Process of burnout : structure, antecedents, and consequences

The major changes that have been witnessed in today's workplaces are challenging the mental well-being of employed people. Stress and burnout are considered to be modern epidemics, and their importance to physical health and work ability has been acknowledged world-wide. The aim of the thesis was to study the concept of burnout as a process proceeding from its antecedents, through the development of the syndrome, and to its outcomes. Several work-related factors considered antecedents of burnout were studied in different occupational groups. The syndrome of burnout is seen as consisting of three dimensions - exhaustion, cynicism and lack of professional efficacy - and different alternatives for the sequential development of these dimensions were tested. Furthermore, several indicators of the severely detrimental health and work ability outcomes of burnout were investigated in a longitudinal study design. The research questions were as follows. 1) Is burnout, as measured with the Maslach Burnout Inventory - General Survey (MBI-GS), a three-dimensional construct and how invariant is the factorial structure across occupations (Finnish) and national samples (Finnish, Swedish and Dutch)? How persistent is exhaustion over time? 2) What is the sequential process of burnout? Is it similar across occupations? How do work stressors relate to the process? 3) How does burnout relate to severe health consequences as well as temporary and chronic work disability according to hospitalization periods, sick-leave episodes and receiving disability pensions? The data were collected between 1986 and 2005. The population of the study consisted of respondents to a company-wide questionnaire survey carried out in 1996-1997 (N=9705, response rate 63%). The participants comprised 6025 blue-collar workers and 3680 white-collar workers. The majority were men (N=7494) and the average age was 43.7 years. In addition, a sample from the population had responded to a questionnaire survey in 1988, which was combined with the 1996 data to form panel data on 713 respondents. The register-based data were collected between 1986 and 2005 from 1) the company's occupational health services' records for a sample of respondents from the 1996 questionnaire survey (sick-leave data), 2) hospitalization records from the Hospital discharge register, and 3) disability pension records from the Finnish Centre for Pensions. These data were combined person by person with the 1996 questionnaire survey data with the help of personal identification numbers which were saved with the study numbers by the researchers. The results showed that burnout consists of three separate but correlating symptoms: exhaustion, cynicism and lack of professional efficacy. As a syndrome, burnout was strongly related to job stressors at work, and seemed to develop from exhaustion through cynicism to lack of professional efficacy in a similar manner among white-collar and blue-collar employees. The results also showed that exhaustion persisted even after eight years of follow-up but did not predict cynicism or lack of professional efficacy after that amount of time. Nor were job stressors longitudinally related to burnout. Longitudinal results were obtained for the severe health-related consequences of burnout. The investigated outcomes represented different phases of health deterioration ranging from sick-leaves and hospitalization periods to receiving work disability pensions. The results showed that burnout syndrome, and its elements of exhaustion and cynicism, were related to future mental and cardiovascular disorders as indicated by hospitalization periods. Burnout was also related to future sick-leave periods due to mental, cardiovascular and musculoskeletal disorders. Of the separate elements, exhaustion was related to the same three categories of disorder, cynicism to mental, musculoskeletal and digestive disorders, and lack of professional efficacy to mental and musculoskeletal disorders. Burnout also predicted receiving disability pensions due to mental and musculoskeletal disorders among initially healthy subjects. Exhaustion was related to receiving disability pensions even when self-reported chronic illness was taken into account. The results suggest that burnout is a multidimensional, chronic, work-related syndrome, which may have serious consequences for health and work ability.Työuupumus ennustaa väitöstutkimuksen mukaan sekä terveyden että työkyvyn heikkenemistä pitkällä aikavälillä. Työuupumuksen seurauksena tutkittiin sairaalajaksoja, sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Tutkimus osoitti, että työuupumus ennusti pitkällä aikavälillä mielenterveysongelmia, sydän ja verisuonisairauksia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia metsäteollisuuden toimihenkilöillä ja työntekijöillä. Työuupumusta koki noin 3 % vastanneista, kun työuupumus määriteltiin moniulotteiseksi oireyhtymäksi, jonka oireita, ekshaustiota, kyynistyneisyyttä ja ammatillisen itsetunnon heikentymistä, esiintyy päivittäin tai viikottain. Vaikka työuupumusta on tutkittu paljon, ilmiöön liittyy selvittämättömiä kysymyksiä. Väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia työuupumuksen kehittymistä kokonaisuutena: oireyhtymän rakennetta ja kehittymistä, sitä ennustavia työolotekijöitä sekä työuupumuksen seurauksia terveydelle ja työkyvylle. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosien 1986 ja 2005 välisenä aikana metsäteollisuuden Suomessa työskentelevien toimihenkilöiden ja työntekijöiden keskuudessa. Kyselyyn työuupumuksesta vastasi 9 705 henkilöä. Osa koko henkilöstöstä oli vastannut kyselyyn 8 vuotta aiemmin (N = 713), ja he muodostivat työuupumuksen seuranta-aineiston. Lisäksi kerättiin vuosina 1986 2005 1) sairauspoissaolotietoja yrityksen työterveyshuollon rekisteristä, 2) sairaalajaksoja koskevat tiedot Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rekisteristä ja 3) työkyvyttömyyseläkkeitä koskevat tiedot Eläketurvakeskuksen rekisteristä. Nämä tiedot yhdistettiin henkilöittäin kyselytutkimuksen työuupumustietoihin. Tulokset osoittivat, että työuupumus koostuu kolmesta toisiinsa yhteydessä olevasta, mutta erillisestä ulottuvuudesta: ekshaustio, kyynistyneisyys ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Työn ja työyhteisön piirteistä työn arvostuksen puute, aikapaine, työroolin epäselvyys ja työyhteisön ristiriidat olivat yhteydessä työuupumukseen. Työuupumus oli luonteeltaan pysyvää, sillä ekshaustio selitti myöhempää ekshaustiota jopa kahdeksan vuoden jälkeen. Osittain tästä johtuen työn stressitekijöillä oli vähäisempi yhteys myöhempään työuupumukseen, ja työn piirteiden vaikutus näkyi erityisesti samaan aikaan mitatun työuupumuksen selittäjänä. Oireet etenivät samalla tavalla ekshaustiosta kyynistyneisyyden kautta ammatillisen itsetunnon heikentymiseen sekä toimihenkilöillä että työntekijöillä. Työuupumuksen seurauksista tutkittiin pitkittäisasetelmassa terveyden ja työkyvyn heikkenemistä. Sairaalajaksot, sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet edustivat tutkimuksessa vakavuudeltaan erilaisia työuupumuksen seurauksia. Tulokset osoittivat, että työuupumus, ja ekshaustio ja kyynistyneisyys sen ulottuvuuksista, lisäsivät tulevien sairaalajaksojen riskiä mielenterveysongelmien tai sydän- ja verisuonisairauksien takia. Työuupumus ennusti myös sairauspoissaoloja, joiden syy on mielenterveys-, sydän- ja verisuoni- ja tuki- ja liikuntaelinsairaus. Erillisistä oireista ekshaustio oli yhteydessä näihin kolmeen, kyynistyneisyys mielenterveys-, tuki- ja liikuntaelin- ja ruoansulatuselimistön sairauksiin ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen mielenterveys- ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Työuupumus myös ennusti uusia työkyvyttömyyseläkkeitä, jotka perustuvat mielenterveys- ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnooseihin. Ekshaustio oli yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeisiin itseraportoitujen kroonisten sairauksien vaikutuksen vakioimisen jälkeenkin. Tulokset osoittivat, että työuupumus on moniulotteinen, krooninen, työhön liittyvä oireyhtymä, jolla voi olla vakavia seurauksia terveydelle ja työkyvylle. Oireiston kehittyminen viittaa siihen, että ekshaustio on työuupumuksen ensimmäinen oire, joten huomio tulisi kiinnittää siihen ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä suunniteltaessa. Vaikka työuupumus oireyhtymänä vaikutti samankaltaiselta toimihenkilöillä ja työntekijöillä, on näiden ryhmien työoloissa eroja, jotka myös pitäisi huomioida, kun suunnitellaan työn kehittämistä työuupumuksen ehkäisemiseksi. Työntekijät kokivatkin enemmän työuupumusta kuin toimihenkilöt

Työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevat käytännöt ja kulttuuri suomalaisilla työpaikoilla

Tutkimuksessa selvitettiin työn ja muun elämän yhteensovittamisen käytäntöjä ja kulttuuria työorganisaatioiden näkökulmasta. Tavoitteena oli luoda tilannekuva suomalaisten työpaikkojen työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevien käytäntöjen ja kulttuurin esiintymiseen sekä selvittää yhteyttä käytäntöjen ja työpaikan luonteen sekä työ-elämä -kulttuurin välillä. Tutkimuksen kohteena olivat kaikki yli 10 työntekijän suomalaiset työpaikat, joiden työsuojelupäälliköille ja -valtuutetuille lähetettiin sähköinen kysely lokakuussa 2015. Kyselyyn vastasi 2715 työsuojeluhenkilöä 2345 työpaikalta. Työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevia käytäntöjä ja kulttuuria tarkasteltiin työnantajasektorin, toimialan, työpaikan koon, sukupuoli- ja ikäjakauman mukaan. Tulokset osoittivat, että työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevat käytännöt ja kulttuuri vaihtelivat työpaikan taustatekijöiden mukaan. Erityisesti naisvaltaisilla ja pienillä työpaikoilla työ-elämä -kulttuuri oli myönteinen. Kulttuuriltaan myönteisillä työpaikoilla oli myös enemmän työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevia käytäntöjä, niitä seurattiin, niistä tiedotettiin ja niihin liittyviä tavoitteita oli useammin kirjattu strategiaan tai suunnitelmiin. Yleisesti ottaen työpaikoilla on vielä paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia kehittää työn ja muun elämän yhteensovittamisen käytäntöjä

Organizational Initiatives for Promoting Employee Work-Life Reconciliation Over the Life Course. A Systematic Review of Intervention Studies

This review aimed to explore the initiatives, interventions, and experiments implemented by employing organizations and designed to support the work-life reconciliation at workplaces, and the effects of these actions on employees’ well-being at work. A systematic literature review was conducted on the basis of a search in PsycInfo, ERIC, and the ISI Web of Science database of Social Sciences between January 2000 and May 2015. Those studies were included in which either organizational or individual-level initiatives, interventions, or experiments were implemented by employers at workplaces in order to promote the work-life reconciliation of their employees. Work-life reconciliation was considered to encompass all life domains and all career stages from early to the end of working career. The content analysis of 11 studies showed that effective employer actions focused on working time, care arrangements, and training for supervisors and employees. Flexibility, in terms of both working time and other arrangements provided for employees, and support from supervisors decreased work-family conflict, improved physical health and job satisfaction, and also reduced the number of absence days and turnover intentions. Overall, very few intervention studies exist investigating the effects of employer-induced work-life initiatives. One should particularly note the conditions under which interventions are most successful, since many contextual and individual-level factors influence the effects of organizational initiatives on employee and organizational outcomes

Organizational Initiatives for Promoting Employee Work-Life Reconciliation Over the Life Course. A Systematic Review of Intervention Studies

This review aimed to explore the initiatives, interventions, and experiments implemented by employing organizations and designed to support the work-life reconciliation at workplaces, and the effects of these actions on employees’ well-being at work. A systematic literature review was conducted on the basis of a search in PsycInfo, ERIC, and the ISI Web of Science database of Social Sciences between January 2000 and May 2015. Those studies were included in which either organizational or individual-level initiatives, interventions, or experiments were implemented by employers at workplaces in order to promote the work-life reconciliation of their employees. Work-life reconciliation was considered to encompass all life domains and all career stages from early to the end of working career. The content analysis of 11 studies showed that effective employer actions focused on working time, care arrangements, and training for supervisors and employees. Flexibility, in terms of both working time and other arrangements provided for employees, and support from supervisors decreased work-family conflict, improved physical health and job satisfaction, and also reduced the number of absence days and turnover intentions. Overall, very few intervention studies exist investigating the effects of employer-induced work-life initiatives. One should particularly note the conditions under which interventions are most successful, since many contextual and individual-level factors influence the effects of organizational initiatives on employee and organizational outcomes

Vaikuttava työuupumusinterventio : Systemaattinen katsaus ja toimintaohjeita

Liiallinen työkuormitus voi johtaa työntekijän uupumiseen, joka lisää työkyvyttömyyden riskiä. Työuupumuksen käsittelemiseksi ei kuitenkaan ole luotu yhtenäistä käytäntöä työterveyshuoltoon ja työpaikoille. Kokosimme tiedon työuupumuksen lievittämiseksi toteutetuista interventiosta systemaattiseen katsaukseen ja arvioimme interventioiden vaikuttavuutta meta-analyysin avulla. Lisäksi kokosimme työuupumuksesta toipumista kartoittaneiden laadullisten tutkimusten antia. Tulosten perusteella työuupuneille suunnattuja arviointitutkimuksia oli tehty melko vähän. Arvioidut interventiot olivat suuntautuneet pääosin yksilön tukemiseen. Meta-analyysin perusteella yksilöön suuntautuva interventio ei kuitenkaan takaa oireiden lievittymistä. Laadimme laadullisten tutkimusten tulosten perusteella suosituksia siitä, miten työuupumuksesta toipumista voidaan edistää työterveyshuollon ja työpaikan toimin

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen -esimiesvalmennus

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen -esimiesvalmennus on yhdeksän tunnin valmennusohjelma, jonka tavoitteena on parantaa esimiesten osaamista ja valmiuksia tukea henkilöstön työn ja muun elämän yhteensovittamista omalla työpaikalla. Yhteensovittamisen onnistuminen on tärkeä työhy vinvoinnin osatekijä, joka mahdollistaa osaltaan hyvän työtuloksen. Esimiehet oppivat valmennuksen aikana hyödyntämään oman työpaikan työaikajärjestelyjä ja muita hyviä käytäntöjä työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi omassa esimiestyössään. Esimiehet saavat tietoa ja vinkkejä, jakavat omia kokemuksiaan vertaisryhmässä sekä tekevät henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman. Valmennus on tarkoitettu työpaikoille erityisesti siihen koulutettujen henkilöstön kehittäjien, HR-asiantuntijoiden ja muiden tukitoimintojen toteutettavaksi. Käsikirja sisältää valmennuksen ohjelman, kuvauksen ohjauksen perusperiaatteista sekä osallistujille suunnatun materiaalin

Nuorten työntekijöiden sosialisaatio työpaikoilla: Sosiaalisten suhteiden, hyvinvoinnin ja perehdytyksen merkitys

Tässä tutkimusraportissa tarkastelemme ensinnäkin miten uusien työntekijöiden esimies- ja verkostosuhteet ovat yhteydessä heidän työtehtävissä suoriutumiseen sekä työryhmän ja työyhteisön jäsenenä toimimiseen. Lisäksi tarkastelemme muutoksia uusien työntekijöiden esimies- ja verkostosuhteissa. Toiseksi katsomme miten uusien työntekijöiden sosialisaatio on yhteydessä työssä koettuun hyvinvointiin. Tarkastelemme myös uusien työntekijöiden perehdytyskäytäntöjä henkilöstöhallinnon näkökulmasta

From Family Leave to Work: Participant's Workbook

From Family Leave to Work is a group method during which the participants recognize their own strengths and needs for development, and set personal goals for their future careers. The group discusses ways in which to balance work, family, rest, and other life needs. The Participant’s Workbook is a manual for each group member and helps the participants work on their goals during the programme

Perhevapaalta työelämään: Osallistujan työkirja

Perhevapaalta työelämään on ohjelma, jonka aikana tunnistetaan omia vahvuuksia ja kehitystarpeita sekä asetetaan henkilökohtaisia tavoitteita tulevalle työuralle. Ryhmässä mietitään ratkaisuja siihen, miten voi löytää tasapainoa työn, perhe-elämän, levon ja muun elämän välille. Osallistujan työkirja on ryhmäosallistujan henkilökohtainen opas, joka auttaa osallistujaa työstämään omaa tavoitesuunnitelmaansa

From Family Leave to Work: Supplement to the Trainer’s Manual

The Towards Successful Seniority™ method Trainer’s Manual, and its supplementary pages provide the group method trainer with detailed instructions throughout the programme