Kotona loppuun saakka : kotisaattohoidon opas Ylöjärven kotitiimin hoitohenkilökunnalle

Saattohoito on siirtymässä yhä enenevissä määrin ihmisten koteihin. Kotisaattohoitoon päädytään potilaan ja hänen läheistensä toiveesta. Erikoissairaanhoitoa tarjoavien kotisairaaloiden lisäksi perushoidosta huolehtivalla kotihoidolla on suuri rooli potilaan kotona tapahtuvassa saattohoidossa. Pelkän kotisairaalan ja kotihoidon avulla kotisaattohoito on kuitenkin mahdotonta, vaan se vaatii panostusta myös potilaan läheisiltä. On myös tärkeää muistaa, että hoidon keskiössä on aina potilas. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Ylöjärven kaupungin kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kotisaattohoidon opas Ylöjärven kaupungin kotitiimin hoitohenkilökunnalle. Lisäksi hoitohenkilökunta sai käyttöönsä opinnäytetyön kirjallisen osuuden. Tavoitteena oli auttaa Ylöjärven kaupunkia kehittämään kotisaattohoitoaan, sekä madaltaa hoitohenkilökunnan kynnystä työskennellä saattohoidettavan potilaan kotona. Tärkeimpinä tehtävinä oli selvittää, millaista on hyvä kotisaattohoito, ja minkälainen hoito-opas on hyvä henkilökunnan käyttöön. Opinnäytetyö tehtiin toiminnallisella menetelmällä, ja se painottui tuotokseen. Opinnäytetyön tuotos, eli hoito-opas, tehtiin tämän työn kirjallisen osuuden pohjalta. Lääkehoito rajattiin pois sekä työstä että hoito-oppaasta, sillä lääkehoidosta päättää aina viimekädessä lääkäri. Hyvä kotisaattohoito on yksilöllistä, potilaan kotona tapahtuvaa kuolemaa edeltävää hoitoa. Hyvä opas on selkeä ja informatiivinen, ja sen teossa on otettu huomioon kohderyhmä. Hoito-opas on suunnattu erityisesti hoitajille, jotka suorittavat valtaosan potilaan luona tapahtuvasta hoidosta. Kehittämisehdotuksena esitetään, että hoitajille pidettäisiin koulutustilaisuus, esimerkiksi luento, jossa kerrottaisiin tarkemmin kotisaattohoidosta. Se eroaa tietyiltä osin hoitolaitoksessa tapahtuvasta saattohoidosta, tapahtuuhan hoito potilaan omassa kodissa. Erityisesti vastavalmistuneet ja kokemattomat hoitajat voisivat hyötyä tästä, ja saada sen avulla varmuutta potilaan kotona toimimiseen. Hoitajille voitaisiin myös tehdä kysely tai tutkimus, josta selviäisi mitä tietoa he tarvitsevat kotisaattohoidosta.Hospice care is being provided more and more at people’s homes. Home hospice care is opted by the patient and his/her family. Along with hospital at home that provides special health care, home care has a big role in hospice care provided at patient’s home as well. Home hospice care with hospital at home and home care is impossible, however, but it also requires patient’s family’s attendance. After all it is important to remember, that patient comes always first. This bachelor’s thesis was executed in collaboration with the city of Ylöjärvi. The purpose of this thesis was to create a guide for Home hospice care guide for the city of Ylöjärvi’s home team’s nursing staff. The goal was to help the city of Ylöjärvi to improve their home hospice care, and to make working in patient’s homes easier to for the nursing staff. Thesis was made by using functional method. The result of the thesis was a care guide developed from the theory. Medication was outruled from both thesis and the guide, since it is eventually doctor’s decision. The guide is aimed especially to provide information for nurses and practical nurses, who fulfills most of the care. To improve, In-service training and educational events should be organised for nurses to improve their knowledge on Homecare. There are significant differences in Hospice provided at home and at the hospital. Newly graduated and inexperienced nurses could benefit from this work

Sorkkaraudalla kotiin : Freda 42 suomalaisena talonvaltausliikkeenä vuosina 1986-1988

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Talonvaltausliikehdintä on aktivoitunut Suomessa viimeisen parin vuoden aikana. Talonvaltaukset eivät ole kuitenkaan uusi yhteiskunnallisen toiminnan muoto: niitä tehty Suomessa jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Tiloja omatoimisesti haltuun ottavia ryhmiä pidetään usein yhteiskunnallisina liikkeinä. Freda 42 -liike toimi asuntopoliittisena talonvaltausliikkeenä vuosina 1986-1988. Tutkin Freda 42 -liikkeen poliittista toimintaa ja millainen talonvaltausliike se oli: mitä tavoitteita liikkeellä oli ja miksi, miten liike ajoi niitä eteenpäin, millä tavoin se kykeni omalla toiminnallaan muokkaamaan poliittista agendaa ja millaisia reaktioita se aiheutti valtakoneistossa (päätöksentekijät, hallinto, media) sekä yhteiskunnassa. Tutkin myös, miten liikkeen vaikutus on mahdollisesti jatkunut varsinaisen toiminnan jo hiivuttua. Freda 42:n toiminta lakkasi noin kahden vuoden jälkeen. Freda 42 onnistui konkreettisesti saamaan paljon julkisuutta poliittisille vaatimuksilleen sekä jossain määrin käyttötarkoituksen muutoksia rakennuksiin ja ainakin tilapäisiä asuntoja ihmisille ympäri Suomea. Freda 42 oli myös osaltaan tekemässä talonvaltausta sosiaalisesti hyväksyttäväksi aktivismin muodoksi Suomessa. Mikäli Freda olisi saanut vallattua itselleen oman tilan tai pysyviä asuntoja kuten Oranssi pari vuotta myöhemmin, siitä olisi voinut kehittyä pitkäikäisempikin liike. Vaikka Fredan omat pitkäaikaiset saavutukset jäivätkin vähäisiksi, merkityksetöntä sen toiminta ei ollut. Freda 42 oli yksi esikuva Suomen pitkäikäisimmän talonvaltausliikkeen, Oranssin, toiminnan käynnistymiselle ja se on sitä kautta vaikuttanut talonvaltauksen käytäntöihin Suomessa. Liikkeen toimijat kokivat Fredan myös saavuttaneen tavoitteitaan varsinkin poliittisen keskustelun herättäjänä. Tutkin Freda 42 -talonvaltausliikettä uusien ja vanhojen yhteiskunnallisten liikkeiden kontekstissa. Tutkin lisäksi, miten talonvaltausten yleistyminen sopii yhteen suomalaisten protestijaksojen kanssa. Käytän pro gradu –tutkielmani keskeisimpänä aineistona Freda 42 –talonvaltausliikkeen itse jälkeensä jättämää ja arkistoimaa aineistoa ja talonvaltausliikkeen taustalla vaikuttaneen Vallankumouksellisen Nuorisoliiton aineistoa. Vallankumouksellinen Nuorisoliitto oli Suomen Demokraattisesta Nuorisoliitosta (SDNL, nyk. Vasemmistonuoret) erotetuista jäsenjärjestöistä muodostettu järjestö, joka toimi vuosina 1986-1990

Kehitysvammaiset henkilöt kansalaisina: tarkastelu työn kautta

Tutkielma tarkastelee kehitysvammaisten henkilöiden kansalaisuutta työn näkökulmasta. Kansalaisuus ymmärretään normatiivisena hyvänä kansalaisuutena ja osallisuutena yhteiskunnasta ja työn tekeminen, erityisesti palkkatyö, kansalaisuuden keskeisenä määrittäjänä. Tutkielma reflektoi kehitysvammaisten henkilöiden kansalaisuutta työn kautta sekä teoreettisesti (kirjallisuus ja kehitysvammaisuuden ilmiö), praktisesti (työn tekemisen käytänteet) että diskursiivisesti (vammaispoliittinen diskurssi). Työn ensimmäisessä osassa tarkastellaan kehitysvammaisuuden määritelmästä nousevia haasteita työhön perustuvalle kansalaisuudelle työkykyisyyden ja kansalaiskuntoisuuden käsitteiden avulla. Tämän jälkeen käsitellään työtä kansalaisaseman perustana kansalaisoikeuksien, velvollisuuksien ja osallisuuden (inkluusio-ekskluusio) näkökulmista. Erityisesti hyödynnetään aktiivisen kansalaisuuden kritiikkiä ja kriittistä vammaistutkimusta lähdekirjallisuutena. Työn toisessa osassa hahmotellaan työn tekemisen käytäntöjen tuottamaa kansalaisasemaa kehitysvammaisille henkilöille sekä tulkitaan vammaispoliittista diskurssia kansalaisuuden näkökulmasta. Lähdeaineistona on vammaislainsäädäntö, kehitysvammaisten henkilöiden työtä käsittelevät raportit, tutkimukset ja selvitykset sekä eksplisiittisesti vammaispoliittinen aineisto: vammaispolitiikkaa ohjaavat dokumentit ja parlamentaarinen keskustelu. Tutkielmassa hyödynnetään erilaisia lähdeaineistoja ja tulkinnan menetelmiä, minkä vuoksi tutkielma on jäsennettävissä mixed method -tutkimukseksi. Vammaispoliittisen diskurssin analyysissä hyödynnetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja diskurssianalyysiä. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen, minkälaista kansalaisasemaa työ tuottaa kehitysvammaisille henkilöille teoreettisesti, vammaispalvelujärjestelmän työn käytäntöjen kautta ja vammaispoliittisen diskurssin sisäisinä ideaaleina. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että työ tuottaa kehitysvammaisille henkilöille fragmentoituneita ja ristiriitaisia kansalaisuuden positioita. Sekä työelämän käytännöt että vammaispoliittinen diskurssi saattavat inkluusiota tavoitellessaan synnyttääkin ekskluusiota. Työ ei ole yhdenvertainen kansalaisaseman määre kehitysvammaisille henkilöille, koska osa heistä on väistämättä työelämän ulkopuolella. Aidosti inklusiivista kansalaisuutta tuleekin kehittää joko työn määritelmää laajentamalla tai kansalaisuuden käsitteellisiä perusteita muuttamalla

Protective coloration of European vipers throughout the predation sequence

Antipredator adaptations in the form of animal coloration are common and often multifunctional. European vipers (genus Vipera) have a characteristic dorsal zigzag pattern, which has been shown to serve as a warning signal to potential predators. At the same time, it has been suggested to decrease detection risk, and to cause a motion dazzle or flicker-fusion effect during movement. We tested these hypotheses by asking whether (1) the zigzag pattern decreases detection risk and (2) the detection is dependent on the base coloration (grey or brown) or the snake's posture (coiled, basking form or S-shaped, active form). Additionally, (3) we measured the fleeing speed of adders, Vipera berus, and calculated the flicker rate of the zigzag pattern, to see whether it is fast enough to cause a flicker-fusion effect against predators. Our results show that the zigzag pattern reduced detectability regardless of base coloration or posture of the snake. The brown zigzag morph was detected less often than the grey zigzag morph. The fleeing speed of adders appeared to be fast enough to induce a flicker-fusion effect for mammalian predators. However, it is unlikely to be fast enough to induce the flicker-fusion effect for raptors. Our findings highlight that the colour pattern of animals can be multifunctional. The same colour pattern that can decrease detection by predators can also serve as a warning function once detected, and potentially hinder capture during an attack. (c) 2020 The Association for the Study of Animal Behaviour. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Extracting Knowledge from Parliamentary Debates for Studying Political Culture and Language

Publisher Copyright: © 2022 Copyright for this paper by its authors.This paper presents knowledge extraction and natural language processing methods used to enrich the knowledge graph of the plenary debates (textual transcripts of speeches) of the Parliament of Finland. This knowledge graph includes some 960 000 speeches (1907–2021) interlinked with a prosopographical knowledge graph about the politicians. A recent subset of the speeches was used to extract named entities and topical keywords for semantic searching and browsing the data and for data analysis. The process is based on linguistic analysis, named entity linking, and automatic subject indexing. The results were included into the ParliamentSampo knowledge graph in a SPARQL endpoint. This data can be used for studying parliamentary language and culture in Digital Humanities research and for developing applications, such as the ParliamentSampo portal.Peer reviewe

Assessment of Alertness and Cognitive Performance of Closed Circuit Rebreather Divers With the Critical Flicker Fusion Frequency Test in Arctic Diving Conditions

Introduction: Cold water imposes many risks to the diver. These risks include decompression illness, physical and cognitive impairment, and hypothermia. Cognitive impairment can be estimated using a critical flicker fusion frequency (CFFF) test, but this method has only been used in a few studies conducted in an open water environment. We studied the effect of the cold and a helium-containing mixed breathing gas on the cognition of closed circuit rebreather (CCR) divers. Materials and Methods: Twenty-three divers performed an identical dive with controlled trimix gas with a CCR device in an ice-covered quarry. They assessed their thermal comfort at four time points during the dive. In addition, their skin temperature was measured at 5-min intervals throughout the dive. The divers performed the CFFF test before the dive, at target depth, and after the dive. Results: A statistically significant increase of 111.7% in CFFF values was recorded during the dive compared to the pre-dive values (p < 0.0001). The values returned to the baseline after surfacing. There was a significant drop in the divers' skin temperature of 0.48 degrees C every 10 min during the dive (p < 0.001). The divers' subjectively assessed thermal comfort also decreased during the dive (p = 0.01). Conclusion: Our findings showed that neither extreme cold water nor helium-containing mixed breathing gas had any influence on the general CFFF profile described in the previous studies from warmer water and where divers used other breathing gases. We hypothesize that cold-water diving and helium-containing breathing gases do not in these diving conditions cause clinically relevant cerebral impairment. Therefore, we conclude that CCR diving in these conditions is safe from the perspective of alertness and cognitive performance.Peer reviewe

Gas composition in controlled atmosphere stunning affects turkey meat quality traits

1. Investigations were made into the breast and leg muscle energy metabolism, and the quality of breast meat of turkeys after controlled atmosphere stunning or stun-killing (CAS) with various gas mixtures. In addition, the effect on meat quality of an increase in the chilling rate of turkey breast meat after hypercapnic or anoxic stun-killing was studied. 2. A total of 35 turkey toms within two replicate pens were individually stunned during consecutive weeks using one of 4 CAS methods. The stunning gases tested were high CO2 concentration (60% CO2 in air), high N2 concentration (98% N2, 2% O2), a mixture of 76% N2 and 24% CO2, and a biphasic method (first minute in mixture containing 40% CO2, 30% N2, and 30% O2; followed by two minutes in a mixture containing 60% CO2 in air). 3. The birds stunned with N2 displayed the highest initial reduction in muscle pH, but after 4 h post mortem there were no differences in pH values associated with the various CAS methods. 4. The CAS method alone had no statistically significant effect on the quality of turkey breast muscle when the chilling speed was rapid (0°C for 4 h, followed by storage at 4°C). When the chilling rate was slowed (20°C for4 h followed by storage at 4°C), a significant decrease in cooking loss and in Warner-Bratzler shear force was recorded for birds stun-killed with CO2. 5. This study shows that anoxic stun-killing with N2 had no adverse effects on meat quality despite the rapid post mortem pH decrease. The CAS with N2 allows rapid cooling of carcases without the risk of cold shortening, whereas with CO2-stun-killing of turkeys, the rate of chilling should be slower. Concerning meat quality, all the CAS methods tested were suitable for stunning turkeys.1. Investigations were made into the breast and leg muscle energy metabolism, and the quality of breast meat of turkeys after controlled atmosphere stunning or stun-killing (CAS) with various gas mixtures. In addition, the effect on meat quality of an increase in the chilling rate of turkey breast meat after hypercapnic or anoxic stun-killing was studied. 2. A total of 35 turkey toms within two replicate pens were individually stunned during consecutive weeks using one of 4 CAS methods. The stunning gases tested were high CO2 concentration (60% CO2 in air), high N2 concentration (98% N2, 2% O2), a mixture of 76% N2 and 24% CO2, and a biphasic method (first minute in mixture containing 40% CO2, 30% N2, and 30% O2; followed by two minutes in a mixture containing 60% CO2 in air). 3. The birds stunned with N2 displayed the highest initial reduction in muscle pH, but after 4 h post mortem there were no differences in pH values associated with the various CAS methods. 4. The CAS method alone had no statistically significant effect on the quality of turkey breast muscle when the chilling speed was rapid (0°C for 4 h, followed by storage at 4°C). When the chilling rate was slowed (20°C for4 h followed by storage at 4°C), a significant decrease in cooking loss and in Warner-Bratzler shear force was recorded for birds stun-killed with CO2. 5. This study shows that anoxic stun-killing with N2 had no adverse effects on meat quality despite the rapid post mortem pH decrease. The CAS with N2 allows rapid cooling of carcases without the risk of cold shortening, whereas with CO2-stun-killing of turkeys, the rate of chilling should be slower. Concerning meat quality, all the CAS methods tested were suitable for stunning turkeys.Peer reviewe

Metsästysseurojen ja -seurueiden näkemykset hirvieläinkantojen hoidosta ja päätöksenteosta

Metsästysseurojen ja -seurueiden toiminnalla on Suomessa suuri yhteiskunnallinen merkitys ja kestävän hirvieläinkannan hoidon lisäksi on olennaista, että metsästäjät kokevat toiminnan onnistuneena. Raportti selvittää millaisia ajatuksia metsästäjillä on hirvi- ja peurakantojen hoidosta sekä oman seuransa tai seurueensa toiminnasta. Tavoitteenamme on määritellä, millainen on hyvin toimiva metsästysseura ja -seurue sekä selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat vaihteluun onnistuneessa toiminnassa. Kyselyyn vastasi yhteensä 4745 metsästäjää, mikä on noin 3,9% Suomen kaikista hirvieläinmetsästäjistä. Vastaajat edustavat 2768 seuraa Suomen noin 5000:sta metsästysseurasta ja -seurueesta. Vastaukset jakautuvat alueellisesti hyvin kattaen koko Suomen eli kaikki riistakeskusalueet sekä lähes kaikki riistanhoitoyhdistysalueet. Metsästysseuran- ja seurueen onnistunut toiminta määritellään raportissa kolmella eri tavalla: demokraattinen päätöksenteko, toimiva käytännön toiminta sekä kestävän hirvikannan ylläpito (s. 55). Vastaajat arvioivat näihin liittyviä väitteitä oman seuransa tai seurueensa toiminnan kannalta. Päätöksentekoa kuvataan väitteillä, jotka kysyivät esimerkiksi, onko päätöksenteko toimivaa, tasa-arvoista, läpinäkyvää ja ovatko jäsenet tyytyväisiä siihen. Käytännön toimintaa kuvataan väitteillä, jotka esimerkiksi koskevat pelisääntöjen noudattamista metsästyksen aikana, talkootöihin osallistumista sekä saaliin ja metsästysmahdollisuuksien jakautumista jäsenten kesken. Kestävän kannan ylläpitoa kuvataan väitteillä, joka koskevat vastaajan arviota kannan kestävyydestä, lupamääristä kannan kokoon nähden sekä verotussuositusten noudattamista. Tyypillisesti toiminta koetaan onnistuneeksi jokaisen muuttujan osalta, mutta vastaajien välillä on myös paljon vaihtelua. Valitettavasti kyselyn mukaan yli viidesosassa rekisteröidyistä metsästysseuroista päätöksenteko ei toimi yhdistyslain edellyttämällä tavalla eli demokraattisesti. Tulosten mukaan päätöksenteko ja käytännön toiminta ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa sekä kestävään hirvieläinkantojen hallintaan. On selvää, että ekologisesti kestävää hirvieläinkantaa ei voida saavuttaa, jos seurojen käytännön toiminta ja päätöksenteko paikallisella tasolla eivät toimi. Metsästystoiminnalla on tutkimuksen mukaan suuri sosiaalinen merkitys ja jos metsästäjät viihtyvät seurassa ja saavat toiminnasta hyvää mieltä, on todennäköistä, että päätöksenteko ja kannanhoito toimivat. Löysimme myös, että jäsenten hyvä tietotaso, luottamus Luonnonvarakeskuksen kannan arvioon ja jäsenten pysyvyys edistävät hyvää toimintaa. Seurojen välinen yhteistyö ja tämän ohella konfliktien vähyys myös edistävät hyvää toimintaakaikilta osin. Raportin tuloksilla on useita käytännön sovellutuksia hirvieläinkantojen hallinnan eri tasoille (s. 111). Luottamus Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioihin on tärkeässä roolissa ja sitä kannattaa ylläpitää ja lisätä. Tulosten mukaan seurojen ja seurueiden välinen yhteistyö esimerkiksi yhteislupien myötä edistää onnistunutta toimintaa. Kuitenkin toimijoiden välisten konfliktien ratkaisemiseen on oltava toimivia ratkaisumenetelmiä. Sosiaaliset tapahtumat ja toiminnan hyvän sosiaalisen puolen ylläpito on paikallisella tasolla erityisen suuressa roolissa. Kaiken kaikkiaan kaikilla hallinnan tasoilla on tärkeä kiinnittää huomiota toimijoiden tietojen ylläpitoon, avoimeen tiedotukseen ja selkeään ohjeistukseen yhdistyslain mukaisesta toiminnasta.The hunting societies (groups) have a great social significance in Finland, and in addition to maintaining sustainable deer populations, it is essential that the hunters are satisfied with the activity. The report investigates hunters` opinions about the management of moose and deer populations and the activities of their own hunting group. Our goal is to define a wellfunctioning hunting group, and explore which factors influence variation in successful functioning of groups. A total of 4745 hunters responded to the survey, which is about 3.9% of all deer hunters in Finland. The respondents represent 2768 of Finland's approximately 5000 hunting groups. The answers are well distributed regionally, covering the whole of Finland, i.e. all wildlife agency areas (rk) and almost all game management association areas (rhy). The successful operation of a hunting group is defined in the report in three different ways: democratic decision-making, effective practical operation and maintenance of sustainable deer populations (p. 55). The respondents evaluate statements related to the activities of their own group. Decision-making is described with statements regarding, for example, whether decision-making is functional, equal, transparent and whether the members are satisfied with it. Practical activities are described with statements that, for example, concern compliance with the group`s rules, participation in shared work, and distribution of catch and hunting opportunities among members. The maintenance of sustainable populations is described by statements concerning the defendant's assessment of the state of the local population, the number of permits in relation to the size of the population, and compliance with taxation recommendations. On average, the respondents perceive the activity in their group as successful for each variable, but there is also quite much variation between the respondents. Surprisingly, according to the survey, in more than a fifth of the registered hunting societies, decision-making does not work as required by the Associations Act, i.e. democratically. According to the results, decisionmaking and practical activities are strongly connected and they are both connected to the sustainable management of deer populations. It is clear that an ecologically sustainable deer population cannot be achieved if the practical activities and decision-making at the local level do not work. We find that hunting has a great social significance, and if hunters enjoy the activity, it is likely that decision-making and population management will work. We also found that the hunters' good level of knowledge, trust in the Natural Resources Institute's assessment of the population and the persistence of the members in group contribute to good operation. Cooperation between local groups and lack of conflicts also promote good operations in all aspects. The results of the report have several practical applications for different levels of deer management (p. 111). Trust in the Natural Resource Institute's assessments plays an important role and should be maintained and increased. According to the results, cooperation between groups, for example through joint permits, promotes successful operations. However, there must be effective resolution methods to resolve conflicts between actors. Social events and maintaining the good social side of the activity play a particularly large role at the local level. All in all, at all levels of management, it is important to pay attention to the maintenance of participants` knowledge, open information and clear instructions on activities in accordance with the Associations Act

Maanomistajien aktiivisuus hirvieläinvahinkojen ennaltaehkäisemisessä

Yhdeksän kymmenestä maanomistajasta raportoi jonkinlaisista hirvien aiheuttamista vahingoista metsissään. Useimmiten vahingot kuitenkin ovat vähäisiä ja vain pieni osa raportoi suurista korvattavista hirvieläinvahingoista. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa maanomistajat raportoivat useammin vahingoista pelloillaan kuin muualla Suomessa. Suurin osa eli noin 80% maanomistajista tekee toimenpiteitä vähentääkseen hirvieläinten aiheuttamia metsätalousvahinkoja. Niitä tehdään keskimääräistä harvemmin joillain Varsinais-Suomen ja Uudenmaan hirvitalousalueilla sekä Lapissa. Tosin jopa vierekkäisten hirvitalousalueiden välillä on tässä paljon vaihtelua. Kuusen suosiminen uudistusaloilla on sekä suosituin, että tehokkain toimenpide maanomistajien mielestä. Taimikohtaiset karkoitteet nähtiin hyvin tehokkaina estämään metsätuhoja, mutta vain kymmenesosa maanomistajista käyttää tätä toimenpidettä. Maanomistajat ovat usein epävarmoja siitä ovatko toimenpiteet vaikuttaneet vahinkoihin tai kokevat, että niistä ei ole ollut hyötyä. Noin puolet peltoja omistavista maanomistajista ei tee mitään toimenpiteitä vähentääkseen maatalous- ja puutarhavahinkoja maillaan. Niitä kuitenkin toteutetaan enemmän Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa kuin muualla Suomessa, missä myös raportoidaan useammin vahinkoja pelloilla. Vaikuttaa, että Suomessa hirvieläinten aiheuttamat vahingot kohdistuvat pääosin metsätalouteen. Maatalousja puutarhavahinkoja estävät toimenpiteet korreloivat kuitenkin hyvin vahvasti valkohäntäpeurakannan kanssa eli alueilla, joilla on enemmän valkohäntäpeuroja tehdään selvästi enemmän ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Löysimme, että maanomistajien raportoimien hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen määrä vaikuttaa siihen tekevätkö maanomistajat vahinkoja estäviä toimenpiteitä. Etenkin hirvien aiheuttamien vahinkojen määrä vaikuttaa tehtyjen toimenpiteiden määrään metsätaloudessa. Maatalous- ja puutarhavahinkojen estämiseksi tehtyjen toimenpiteiden määrään taas vaikuttavat eniten valkohäntäpeurojen aiheuttamat vahingot. Mallien perusteella koettuja vahinkoja pelloilla täytyy kuitenkin olla paljon ennen kuin maanomistaja alkaa tehdä listattuja toimenpiteitä. Kaikissa malleissa, joissa tutkittiin vahinkojen ja toimenpiteiden välistä yhteyttä, alueiden merkitys eroja selittävänä muuttujana on pieni. Tulevissa selvityksissä olisi hyvä ottaa huomioon hirvitalousalueiden välinen vaihtelu kaikkialla Suomessa, jotta tarkempia eroja voitaisiin tutkia. Vaikuttaa siltä, että koettujen hirvieläinvahinkojen määrä on tärkeä tekijä siinä tekeekö maanomistaja jonkinlaisia toimenpiteitä estääkseen näitä vahinkoja. Maanomistajan valitsemiin maa- ja metsätalouden toimenpiteisiin vaikuttavat kuitenkin enimmäkseen muut tekijät kuin koetut hirvieläinten tekemät vahingot. Etenkin valkohäntäpeurakannan koko on tietyillä alueilla tärkeässä roolissa tehdäänkö toimenpiteitä.The measures taken by landowners in prevention of deer damage The Finnish Wildlife Agency's Well-being from Game process includes promoting research and communication about the welfare effects of game economy and increasing the economic activity related to hunting and fishing. In 2021, landowners' views on deer and deer management were collected through a survey. The survey material is divided by wildlife agency area, and in Uusimaa and Varsinais-Suomi by moose management areas. The report examines landowners' views on deer damage, their actions in preventing damage, and whether damage and prevention measures are connected. Based on the survey responses, the amount of damage caused by deer can be influenced to some extent by measures practiced in agriculture and forestry. Nine out of ten landowners report some kind of deer damage in their forests. Most of the time, however, the damage is minor, and only a small share of landowners report large compensable deer damage. Landowners in Uusimaa and Varsinais-Suomi more often report damage to their fields than landowners elsewhere in Finland. The majority, about 80%, of landowners take measures to reduce forestry damage caused by deer. They are done less often than average in some moose management areas of Varsinais-Suomi and Uusimaa, as well as in Lapland. However, there is a lot of variation even between adjacent moose management areas. Preferring spruce in redevelopment areas is both the most popular and the most effective preventive measure according to landowners. Seedling-specific repellents were seen as very effective in preventing forest damage, but only a tenth of landowners use this measure. Landowners are often unsure whether the measures have affected the damage or feel that they have not been beneficial. About half of landowners who own fields do not take any measures to reduce agricultural and horticultural damage on their land. However, they are carried out more in Uusimaa and Varsinais-Suomi than in the rest of Finland, where more often damage to fields is also reported. It seems that the damage caused by deer in Finland mainly affects forestry. However, the measures to prevent agricultural and horticultural damage are very strongly correlated with the white-tailed deer population, i.e. in areas with more white-tailed deer, clearly preventive measures are more used. We found that the amount of deer damage reported by landowners is connected to whether landowners take measures to prevent damage. In particular, the amount of damage caused by moose affects the amount of measures taken in forestry. The amount of measures taken to prevent agricultural and horticultural damage, on the other hand, is most affected by damage caused by white-tailed deer. Based on the models, however, there must be a considerable amount of damage in the fields before the landowner starts taking the listed measures. In all models that examined the connection between damage and measures, the importance of regions as a variable explaining the differences is small. In future surveys, it would be good to take into account the variation between moose management areas all over Finland, so that more detailed differences could be studied. It appears that the amount of deer damage experienced is an important factor in whether a landowner takes any steps to prevent this damage. However, the agricultural and forestry measures chosen by the landowner are mostly influenced by factors other than the perceived damage caused by deer. In particular, the size of the white-tailed deer population plays an important role in certain areas as to whether measures are taken