19 research outputs found
Pharmacokinetic interactions and pharmacogenetics of aliskiren
Get PDFAliskiren is an antihypertensive drug approved for clinical use in 2007. It acts by inhibiting renin, the first enzyme in the renin-angiotensin-aldosterone system. Marked interindividual variability exists in the pharmacokinetics of aliskiren. Interestingly, the pharmacokinetic properties of aliskiren suggest an important role for drug transporters in its pharmacokinetics. Aliskiren is poorly absorbed, and therefore, its oral bioavailability is only 2-3%. The elimination of aliskiren occurs mainly as an unchanged drug by biliary and renal excretion, and only a small proportion is metabolized by cytochrome P450 (CYP) 3A4. Organic anion-transporting polypeptide 2B1 (OATP2B1) influx transporter is thought to facilitate the intestinal absorption and hepatic uptake of aliskiren. Based on a more recent finding, OATP1A2 may also contribute to aliskiren absorption. Moreover, aliskiren is a substrate of P-glycoprotein (P-gp) efflux transporter, which can reduce the intestinal absorption of its substrates and enhance their elimination into bile, urine, and intestine. Furthermore, P-gp limits the passage of its substrates across many blood-tissue barriers such as the blood-brain barrier. In previous studies, cyclosporine (an inhibitor of P-gp, OATP2B1, and CYP3A4) as well as ketoconazole and atorvastatin (inhibitors of P-gp and CYP3A4) have raised the area under the plasma aliskiren concentration-time curve (AUC) 5-fold, 1.8-fold, and 1.5-fold, respectively. Considering the interindividual differences in aliskiren pharmacokinetics, information on related pharmacokinetic interactions and genetic variations may improve the safety of aliskiren therapy.
This thesis comprises four randomized, placebo-controlled, cross-over pharmacokinetic interaction studies and two prospective genotype panel studies in healthy volunteers to assess the potential pharmacokinetic interactions and genetic variations affecting the pharmacokinetics and pharmacodynamics of aliskiren. The effects of induction and inhibition of P-gp and CYP3A4 were investigated by using rifampicin and itraconazole as a model inducer and inhibitor, respectively. Furthermore, the effects of grapefruit juice, orange juice, and apple juice, all of which have inhibited OATP1A2 and OATP2B1 in vitro, were also examined. Genetic variations of P-gp and OATP2B1 for the pharmacogenetic studies were selected on the basis of previous studies reporting their associations with altered plasma concentrations of the substrates of respective drug transporters, and on the basis of their frequencies in the Finnish population. Therefore, the effects of common haplotypes of the ABCB1 gene encoding P-gp, c.1236C-c.2677G-c.3435C and c.1236T-c.2677T-c.3435T, as well as the effects of c.935G>A single-nucleotide polymorphism (SNP) in the SLCO2B1 gene encoding OATP2B1 were evaluated. In all studies, aliskiren was administered as a single dose. Furthermore, in pharmacokinetic interaction studies, the potentially interacting substances were administered according to relevant dosing schemes. Blood and urine samples were collected for the determination of drug concentrations and plasma renin activity, in addition to which blood pressure was measured.
Rifampicin, grapefruit juice, orange juice, and apple juice markedly reduced the plasma concentrations of aliskiren, and the reductions in the AUC values of aliskiren were 56%, 61%, 62%, and 63%, respectively (P A SNP were not significantly associated with the pharmacokinetics or pharmacodynamics of aliskiren.
In conclusion, aliskiren was found to be susceptible to transporter-mediated pharmacokinetic interactions of clinical significance. The interactions of rifampicin and itraconazole with aliskiren probably resulted from induction and inhibition of P-gp in the small intestine, respectively, with a minor contribution from a parallel effect on CYP3A4. Grapefruit, orange, and apple juices reduced the absorption of aliskiren from the gastrointestinal tract, possibly by inhibiting intestinal OATP transporters. The genetic variations of P-gp and OATP2B1 examined did not explain the large interindividual differences in aliskiren pharmacokinetics. Clinicians should be aware of the possibility that rifampicin may reduce the antihypertensive efficacy of aliskiren. Itraconazole can markedly raise the plasma concentrations of aliskiren and enhance its renin-inhibiting efficacy, and thus, should not be used with aliskiren. In addition, the inhibition of P-gp by itraconazole may alter the tissue distribution of aliskiren and potentially produce adverse reactions not observed with higher doses of aliskiren alone. Moreover, the concomitant use of aliskiren with grapefruit, orange, or apple juices is best avoided because of the risk of therapeutic failure due to reduced aliskiren exposure.Hedelmämehut voivat heikentää verenpainelääke aliskireenin tehoa
Lääkeaineiden pitoisuudet ja vaikutukset voivat vaihdella eri henkilöillä merkittävästi, ja joskus lääke voi jäädä tehottomaksi tai aiheuttaa haittavaikutuksia. Lääkkeen tehoon ja turvallisuuteen vaikuttavien yksilöllisten tekijöiden tunteminen helpottaa potilaalle sopivan lääkkeen ja annoksen valintaa.
Aliskireeni on vuonna 2007 markkinoille tullut reniinientsyymiä estävä verenpainelääke, jonka pitoisuuksissa veressä on todettu eroja eri ihmisten välillä. Kuudessa terveillä koehenkilöillä tehdyssä kliinisessä lääketutkimuksessa selvitettiin aliskireenin pitoisuuksiin ja vaikutuksiin vaikuttavia yhteisvaikutuksia ja perinnöllisiä tekijöitä.
Väitöskirjatyössä löydettiin kliinisesti merkittäviä lääkeaineiden kuljetusproteiinien välittämiä yhteisvaikutuksia. Greippi-, appelsiini- ja omenamehut sekä rifampisiini-antibiootti vähensivät aliskireenipitoisuuksia noin 60%. Rifampisiini, appelsiinimehu ja omenamehu heikensivät myös aliskireenin reniinientsyymiä estävää tehoa. Itrakonatsoli-sienilääke puolestaan lisäsi aliskireenipitoisuuksia keskimäärin 6-7 -kertaiseksi. Samalla aliskireenin reniinientsyymiä estävä vaikutus voimistui huomattavasti.
Lääkeaineiden kuljetusproteiineilla oletetaan olevan tärkeä osa aliskireenin imeytymisessä, kudosjakautumisessa ja erittymisessä. Aliskireeni läpäisee huonosti solukalvoja, poistuu elimistöstä pääasiassa muuttumattomana ja vain pieni osa hajoaa CYP3A4-entsyymin välityksellä. Tutkitut hedelmämehut aiheuttivat yhteisvaikutuksen mahdollisesti estämällä aliskireenin imeytymiseen vaikuttavia suoliston OATP-sisäänkuljetusproteiineja. Rifampisiini pienensi aliskireenin pitoisuuksia todennäköisesti pääasiassa lisäämällä P-glykoproteiini-uloskuljetusproteiinin (P-gp:n) ja vähemmässä määrin myös lääkeaineita hajottavan CYP3A4-entsyymin määrää ohutsuolessa, kun taas itrakonatsoli nosti pitoisuuksia estämällä P-gp:n ja CYP3A4:n toimintaa. P-gp:n tiedetään vähentävän aliskireenin imeytymistä, lisäävän sen erittymistä sekä vaikuttavan lisäksi kudosjakautumiseen. Tutkimuksissa selvitettiin myös tiettyjen P-gp:tä koodaavan ABCB1-geenin ja OATP2B1:tä koodaavan SLCO2B1-geenin muunnosten vaikutusta aliskireenin pitoisuuksiin ja vaikutuksiin, mutta merkittävää vaikutusta ei todettu.
Väitöskirjatyöstä saatujen tulosten perusteella aliskireenin yhteiskäyttöä greippi-, appelsiini- ja omenamehujen kanssa olisi hyvä välttää, koska se voi johtaa hoidon epäonnistumiseen. Myös rifampisiini saattaa heikentää aliskireenin verenpainetta alentavaa tehoa, mikä kannattaa ottaa huomioon käytettäessä näitä lääkkeitä yhtäaikaisesti. Itrakonatsolia ei tulisi käyttää yhdessä aliskireenin kanssa, sillä se voi lisätä aliskireenin tehoa ja lisäksi muuttaa aliskireenin jakaumista kudoksiin, mikä saattaa johtaa yllättäviinkin haittavaikutuksiin
Effect of High-Dose Esomeprazole on CYP1A2, CYP2C19, and CYP3A4 Activities in Humans : Evidence for Substantial and Long-lasting Inhibition of CYP2C19
Get PDFIn vitro, esomeprazole is a time-dependent inhibitor of CYP2C19. Additionally, racemic omeprazole induces CYP1A2 and omeprazole and its metabolites inhibit CYP3A4in vitro. In this 5-phase study, 10 healthy volunteers ingested 20 mg pantoprazole, 0.5 mg midazolam, and 50 mg caffeine as respective index substrates for CYP2C19, 3A4, and 1A2 before and 1, 25, 49 (pantoprazole only), and 73 hours after an 8-day pretreatment with 80 mg esomeprazole twice daily. The area under the plasma concentration-time curve (AUC) ofR-pantoprazole increased 4.92-fold (90% confidence interval (CI) 3.55-6.82), 2.31-fold (90% CI 1.85-2.88), and 1.33-fold (90% CI 1.06-1.68) at the 1-hour, 25-hour, and 73-hour phases, respectively, consistent with a substantial and persistent inhibition of CYP2C19. The AUC of midazolam increased up to 1.44-fold (90% CI 1.22-1.72) and the paraxanthine/caffeine metabolic ratio up to 1.19-fold (90% CI 1.04-1.36), when the index substrates were taken 1 hour after esomeprazole. Based on the recovery ofR-pantoprazole oral clearance, the turnover half-life of CYP2C19 was estimated to average 53 hours. Pharmacokinetic simulation based on the observed concentrations of esomeprazole and its metabolites as well as their published CYP2C19 inhibitory constants was well in line with the observed changes inR-pantoprazole pharmacokinetics during the course of the study. Extrapolations assuming linear pharmacokinetics of esomeprazole suggested weak to moderate inhibition at 20 and 40 mg twice daily dosing. In conclusion, high-dose esomeprazole can cause strong inhibition of CYP2C19, but only weakly inhibits CYP3A4 and leads to minor induction of CYP1A2. The enzymatic activity of CYP2C19 recovers gradually in similar to 3-4 days after discontinuation of esomeprazole treatment.Peer reviewe
UGT1A3 and Sex Are Major Determinants of Telmisartan Pharmacokinetics-A Comprehensive Pharmacogenomic Study
Get PDFTo investigate how variability in multiple pharmacokinetic genes associates with telmisartan exposure, we determined telmisartan single-dose (40 mg) pharmacokinetics and sequenced 379 genes in 188 healthy volunteers. IntronicUGT1Avariants showed the strongest associations with the area under the plasma concentration-time curve from zero hours to infinity (AUC(0-infinity)) and peak plasma concentration (C-max) of telmisartan. These variants were strongly linked with the increased functionUGT1A3*2allele, suggesting that it is the causative allele underlying these associations. In addition, telmisartan plasma concentrations were lower in men than in women. TheUGT1A3*2was associated with a 64% and 63% reduced AUC(0-infinity)of telmisartan inUGT1A3*2heterozygous and homozygous men, respectively (P = 1.21 x 10(-16)and 5.21 x 10(-8)). In women,UGT1A3*2heterozygosity and homozygosity were associated with 57% (P = 1.54 x 10(-11)) and 72% (P = 3.31 x 10(-15)) reduced AUC(0-infinity), respectively. Furthermore, a candidate gene analysis suggested an association ofUGT1A3*3and theSLCO1B3c.767G>C missense variant with telmisartan pharmacokinetics. A genotype score, which reflects the effects of sex and genetic variants on telmisartan AUC(0-infinity), associated with the effect of telmisartan on diastolic blood pressure. These data indicate that sex and UGT1A3 are major determinants and suggest a role for OATP1B3 in telmisartan pharmacokinetics.Peer reviewe
Itraconazole Increases Ibrutinib Exposure 10-Fold and Reduces Interindividual Variation-A Potentially Beneficial Drug-Drug Interaction
Get PDFThe oral bioavailability of ibrutinib is low and variable, mainly due to extensive first-pass metabolism by cytochrome P450 (CYP) 3A4. The unpredictable exposure can compromise its safe and effective dosing. We examined the impact of itraconazole on ibrutinib pharmacokinetics. In a randomized crossover study, 11 healthy subjects were administered itraconazole 200 mg or placebo twice on day 1, and once on days 2-4. On day 3, 1 hour after itraconazole (placebo) and breakfast, ibrutinib (140 mg during placebo; 15 mg during itraconazole) was administered. Itraconazole increased the dose-adjusted geometric mean area under the concentration-time curve from zero to infinity (AUC(0-infinity)) of ibrutinib 10.0-fold (90% confidence interval (CI) 7.2-13.9; P <0.001) and peak plasma concentration (C-max) 8.8-fold (90% CI 6.3-12.1; P <0.001). During itraconazole, the intersubject variation for the AUC(0-infinity) (55%) and C-max (53%) was around half of that during placebo (104%; 99%). In conclusion, itraconazole markedly increases ibrutinib bioavailability and decreases its interindividual variability, offering a possibility to improved dosing accuracy and cost savings.Peer reviewe
Comprehensive pharmacogenomic study reveals an important role of UGT1A3 in montelukast pharmacokinetics
Get PDFTo identify the genetic basis of interindividual variability in montelukast exposure, we determined its pharmacokinetics and sequenced 379 pharmacokinetic genes in 191 healthy volunteers. An intronic single nucleotide variation (SNV), strongly linked with UGT1A3*2, associated with reduced area under the plasma concentration-time curve (AUC(0-)) of montelukast (by 18% per copy of the minor allele; P=1.83 x 10(-10)). UGT1A3*2 was associated with increased AUC(0-) of montelukast acyl-glucuronide M1 and decreased AUC(0-) of hydroxymetabolites M5R, M5S, and M6 (P <10(-9)). Furthermore, SNVs in SLCO1B1 and ABCC9 were associated with the AUC(0-) of M1 and M5R, respectively. In addition, a candidate gene analysis suggested that CYP2C8 and ABCC9 SNVs also affect the AUC(0-) of montelukast. The found UGT1A3 and ABCC9 variants associated with increased expression of the respective genes in human liver samples. Montelukast and its hydroxymetabolites were glucuronidated by UGT1A3 in vitro. These results indicate that UGT1A3 plays an important role in montelukast pharmacokinetics, especially in UGT1A3*2 carriers.Peer reviewe
Effect of High-Dose Esomeprazole on CYP1A2, CYP2C19, and CYP3A4 Activities in Humans: Evidence for Substantial and Long-lasting Inhibition of CYP2C19
Get PDFIn vitro, esomeprazole is a time-dependent inhibitor of CYP2C19. Additionally, racemic omeprazole induces CYP1A2 and omeprazole and its metabolites inhibit CYP3A4in vitro. In this 5-phase study, 10 healthy volunteers ingested 20 mg pantoprazole, 0.5 mg midazolam, and 50 mg caffeine as respective index substrates for CYP2C19, 3A4, and 1A2 before and 1, 25, 49 (pantoprazole only), and 73 hours after an 8-day pretreatment with 80 mg esomeprazole twice daily. The area under the plasma concentration-time curve (AUC) ofR-pantoprazole increased 4.92-fold (90% confidence interval (CI) 3.55-6.82), 2.31-fold (90% CI 1.85-2.88), and 1.33-fold (90% CI 1.06-1.68) at the 1-hour, 25-hour, and 73-hour phases, respectively, consistent with a substantial and persistent inhibition of CYP2C19. The AUC of midazolam increased up to 1.44-fold (90% CI 1.22-1.72) and the paraxanthine/caffeine metabolic ratio up to 1.19-fold (90% CI 1.04-1.36), when the index substrates were taken 1 hour after esomeprazole. Based on the recovery ofR-pantoprazole oral clearance, the turnover half-life of CYP2C19 was estimated to average 53 hours. Pharmacokinetic simulation based on the observed concentrations of esomeprazole and its metabolites as well as their published CYP2C19 inhibitory constants was well in line with the observed changes inR-pantoprazole pharmacokinetics during the course of the study. Extrapolations assuming linear pharmacokinetics of esomeprazole suggested weak to moderate inhibition at 20 and 40 mg twice daily dosing. In conclusion, high-dose esomeprazole can cause strong inhibition of CYP2C19, but only weakly inhibits CYP3A4 and leads to minor induction of CYP1A2. The enzymatic activity of CYP2C19 recovers gradually in similar to 3-4 days after discontinuation of esomeprazole treatment
A comprehensive pharmacogenomic study indicates roles for SLCO1B1, ABCG2 and SLCO2B1 in rosuvastatin pharmacokinetics
Get PDFAimsThe aim was to comprehensively investigate the effects of genetic variability on the pharmacokinetics of rosuvastatin.MethodsWe conducted a genome-wide association study and candidate gene analyses of single dose rosuvastatin pharmacokinetics in a prospective study (n = 159) and a cohort of previously published studies (n = 88).ResultsIn a genome-wide association meta-analysis of the prospective study and the cohort of previously published studies, the SLCO1B1 c.521 T > C (rs4149056) single nucleotide variation (SNV) associated with increased area under the plasma concentration–time curve (AUC) and peak plasma concentration of rosuvastatin (P = 1.8 × 10−12 and P = 3.2 × 10−15). The candidate gene analysis suggested that the ABCG2 c.421C > A (rs2231142) SNV associates with increased rosuvastatin AUC (P = .0079), while the SLCO1B1 c.388A > G (rs2306283) and SLCO2B1 c.1457C > T (rs2306168) SNVs associate with decreased rosuvastatin AUC (P = .0041 and P = .0076). Based on SLCO1B1 genotypes, we stratified the participants into poor, decreased, normal, increased and highly increased organic anion transporting polypeptide (OATP) 1B1 function groups. The OATP1B1 poor function phenotype associated with 2.1-fold (90% confidence interval 1.6–2.8, P = 4.69 × 10−5) increased AUC of rosuvastatin, whereas the OATP1B1 highly increased function phenotype associated with a 44% (16–62%; P = .019) decreased rosuvastatin AUC. The ABCG2 c.421A/A genotype associated with 2.2-fold (1.5–3.0; P = 2.6 × 10−4) increased AUC of rosuvastatin. The SLCO2B1 c.1457C/T genotype associated with 28% decreased rosuvastatin AUC (11–42%; P = .01).ConclusionThese data suggest roles for SLCO1B1, ABCG2 and SLCO2B1 in rosuvastatin pharmacokinetics. Poor SLCO1B1 or ABCG2 function genotypes may increase the risk of rosuvastatin-induced myotoxicity. Reduced doses of rosuvastatin are advisable for patients with these genotypes.</p
Tila haltuun! – Suositukset virtuaalisen suomen opiskelun toteuttamiseen
Get PDF
Mitä on virtuaalinen oppiminen? Käsite ja ilmiö ovat laajoja, osittain rajoiltaan hahmottomia
ja voivat näin ollen viestiä tulkitsijoilleen eri asioita. Virtuaalista suomen opiskelua kehittämässä
-hanke (Euroopan sosiaalirahasto, ESR) vastaa tarpeeseen selvittää virtuaalisen suomen
oppimisen mahdollisuuksia sekä avata ilmiötä ja käsitteitä sen ympärillä. Hankkeen
toteutuksessa yhdistyy alun perin kahden eri hankesuunnitelman ja näkökulman sisältöjä.
Suunnitelmista toinen painottui avoimen monen käyttäjän ympäristön suunnitteluun ja toinen
yksinpelattavan pelin suunnitteluun. Hankkeen tavoite oli koota eri näkökulmia edustavia
tahoja työstämään virtuaalisten oppimisympäristöjen hyviä käytäntöjä, kerätä kokemuksia
suomen kielen virtuaalisen oppimisympäristön toteuttamisesta ja laatia suosituksia virtuaalisesta
suomen kielen oppimisesta. Tila haltuun! -suositusraportti käsittelee laajasti erilaisia
mahdollisia toteuttamistapoja; hankkeessa saatiin arvokasta sisältöä suosituksiin pienimuotoisen
yksinpelattavan pelidemon tuotantoprosessin avulla.
Suosituksia työstänyt hankeverkosto koostui tutkimusorganisaatioista ja käytännön toimijoista
pedagogiikan, kotoutumisen, kielenoppimisen, suomi toisena kielenä -opetuksen sekä
pelillisen ja virtuaalisen oppimisen kehityksen parista. Hanketta koordinoi Turun yliopiston
Brahea-keskuksen Kehittämispalvelut ja verkostossa olivat mukana Turun yliopiston Braheakeskuksen
Tekniikan tutkimuskeskus, Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, Tampereen yliopiston
Informaatiotieteiden yksikkö, Axxell Oy, Jyväskylän yliopiston Kielikeskus, Heuristica Oy,
PragmatIQ Oy ja Ubiikki Oy. Tampereen Aikuiskoulutuskeskus koordinoi suositusraportin
työstämistä. Hankkeen moniammatillisessa ja -toimijaisessa yhteistyössä on ollut mahdollista
oppia yhdessä: käytännössä tämä suositusraportti kiteyttää lukijalle, mitä opimme eri
näkökulmia yhdistämällä lähes vuoden kestävän matkamme varrella virtuaalisen oppimisympäristön
toteuttamisesta. Suositusraportin eri luvuissa on haluttu säilyttää kirjoittajien käden
jälki ja ääni, monimuotoisuus, minkä vuoksi kaikkia tyylejä ei ole yhtenäistetty. Kirjoittajat
näkyvät lukujen yhteydessä joko alalukujen sisällön mukaisessa tai tekijäjärjestyksessä. Kirjoitusprosessissa
koko hankeverkosto on vapaasti kommentoinut ja tukenut kaikkien lukujen
työstämistä. Voit tutustua kirjoittajiin tarkemmin suositusraportin Tekijät-osassa.
Suositusraportin aluksi Käsiteavain esittelee lukijalle lyhyesti suositusten keskeisimmät käsitteet.
Laajemmat kuvaukset näistä käsitteistä ja myös muita eri sisältöihin liittyviä käsitteitä
löytyy kunkin sisältöluvun alta. Alun perin kokosimme käsitteitä arviointikriteerien näkökulmasta:
mitkä asiat olisi hyvä ottaa huomioon virtuaalista oppimisympäristöä suunniteltaessa.
Arviointinäkökulman sijaan Käsiteavain kokoaa yhteen ja avaa lukijalle tärkeimmät käsitteet.
Suosituksien luku 9 kokoaa yhteen (arviointikriteerien kaltaisia) asioita, joita on huomioitava
virtuaalisen oppimisympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa.
Suomeen muutetaan monista syistä ja muuttajien taustat ovat keskenään erilaiset. Jokaisella
kotoutujalla on oma yksilöllinen polkunsa suomenkieliseen ja suomalaiseen yhteiskuntaan.
Luku 1 Miksi suomenoppija tarvitsee uusia oppimisratkaisuja? käsittelee kotoutumista ja niitä
haasteita, joita kohdataan kotoutumiskoulutuksen arjessa. Luku taustoittaa niitä tilanteita,
joissa virtuaalisista oppimisympäristöistä voi olla hyötyä kotoutumiseen ja kielen oppimiseen
luokkaopetuksen rinnalla tai sen asemesta.
Luvussa 2 Pedagoginen perusta kielenoppimisessa tarkastellaan nykytutkimuksen valossa
käsityksiä kielenoppimisesta sekä siihen liittyen kielenoppimisen pedagogista perustaa ja
keskeisiä käsitteitä. Lisäksi luku esittelee lähdekirjallisuuden avulla tutkimustuloksia pelillis7
ten ja avointen teknologiaympäristöjen käyttämisestä kieltenopetuksessa. Kielenoppiminen
teknologian tuella on yksi soveltavan kielitieteen osa-alue, jossa tutkitaan ja tarkastellaan
eri näkökulmista esimerkiksi käytännön teknologisia ratkaisuja ja pedagogisia kokeiluja sekä
teoreettisia ilmiöitä kielenoppimisessa.
Luku 3 Avoimien virtuaaliympäristöjen opetuskäytön mahdollisuuksia nostaa esiin avoimien
virtuaaliympäristöjen mahdollisia vahvuuksia maahanmuuttajien suomen kielen sekä työelämä-
ja yhteiskuntatiedon opetuksessa, joita voivat olla muun muassa vuorovaikutteisuus
ja viestintävälineet, tilallisuus, jaettu läsnäolon tunne (co-presence), visualisointi, immersio,
simulointi ja kontekstualisointi sekä avatar ja identiteettikokeilut.
Luku 4 Pelillisyyden mahdollisuudet käsittelee pelillisyyden mahdollisia vahvuuksia maahanmuuttajien
suomen kielen sekä työelämä- ja yhteiskuntatiedon opetuksessa, joita ovat esimerkiksi
tarinallisuus, ongelmanratkaisu, interaktiivisuus, jatkuva palaute ja vaihtoehtoiset
ratkaisut.
Luku 5 Virtuaalisen oppimisympäristön alustan valinta käsittelee virtuaalisen oppimisympäristön
alustavertailuun liittyviä kriteerejä ja valintoja. Alustavaihtoehtojen kartoittamiseksi
hankkeessa toteutettiin vertailu, jossa vertailtiin kymmentä alustaa 15 pääkriteerin avulla.
Vertailukriteerit perustuivat hankkeen tarpeisiin sekä viiteen aikaisemmin toteutettuun vertailuun.
Erilaisia alustoja on olemassa kymmenittäin, ja alustat eroavat toisistaan niin teknisen
toteutuksen, hinnoittelun kuin toiminnallisuuden osalta.
Luku 6 Kokemuksia pelidemon kehitystyön eri vaiheista monitoimijaisessa yhteistyössä kuvailee
kokemuksia suositushankkeen aikana toteutetun yksinpelattavan pelidemon kehitystyöstä
sen eri vaiheissa monitoimijaisena yhteistyönä. Luku sisältää käsikirjoituksen, teknisen
toteutuksen, testauksen ja käyttäjäkokemusten näkökulmat. Lisäksi luku käsittelee moniammatillista
ja monitoimijaista yhteistyötä pelidemon toteuttamisessa.
Luku 7 Virtuaalimaailmojen ja -pelien käyttömahdollisuuksia opetuksessa esittelee opettajien
käsityksiä virtuaalimaailmojen mahdollisuuksista opetuskäytössä suositushankkeessa toteutetun
kartoituskyselyn tulosten kautta. Lisäksi luku nostaa esiin erilaisia esimerkkitapoja käyttää
3D-virtuaalimaailmoja ja pelejä opetuksessa ja opiskelussa sekä niiden tarjoamia resursseja
ja mahdollisia haasteita. Luvussa kuvataan 3D-virtuaalimaailmojen ja pelien mahdollisia
käyttötapoja kahden jatkumon kautta: avoin monen käyttäjän ympäristö − käsikirjoitettu peli
sekä ohjattu opiskelu − itseopiskelu. Jatkumot tarjoavat mahdollisuuden tarkastella joitakin
virtuaalimaailmojen ja pelien käyttötapoja ja pohtia, miten ne eroavat toisistaan opetuksen
ja opiskelun näkökulmasta.
Hankkeessa toteutettuun oppimisympäristöön on käytetty niitä työkaluja ja laitteita, jotka
toteutushetkellä olivat helposti ja edullisesti saatavilla. Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti,
ja täysin uudenlaiset ja jännittävät mahdollisuudet alkavat yleistyä lähitulevaisuudessa.
Luku 8 Tulevaisuudennäkymiä tarkastelee kehittyvän teknologian tarjoamia ja kielenopetuksen
kannalta merkittäviä uusia mahdollisuuksia, kuten virtuaalitodellisuus ja virtuaalisilmikot,
lisätty todellisuus, 360°-videoteknologia, puheentunnistus ja luonnollisen kielen käsittely
sekä puhesynteesi.
Luku 9 Suositukset tukee virtuaalisen oppimisympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa
eteen tulevien valintojen tekemistä. Luku kiteyttää edeltävien lukujen sisällöistä nousevia
keskeisimpiä huomioita suositusten muodossa. Esitämme virtuaalisen oppimisympäristön
toteuttamisen prosessina metrokarttamallin avulla, jonka tavoitteena on korostaa toteutusprosessin
iteratiivisuutta, eri vaiheissa huomioitavia sisältöjä sekä nostaa esiin mahdollisia
eroja ja yhtäläisyyksiä avoimen monen käyttäjän ympäristön ja yksinpelattavan pelin toteutuksen
näkökulmasta. Luku tarjoaa lisäksi vinkkejä monitoimijaisen yhteistyön johtamiseen.
8
Hyviä käytänteitä ja kokemuksia suomalaisista ja kansainvälisistä virtuaalimaailmojen ja pelien
käytöstä oppimisessa on sijoitettu eri lukujen sisään erillisiin laatikoihin. Kommentit ovat
lyhyitä tiettyä sisältöä korostavia huomioita, kommenttipuheenvuorot laajempia esityksiä
ja esimerkit havainnollistavat tai tuovat vertailukohtaa luvussa käsiteltävään sisältöön. Osa
hyvien käytäntöjen kuvauksista on hankeverkoston jäsenten laatimia esittelyjä ja osa on koottu
hankkeen järjestämän Virtual worlds and games in language learning -työpajan yhteydessä
asiantuntijoille tehdyllä kyselyllä. Tavoitteena ei aina ole yksittäisten kokeilujen kokonaiskuvaus,
vaan tarkoitus on nostaa esiin kokeneiden kehittäjien, tutkijoiden ja pedagogien virtuaaliympäristöjen
suunnittelua ja toteuttamista tukevia huomioita. Kansainväliseen työpajaan
osallistuneiden asiantuntijoiden näkökulmat painottuvat monen käyttäjän avoimiin virtuaaliympäristöihin,
joista ei selvityshankkeen aikana saatu kokemuksia pilotoimalla. Työpajan
asiantuntijat avaavat selvityshankkeessa kehitetyn yksinpelattavan pelin pelidemon rinnalle
lisää näkökulmia virtuaaliseen kielen oppimiseen avoimien monen käyttäjän virtuaaliympäristöjen
käyttökokemusten kautta. Kommentteja ja huomioita hyvistä käytänteistä kansainvälisen
työpajan asiantuntijoilta tuottivat Mats Deutschmann (Umeå University), Mari Carmen
Gil Ortega (Education Innovation Centre, University of the West of England), Kristina Kemi
(Tampereen Aikuiskoulutuskeskus), Pasi Mattila (Centre for Internet Excellence, Oulun yliopisto),
Susanna Nocchi (School of Languages, Law and Social Science, Dublin Institute of
Technology), Pekka Qvist (Metaverstas Oy) ja Ciara Wigham (Centre de Langues, Faculté des
Langues, Université Lyon 2).
Suositusraporttia täydentää sähköinen työpöytä osoitteessa http://tribe.accedor.fi/3dsuomi
josta löytyy kattavammin hankkeen aikana tuotettuja materiaaleja muun muassa alustavertailun
tulokset, pelidemo ja opettajille suunnatun kartoituskyselyn vastaukset.
Virtuaalista tilaa ja lukuisia muita virtuaalisuuden tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä juuri
hyödynnetty suomen kielen oppimisessa. Nyt on aika ottaa virtuaalinen Tila haltuun!</p
