Increasing protected area coverage mitigates climate-driven community changes

Climate change has ubiquitous impacts on ecosystems and threatens biodiversity globally. One of the most recognized impacts are redistributions of species, a process which can be hindered by habitat degradation. Protected areas (PAs) have been shown to be beneficial for preserving and reallocating species occurrences under climate change. Yet, studies investigating effects of PA networks on species' range shifts under climate change remain scarce. In theory, a well-connected network of PAs should promote population persistence under climate change and habitat degradation. To study this, we evaluated the effects of PA coverage on avian communities in Finland between two study periods of 1980-1999 and 2000-2015. Climate-driven community impacts were investigated by using community temperature index (CTI). We used linear models to study the association of PA coverage and the CTI changes in southern, central and northern Finland. In northern and central Finland, higher PA coverage was associated with lower changes in CTI and 45% PA coverage in northern and 13% in central Finland corresponded with complete mitigation of CTI increase. These results indicate that higher PA coverage strongly increases community resilience to warming climate. However a similar association between PA coverage and changes in CTI was not apparent in southern Finland. The PA coverage in southern Finland was much lower than in the two other sections and thus, may be too sparse to favour community resilience against climate change. The results provide empirical evidence for the international need to rapidly expand PA networks and halt biodiversity loss.Peer reviewe

Incidence and long-term outcomes of surgically treated childhood hepatic malignancies in Finland

Aim To analyse incidence, treatment and outcomes of paediatric liver malignancies in Finland during 1987-2017. Methods Medical records and national cancer registry data of 47 children with liver malignancies were reviewed. Survival was calculated with the Kaplan-Meier method. Results During follow-up, liver malignancy incidence remained stable at 1.1:10(6). Altogether, 42 patients with hepatoblastoma (n = 24), hepatocellular carcinoma (n = 11) and undifferentiated embryonal sarcoma (n = 7) underwent surgery at median age 4.6 (interquartile range, 2.0-9.6) years and were followed up for 13 (7.0-19) years. Cumulative 5-year survival was 86% for hepatoblastoma, 41% for hepatocellular carcinoma and 67% for undifferentiated embryonal sarcoma. Five-year survival was decreased among hepatoblastoma patients aged >= 2.4 years (73% versus 100%, P = .040), with PRETreatment EXTent of disease IV (PRETEXT, 60% vs 100%, P = .004), and with recurrent disease (67% vs 88%, P = .029). Recurrent/residual disease associated with decreased 5-year survival in hepatocellular carcinoma (0% vs 83%, P = .028). Survival was similar among 19 transplanted and 23 resected patients. In total, 14 deaths occurred either for the underlying malignancy (n = 8), adverse effects of chemotherapy (n = 5) or unrelated reasons (n = 1). Conclusion Outcomes for PRETEXT I-III hepatoblastoma and un-metastasized hepatocellular carcinoma were encouraging. Adverse effects of chemotherapy significantly contributed to mortality.Peer reviewe

Vesistö- ja valuma-aluekunnostukset Natura 2000 -alueilla: suunnittelun toimintamalli

Vesienhoidon ja luonnonsuojelun tavoitteet ovat useimmiten yhdenmukaisia. Ne tähtäävät paitsi vesiekosysteemien hyvään tilaan, myös lajien ja luontotyyppien suotuisaan suojelutasoon. Vesien ja luontotyyppien tilan parantamisen ohella vesistökunnostustoimenpiteitä voidaan suunnitella myös virkistyskäyttöedellytysten kohentamiseksi ja maisemansuojelun edistämiseksi. Vesistöjen ekologisen tilan parantaminen edellyttää useimmiten riittävää ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Näin ollen vesiensuojelutoimet valuma-alueella ovat keskeisiä hoitotoimia vesistökunnostuksissa ja valuma-aluetasoisen kunnostussuunnittelun tarve on nostettu esille useissa ohjelmissa ja strategioissa. Toistaiseksi Natura 2000 -alueiden huomioiminen on kuitenkin jäänyt valuma-aluetason kunnostussuunnittelun ohjeistuksessa vähälle huomiolle. Vesienhoidon ja virkistyskäytön toimenpiteet voivat toisinaan aiheuttaa luontodirektiivin lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen paikallista heikentymistä ja maisemansuojelulliset hoitotoimenpiteet voivat puolestaan olla ristiriidassa vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Myös luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet saattavat ajoittain olla ristiriidassa toistensa kanssa. Natura 2000 -alueilla tehtävien vesistökunnostusten ja vesiensuojelutoimenpiteiden tulisi parantaa paitsi vesistön tilaa, myös alueen suojeluperusteena olevan luontotyypin tilaa, sekä edistää luontotyypille ominaisten lajien elinmahdollisuuksia. Luontodirektiivin lajien suotuisan suojelutason sekä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen on turvattava. Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2022) toteutettiin vesistö- ja valuma-aluekunnostuksia yhteensä 33 Natura 2000 -alueella, jotka sijoittuivat 11 vesistöalueelle eri puolille Suomea. Hankkeen tavoitteena oli parantaa Suomen sisävesien luonnon monimuotoisuutta ja kohdevesistöjen ekologista tilaa kehittämällä valuma-aluetason suunnittelun toimintatapoja ja testaamalla niitä hankkeen kohdevesistöissä. Hankkeen kokemusten perusteella koottiin tämä toimintamalli, jossa kuvataan vesistö- ja valuma-aluekunnostusten suunnittelun periaatteet Natura 2000 -alueilla, jotta mahdolliset ristiriidat pystytään huomioimaan ja ratkaisemaan. Natura 2000 -alueilla valuma-aluetason kunnostussuunnittelun keskiössä ovat paitsi erityistä huomiota vaativien lajien ja luontotyyppien tunnistaminen ja huomioiminen toimenpiteiden ajoituksessa ja sijoittamisessa, myös sidosryhmien osallistaminen jo suunnittelun alkuvaiheessa. Sidosryhmistä oleellisimpia ovat maa- ja vesialueiden omistajat. Vesistökunnostusmenetelmät valitaan kohdekohtaisesti, seurantatietojen perusteella tunnistettujen ongelmien ja niiden pohjalta muodostettujen tavoitteiden mukaisesti. Kunnostusten seurantaan tulee varata riittävästi resursseja, jotta vaikuttavuutta pystytään arvioimaan. Seurantaa tulisi tehdä niin vedenlaadun ja biologisten tekijöiden kuin direktiivilajien osalta myös kunnostusten jälkeen. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on avainasemassa, jotta kunnostuksilla voidaan saavuttaa vaikuttavuutta pitkällä tähtäimellä. Restoration and water protection of aquatic ecosystems at Natura 2000 sites: framework for planning The goals of water resource management and nature conservation are most often consistent. Both can aim at a good status of aquatic ecosystems, and at a favorable conservation status of species and habitats. In addition to improving the condition of aquatic ecosystems, restoration measures can also be targeted to improve the prerequisites for recreational use and to promote landscape protection. Improving the ecological status of water bodies typically requires a sufficient reduction of the external loading. Consequently, water protection measures in the catchment area are key management measures on a watershed level. The need for planning restoration measures at the catchment scale has been brought up in several national programs and strategies. However, the consideration of Natura 2000 sites has so far received less attention in such guidelines. Some restoration measures targeted to improve the status of water bodies and their recreational value can sometimes cause a local deterioration of breeding and resting habitats for species that are included in the European Union’s Birds and Habitats Directives. Also, some landscape protection measures can, in turn, conflict with the goals of water protection. Additionally, the objectives of the Birds and Habitats Directives may sometimes conflict with each other. The restoration of water bodies and water protection measures carried out at sites under Natura 2000 network should not only improve the status of aquatic ecosystems and certain habitat types to which protection of the areas are based on, but they should also promote the survival of species that are typical for the given habitat types. A favorable conservation status for species and habitats must be secured. In the Freshabit LIFE IP -project (2016–2022), restoration and water protection measures were carried out at a total of 33 Natura 2000 sites located in 11 separate watersheds around the country. The aim of the project was to improve the biodiversity of Finnish inland waters and the ecological status of the target lakes and streams by developing and implementing planning procedures at a catchment scale. Based on the project’s experiences, this framework for planning was put together to describe the principles of planning restoration and water protection measures at Natura 2000 sites, so that possible conflicts can be considered and resolved. At Natura 2000 sites, the focus of planning restorations at the catchment level is not only about identification and consideration of species and habitats that require special attention in the timing and placement of different measures. It is also about the involvement of stakeholders, most importantly the owners of land and water areas, already in the initial stages of planning. The restoration methods are selected site-specifically, according to the problems identified and targets set on the basis of validated monitoring data. Sufficient resources should always be set aside for monitoring the impacts of restorations, that should be carried out before, during and after the easures allowing for evaluating their effectiveness. Monitoring should include both water quality, morphology and the species included in the Directives. Reducing the external loading is always a key to achieve effectiveness in the long term

SOSIAALISEN TUEN VAIKUTUS ISYYTEEN – kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetyö on osa KymiCare-hanketta, ja sen tavoitteena oli selvittää sosiaalisen tuen vaikutuksia isyyteen. Tutkimus suoritettiin kirjallisuuskatsauksena. Alkuperäistutkimuksien hakemiseen käytettiin Melinda- ja Medic-tietokantoja sekä manuaalisia aineistonhakuja suomalaisten yliopistojen julkaisualustoilta. Hakutuloksista valittiin 13 alkuperäistutkimusta, jotka käsiteltiin deduktiivisen sisällönanalyysin avulla. Viitekehyksenä toimi Peggy A. Thoitsin teoria sosiaalisen tuen suorista ja suojaavista vaikutuksista. Aineisto rajattiin käsittelemään isiä. Sosiaalisen tuen ilmenemismuodot ovat moninaiset. Se voi olla psyykkistä ja henkistä apua, silloin kun joku läheinen tai sukulainen kuuntelee murheita ja huolia, jakaen koettuja kokemuksia ja osoittaen myötätuntoa. Se voi olla myös suoranaista konkreettista apua ja monesti myös toisen ihmisen antamaa arvokasta tietoa. Toisilta saatu arvostus voidaan kokea myös sosiaalisena tukena. (Kannas, Eskola, Välimaa & Mustajoki 2010, 143 – 144.) Suora vaikutus tarkoittaa yksilöiden positiivisia tuntemuksia heidän sosiaalisista suhteistaan ja sosiaalisen verkoston jäsenet tarjoavat positiivisia suoria vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, huolimatta muista yksilön hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Suojaavan vaikutuksen mallilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa negatiiviset asiat lieventyvät. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten verkostojen nähdään tässä mallissa vähentävän haitallisten rakenteellisten seikkojen psykososiaalisia seurauksia. Sosiaalinen tuki ei välttämättä riitä estämään sairastumista, mutta luo puskurivaikutuksen sairautta vastaan. (Toivonen 2009,15 – 16; Thoits 1995, 54.) Tämän opinnäytetyön perusteella voidaan nähdä sosiaalisen tuen auttavan isyyttä suoraan ja suojaavasti. Sosiaalisen tuen suorien ja suojaavien vaikutusten käsitteet ovat samankaltaiset, mutta tässä opinnäytetyössä ne ovat jaettu näyttämään, mitkä ovat sosiaalista tukea ja mitkä avustavat sosiaalisen tuen muotoja. Sosiaalisen tuen monimuotoisuus voi auttaa isiä juuri heille sopivalla tavalla.This Bachelor’s Thesis is part of the KymiCare project and its objective was to examine effects of social support on fatherhood. Bachelor’s thesis was done in form of literature review. Material for study was searched from Melinda and Medic databases and manual searches from Finnish universities’ own publishing databases. 13 studies were included by intake criteria from material searches to be reviewed. Included studies were analysed as deductive content analysation. Peggy A. Thoits’ theory of main effects and coping strategies of social support was used as framework of reference. Social support is a form of social interaction where aid can come from professionals, friends, family and peer support groups. Using Thoits’ theory as frame of reference one can say that without social support a father can succumb to depression. Main effects means a person’s positive feelings towards his or her social interactions and its effects on a person’s wellbeing, despite other aspects which might have impact on wellbeing. Coping strategies is a phenomena where negative things have lesser impact and work as buffer against diseases. Conclusions of this study show that social support can affect fatherhood as main ef-fects and as coping strategies. As terms main effects and coping strategies are quite similar to each other, but in this bachelor’s thesis they were kept apart to distinguish the difference of what social support is and what helps different forms of social support. Diversity of social support can help fathers in a way that works best for them

Protected areas’ role in alleviation of climate change’s effects on bird communities

Luonnonsuojelualueet ovat olleet pitkään tärkein tapa suojella lajeja ja luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten takia on kuitenkin tärkeää tutkia, kuinka nykyinen suojelualueverkosto pystyy saavuttamaan tavoitteensa myös muuttuvassa ilmastossa. Ilmastonmuutoksen myötä lämpimään sopeutuneiden lajien määrät ovat kasvussa. Samaan aikaan pohjoisten lajien määrät ovat vähentymässä, kuten myös niille soveltuvat elinalueet. Sopeutuakseen ilmastossa ja ympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin lajit liikkuvat kohti viileämpiä alueita eli tyypillisesti kohti napoja sekä vuorenhuippuja. Tämän seurauksena lajiyhteisöt muuttuvat ja joitain lajeja saattaa uhata sukupuutto. Siksi on olennaista selvittää pystyvätkö suojelualueet vähentämään ilmastonmuutoksesta johtuvia lajiyhteisömuutoksia, tarjoamaan sopivia elinolosuhteita ja turvaamaan jatkossakin luonnon monimuotoisuutta muuttuvasta ilmastosta huolimatta. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää ovatko suojelualueet Suomessa pystyneet vähentämään ilmastomuutoksesta aiheutuneita muutoksia suojelualueiden lintulajiyhteisöissä. Tutkimus perustui 182:lla suojelualueella vuosina 1980–1999 ja uudestaan vuosina 2000–2015 tehtyihin lintujen linjalaskentoihin. Lintulajiyhteisöjen muutoksen selvittämiseen käytettiin yhteisön lämpötilaindeksiä (community temperature index, CTI). CTI perustuu lajien esiintymisalueiden lämpötiloihin ja CTI:n muutosten perusteella voidaan selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia lajiyhteisöihin. Mitä korkeamman CTI-arvon yhteisö saa, sitä enemmän yhteisössä on lämpimään sopeutuneita lajeja, jolloin matalampi CTI kertoo viileämpien lajien dominoivan yhteisöä. Tavoitteena oli selvittää miten suojelualueen koko, suojelualueiden kytkeytyneisyys ja habitaatin tyyppi ovat vaikuttaneet CTI:n muutokseen tutkimusjaksojen välillä. Suojelualueet jaettiin sijaintinsa perusteella kolmeen ryhmään, pohjois-, keski- ja eteläosiin. Jokaiselle alueelle rakennettiin 14 mallia, jotka laitettiin paremmuusjärjestykseen AIC-arvojen perusteella. Analyysimenetelmänä käytettiin lineaarista regressioanalyysiä. Tutkimusjakson aikana CTI oli noussut 155:lla suojelualueella, mikä kertoo lajiyhteisöjen muuttuneen lämpimämmiksi. Kuitenkin tietyt suojelualueiden ominaisuudet pystyvät vähentämään näitä ilmastonmuutoksesta johtuneita muutoksia. Suojelualueiden suurempi kytkeytyneisyys vähensi lajiyhteisömuutoksia pohjoisessa ja keskiosissa. Eteläosissa vastaavaa ei havaittu, johtuen mahdollisesti suojelualueiden pienemmästä koosta ja alhaisemmasta kytkeytyneisyydestä. Suojelualeen suuremman koon oletettiin vähentävän CTI:n nousua, mutta tulokset eivät tukeneet tätä hypoteesia. Habitaatiltaan avoimet suojelualueet puolestaan pystyivät paremmin puskuroimaan ilmastonmuutoksesta johtuneita vaikutuksia kuin metsäiset suojelualueet. Tulosten perusteella suojelualueiden kytkeytyneisyyttä lisäämällä on mahdollisesta turvata sopivia elinolosuhteita ilmastonmuutoksesta kärsiville lajeille.For a long time protected areas have been vital in conserving species and biodiversity. But due to climate change it is important to study whether the protected area networks are able to fulfill their goals also in a changing climate. Because of climate change the amount of southern species is increasing. At the same time the number of northern species is declining as are the suitable habitats for them. In order to adapt to changes in the climate, species are forced to shift their distributions poleward and upward. As a result, species communities are changing and some species may be threatened with extinction. It is therefore urgent to study whether the protected areas can alleviate the effects of climate change and whether they are capable to protect biodiversity in a changing climate. The aim of the study was to investigate whether the protected areas in Finland have been able to alleviate the effects of climate change in the bird species communities. The study was based on line transect bird censuses carried out in 182 protected areas during the years 1980–1999 and 2000–2015. Community temperature index (CTI) was used to study bird communities’ response to temperature change. Thus, CTI is used as a climate change indicator. CTI is based on the average temperature of the species range. A higher CTI value therefore indicates that a higher proportion of birds in the community are warm-dwelling species whereas the low CTI value indicates the opposite. The aim was to find out how the size of the protected area, connectivity between the protected areas and the type of habitat had affected the change of CTI between research periods. Protected areas were divided into three groups based on their location: northern, central and southern parts. 14 models were built in each part, ranked according to their AIC values. Linear regression analysis was used as the analytical method. During the research period, CTI had risen in 155 protected areas indicating a change in the direction of warmer bird communities. However, we found out that certain features of protected areas were able to alleviate the effects of climate change. Better connectivity decreased the changes in bird communities in the northern and central parts. But in the southern parts a similar effect was not found, possibly due to the smaller size of the protected areas and the lower degree of connectivity. The larger size of the protected area was supposed to reduce the changes in CTI but the results did not support this hypothesis. In all parts open habitats were more effective in alleviating the effects of climate change than the forest habitats. On the basis of the results, increasing the connectivity between protected areas could potentially be advantageous for the species suffering from climate change

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Itämeren ja Arktisen alueen maissa : Sopeutumispolitiikka ja -hallinto)

The objective of this study was to collect and synthesise information about climate adaptation policy and governance in the Baltic Sea and Arctic regions. The report also describes best practices from different countries that Finland could learn from and gives recommendations for Finland. The countries and territories included are Sweden, Denmark, Faroe Islands, Greenland, Norway, Iceland, Germany, Poland, Estonia, Latvia, Lithuania, Russia, Belarus, Canada, and the USA. The report is based on a literature study on the situation of adaptation planning and coordination in the target countries and regions. Document review was complemented with interviews of national experts. Broadly speaking, western, bigger and Nordic countries as well as those that started early have more advanced adaptation policies and governance. The studied countries and regions show both similarities and differences in approaches. Five have both a national adaptation strategy and plan, two have only a strategy, and two have only a plan, and five do not have such a document yet. Some countries have integrated both mitigation and adaptation in the same strategy. On sectoral adaptation work, the approach differs from mandatory sectoral action plans to no separate sectoral adaptation documents at all. The most common approach in regional and local adaptation work is that subnational adaptation strategies are voluntary, but they are supported by projects. However, regional or local adaptation plans are obligatory in some countries. Countries use national adaptation strategies and action plans to set priorities. The processes for setting the priorities vary, but may involve inter-ministerial committees, expert working groups, stakeholder dialogues and public consultations. Priorities often cover different sectors and cross-cutting measures (e.g. information). Several countries want to integrate adaptation into existing processes and governance levels. The biggest challenges in adaptation policy cluster around three issues: the need to improve awareness and political priority of adaptation; challenges in coordination across sectors and levels; as well as lack of funding or human resources dedicated for adaptation.Selvityksen tavoitteena oli kerätä yksiin kansiin tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumispolitiikasta ja -hallinnosta sekä Itämeren alueen maissa että arktisilla alueilla. Raportissa kuvaillaan myös eri maiden parhaita käytäntöjä, joista Suomi voi oppia ja annetaan suosituksia Suomelle. Selvitys kattaa seuraavat maat ja alueet: Ruotsi, Tanska, Färsaaret, Grönlanti, Norja, Islanti, Saksa, Puola, Viro, Liettua, Venäjä, Valko-Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat. Selvitys perustuu kirjallisuuskatsaukseen sopeutumisen suunnittelun ja koordinaation tilanteesta kohdemaissa ja -alueilla. Tietoja täydennettiin haastattelemalla kansallisia asiantuntijoita. Yleisesti ottaen sopeutumispolitiikka ja -hallinto on edistyneintä länsimaissa, isoissa maissa ja Pohjoismaissa sekä niissä maissa, jotka ovat käynnistäneet sopeutumistoimet aikaisin. Eri maiden ja alueiden lähestymistavoissa havaittiin sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Viidellä maalla ja alueella on sekä kansallinen sopeutumisstrategia että -suunnitelma, kahdella vain strategia ja kahdella vain suunnitelma, viidellä taas ei vielä ole sopeutumissuunnitelmaa tai -strategiaa. Joidenkin maiden ilmastostrategiat sisältävät sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen. Sektorikohtaisessa sopeutumistyössä lähestymistavat vaihtelevat pakollisista sektorikohtaisista toimintasuunnitelmista tilanteeseen, jossa sektorikohtaisia toimintasuunnitelmia ei ole lainkaan. Alueellisen ja paikallisen tason sopeutumisstrategiat ovat useimmissa maissa vapaaehtoisia, mutta niitä tuetaan projektien avulla. Paikalliset tai alueelliset sopeutumissuunnitelmat ovat kuitenkin pakollisia joissakin maissa. Maat määrittelevät sopeutumispolitiikan ja toimenpiteiden prioriteetit kansallisissa sopeutumisstrategioissaan ja toimintasuunnitelmissaan. Suunnitteluprosessit ovat erilaisia eri maissa ja ne voivat muodostua ministeriöiden välisistä komiteoista, asiantuntijatyöryhmistä, sidosryhmädialogeista ja julkisista kuulemisista. Prioriteetit vaihtelevat, mutta ne sisältävät usein eri sektoreita ja poikkileikkaavia toimia (esim. tutkimus ja tiedonvälitys). Useat maat haluavat valtavirtaistaa sopeutumista ja sisällyttää sen olemassa oleviin prosesseihin ja hallintotasoihin. Sopeutumispolitiikan suurimmat haasteet voidaan tiivistää kolmeen seikkaan: tarve parantaa tietoisuutta sopeutumisesta sekä sen poliittista priorisointia, haasteet alueiden ja tasojen välisessä koordinoinnissa sekä sopeutumiselle osoitettujen rahoituksen ja inhimillisten resurssien puute

Honeybees’ foraging choices for nectar and pollen revealed by DNA metabarcoding

Abstract Honeybees are the most widespread managed pollinators of our food crops, and a crucial part of their well-being is a suitable diet. Yet, we do not know how they choose flowers to collect nectar or pollen from. Here we studied forty-three honeybee colonies in six apiaries over a summer, identifying the floral origins of honey and hive-stored pollen samples by DNA-metabarcoding. We recorded the available flowering plants and analyzed the specialized metabolites in honey. Overall, we find that honeybees use mostly the same plants for both nectar and pollen, yet per colony less than half of the plant genera are used for both nectar and pollen at a time. Across samples, on average fewer plant genera were used for pollen, but the composition was more variable among samples, suggesting higher selectivity for pollen sources. Of the available flowering plants, honeybees used only a fraction for either nectar or pollen foraging. The time of summer guided the plant choices the most, and the location impacted both the plants selected and the specialized metabolite composition in honey. Thus, honeybees are selective for both nectar and pollen, implicating a need of a wide variety of floral resources to choose an optimal diet from