Teacher's Perceptions of Factors Determining the Success or Failure of Drama Lessons

Peer reviewe

Avopuolison oikeudellinen asema

Avoliittojen yleistyminen 1970-luvulta alkaen on tuonut paineita lainsäädännön kehittämiselle. Joltain osin olemassa oleva lainsäädäntö koskee myös avopuolisoita, mutta varsinaista avoliittoja sääntelevää lainsäädäntöä ei ole tällä hetkellä olemassa. Avoliitolle ei ole tällä hetkellä virallista määritelmää eikä myöskään muotovaatimuksia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää avopuolison ja lapsen oikeudellista asemaa tällä hetkellä ja mitä muutoksia eduskunnan käsittelyssä oleva lakiehdotus toisi avopuolison asemaan avoliiton päättyessä. Opinnäytetyössä käsiteltiin lähinnä varallisuusoikeudellisia kysymyksiä. Tavoitteena oli myös herättää avopuolisot pohtimaan taloudellisia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan ja myös sitä, kenen hyväksi he haluavat omaisuutensa jaettavan avoliiton päättyessä. Lakiuudistuksella ei ole tarkoitus tuoda avopuolisolle aviopuolisoa vastaavaa asemaa, joten avopuolisoiden keskinäisten sopimusten merkitys säilyy edelleen. Työn tutkimustapa oli oikeusdogmaattinen. Työssä käsiteltiin KKO:n ratkaisuja vuosilta 1985-2010. Ratkaisut koskivat omaisuuden jakamista ja avoliiton aikana yhteiseen elämään annetun panoksen hyvittämistä avoliiton päättyessä. Tutkituista oikeustapauksista viisi kahdeksasta käsitteli perusteettoman edun palautusta tai muuta vastaavaa korvausta. Lopuissa kolmessa käsiteltiin omistukseen liittyviä asioita. Lakiesitys toisi mahdollisuuden hakea pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua ja yhteiseen talouteen annettujen panosten hyvittämistä koskevissa riitatilanteissa. Tämä säännös mahdollistanee omaisuuden oikeudenmukaisemman jaon entistä useammissa tapauksissa turvautumatta pitkiinkin oikeudenkäyntiprosesseihin. Lisäksi avopuolison oikeus harkinnanvaraiseen avustukseen avopuolison kuoltua toisi vastaavanlaista turvaa kuin aviopuolisolla on perintökaaren mukaan. Näiden molempien säännösten oletetaan parantavan erityisesti naisen asemaa.Common-law marriages have been general since the 1970's and this has made it necessary to develop legislation. The present legislation can also be partially applied to partners, but there is no ordinary legislation to regulate common-law marriages. At the moment there is neither formal definition nor form required by law for common-law marriages. The purpose of this thesis was to find out the status of the partner and the child according to the present legislation at the end of the common-law marriage and how it will change if the government bill will be promulgated by the parliament. Issues concerning law of property were mainly dealt with in this thesis. The objective of the thesis was to get common-law partners to think over their financial rights and obligations, as well as to whom they want to bequeath their property at the end of the common-law marriage. The purpose of the government bill is not to guarantee a common-law partner similar status as to a spouse. Therefore, the importance of relative agreements is still major. The method of this thesis was dogmatic. The thesis dealt with rulings of the Supreme Court of Finland from the year 1985 to 2010. The rulings dealt with the division of property and compensation on the contribution to the household during the common-law marriage. Five of the eight cases included in this thesis dealt with refunds of benefits by unjust enrichment or corresponding compensation. The other three cases concerned ownership. The government bill will make it possible to apply for an executor to separate the property and determine compensation on contribution to the household in case of conflict. This provision will enable more equitable division of property in most cases and to solve these problems out of court, which can sometimes be very time-consuming and heavy. According to the government bill the common-law partner will have the right to an optional allowance after the death of partner. This will safeguard the surviving partner's economical position in the future. The surviving spouse has this advantage according to the Code of Inheritance. Both of these provisions are supposed to improve especially the woman's status

Päivystyksen hoitohenkilökunnan monipotilastilannekoulutuksen kehittäminen

Tässä opinnäytetyössä kehitettiin yhdessä Haartmanin päivystyksen työyhteisön kanssa monipotilastilannekoulutusmalli hoitohenkilökunnalle, ensisijaisesti Haartmanin päivystykseen. Tutkimus- ja kehittämishankkeeseen osallistui Haartmanin päivystyksen lisäksi Meilahden, Jorvin, Turun alueen ja Oulun yliopistollisten keskussairaaloiden päivystykset. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan tarkoituksena on, että kehittämiseen osallistuneet organisaatiot voivat myös hyödyntää kehitettyä koulutusmallia työssään. Opinnäytetyön aihe perustuu työelämälähtöiseen tarpeeseen kehittää monipotilastilannekoulutusta Haartmanin päivystyksessä. Opinnäytetyö toteutettiin kohdeorganisaatioissa toimintatutkimuksena, jossa yhdistyi sekä tutkimus että kehittäminen dialogisena prosessina. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin teemoittelulla. Tutkimustuloksia hyödyntäen tuotettiin Haartmanin päivystykseen monipotilastilannekoulutusmalli työyhteisön kanssa yhteiskehittämisen menetelmiä käyttäen. Tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksena syntyi tarveperusteinen prosessimainen monipotilastilannekoulutusmalli sisältäen suunnittelu-, toteutus- ja kehittämisvaiheet. Osaamisen edistämisen lisäksi koulutusmalli kehittää myös yksikön monipotilastilannetoimintoja. Koulutuksen pääasialliseksi kohderyhmäksi valikoituivat päivystyksen vuorovastaavat, koska heidän roolinsa koettiin merkittävimpänä monipotilastilanteessa suhteessa muuhun hoitohenkilökuntaan. Koulutusmenetelmiksi valikoituivat itsenäinen opiskelu, teoriaopetus, arjessa oppiminen, perehdyttäminen, simulaatio-opetus ja harjoitukset. Tulosten perusteella monipotilastilanteeseen liittyvät osaamistarpeet täsmentyivät. Osaamisalueet rakentuivat johtamisesta, hälyttämisestä, valmistautumisesta potilaiden saapumiseen, potilaiden vastaanottamisesta, yhteistyöstä, monipotilastilannetyypeistä ja psykososiaalisesta tukemisesta. Tutkimus- ja kehittämishanke osoitti, että toimintatutkimus soveltuu työelämälähtöisten koulutuksien kehittämiseen, mutta se on työläs prosessi. Onnistuneen monipotilastilannekoulutuksen perusteella koulutuksien toteuttaminen yhteisöllisesti ja prosessimaisesti mahdollistaa oikein kohdennetun ja osaamistarpeita vastaavan koulutuksen erityisesti työelämälähtöisten toimintaan liittyvien koulutuksien toteuttamiseksi. Kehitetty koulutusmalli näytti, että työelämälähtöisten toimintaan liittyvien koulutuksien linkittäminen toiminnan kehittämiseen mahdollistaa yksikön toimintamallien jatkuvan ja toimintalähtöisen kehittymisen. Opinnäytetyön työelämälähtöinen toimintamalli on siirrettävissä muille terveysalan päivystysyksiköille monipotilastilannekoulutuksen järjestämiseksi. Kehittämishankkeen tulokset antavat muille koulutuksen järjestäjille esimerkin hoitohenkilökunnalle järjestettävän monipotilastilannekoulutuksen sisällöstä erityisesti päivystyksen vuorovastaavien monipotilastilanneosaamisen edistämiseksi

Kansallisen ja EU-prosessioikeuden välinen suhde todisteiden vastaanottamisasetuksen mukaan

Rajat ylittävää oikeusapua koskeva oikeustila on pitkään ollut vaikeasti hallittavissa. Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten lakien väliset erot ovat aiheuttaneet sekä lainkäyttöhenkilöstölle että oikeudenkäyntien asianosaisille vaikeasti ennakoitavia tilanteita. Euroopan unioni on pyrkinyt selkeyttämään tilannetta ja nopeuttamaan todisteiden vastaanottamista rajat ylittävissä asioissa laatimalla vuonna 2004 voimaantulleen todisteiden vastaanottamisasetuksen, joka on kuitenkin jossain määrin jäänyt tuntemattomaksi jäsenvaltioiden keskuudessa. Tämän lisäksi todisteiden vastaanottamisasetus ei ole onnistunut sääntelemään kaikkia sen mahdollistamia kuulemistilanteita tai asettamaan tarkkarajaisia tai periaatteellisia reunaehtoja, joihin jäsenvaltioiden viranomaiset voisivat toiminta- ja ratkaisukäytännössään tukeutua. Tässä tutkielmassa syvennytään tarkastelemaan eurooppaoikeudellisen lainopin avulla sekä kansallisen ja EU-prosessioikeuden suhdetta todisteiden vastaanottamisasetuksen mahdollistamissa kuulemistilanteissa että tällaisia tilanteita säänteleviä periaatteellisia reunaehtoja. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan erityisesti keskeisimpien Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisujen ja oikeuskirjallisuudessa esiin nousseiden tulkintojen valossa. Rajat ylittävässä todisteiden vastaanottamisessa on lähes poikkeuksetta turvauduttava kansainväliseen oikeusapuun. Todisteiden vastaanottamisasetuksen luonteesta johtuu, että se on ylikansallisen EU-oikeuden tavoin suoraan sovellettavaa oikeutta ja siten selkeä lähtökohta todisteiden vastaanottamistilanteessa sovellettavalle lainsäädännölle. Euroopan unionin ratkaisukäytännöstä kuitenkin johtuu, että kansalliset tuomioistuimet voivat soveltaa kotivaltionsa lainsäädäntöä silloin, kun se on todisteiden vastaanottamisasetuksen soveltamiseen verrattuna yksinkertaisempaa, tehokkaampaa ja nopeampaa. Jäsenvaltioiden käsitykset vaihtelevat tästä huolimatta erityisesti todisteiden vastaanottamiseen liittyvien suvereniteettikysymysten osalta. Tällaisia ongelmatilanteita rajaavina periaatteina tutkielmassa käsitellään erityisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, ordre public -periaatetta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta

Arjen voimavarat : Palveluohjauksellinen työote sosiaalisen tuen muotona neurologisesti sairaan tai vammaisen lapsen perheen ja terapeutin välisessä yhteistyössä

Tieto lapsen neurologisesta sairaudesta tai vammasta aiheuttaa perheessä suuren muutoksen. Lapsen sairaus tai vamma tuo mukanaan perheen arkeen uudenlaisia käytännön haasteita ja uudenlaisen ammattilaisista koostuvan yhteistyöverkoston. Perhe tarvitsee arkeensa monenlaista tukea, ohjausta ja neuvontaa sekä lapsi itse kuntoutusta. Perheen selviytymiseen voidaan vaikuttaa palvelutarjonnalla sekä sen oikea-aikaisella kohdistamisella. Opinnäytetyömme on osa Vajaaliikeisten Kunto Ry:n valtakunnallista Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus- hanketta. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Haastattelimme seitsemää vanhempaa Kuopion alueelta. Viitekehyksenä käytimme sosiaalista tukea ja palveluohjausta sosiaalisen tuen yhtenä muotona. Selvitimme millaisia kokemuksia perheillä on saamastaan sosiaalisesta tuesta, arjen sujumisesta, yhteistyöstä lapsen terapeutin kanssa sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta. Työmme keskeisimmät tulokset ovat vanhempien tarve saada terapeuteilta ohjeita, neuvontaa sekä lisää aikaa keskusteluun. Voimavaroja vanhemmat saivat lapsen edistymisestä terapiassa. Haasteellisena vanhemmat kokivat aikataulujen ja arjen yhteensovittamisen. Lähiverkoston merkitys oli huomattava perheen selviytymisen kannalta. Palvelujärjestelmä koettiin hajanaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Palveluohjauksellista työotetta ja palveluohjausta menetelmänä tulisi kehittää lasten ja nuorten kuntoutuksen tukena. Jatkotutkimuksen aiheena näkisimme miten kouluikäiset lapset ja nuoret saavat kuntoutusta ja muita palveluja, sekä miten heidän perheitään tuetaan.The fact of a child’s neurological sickness or disability causes a big change in a family. All new practical challenges and a professional cooperation network are brought into the family’s everyday life. The family needs many kind of support, guidance and counseling in its everyday life and the child needs rehabilitation. The family can cope with its problems when the needed services are provided and the timing is right. Our thesis is a part of the Vajaaliikeisten Kunto association's nationwide project called Good rehabilitation of children and young people. This thesis is a qualitative survey. We interviewed seven parents from the Kuopio area. As a frame of reference we used social support and our point of view was case management. Our aim was to find out what kind of experiences the families have from running everyday life, the service system and cooperation with the child's therapist as well as from receiving social support. The main result of our research was that the parents needed counselling, advice and more time for discussions from their therapist. The parents experienced that they got resources when their children made progress in therapy. The parents considered the everyday life and timetabling challenging and thought that the service system was scattered and abstruse as well. The families regarded the meaning of the social network as significant in coping with the everyday life. The case management work method and the general method of case management should be developed to support children and young people’s rehabilitation. An interesting topic for further studies could be how children in school age receive rehabilitation and other services as well as how their families are supported