Bit-related lesions and risk factors in competing trotters and event horses

Bit-related oral lesions are a common and painful welfare issue in horses. Even though horses have been ridden and driven with a bit and bridle for 6000 years and bit sores have been described already in the 19th century in the veterinary literature, scientific reports on bit-related lesions and their risk factors in horses remain scarce. The aim of this thesis was to (i) determine the occurrence of oral lesions in the bit area in Finnish trotters and event horses after competitions, (ii) create a scoring system for oral lesions in the bit area and demonstrate different lesion types and locations with photographs, (iii) investigate risk factors for bit-related lesions in trotters and event horses, (iv) further investigate different stakeholders’ attitudes towards bit-related lesions in trotters. The rostral part of the mouth of 469 horses (261 trotters, 208 event horses) was examined systematically after a competition. Trotters were examined in 10 racing events in 2017 and event horses in 8 competition events in 2018–2019. Many horses had multiple lesions, and therefore, a lesion scoring system was created in which points were given to each lesion depending on its size, type (bruise or wound), and depth (superficial or deep). Points for each lesion were summed such that each horse received a total lesion score that reflected the overall lesion status. No acute lesions were found in 42 trotters (16%), and lesion status was mild in 55 trotters (21%), moderate in 113 trotters (43%), and severe in 51 trotters (20%). In event horses, no lesions were found in 99 horses (48%), and lesion status was mild in 45 (22%), moderate in 55 (26%), and severe in 9 horses (4%). The most common lesion location was the inner lip commissure. Lesions were also found in the bars of the mandible in front of the first lower cheek tooth, in the buccal area near the first upper cheek tooth, and in the outer lip commissures. Only a few horses had mild lesions involving the tongue and one horse in the hard palate. Although 109 event horses and 219 trotters had oral lesions in the bit area, none of the event horses and only six trotters showed external mouth bleeding. Additionally, one event horse and 26 trotters had blood inside the mouth or on the bit when it was removed from the mouth. Associations between a horse’s moderate-severe oral lesion status and potential risk factors were analyzed with multivariable logistic regression analysis. The association between bit type and lesion location was examined with Fisher’s exact test. Risk factors for moderate-severe oral lesion status in trotters were the use of a Crescendo bit, a mullen mouth regulator bit, or an unjointed plastic bit (model Happy Mouth) and female sex (mare). In event horses, the risk factors were thin (10–13 mm) and thick (18–22 mm) bits, female sex (mare), and other than pony breed. In both disciplines, unjointed bits were associated with lesions in the bars of the mandible. Single-jointed snaffle bits were the most common bit type in trotters and the least associated with moderate-severe lesions. In event horses, double-jointed 14–17 mm bits were most common. Bit thickness of 14–17 mm was the least associated with moderate-severe lesion status. However, these results may at least partly reflect driveability or rideability issues, and thus, rein tension differences because drivers/riders may change to distinctive bit designs if they have difficulty eliciting an appropriate response with rein cues. In the pilot questionnaire study, imaginary scenarios and photographs of lesions from horses’ mouths were presented to different stakeholders (veterinarians and race veterinary assistants, trainers, and others). They were asked in multiple choice questionnaires whether they allow the horse to start in the race, stipulate a health certificate before the next race, or remove the horse from the race. The association between stakeholder groups and their answers was examined with the Pearson Chi-square test. The results of this study indicated differences in attitudes towards bit-related lesions between stakeholder groups but also within a stakeholder group. This might reflect differences in conflicts of interests, moral values, empathy, or over-exposure to oral lesions. Not removing horses with severe oral lesions from the race may compromise horse welfare and society’s trust in the surveillance system. In this study, oral lesions in the bit area were common after a competition, although only few horses showed external bleeding. Oral examination and an oral lesion scoring system with an assistant recording the findings were suitable for field conditions and horses seemed to tolerate the examination well. Even though changing the bit to the bits least associated with lesions may be beneficial, horses with oral lesions might benefit from training modifications. Given the higher risk observed for mares in this study, mare oral health warrants special attention. Results of this thesis encourage adopting bit area monitoring as a new routine by horse handlers and as a welfare measure by competition organizers in order to minimize pain and negative experiences by early diagnosis and treatment of mouth lesions.Kuolaimiin liittyvät suuvauriot hevosilla ovat kivulias ja yleinen hevosten hyvinvointiongelma. Kuolaimia on käytetty hevosilla lähes 6000 vuotta. Suuvaurioita on kuvattu eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa jo 1800-luvulla, silti tieteellinen kirjallisuus kuolaimiin liittyvistä suuvaurioista ja niiden riskitekijöistä on edelleen vähäistä. Tämä väitöskirjan tavoitteena oli (i) selvittää kuolaimen vaikutusalueen suuvaurioiden yleisyyttä suomalaisilla ravi- ja kenttäratsastushevosilla kilpailun jälkeen, (ii) luoda vaurioiden pisteytysjärjestelmä ja havainnollistaa vauriotyyppejä ja -paikkoja valokuvin (iii) selvittää suuvaurioiden riskitekijöitä, sekä (iv) selvittää eri sidosryhmien asenteita ravihevosten suuvaurioihin (aikaisemmin julkaisematon pilottitutkimus). Suun etuosa tutkittiin systemaattisesti kilpailun jälkeen 469 hevoselta (261 ravuria ja 208 kenttäratsua). Ravihevoset tutkittiin kymmenessä kilpailutapahtumassa 2017 ja kenttäratsut kahdeksassa kilpailutapahtumassa vuosina 2018–2019. Koska monilla hevosilla oli useita vaurioita, luotiin pisteytysjärjestelmä, jossa kaikki vauriot pisteytettiin niiden koon, tyypin (mustelma tai haava) ja syvyyden (pinnallinen tai syvä) mukaan. Pisteet laskettiin yhteen siten, että jokainen hevonen sai kokonaisvauriopisteen, joka kuvasti kuolainalueen vauriotilannetta. Akuutteja suuvaurioita ei havaittu 42 ravurilla (16 %), lievä vauriostatus oli 55:llä (21 %), kohtalainen 113:a (43 %) ja vakava 51 hevosella (20 %). Kenttähevosista 99:llä ei ollut vaurioita (48 %), lievä vauriostatus oli 45:llä (22 %), kohtalainen 55:llä (26 %) ja vakava yhdeksällä (4 %) hevosella. Tavallisin vauriopaikka oli suupielen sisäpuoli. Muita olivat hammasloma ensimmäisen alaposkihampaan edessä, posken etuosa ensimmäisen yläposkihampaan edessä ja suupielen ulkopuoli. Vain muutama vaurio todettiin kielessä ja yksi vaurio kitalaessa. Vaurioita oli 109 kenttähevosella ja 219 ravurilla. Silti yhdelläkään kenttähevosella ja ravureista vain kuudella oli suun ulkoista verenvuotoa. Kuitenkin yhdellä kenttähevosella ja 26 ravurilla oli verta suun sisällä tai kuolaimessa, kun kuolain poistettiin suusta. Mahdollisten riskitekijöiden yhteys hevosen kohtalaiseen tai vakavaan suuvauriostatukseen tutkittiin monimuuttujanalyysillä (logistinen regressioanalyysi). Kuolaintyypin ja vauriopaikan yhteys tutkittiin Fisherin tarkalla testillä. Ravureilla kohtalaisten tai vakavien suuvaurioiden riskitekijöiksi todettiin Crescendo- kuolain, suora puoltajankuolain ja suora muovikuolain (ns. Happy Mouth -malli) ja tamma sukupuoli. Kenttäratsuilla riskitekijöitä olivat ohuet (10–13 mm) ja paksut (18–22 mm) kuolaimet, tamma sukupuoli ja muu kuin ponirotu. Molemmissa lajeissa suorat kuolaimet olivat yhteydessä hammasloman vaurioihin. Yksinivelinen ravikuolain oli yleisin kuolaintyyppi ravureilla ja se oli heikoiten yhteydessä kohtalaiseen tai vakavaan suuvauriostatukseen. Kenttähevosilla yleisin kuolain oli 14–17 mm paksu kolmipalakuolain. Tämä kuolaimen paksuus oli heikoiten yhteydessä kohtalaiseen tai vakavaan suuvaurio statukseen. On kuitenkin mahdollista, että tulokset ainakin osittain kuvastavat ajettavuus- tai ratsastettavuusongelmia ja siten ohjaspaineiden eroja, koska ratkaisua ongelmiin saatetaan etsiä vaihtamalla kuolaintyyppiä. Pilottikyselytutkimuksessa esitettiin kuvitteellisia tilanteita eri sidosryhmille (eläinlääkärit ja kilpailueläinlääkärin avustajat, valmentajat ja muu sidosryhmä) ja näytettiin valokuvia hevosten suusta, jossa oli vaurio kuolaimen vaikutusalueella. Vastaajia pyydettiin vastaamaan muovivalintakysymyksiin, jossa heiltä kysyttiin sallisivatko he hevosen kilpailla, pitäisikö hevoselle määrätä terveystarkastus ennen seuraavaa kilpailuun ilmoittamista vai pitäisikö hevonen poistaa kilpailusta. Sidosryhmien yhteys vastausvaihtoehtoihin tutkittiin Pearsonin khiin neliö -testillä. Kyselytutkimus antoi viitteitä, että ravureiden suuvaurioihin suhtautumisessa oli eroja sidosryhmien välillä, mutta myös sidosryhmien sisällä. Tämä saattaa heijastaa eroja eturistiriidoissa, moraalisissa arvoissa, empatiassa tai liiallisessa altistumisessa suun vaurioille. Yhteiskunnan luottamus valvontajärjestelmään voi vaarantua, jos hevosia, joilla on vakavia suun vaurioita, ei poisteta kilpailusta. Tässä tutkimuksessa hevosten kuolaimiin liittyvät suuvauriot olivat yleisiä, vaikka ulkoista verenvuotoa ei ollut havaittavissa kuin muutamalla hevosella. Suututkimus ja vaurioiden pisteytysjärjestelmä ja avustajan käyttö havaintojen kirjaamiseen, soveltuivat hyvin kenttäolosuhteisiin. Kuolaimen vaihtaminen vähiten vaurioihin yhteydessä oleviin malleihin saattaa olla hyödyllistä, mutta hevonen, jolla suuvauriota havaitaan, voisi hyötyä muutoksista valmennuskäytänteissä. Tammojen suun terveyteen on kiinnitettävä korostetusti huomiota, koska tammoilla todettiin suurempi suuvaurioriski. Hevosten kanssa toimiville ja kilpailujen järjestäjille suositellaan suutarkastuksia uudeksi vakiintuneeksi käytännöksi, koska eläinten hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää minimoida kipu ja negatiiviset kokemukset sekä pyrkiä estämään tai vähintäänkin varhain diagnosoimaan ja hoitamaan mahdolliset vauriot

Ravihevosen suuterveyden opas 2.0 2021

Non peer reviewe

Ravihevosen suuterveyden opas 1.0 2019

Non peer reviewe

Risk factors for bit-related lesions in Finnish trotting horses

Background Bit-related lesions in competition horses have been documented, but little evidence exists concerning their potential risk factors. Objectives To explore potential risk factors for oral lesions in Finnish trotters. Study design Cross-sectional study. Methods The rostral part of the mouth of 261 horses (151 Standardbreds, 78 Finnhorses and 32 ponies) was examined after a harness race. Information on bit type, equipment and race performance was collected. Results A multivariable logistic regression model of Standardbreds and Finnhorses showed a higher risk of moderate or severe oral lesion status associated with horses wearing a Crescendo bit (n = 38, OR 3.6, CI 1.4–8.9), a mullen mouth regulator bit (n = 25, OR 9.9, CI 2.2-45) or a straight plastic bit (n = 14, OR 13.7, CI 1.75-110) compared with horses wearing a snaffle trotting bit (n = 98, P = .002). Bar lesions (67 horses) were more common in horses wearing unjointed bits than in horses wearing jointed bits (Fisher's exact test P < .001). Lesions in the buccal area and the inner lip commissures were not associated with bit type. Using a tongue-tie or an overcheck, galloping, placement in the top three or money earned in the race were not associated with lesion risk. Main limitations The sample size for certain bit types was insufficient for statistical analysis. Conclusions Moderate and severe oral lesion status was more common in horses wearing a Crescendo bit, a mullen mouth regulator bit or a straight plastic bit than in horses wearing a single-jointed snaffle trotting bit. However, lesions were observed regardless of bit type. Further studies on rein tension, the interaction between bit type and rein tension and prevention of mouth lesions in trotters are warranted.Peer reviewe

Behavioral Signs Associated With Equine Cheek Tooth Findings

Equine dental diseases are often underdiagnosed and their signs inadequately reported. Many horse owners have difficulties in recognizing pain-related behavioral signs and in associating them with dental pain. Our objective was to determine what type and degree of dental findings may cause behavioral signs associated with dental pain. In this cross-sectional study, dental examination was performed on 183 adult horses and cheek tooth findings were scored. Owners filled in an internet-based questionnaire including 35 questions concerning eating behavior, bit behavior, and general behavior of the horse. Descriptive statistics and logistic regression analyses were performed. Broadened or darkened fissures [odds ratio (OR) 2.4, 95% confidence interval (CI) 1.04–5.7), complicated fractures (OR 2.3, CI 1.01–5.2) and secondary dentine defects of at least the second degree (OR 3.1, CI 1.2–7.7) were associated with the expression of at least five behavioral signs in the univariable binomial logistic regression analyses. Horses with at least one of these potentially painful cheek tooth findings expressed more signs related to eating behavior, bit behavior, and general behavior than did the other horses. The results suggest that cheek tooth findings indicated by this study as being potentially painful, i.e. broadened or darkened fissures, complicated fractures and secondary dentine defects of at least the second degree, may require intervention, particularly if the horse expresses any behavioral signs that might be related to dental pain.Peer reviewe

Oral Lesions in the Bit Area in Finnish Trotters After a Race : Lesion Evaluation, Scoring, and Occurrence

Oral lesions in the bit area are common in horses, but not comprehensively studied in harness racing horses. This study describes the type and occurrence of oral soft tissue lesions in the area affected by the bit, hereafter called the bit area, in trotters after a race. Based on our results, we suggest a system for scoring lesions according to size, type (bruise or wound), age, and depth (superficial or deep). The data was collected during a welfare program for trotters, conducted by The Finnish Trotting and Breeding Association (Suomen Hippos ry). The rostral part of the mouth of 261 horses (151 Standardbreds, 78 Finnhorses, and 32 ponies) was examined after a race in a systematic manner, using a bright light source without sedation or a mouth gag. The lip commissures (outside and inside), bars of the mandible, buccal area near the second upper premolar teeth, tongue, and hard palate were visually examined; bars of the mandible were also palpated. Points were assigned to every lesion and then added together, such that each horse got an acute lesion score. Based on the score, the horses were divided into four groups (A- D) as follows: Group A, no lesions; B, mild lesions; C, moderate lesions; D, severe lesions. Of all the horses examined, 84% (219/261) had acute lesions in the bit area. In total, 21% (55/261) had mild lesions, 43% (113/261) had moderate lesions, and 20% (51/261) had severe lesions. Visible bleeding outside the mouth was observed in 2% (6/261) of the horses. Further, 5% of the horses (13/261) had blood on the bit when it was removed from the mouth, even though no blood was visible outside the mouth. In conclusion, soft tissue lesions in the bit area were common in the Finnish trotters examined. Moreover, the absence of blood outside the mouth does not rule out serious injuries inside the mouth. The scoring system presented can be used for evaluating the severity of oral lesions in different equestrian disciplines and populations to allow for comparable data across studies.Peer reviewe

Ravihevosten suuvaurioista kuolaimen alueella

Ravikilpailun jälkeen tutkittiin systemaattisesti 261 ravihevosen suun etuosa. Tutkimusaineisto kerättiin Suomen Hippos ry:n ravihevosten hyvinvointiprojektissa. Ennen tätä tutkimusta ei ole ollut tietoa verta ulospäin vuotamattomien suiden terveydentilasta

Knaapi - 1800-luvun hirsitalon kylpytilan tilasuunnitelma

Opinnäytetyöni on tilasuunnitelma 1878-luvulla rakennettuun Knaapin hirsitaloon, joka sijaitsee Pirkanmaalla, Aitoon kylässä. Toimeksiantaja haluaa kunnostaa asuinrakennuksen märkätilat vanhaa kunnioittaen. Työni käsittää päätalon kylpyhuoneen, saunan ja wc tilojen tilasuunnitelman, jossa pyrin yhdistämään vanhoja ja uusia elementtejä. Tilasuunnitelman lisäksi työ sisältää ehdotuksen materiaali-, väri- ja kalusteratkaisuiksi. Haasteena on vanhan ja uuden yhdistäminen nykykäyttöä vastaavaksi. Työni tavoitteena on herättää ajatuksia ja kiinnostusta vanhojen 1800-luvun aikaisten sisustusratkaisujen kauneuteen, vastapainona nykyaikaisen skandinaavisen minimalistisen sisustuksen suosiminen. Lisäksi kiinnostukseni kohde on ekologisempi asuminen ja elämäntapa.My graduation project is a space and interior plan to a 19th century farmer log house called Knaapi which is situated in Pirkanmaa, in Aitoo village in Finland. This work was ordered to renovate the old bath space honoring tradition of the house but with nowadays standards. In this space plan I aim to preserve the old structures as much as possible. In addition of the space plan, this work includes suggestions for material, color and furniture solutions. The challenge of this project is to create a sustainable, user-friendly space combining contemporary and old elements. Aim of this work is to start discussion about old 19th century interior design ideas compared to contemporary minimalistic scandinavian design ideals. In addition my point of interest is ecological lifestyle and living