Väitöskirja ja sen puolustus

Kevään kuluessa on julkisuudessa keskusteltu väitöskirjan ja väitöstilaisuuden luonteesta ja laadusta. Joitakin ajatuksia voisin esittää minäkin. Väitöskirja on ennen julkistamistaan kulkenut monen seulan läpi. Sen muotoutumista on seurattu lisensiaatti- tai tutkijankouluseminaarissa, sillä on ollut viralliset esitarkastajat ja moni on tehty tutkimusprojektissa, missä siitä on keskusteltu eri vaiheissa. Luonnontieteissä väitöskirja usein koostuu joukosta artikkeleita, jotka jo ovat saaneet arvioita maailmalla. Prosessin kuluessa huonostakin aiheesta ja huonostakin alkuhahmotelmasta voi jalostua aivan hyväkin suoritus. Niinpä on äärimmäisen harvinaista, että väitöstilaisuudessa työ hylätään

Ei uutta auringon alla

Mitä yhteistä on työväenpuolueella, osuustoimintaliikkeellä, Martta-liikkeellä, Suomen ensimmäisellä atlaksella ja Tieteellisten seurain valtuuskunnalla? Kaikki ovat syntyneet sata vuotta sitten 1899, joka on yksi suomalaisen yhteiskunnan tärkeitä mobilisaatiovuosia. Keskeisiä liikkeelle panovoimia oli helmikuun manifesti, jolla Venäjän keisarikunnan johto pyrki ajamaan läpi Suomen ylimääräisillä valtiopäivillä suomalaisten näkökulmasta laittomasti valmistellun asevelvollisuuslain. Manifesti olisi suomalaisten käsitysten mukaan tuhonnut maan lainsäädäntöjärjestyksen ja heikentänyt ratkaisevasti maan itsehallinnollista asemaa

Tiedeyliopiston tulo Suomeen

Tiedeyliopistoksi on tavattu kutsua 1800-luvun alussa Saksassa syntynyttä uutta yliopistoa (die neue Universität), jossa tieteellinen tutkimus asetettiin ensi sijalle. Kun Turun yliopisto 1640 perustettiin, sen säännöissä viitattiin kyllä tieteisiin ja hyviin tapoihin, mutta toiminnallisesti opetus ja kasvatus olivat etualalla. Tämä ilmaistiin myös puhumalla "kaikkien luvallisten oppiaineiden" opettamisesta ja harjoittamisesta. Koulujen ja akatemioiden tuli varmistaa hyvä hallitus ja järjestys, Jumalan tunteminen ja kristillinen elämä

Suomen Tiedeseura 160-vuotias eli miten suomalainen geologi rauhoitti serbit ja albaanit 1921

Totuuden nimessä. Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä. Toim. Per Schybergson. Suomen Tiedeseura 1998, 200 s. Nid. 100,

Riekonmarjoja ja tutkimusetiikkaa

Kännykästä on hyötyä, jos on tarve saada yhteys henkilöön silloin kun häntä ei tavallisella puhelimella tavoita. Tämän lehden toimittaja Jan Rydman halusi muistuttaa minua pääkirjoituksesta, jonka olin ajat sitten luvannut, mutta jonka kirjoittamista olin lykännyt. Hän tavoittikin minut toiselta puolelta Suomea, nousemassa Lapissa Olostunturin laelle. Oli kaunis auringonpaiste, pohjoisiin oloihin nähden poikkeuksellisen lämmin sää, kirkkaan keltaisia vaivaiskoivuja ja helakanpunaisia riekonmarjoja, ruska parhaimmillaan. Jan teki tietysti oikein ahdistaessaan puheenjohtajaa tekemättömästä työstä, kun lehti jo oli painoon menossa - vaikka tuolla hetkellä muut asiat olivat vallanneet mielen

Vaihtoehtojen ja toiveiden historiaa

Historia ei toista itseään enkä kuulu niihin, jotka näkevät menneisyyden kulussa lainalaisuutta. Silti historiallisessa tapahtumisessa voi olla samankaltaisuutta ja näin esimerkiksi valtiollisessa historiassa jo siitä syystä, että "maantieteelle emme voi mitään", kuten entinen presidentti sanoi. Sanotaan myös että historiasta ei opi muuta kuin sen että siitä ei opi mitään. Kuitenkin menneisyyden voitoista, tappioista ja erehdyksistä voi saada hyviä viitteitä tämänkin päivän toiminnalle, kunhan niitä vain osataan oikein tulkita ja soveltaa

Kahtiajakoja

Tässä lehdessä ei ole ollut tapana puuttua päivänpoliittisiin eikä valtiollisiin ajankohtaisiin kysymyksiin elleivät ne ole suoraan koskeneet tutkimuksen tekoa tai koulutuspolitiikkaa. Tällä hetkellä emme tiedä, onko äskeisillä presidentinvaaleilla tällaisia vaikutuksia. Sen sijaan on selvää, että vaalit tulevat antamaan aiheita lukuisille tutkimuksille, samoin se että vaalien tulos on antanut sysäyksen maan kahtia jakoa koskeville pohdinnoille

Sata vuotta tieteellisten seurain yhteistoimintaa

Sata vuotta sitten, lokakuun 2. päivänä 1899, kokoontui uuden Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallitus ensimmäiseen kokoukseensa. Tässä vaiheessa vanhimmilla tieteellisillä seuroillamme oli ikää jo parin kolmen sukupolven verran. Tuolloin ja edelleenkin vanhin tieteellinen seura Societas pro Fauna et Flora Fennica oli liki kahdeksan vuosikymmenen ikäinen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kymmenen vuotta nuorempi ja 1830-luvulla perustettuja olivat myös Finska Läkaresällskapet ja Finska Vetenskaps-Societeten, Suomen Tiedeseura