Sarjakuvanovellin tekeminen : Prosessikuvaus sarjakuvan työstämisestä tekijän näkökulmasta

Opinnäytetyö käsitteli sarjakuvan kielioppia ja sen hyödyntämistä oman sarjakuvanovellin teossa. Työn tarkoituksena oli selvittää, mistä eri osa-alueista sarjakuvan tekeminen koostuisi, minkälaisia haasteita voisi matkan varrella kohdata ja miten erilaisiin ongelmiin löytäisi ratkaisun. Kirjallisessa osuudessa käsiteltiin lyhyesti sarjakuvan historiaa ja käsitettä. Teoriaa käytiin läpi pääpiirteittäin ja keskityttiin niihin osa-alueisiin, joista oli eniten hyötyä omaa sarjakuvaa työstettäessä. Koska sarjakuva on ennen kaikkea tarinankerrontaa elokuvien, kaunokirjallisuuden ja muiden kerronnanmuotojen rinnalla, huomiota kiinnitettiin tarinaan ja ideointiin. Vaikka alkuperäinen suunnitelma oli tehdä sarjakuva lähinnä erilaisten tehokeinojen ja teorioiden testikentäksi, syntyi siitä lopulta myös kohtalaisesti toimiva tarina. Pitkällisen ideoinnin lopputuloksena tarinankerronta sai lopulta paljon huomiota koko prosessin aikana. Erilaisten sarjakuvallisten keinojen kokeileminen ja tarinankerronta löysivät sopivan tasapainon keskenään. Lähtökohdat aiheen käsittelyyn olivat haastavat, sillä aiempaa kokemusta sarjakuvaan oli käytännössä ainoastaan lukijan roolissa. Syvällisempi ja analyyttisempi sarjakuvan tutkimus alkoi vasta kolme vuotta ennen työn valmistumista. Työn tavoitteena oli selvittää, mitä sarjakuvan tekeminen käytännössä on ja minkälaisia haasteina siihen liittyy. Mitä enemmän virheitä työn yhteydessä onnistuisi tekemään, sitä vähemmän niitä toivottavasti kohtaisi jatkossa. Tarkoitus oli oppia ymmärtämään sarjakuvan kielioppia ja teoriaa toiminnan kautta. Sarjakuvaa ei ole sen teon luonteen vuoksi tarkoitus julkaista.The thesis was about introducing the theories of comics and using this knowledge to produce an own graphic short story. The purpose was to find out which parts comics consisted of, what kinds of challenges there could be and how to solve the problems. The textual part of the dissertation briefly introduced the history of comics and examined what comics really was. Theories were examined mostly in general to help the progress of making comics in practice. Narration and ideation were noticed extensively because, like movies and fiction, comics are all about telling stories. However, in the practical part the master plan was to try out many kinds of methods and effects to learn more about making comics without paying too much attention to the storyline. In spite of that, the graphic short became quite a solid short story in the end. The starting point to make one's own graphic short novel was challenging because there was not much experience of making comics beforehand. The examination of the theories of comics began only about three years before finishing the work. The main goal was to understand comics in theory and practice. The graphic short story made in this project is not meant to be published

Modell för hur busstrafi ken ska ordnas i Borgå

Joukkoliikenteen järjestämistavat muuttuvat uudistuneen lainsäädännön vuoksi vuodesta 2014 alkaen. Ratkaisun uudesta järjestämistavasta tekee joukkoliikennelain mukainen toimivaltainen viranomainen, joka Porvoon linja-autoliikenteessä on Uudenmaan ELY-keskus. Tämän selvityksen tarkoituksena on valmistella Uudenmaan ELY-keskuksen ratkaisua linja-autoliikenteen järjestämistavasta Porvoon seudulla. Selvityksessä on kuvattu lainsäädännön muutokset sekä millaiset vaihtoehtoiset järjestämistavat ovat mahdollisia. Järjestämistapavaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet on kuvattu LVM:n Linja-autotyöryhmän työn pohjalta. Vaihtoehdoista on valittu Porvoon seudulle eri liikennealueille parhaiten soveltuvat mallit. Selvityksessä esitetään markkinaehtoista mallia pitkämatkaiseen Helsingistä Porvoon kautta Kaakkois-Suomeen suuntautuvaan sekä Helsingin ja Porvoon väliseen seutuliikenteeseen. Porvoon paikallisliikenne esitetään kilpailutettavaksi alueellisena käyttöoikeussopimuksena. Muu Porvoon sisäinen, lähinnä koululaisliikenne, esitetään järjestettäväksi reittipohjaisen käyttöoikeussopimuksen nojalla. Kustannusvaikutuksia on arvioitu paikallisliikenteen osalta. Arviossa on tuotu lähinnä esiin ne muutostekijät, jotka voivat aiheuttaa muutoksia kustannuksiin. Työn yhteydessä on valmisteltu alueellisen käyttöoikeussopimuksen tarjousasiakirjat, jotka ovat raportin liitteenä. Lisäksi on valmisteltu kunta/ELY -sopimusSätten att ordna kollektivtrafi ken ändras på grund av ny lagstiftning med början 2014. Beslutet om det nya arrangemanget ska fattas av en behörig myndighet enligt kollektivtrafi klagen. I Borgå busstrafi k är denna myndighet ELY-centralen i Nyland. Syftet med denna utredning är att bereda ELY-centralens beslut om hur busstrafi ken ska ordnas i Borgåregionen. I utredningen beskrivs förändringarna i lagstiftningen och vilka alternativa arrangemangen som är möjliga. Alternativen samt deras goda och dåliga sidor beskrivs utgående från arbetet i KM:s Bussarbetsgrupp. Av alternativen har de modeller som bäst passar de olika trafi kområdena i Borgåregionen valts ut. I utredningen presenteras en marknadsbestämd modell för den långväga trafi ken från Helsingfors mot sydöstra Finland via Borgå samt för regiontrafi ken mellan Helsingfors och Borgå. För Borgå lokaltrafi k föreslås ett regionalt koncessionsavtal som konkurrensutsätts. För den övriga interna trafi ken i Borgå, närmast skolskjutsarna, föreslås arrangemang på basis av ett ruttbaserat koncessionsavtal. Kostnadseffekterna har uppskattats för lokaltrafi ken. I uppskattningen har närmast de förändringsfaktorer beaktats som kan orsaka ändrade kostnader. I samband med arbetet utformades de anbudshandlingar för ett regionalt koncessionsavtal som är bifogade rapporten. Dessutom bereddes avtalet kommun/ELY.

The quality of warfarin therapy and CHA(2)DS(2)-VASc score associate with the incidence of myocardial infarction and cardiovascular outcome in patients with atrial fibrillation : data from the nationwide FinWAF Registry

Aims The impact of the quality of warfarin therapy on cardiovascular outcomes excluding stroke is largely unknown. The aims of this study were to evaluate the association between the warfarin control and the incidence and outcome of myocardial infarction (MI) and to validate the predictive value of the CHA2DS2-VASc score for MI in atrial fibrillation (AF) patients taking warfarin. Methods and results The nationwide FinWAF Registry consists of 54 568 AF patients (mean age 73.31 +/- 10.7 years, 52% men) taking warfarin. The quality of warfarin therapy was assessed continuously by calculating the time in therapeutic range within a 60-day window using the Rosendaal method (TTR60). Adjusted Cox proportional hazards models were prepared for the incidence of MI and cardiovascular mortality in six different TTR60 categories. During the 3.2 +/- 1.6 years of follow-up, the annual incidence of MI (95% confidence interval) was 3.3% (3.0-3.5%), 2.9% (2.6-3.3%), 2.4% (2.1-2.7%), 1.9% (1.7-2.2%), 1.7% (1.5-2.0%), and 1.2% (1.1-1.3%) among patients with TTR60 80%, respectively. Well-managed warfarin therapy (TTR60 >80%) was associated also with a lower cardiovascular mortality, whereas a high CHA(2)DS(2)-VASc score correlated with poor outcome. Conclusion Cardiovascular outcome was superior among AF patients with good warfarin control and in those with a low CHA(2)DS(2)-VASc score. The inverse association between the TTR60 and incidence of MI and cardiovascular mortality indicate that in AF patients the quality of warfarin therapy is critical not only for prevention of stroke but also with regard to cardiovascular outcome.Peer reviewe

Soluble activin type IIB receptor improves fracture healing in a closed tibial fracture mouse model

Fractures still present a significant burden to patients due to pain and periods of unproductivity. Numerous growth factors have been identified to regulate bone remodeling. However, to date, only the bone morphogenetic proteins (BMPs) are used to enhance fracture healing in clinical settings. Activins are pleiotropic growth factors belonging to the TGF-beta superfamily. We and others have recently shown that treatment with recombinant fusion proteins of activin receptors greatly increases bone mass in different animal models by trapping activins and other ligands thus inhibiting their signaling pathways. However, their effects on fracture healing are less known. Twelve-week old male C57Bl mice were subjected to a standardized, closed tibial fracture model. Animals were divided into control and treatment groups and were administered either PBS control or a soluble activin type IIB receptor (ActRIIB-Fc) intraperitoneally once a week for a duration of two or four weeks. There were no significant differences between the groups at two weeks but we observed a significant increase in callus mineralization in ActRIIB-Fc-treated animals by microcomputed tomography imaging at four weeks. Bone volume per tissue volume was 60%, trabecular number 55% and bone mineral density 60% higher in the 4-week calluses of the ActRIIB-Fc-treated mice (p<0.05 in all). Biomechanical strength of 4-week calluses was also significantly improved by ActRIIBFc treatment as stiffness increased by 64% and maximum force by 45% (p<0.05) compared to the PBS-injected controls. These results demonstrate that ActRIIB-Fc treatment significantly improves healing of closed long bone fractures. Our findings support the previous reports of activin receptors increasing bone mass but also demonstrate a novel approach for using ActRIIB-Fc to enhance fracture healing.Peer reviewe

Antiarrhythmic drug therapy among patients presenting to emergency department with symptomatic atrial fibrillation - a prospective nationwide cohort

Background: Atrial fibrillation (AF) is a common arrhythmia that causes numerous visits to emergency departments (ED). The aim of the FinFib2 study was to evaluate whether treatment of patients with AF in ED is consistent with the contemporary European Society of Cardiology (ESC) management guidelines. Here we report the results of antiarrhythmic drug therapy (AAD) in ED. Methods: All patients within the two-week study period whose primary reason for the ED visit was symptomatic AF were included into this prospective multicentre study. Comprehensive data on factors contributing to the treatment of AF were collected, including a data of previous use of ADDs, and changes made for them during a visit in ED. Results: The study population consisted of 1013 consecutive patients (mean age 70 +/- 13 years, 47.6% female). The mean European Heart Rhythm Association (EHRA) symptom score was 2.2 +/- 0.8. Rhythm control strategy was opt for 498 (63.8%) and 140 (64.5%) patients with previously and newly diagnosed AF, respectively. In patients with previously diagnosed AF the most frequently used AAD was a beta blocker (80.9%). Prior use of class I (11.4%) and III (9.1%) AADs as well as start or adjustment of their dosage (7.4%) were uncommon. Most of the patients with newly diagnosed AF were prescribed a beta blocker (71.0%) or a calcium channel antagonist (24.0%), and only two of them received class I or class III AADs. Conclusions: Our data demonstrated that in patients presenting to the ED with recurrent symptomatic AF and aimed for rhythm control strategy, the use of class I and class III AADs was rare despite ESC guideline recommendations. It is possible that early adaptation of a more aggressive rhythm control strategy might improve a quality of life for symptomatic patients and alleviate the ED burden associated with AF. Beta blockers were used by majority of patients as rate control therapy both in rate and rhythm control groups.Peer reviewe

Aivojen tasavirtastimulaation teho masennuksen hoidossa

• Aivojen tasavirtastimulaatio (tDCS) on uusimpien meta-analyysien perusteella masennuksen hoidossa lumetta tehokkaampaa vaikutuksen koolla 0,3–0,7 (Hedgesin g). Teho lienee samaa luokkaa kuin ­lääkehoidon.• Tasavirtastimulaation tehoa masennuksessa, jossa on liitännäissairauksia, on tutkittu vähän. Aivohaverin jälkeiseen masennukseen se näyttää olevan lumetta tehokkaampi. On viitteitä siitä, että hoitotulos on parempi potilailla, joilla masennuksen yhteydessä esiintyy ahdistuneisuusoireita.• Tasavirtastimulaatio ei näytä soveltuvan hoitoresistentin masennuksen hoitoon.• Hoito voidaan toteuttaa potilaan kotona.</p

Psychiatric disorders are a common prognostic marker for worse outcome in patients with idiopathic intracranial hypertension

Objective Idiopathic intracranial hypertension (IIH) is aetiologically unknown disorder that associates with endocrinological disturbances, including dysfunction of hypothalamic-pituitary-adrenal-axis. Neuroendocrinological dysfunctions have also been characterized in psychiatric disorders, and therefore we investigated the presence of psychiatric disorders of patients with IIH in a well-defined cohort. Patients and Methods A total of 51 patients with IIH were included. Patient demographics, symptoms, imaging data, ophthalmological and clinical findings were collected. Results At the time of diagnosis the mean age was 32.5years (SD 10.7), the body mass index was 37.1 kg/m2 (SD 7.4), and the opening pressure 29.1 mmHg (SD 6.2). A total of 88.2% of patients were female and 45.1% were diagnosed with a psychiatric co-morbidity prior to IIH diagnosis. The mean follow-up time was 4.4 years (SD 5.4). The overall treatment outcome was significantly poorer on a group of patients with psychiatric diagnosis when compared to individuals without such history (p = 0.001), but there were no differences in the resolution of papilledema (p = 0.405). Patients with IIH and psychiatric disorders had more often empty sella on their imaging at diagnosis when compared to patients without psychiatric co-morbidity (p = 0.044). Conclusion Psychiatric disorders are highly prevalent in patients with IIH and associate with worse subjective outcomes. These findings advocate for monitoring the mental health of patients with IIH and warrant further multidisciplinary research to understand the potentially underlying psychosocial and neuroendocrinological mechanisms.Peer reviewe

Uusia menetelmiä järven kunnostushankkeen suunnitteluun

Ympäristöhallinnossa on pitkään kehitetty erilaisia menetelmiä ja työkaluja vesienhoidon ja -suojelun ja vesistöjen kunnostuksen suunnitteluprosessien tueksi, mm. erilaisia osallistavan suunnittelun menetelmiä, tietojärjestelmiä sekä luonnon prosesseja ja toimenpiteiden vaikutuksia kuvaavia malleja ja arviointityökaluja. Tässä julkaisussa esitetään Vesienhoidon kustannustehokkaat menetelmät ja monitavoitteiset toimintatavat (VeKuMe) -hankkeessa kehitetty järven kunnostuksen yleissuunnitteluprosessi, johon on yhdistetty eräitä edellä mainittuja ympäristöhallinnossa kehitettyjä ja kehitteillä olevia menetelmiä ja malleja vesistön kuormituksen ja nykytilan arviointiin, toimenpiteiden tunnistamiseen, vaikutusten ja kustannusten arviointiin sekä toimenpidevaihtoehtojen hyötyjen arviointiin. Työssä on pohdittu, mitä vaiheita hyvässä, järven vesiensuojelu- ja kunnostushankkeen suunnitteluprosessissa pitäisi olla ja mitä tehtäviä eri vaiheisiin sisältyy. Samalla on mietitty, minkälaisille suunnittelun apuvälineille olisi tarvetta eri suunnittelutehtävissä, mitä käyttökelpoisia apuvälineitä on jo olemassa ja miten niitä voitaisiin suunnitteluprosessissa tehokkaasti hyödyntää. Työn tuloksena syntyneessä suunnitteluprosessissa on otettu huomioon, että on tärkeää tunnistaa järvessä esiintyvien ongelmien syyt ja niiden seuraukset ja arvioida monipuolisesti vesiensuojelu- ja kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia, toteutettavuutta, kustannustehokkuutta ja hyötyjä. Suunnitteluprosessi pyrkii sovittamaan yhteen erilaiset tarpeet ja tavoitteet, jotta suunnitelma saisi laajasti hyväksyntää eri sidosryhmiltä. Tämä julkaisu on tarkoitettu pääasiassa suunnitteluprosesseja vetävien asiantuntijatahojen käyttöön. Kohderyhminä ovat lähinnä ELY-keskusten ja kuntien asiantuntijat ja kunnostussuunnitelmia laativat konsultit sekä kunnostushankkeita rahoittavat ja toteuttavat organisaatiot. Julkaisua voidaan hyödyntää myös eri alojen oppilaitoksissa

Mental health conditions and use of rhythm control therapies in patients with atrial fibrillation : a nationwide cohort study

Objectives Mental health conditions (MHCs) have been associated with undertreatment of unrelated medical conditions, but whether patients with MHCs face disparities in receiving rhythm control therapies for atrial fibrillation (AF) is currently unknown. We assessed the hypothesis that MHCs are associated with a lower use of antiarrhythmic therapies (AATs). Design A nationwide retrospective registry-based cohort study. Setting The Finnish AntiCoagulation in Atrial Fibrillation cohort included records on all patients with AF in Finland during 2007-2018 identified from nationwide registries covering all levels of care as well as drug purchases. MHCs of interest were diagnosed depression, bipolar disorder, anxiety disorder, schizophrenia and any MHC. Participants We identified 239 222 patients (mean age 72.6 +/- 13.2 years; 49.8% women) with incident AF, in whom the prevalence of any MHC was 19.9%. Outcomes Primary outcome was use of any AAT, including cardioversion, catheter ablation, and fulfilled antiarrhythmic drug (AAD) prescription. Results Lower overall use of any AAT emerged in patients with any MHC than in those without MHC (16.9% vs 22.9%, p Conclusions Among patients with AF, a clear disparity exists in AAT use between those with and without MHCs.Peer reviewe