Preaching as master’s discourse. A Foucauldian interpretation of Lutheran pastoral power

Michel Foucault acknowledged that the Reformation was a pastoral battle and a reorganization of pastoral power. He did not, however, analyze Protestantism much further. This article broadens the scope of critical research on Protestantism, focusing on Lutheranism. Preaching is a fruitful way to overcome overemphasis on confession. In this endeavor I apply Foucault's concept of "master's discourse." I argue that while, in Lutheranism, conversion through comprehensive soul-searching is an individual matter, at the same time it relies on technologies aimed at a collective audience, such as preaching. Since preaching is divine speech, the Lutheran priest wields enormous spiritual power: the preacher is the truth-teller and the subject is required to listen to and internalize the proclaimed truth, instead of confessing their sins.Peer reviewe

Korkeimpaan luottaen?

Artikkelini aiheena on Suomen tasavallan presidenttien virkaanastujaispuheiden peroratioiden eli päätäntöjen retoriikka kansalaisuuden tuottamisen paikkana. Virkaanastujaispuhe tuo ensimmäisenä julkisena esiintymisenä esiin tärkeän osan niistä moraalis-poliittisista arvoista, joiden pohjalta presidentti tulee toimimaan. Oletettavasta yhteistyöhalukkuudesta huolimatta kaikkia on kuitenkin mahdotonta puhutella yhdellä kertaa, joten samalla presidentti puntaroi ja valitsee yleisöstä jonkin mahdollisimman yleisen identiteetteihin liittyvän attribuutin, johon vedota; hän pyrkii tuottamaan yhteisöllisyyden, jonka osa hän itsekin on (Karvonen 2000, 139). Käsittelen eduskunnalle pidettyjä virkaanastujaispuheita, koska vaikka välitön yleisö koostuukin pääasiassa kansanedustajista, niin silti presidentti määrittelee ensimmäistä kertaa kansalaisuuteen liittyviä arvoja ja hyveitä, nykyään median välityksellä myös laajemmalle yleisölle. Kansalliseen yhtenäisyyteen ja ”kansaan” vetoaminen on muodostanut suomalaisen poliittisen retoriikan kulmakiven siitä lähtien, kun politikointia suomen kielellä on ollut olemassa (Liikanen 2003, 25 7). Presidenttien puheiden retorisista keinoista on siis mahdollista tehdä tulkintoja, minkälaisten arvojen pohjalta kansalaisuutta pyritään rakentamaan sekä mistä pyritään samalla erottautumaan. Identifikaation ja erottautumisen välinen rajankäynti on oleellista, koska mikä tahansa identiteetti rakentuu aina suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Näin ollen ”meidän” luominen on aina samalla sen tuottamista, mitä emme ole tai halua olla (ks. Burke 1969). Esittelen ensin tiivisti siviiliuskontoa poliittisen retoriikan ulottuvuutena sekä aikaisempaa presidenttipuheen tutkimusta. Tämän jälkeen selvitän tiivistetysti peroration ja pathoksen käsitteet, Olen muodostanut presidenttien siviiliuskonnollisesta retoriikasta kolme peroratiodiskurssia: uskonnollisnationalistinen, pragmaattinen sekä eettinen diskurssi. Niiden rajat eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteiset, kuten tuonnempana käy ilmi. Lopuksi vertailen toisiinsa kolmea kansalaisuuden ideaalityyppiä

Yliopistot koulunpenkillä

Valtiovalta on ohjannut yliopistoja kustannustehokkuuteen ja kansainväliseen kilpailuun syyllistämisen retoriikalla. Sivistys on osoittautunut yliopistoille taakaksi

Preface

Non peer reviewe

Torjuntavoitto retorisena figuurina

In this article I examine the use of “defensive victory” in Finnish political rhetoric and rhetoric related to WWII, from 1940 to the 2020s. First, my focus is on how the concept of defensive victory came about and how it has been used in relation to the Continuation War in particular. Second, I analyze how “defensive victory” has been politicized in postwar rhetoric, regarding the elections, and in relation to the European Union. The argument is that “defensive victory” has been transferred from its original context in a way that defining it as a rhetorical figure is justified. It has become a catchword that crystallizes the military, political and moral situation at hand, while the initial connection to WWII has waned. Rhetoric pertaining to “defensive victory” draws extensively on the so-called four master tropes, metaphor, synecdoche, metonymy and irony. The analysis illustrates how political and military vocabulary intertwine in Finnish political rhetoric.Tutkin artikkelissani torjuntavoiton käyttöä sotaan liittyvässä ja poliittisessa retoriikassa vuodesta 1940 aina 2020-luvulle saakka. Analysoin torjuntavoiton käsitteen syntyä ja sitä, miten sitä on käytetty jatkosotaan liittyen. Tarkastelen myös torjuntavoittoa sodan jälkeisessä vasemmiston retoriikassa, vaaleihin liittyen sekä osana Euroopan unionin ja Suomen välisten maatalous-poliittisten neuvotteluiden arviointia. Argumenttini on, että torjuntavoitto on levinnyt alkuperäisen käyttöyhteytensä ulkopuolelle siten, että sen kutsuminen retoriseksi figuuriksi on perusteltua. Siitä on tullut iskusana, jolla on pyritty kiteyttämään niin sotilaallinen, poliittinen kuin moraalinen asetelma. Tuon esille, miten torjuntavoittoretoriikka on perustunut metaforan, synekdokeen, metonymian sekä ironian eli niin sanottujen perustrooppien monitahoiselle käytölle. Artikkelini osoittaa, miten sodan ja politiikan sanastot ovat kietoutuneet toisiinsa

Ernesto Laclau: Universalism, Particularism, and the Question of Identity

Käännös suomeksi Ernesto Laclaun artikkelista "Universalism, Particularism and the Question of Identity" (1992): "Universalismi, partikularismi ja kysymys identiteetistä". Käännös: Emilia Palonen ja Jouni Tilli.Non peer reviewe

Hiljaisuudesta historialliseen tietoisuuteen : Holokausti ja toinen maailmansota suomalaisessa historiapolitiikassa

Peer reviewe