia kehityspsykologisesta näkökulmasta. Nuoren kotoutuminen ja aikuiseksi kasvaminen tapahtuvat näin ollen limittäin, ja niiden keskiössä ovat usein neuvottelut nuoren autonomiasta suhteessa hänen vanhempiinsa. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia nuorten kokemukset ja neuvottelut sukupolvisuhteissa tapahtuvista muutoksista ovat Suomeen muuton jälkeen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millainen yhteys sukupolvisuhteiden laadulla on nuorten kotoutumiselle Suomessa. Tutkimuksen teoreettisessa taustassa yhdistyvät kehitys- ja akkulturaatiopsykologian sekä kulttuurien välisen psykologian ja sosiologisen perhetutkimuksen näkökulmat. Tutkimuksessa käytetään laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 13–18-vuotiaiden nuorten haastatteluaineisto (N = 80). Lisäksi yhdessä osatutkimuksista hyödynnetään Kouluterveyskyselyssä kerättyä aineistoa (N = 2697). Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joista jokainen tarkastelee sukupolvisuhteita muuton jälkeen nuoren näkökulmasta keskittyen neljään eri teemaan. Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitetään, missä konteksteissa ja mistä positioista käsin nuoret neuvottelevat autonomiasta suhteessa vanhempiinsa. Toisessa osatutkimuksessa tutkitaan nuorten vanhempiaan kohtaan kokemaa kiitollisuutta ja kiitollisuudenvelkaa sekä sitä, miten nämä tunteet muovaavat sukupolvisuhteita maahanmuuttajaperheissä muuton jälkeen. Kolmannessa osatutkimuksessa sukupolvineuvotteluita tarkastellaan koulukontekstissa. Tutkimuksessa nuorten, vanhempien ja koulun henkilökunnan välistä kommunikaatiota tarkastellaan tiedonkulun näkökulmasta. Neljäs osatutkimus selvittää, miten nuori-vanhempi suhteen laatu on yhteydessä nuoren psyykkiseen hyvinvointiin ja koulumenestykseen nuorten eri ryhmissä. Tutkimuksen tulokset havainnollistavat nuorten sukupolvisuhteissa tapahtuvia neuvotteluita kotona ja osana laajempaa yhteiskuntaa, erityisesti osana koulua. Tutkimus osoittaa, miten nuoret neuvottelevat usein keskenään ristiriitaisista tunteista ja toiveista suhteessa vanhempiinsa, ja miten nuorten kokemukset edelleen muovaavat sukupolvisuhteita. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että vanhempien tekemällä muuttopäätöksellä ja nuorten tulkinnoilla muuton syistä on kauaskantoiset vaikutukset nuorten ja heidän vanhempiensa välisiin suhteisiin. Tutkimus myös havainnollistaa, miten ristiriidat sukupolvisuhteissa voivat olla osa avointa kommunikaatiota nuorten ja vanhempien välillä ja osaltaan edistää nuoren myönteistä kehitystä, hyvinvointia ja kotoutumista. Avainsanat: Nuoret, maahanmuutto, maahanmuuttajaperheet, sukupolvisuhteet, kotoutuminen, akkulturaati

Immigrant home-school information flows in Finnish comprehensive schools

Peer reviewe

Correction to: A comparative study of parental knowledge and adaptation of immigrant youth

An amendment to this paper has been published and can be accessed via the original article

Correction to: A comparative study of parental knowledge and adaptation of immigrant youth

An amendment to this paper has been published and can be accessed via the original article

1.5-generation immigrant adolescents' autonomy negotiations in transnational family contexts

This study explored how 1.5-generation immigrant adolescents negotiate their autonomy with their parents in a new cultural context. The studied adolescents are immigrants with African, Middle Eastern, Southern Asian, and EU/FSU background in Finland. The study is built on the ecological framework, which looks at development within the context of social systems. The study combines perspectives of cross-cultural psychology, acculturation research, and developmental psychology to explore autonomy in a transnational developmental context. The data consists of 80 semi-structured interviews with immigrant adolescents aged 13 to 18. Our results suggest that adolescents’ autonomy is negotiated within local family circumstances, while the transnational context becomes particularly crucial in the negotiation categories of peer relations and cultural continuity. Cultural differences in using different negotiation categories are discussed.Peer reviewe

Tyttöjen ja poikien vapaa-aika? Suomalaistaustaisten ja maahanmuuttotaustaisten nuorten vapaa-ajanvietto Varsinais-Suomessa

Suomalaistaustaisten ja maahanmuuttotaustaisten nuorten vapaa-ajanvietto Varsinais-Suomess

Helpompaa olla omien kanssa? : maahanmuuttajanuorten ja suomalaistaustaisten nuorten väliset kaverisuhteet Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa

Maahan muuttaneiden nuorten määrä on kasvanut Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa 2010-luvulla. Vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden suuri määrä on osaltaan vaikuttanut nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien aikuisten elämään monissa alueen kouluissa ja vapaa-ajanviettopaikoissa. Maahanmuuttajanuorten kohtaamiset suomalaistaustaisten nuorten kanssa ovat tärkeä osa oppimista ja sosiaalista integraatiota uudessa yhteiskunnassa. Eri taustaisten nuorten kohtaamisia tarvitaan myös suomalaistaustaisten nuorten näkökulmasta. Erityisesti vasta Suomeen muuttaneiden nuorten kohdalla kaveri- ja ystävyyssuhteiden solmiminen muiden kuin maahanmuuttajanuorten kanssa on kuitenkin usein hankalaa. Tässä tutkimuksessa on selvitetty maahan muuttaneiden, toisen sukupolven, yksintulleiden, monikulttuuristen ja suomalaistaustaisten nuorten keskinäisiä kaveri- ja ystävyyssuhteita Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa. Tutkimuksessa perehdytään nuorten kaverisuhteisiin ja vapaa-aikaan sekä siihen, millainen ohjattu vapaa-ajantoiminta voisi edistää eri taustaisten nuorten mahdollisuuksia tutustua toisiinsa. Tutkimus on osa Sata omenapuuta -hanketta. Hankkeen tavoitteena on ollut tukea erityisesti pakolaistaustaisten nuorten kotoutumista Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa.Tiivistelmä Summary Sammandrag Esipuhe 1. Sata omenapuuta -hanke ja tutkimuksen tavoite 2. Nuoret, kotoutuminen ja osallisuus 2.1. Kahdensuuntainen kotoutuminen ja kotouttaminen 2.2. Maahanmuuttajanuoret Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa 3. Nuorten kaverisuhteet 3.1. Maahanmuuttajien, maahanmuuttotaustaisten ja suomalaistaustaisten väliset kaverisuhteet 3.2. Etnisen taustan merkitys kaverisuhteissa 3.3. Kavereiden tapaaminen ja vapaa-ajanviettotavat 3.4. Kaverisuhteet muotoutuvat nuorten sosiaalisissa ympäristöissä 3.5. Toiminnalliset ryhmät ja nuorten kotoutumisen edistäminen 4. Tutkimusaineistot ja -menetelmät 4.1. Sata omenapuuta -hankkeen toiminnot 4.2. Aineistot 5. Tulokset 5.1. Alkukartoituskyselyn tuloksia: Nuorten kaveri- ja ystävyyssuhteet 5.2. Haastattelututkimus – Yhdessä tekeminen voi rikkoa jään, mutta miten päästään alkuun? 5.3. Seurantatutkimus – Nuorten arvio kavereiden saamisesta hankkeen toiminnoissa 6. Lopuksi 6.1. Nuorten elinpiirit eri alueilla ja kouluissa eroavat etnisen monimuotoisuuden suhteen 6.2. Ohjattu toiminta voi edistää tasavertaisia kohtaamisia 6.3. Kohti monisuuntaista kotoutumista 6.4. Yhteenveto tuloksista Liitteet Lähteet

Pakkomuuttojen ja vainon kokemisen ylisukupolviset jäljet:inkeriläisen toisen ja kolmannen pakkomuuttosukupolven hyvinvointi Suomessa

Tiivistelmä Sotatapahtumien todistaminen, läheisten menetykset ja kodin jättäminen ovat elämää perustavanlaatuisesti muokkaavia, usein traumaattisia tapahtumia, joilla voi olla vakavia ylisukupolvisia seurauksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää pakkomuuttoja ja vainoa 1900-luvun alkupuolella kokeneiden inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvointia Suomessa. Lisäksi tutkimus analysoi vanhempien ja isovanhempien traumaattisten sotakokemusten ja pakkomuuttotaustasta kertomisen yhteyttä jälkeläisten mielen hyvinvointiin. Tutkimukseen osallistui 650 henkilöä, jotka ovat Venäjän vallankumouksen aikana Suomeen siirtyneiden Inkerin pakolaisten lastenlapsia (kolmas sukupolvi, keski-ikä 66 v) sekä siirtoväkenä Suomeen jatkosodan aikana tulleiden inkeriläisten lapsia (toinen sukupolvi, keski-ikä 65 v) ja lastenlapsia (kolmas sukupolvi, keski-ikä 38 v). Mielen hyvinvoinnin tasoa verrattiin suomalaisiin koko väestöä koskeviin hyvinvointitutkimuksiin. Kyselytutkimuksessa kartoitettiin mielen hyvinvointia yksinäisyyden, psyykkisen kuormittuneisuuden (masennus ja ahdistus), elämänlaadun ja koherenssin tunteen kautta. Vanhempien tai isovanhempien traumaattisia sotakokemuksia olivat esimerkiksi väkivallan, menetysten ja vainon kokeminen. Inkeriläisten jälkeläiset eivät eronneet koko väestöstä yksinäisyyden tai psyykkisen kuormittuneisuuden suhteen elämänlaadun ollessa hieman koko väestöä korkeammalla tasolla. Vanhempien ja isovanhempien traumaattiset sotakokemukset olivat yhteydessä vakavampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen siirtoväen toisessa sukupolvessa. Vastaavaa yhteyttä ei ollut kolmannen sukupolven ryhmissä. Vanhempien vaikeneminen inkeriläistaustasta oli yhteydessä heikompaan koherenssin tunteeseen kaikissa jälkeläisten ryhmissä sekä heikompaan elämänlaatuun ja korkeampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen Inkerin pakolaisten kolmannessa sukupolvessa. Tutkimus antaa viitteitä pakkomuuton ja sen muistelun vaikutuksista inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvoinnille, mutta korona-aikana kerätyn aineiston tulosten tulkintaan on suhtauduttava erityisen varovasti.Abstract Witnessing and experiencing war and leaving one’s home are fundamental, often traumatic events that may have consequences over generations. In this study, the mental health of Ingrian Finns whose family pasts include forced migration and persecution is examined. The study also explores how parents’ and grandparents’ traumatic war-related experiences and descendants’ perceptions of their parents’ avoidance to talk about their Ingrian background are related to mental health among Ingrian second and third generation. Altogether 650 grandchildren of Ingrian refugees (third generation, mean age 66), and children (second generation, mean age 65) and grandchildren (third generation, mean age 38) of displaced Ingrians of WWII participated in the study. Their levels of mental health (i.e., loneliness, mental strain, and quality of life) were compared with the general population in Finland. Parents’ or grandparents’ traumatic war-related experiences were, for example, experiences of violence, persecution, and loss of a close one. There were no differences in the levels of loneliness or mental strain between Ingrians and general population while the quality of life was reported slightly higher among Ingrians compared to the general population. Parents’ and grandparents’ traumatic war-related experiences were related to severe mental strain in the second generation but not in the two groups of third generations. Parents’ avoidance of talk about their Ingrian background was related to weaker sense of coherence in all three generational groups, and to poorer quality of life and higher mental strain among third generation Ingrian refugees. The study suggests that family’s past forced displacement and how it is remembered is associated with the present-day mental health of people with Ingrian background. However, the conclusions based on data collected during the COVID-19 pandemic must be interpreted with caution

YLISUKUPOLVISET SIIRTYMÄT JA VANHEMPIEN KOKEMAN SYRJINNÄN MERKITYS JÄLKELÄISTEN HYVINVOINNILLE

Pakkomuuttotaustaisen toisen sukupolven mielen hyvinvoinnin on tutkimuksissa todettu olevan matalammalla tasolla muuhun väestöön verrattuna. Matalampi hyvinvointi liitetään usein perheen vaikeisiin kokemuksiin lähtömaissa ja pakolaismatkan aikana, mutta tutkimuksessa kiinnitetään yhä useammin huomiota myös muuton jälkeisten olosuhteiden merkitykseen. Tässä artikkelissa pohditaan vanhempien kokeman syrjinnän merkitystä jälkeläisten hyvinvoinnille useita vuosikymmeniä muuton jälkeen. Tarkastelemme kysymystä inkeriläistaustaisen toisen sukupolven elämäkertahaastatteluiden (N=22) ja kyselyaineiston (N=279) analyysin kautta. Suomeen jääneen inkeriläistaustaisen siirtoväen asema oli jatkosodan jälkeen epävarma. Inkeriläiset olivat Neuvostoliiton kansalaisia ja osa heistä puhui äidinkielenään venäjää. Suhtautuminen Neuvostoliitosta Suomeen tulleeseen väestöön oli sodan jälkeen paikoin hyvin kielteistä, ja moni perhe pyrki salaamaan taustansa. Haastattelumme osoittavat, että syrjintäkokemuksista kuitenkin puhuttiin perheen piirissä ja nämä kokemukset vaikuttivat perheenjäsenten käyttäytymiseen erityisesti kodin ulkopuolella. Kyselyaineistomme vahvisti syrjintäkokemusten yleisyyden: toisen sukupolven vastaajista lähes puolet raportoi vanhempiensa kokeneen sodanjälkeisessä Suomessa syrjintää. Näkemys vanhempien kokemasta syrjinnästä oli edelleen yhteydessä toisen sukupolven heikompaan mielen hyvinvointiin. Tutkimus avaa maahanmuuttotaustaisten perheiden kokemuksia historiallisesta näkökulmasta ja osoittaa, miten perheessä koetuilla syrjintäkokemuksilla voi olla yli sukupolvien ulottuvia seurauksia

Vaalimista, vaikenemista ja vastustusta:inkeriläisten perhehistoriat jälkeläisten muistelemana

Esipuhe Käsillä olevassa julkaisussa tuomme esiin Perheen erossaolon ylisukupolvinen muistaminen -tutkimushankkeen (Suomen Akatemia, 2019–2023, päätösnumero 344527) keskeisimpiä tuloksia. Kiitämme lämpimästi jokaista tähän tutkimukseen osallistunutta inkeriläistaustaista kyselyyn vastannutta ja elämäkerralliseen haastatteluun osallistunutta. Ilman heidän panostaan tämä inkeriläisten jälkeläisten hyvinvointiin ja perhemuisteluun keskittynyt hanke olisi ollut mahdoton toteuttaa. Hankkeessa kerätty tutkimusaineisto on avannut uusia väyliä inkeriläisten piiloon jääneiden kokemusten ja laajemmin heidän sosiaalihistoriansa tutkimukselle. Perhemuistojen kerääminen on mahdollistanut inkeriläisten historian tarkastelun heidän omista lähtökohdistaan. Tämä näkökulma on aiemmassa tutkimuksessa jäänyt monilta osin huomiotta, koska tutkimus on pitkälti nojautunut suomalaisten viranomaisten tuottamaan materiaaliin. Perhemuistojen tutkimus tuo esiin inkeriläisten 1900-luvun historian vaiherikkauden ja inkeriläistaustaisen yhteisön moninaisuuden. Nämä ovat jääneet jossain määrin varjoon myös inkeriläisten muistelmakirjallisuudessa ja heidän lähettämiensä kirjeiden tutkimuksessa. Monia inkeriläistaustaisia yhdistää perheitä koetellut vaino ja syrjintä. Eri maissa asuvat inkeriläiset ovat joutuneet piilottamaan etnisen taustansa, syntyperänsä tai kansalaisuutensa selviytyäkseen arkielämässä, sopeutuakseen uuteen yhteiskuntaan tai jopa pysyäkseen hengissä. Tutkimuksemme osoittaa, että tällaisilla perheissä sanallisesti tai sanattomasti jaetuilla kokemuksilla, tai niistä vaikenemisella, on ylisukupolvisia vaikutuksia jälkipolvien hyvinvointiin. Nämä kokemukset vaikuttavat monella tapaa myös eri maissa asuvien perheenjäsenien yhteydenpitoon. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, poliittisesti kiristynyt tilanne Venäjällä sekä Venäjää ja sen kansalaisia koskevien asenteiden koveneminen ovat tuoneet esiin, miten tärkeää on tutkia ennakkoluulojen pitkiä jälkiä ja perheiden pakotettua hajoamista sodan, vainojen ja pakolaisuuden seurauksena. Moni inkeriläistaustainen toivoo, että inkeriläisten perheiden historiaa tunnettaisiin paremmin ja sitä myös käsiteltäisiin julkisesti. Tässä hankkeessa jaetut inkeriläisten kokemukset havainnollistavat jokaisen inhimillistä tarvetta tulla nähdyksi ja muistetuksi omalla tarinallaan. Osa tutkimuksen haastatteluista arkistoidaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistoon vuoden 2023 aikana. Kiitämme SKS:n yhteistyökumppaneita, erityisesti Maiju Kortetta, hankkeemme tukemisesta. Kiitämme Taisto Raudalaista avusta kyselyaineiston keruussa Virossa ja Kristel Edelmania, jonka työpanos ja asiantuntemus mahdollistivat tutkimuksen vironkielisten haastatteluiden ja kyselyiden toteutuksen. Kyselyaineisto arkistoidaan Tietoarkistoon. Toivomme, että inkeriläisyyden tutkimus jatkuu arkistoaineistoja hyödyntämällä myös tämän hankkeen päätyttyä. Kiitokset myös Aleksi Huhdalle tärkeästä panoksesta hankkeen suunnitteluvaiheessa, hankkeen ohjausryhmälle sekä Oulun yliopiston ja Siirtolaisuusinstituutin kollegoille tuesta läpi hankkeen toteutuksen. Lopuksi haluamme osoittaa lämpimät kiitoksemme Sarianna Kranzille ja Pertti Alanteelle, jotka ovat antaneet taidettaan julkaisun kuvitukseksi