Rethinking the theoretical base of Peter L. Berger's sociology of religion : Social construction, power, and discourse

Peter L. Berger (1929-2017) was one of the most influential sociologists of the last sixty years. In the sociology of religion, his publications are among the key works of the discipline. This paper is a "positive critique" of three aspects of Berger's theoretical work in the sociology of religion: (1) an inconsistent application of the idea of social construction, (2) a lack of focus on power and ideology, and (3) an insufficient operationalization of language as a vehicle of world-construction. Augmenting Berger's field-defining work with insights from contemporary theories of ideology and discourse, the article provides an outline for a critical constructionist approach to the sociology of religion.Peer reviewe

Alternative Lenses for Qualitative Religion Research : Interstitial, Inverted, and Dialogical Approaches

This article explores new ways of looking at qualitative data in the study of religion. I call them the interstitial, inverted, and dialogical approaches. The interstitial approach provides an alternative to traditional triangulation by treating discrepancies between, say, self-reporting and observation of religious attendance not as a problem, but as an interstice where new information can be found. The inverted approach examines how discourses about “the other” – the other’s religion, in this case – enable researchers to analyze positive self-identifications, even when those are left unarticulated. Finally, the dialogical approach responds to a recurrent problem in qualitative religion research: researchers often assume that they ways in which people talk about religion have particular consequences. The dialogical approach enables researchers to demonstrate whether and how this is indeed so. The three approaches show how epistemological reframing – all three are, in different ways, constructionist approaches – enables novel thinking about “religion.”Peer reviewe

One Volk, One Church? : A Critique of the Folk Church Ideology in Finland

Peer reviewe

Jesus and Metal Music Don’t Mix? : The Controversy over the “Metal Mass” in Finland

In 2006, a Metal Mass—a regular Lutheran mass with accompanying metal music—was celebrated in Helsinki and created a controversy on several online forums. On the one hand, the focus was the appropriateness of metal music in the context of a Christian mass. On the other hand, the issue at stake was the appropriateness of Christianity in the context of metal music and culture. In this article, we concentrate on how the controversy over the boundaries of 'good' religion is constructed in discourse about the appropriateness of metal music in the context of a national church and its services. We argue that the controversy over the Metal Mass is a case of broader negotiation between the function and performance of religious actors in contemporary Finland, yet when it happens within a secularized context, the temporarily full pews turn out to be an anomaly rather than a sign of revival.Peer reviewe

Pyhän suojassa: Peter L. Bergerin uskontososiologia 40 vuotta The Sacred Canopyn jälkeen

Peter L. Berger on yksi eniten nykypäivan uskontososiologiaan vaikuttaneista ajattelijoista. Bergerin vuonna 1967 ilmestyneestä The Sacred Canopysta tuli modernin uskontososiologian pienoisklassikko, jota luetaan yliopistoissa Weberin ja Durkheimin rinnalla. Tarkastelen tässä artikkelissa Bergerin sosiologisen uskontoteorian lähtokohtia sekä etenkin Bergerin vaikutusvaltaista sekularisaatioteorian muotoilua. Huomiota kiinnitetään etenkin siihen kuinka Bergerin tiedonsosiologiset lähtökohdat ja sekularisaatioteesi ovat ajoittain ristisriidassa. Lopuksi pohdin kuinka neljäkymmentä vuotta sitten julkaistun The Sacred Canopyn ajatukset ovat kestäneet sosiologisessa ja uskontotieteellisessä keskustelussa esiin noussutta kritiikkiä

Saatanan tuntijatAsiantuntijuus suomalaisessa saatananpalvontauutisoinnissa

Artikkelissa tarkastellaan erityisesti vuosituhannen vaihteessa paljon huomiota herättäneen saatananpalvonnan uutisointia ja asiantuntijuuden rakentumista uutisoinnissa. Tutkimuksessa kysytään a) ketkä valikoituivat asiantuntijoiksi saatananpalvontauutisoinnissa, b) mikä vaikutus asiantuntijoiden diskursseilla oli median välittämään hegemoniseen kuvaan saatananpalvonnasta, c) miten toisaalta samaiset diskurssit mahdollisesti vaikuttivat asiantuntijuuden rakentumiseen, sekä d) mitä tämä valikoitumisprosessi kertoo journalismin ja uskonnon suhteesta ylipäätään nykypäivän Suomessa. Aineistona tutkimuksessa on vuosilta 1988–2002 kerätty uutisaineisto, joka painottuu sanomalehtiin. Ensijaisesti nuorison rikollisuutena (hautausmaavandalismi, Hyvinkään paloittelumurha) uutisissa esiintyneen saatananpalvonnan asiantuntijoiksi valikoituivat poliisi, kirkon edustajat, erityisesti saatananpalvontaan erikoistuneet asiantuntijat, sekä nuoret itse. Varsinaisten asiantuntijadiskurssien lisäksi artikkelissa arvioidaan toimittajien roolia asiantuntijuuden rakentumisessa. Erityisenä seikkana esiin nousee herätyskristillisten asiantuntijoiden keskeinen asema ja sen olennainen vaikutus uutisten saatananpalvontadiskursseihin. Tätä ilmiötä voi pitää yhtäältä rikosuutisoinnin genrevaatimusten ja toisaalta toimittajien sekä laajemman toimituskulttuurin uskonnontuntemuksen puutteen seurauksena

Kansankirkkoideologia ja uskonnollisen eriarvoisuuden uusintaminen : parlamentaarisen diskurssin kriittinen analyysi

Peer reviewe

Uskonnon ”paluu” eduskuntapolitiikkaan : Desekularisaatiota vai metodologinen harha?

Peer reviewe

Nuorten arkiset katupolitiikat mediakaupungissa : Avauksia kaupunkitilan rajojen etnografiseen tutkimiseen

Artikkelin tavoitteena on valottaa etnografista lähestymistapaa nuorten arjen tutkimiseen nykypäivän mediakaupungissa. Keskeisenä käsitteenä toimii katupolitiikka, joka käytössämme laajentaa sekä politiikan että kadun merkitystä. Ymmärrämme katupolitiikan urbaanin arjen politiikkana, joka hahmottuu erityisesti kaupunkitilan rajojen kautta. Nämä rajat eivät rajoitu vain fyysiseen tilaan, vaan niitä piirretään, esitetään ja tuotetaan uudelleen sekä valtamediassa että verkon sosiaalisessa mediassa. Artikkelin keskiössä on yhtäältä kysymys siitä, millaisen ympäristön katu fyysisine ja virtuaalisine ulottuvuuksineen muodostaa nuorten päivittäiselle toiminnalle. Toisaalta kysymme, mitä rajoja tutkija kohtaa pyrkiessään tutkimaan nuorten katupolitiikaksi kutsumaansa monitulkintaista ilmiötä. Mitä hän onnistuu näkemään ja kuulemaan, mikä taas jää näkemättä tai kuulematta? Ymmärtämällä katupolitiikan käsitteen tällä tavoin metodologisesti pohdimme kaupunki- ja mediaetnografialle asettamia haasteita aineiston tuottamisen suunnasta tuomalla esiin Youth Street Politics in the Media Age -projektista saatuja kokemuksia. Tulkitsemme, että nuorten arkisessa katupolitiikassa rajat sekä yhdistävät että erottavat erilaisia fyysisiä ja virtuaalisia maailmoja ja niihin liittyviä sosiaalisia suhteita. Saadakseen empiirisen otteen nuorten liikehdinnöistä ja käytännöistä tämän päivän mediakaupungissa nuoruuksien tutkijan on opeteltava paitsi ymmärtämään ja tunnistamaan myös kunnioittamaan erilaisia nuorten elämässä länsäolevia fyysisiä, kulttuurisia ja diskursiivisia rajoja.Peer reviewe